pitää elää peruspäivärahalla vaikka on koulutsta-ja työhakemuksia tehty ainakin 100. työkokemusta on aika pitkältä ajalta. minkälaisia työntekijöitä ne oikein haluu-olen 30-raitis-kielitaitoinen-koulutettu-enkä palkaakaan pyydä liikaa. enkä ole ainoa joka näin sanoo.
vituttaa köyhyys
tulen hullux
262367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yli 45-vuotiasta eivätkä pitkään työttömänä ollutta henkilöä.Tämä ikärasimi on totta kun töitä yrittää hakea.Ottavat nuorempia mikä on syy kysyn vaan ?.
yli 45-vuotiaatkin kun nuoret ikäluokat pienenee
koko ajan.
Olen korkeasti koulutettu, en juo en polta, olen yliälykäs, haukkuivat nuorempana ahkeraksi ja työhulluksi, tunnollinen, rehellinen, kiltti ja hyväsydäminen, moraalinen, yhteiskunnallinen jne. Olin jopa luova ja taiteellinenkin. Vikani oli että valmistuin laman keskelle. Opiskelin toisen ammatin, jotta olisi työtä. 53 ikäisenä minua oltiin työntämässä putkeen 55-ikäryhmän putkeen. Ethän sinä enää työtä tarvitse koska jäät parin vuoden päästä eläkkeelle. Eläkkeeseen oikeutettua työtä olin tehnyt ennen opintojani 15 vuotta, opiskellut kahteen ammattiin yhteensä 10 vuotta.Siitä alle 23 vuotiaana tehdystä työstä ei syntynyt eläkettä, elätin silti niinä vuosina opiskelevaa x- puolisoa ja kahta pientä lasta.
Nyt olen elänyt jatkuvassa eläkerajan tuntumassa jo 10 vuotta. Virallinen eläkeikä on siirtynyt joka vuosi saman verran kun itselleni on karttunut ikää.
Nyt kun vihdoin alan saavuttaa työttömänä sen ihan oikean eläkeiän, voisinkin tehdä 68 vuoden ikään asti työtä.
Jos sitä olisi. Odottelin että oma ikäluokkani jää eläkkeelle, jos sitten tulisi se työvoimapula, kuten luvattiin.
Ei tule. Ne ikäiseni, joilla on työtä ja virat tekevät sitä 68 vuoden ikään asti. Saavat mahtavat eläkkeet ja kartuttavat vielä säästöillä ja yksityisillä lisäeläkkeillä tulevaa eläkettään. Tarvitaan se toinenkin pankki. Minun nuorena tekemiä työvuosia ei lasketa työvuosiksi, ne veivät vaan voimat. Ne vuodet ovat arvottomampia kuin "viimeiset" vuodet, joiden pohjalta ainoastaan ansaitsee eläkkeelle lähdön. Niinä "arvottomina" vuosina oli pienet lapset, ei autoa, kesälomat 3 viikkoa, lauantait työpäiviä eli 45-tuntiset työviikot, ei lomaltapaluurahoja ja työnohessa yöllä opiskeltiin. Viimeisistä opinnoista, kokopäiväopinnoista tein velkaa yhden upean huvilan tai pienen rivikodin verran. Opintovelat sain juuri ja juuri maksetuiksi. Kiitos tämän muuttuvan yhteiskunnan. Nykyisin taloudellisesti eli ansioihin verrattuna olen puliukon veroinen yhteisöni arvostuksen pohjalta mitattuna. Jostakin syystä tunnen silti eläkkeenikin ansainneeni.Sitten kun sinne joustavasti pääsen.
No eipä varmaankaan mieltä ylennä jos on itseään kouluttanut ja sitten ei töitä löydykkään,joutuu kituuttaan peruspäivärahalla.Se tosiaankin ihmetyttää tässä maailman menossa että kuka oikeen kelpaa työntekijäksi.Mikä helvetti tämän touhun on näin pahasti sekoittanut.
se ns.ASENNE mitä lie tarkoittaneet,nöyristelyä ja pokkurointia?
Tapauksesi on tietenkin yksittäistapaus, mutta vastaavan laista kokemusta kyllä noilta koulutus/työ - markkinoilta on monella muullakin.
Tietääkseni ensimmäinen merkittävämpi koulutuksesta koulutustaan vastaavaan työhön kiinni pääsemisen vaikeutuminen tapahtui jo tuolla 70-luvulla. Tällöin oli myös taloudessa laskusuhdanne tai lamakin, ja työttömyys kasvoi ajan standardien mukaan niin suureksi, että se sai sen ajan politikot ihan ns. hätätilahallituksenkin muodostamaan. Tosin ei tuo hätätilahallituskaan varsinaisesti työttömäksi tai hanttihommiinkaan ajautuneita paljon auttanut, se päätyi ensisijaisesti vain järjestämään parempia urakoita ja palkkoja niille joilla jo ennestäänkin töitä kuitenkn oli.
Kyllä minun käsittääkseni suurin osa tuosta ns. suuresta ikäluokasta joka kouluttautui pääsikin kiinni koulutustaan vastaaviin töihin(varsinkin ennen tuota lamaa valmistuneet), mutta ei suinkaan kaikki heistäkään. Moni varsinkin tuohon lamaan koulusta valmistuttuaan, sai kyllä huomata ainakin tulleensa valinneeksi väärän alan työllistymistään ajatellen. Ja tämä tällainen kohtalo kyllä voi johtaa ainakin taloudelliseen epäonnistumisen kierteeseen, pahimmillaan loppuiäksikin.
Vaikka sitten tietenkin oli jo nämä työvoimahallinnon järjestämät ammattikurssit ja muutkin ns. aikuiskoulutukset niin sama logikkahan niistäkin valmistuneiden osalta päti. Jos vaikkapa työllistymättömyyteen(tai joihinkin yövahti hantihommiin päätymiseen) johtaneen koulutuksensa jälkeen suoritti jonkun noista ammattikursseista, niin ei niidenkään pohjalta sitten aina niin vaan mihinkään tuota amattikoulutusta vastaavalle alalle alkuunkaan päässyt. Jos ei päässyt niin siinä sitä helposti olikin sitten jo pysyvästi jollain hanttihommauralla, ja myöhemmin saneerattavienkin joukossa kun tuo iso lama tuli.
Ja sen kyllä jumalauta tiesi(minä tiesin, vaikka naivia uskoakin paljon tuolloin vielä esiintyi), että kun lamasta noustaan niin silloin haluavat nousta uusien nuorten ihmisten kanssa(tai noiden nuorten seasta mielestään 'oikean ja terveen' asenteen omaavien kanssa), ne jotka siinä nousussa niskan päällä ovat, eivätkä tällaiset uudessa nousussa olevat suin surmin näitä vanhempia saneerattuja töihin kelpuuta, vaan nimenomaan haluavat leimata ne kaikin tavoin ja keinoin kelvottomiksi ja syyllistääkkin kohtaloonsa. Tämän he tekevät jotta näiden luusereiksi kutsumiensa armopaloja, eli pieniä eläkkeitä ja sosiaalietuuksia voisivat siihen vedoten heikentää, saadakseen itselleen senkin eli entistäkin enemmän.
Minä lakkasin heti valmistumiseni jälkeen haaveilemasta koulutustani vastaavasta työstä, koska niitä paikkoja ei ollut näköpiirissäkään. Piste. Sain muutaman vuoden sisällä pienehköpalkkaisen muun työn (olin silloin 26 v.), jolla maksaa kituutin opintolainani (jonka maksamiseen olisi totta vie tarvittu parempipalkkainen työ). Koulutus meni hukkaan, mutta sentään jonkunlainen eläke karttuu tässäkin hommassa.
Minusta on viisautta osata luovuttaa ajoissa. Koulutus ei ole enää kahteen vuosikymmeneen taannut hienoa työpaikkaa, niin monilla aloilla on ylikoulutusta. Jos haluaa selvitä tässä elämässä, täytyy ottaa se työ, minkä saa ja toivoa että sitä työpaikkaa ei saneerata.
Just näin tein minäkin. 23v. olin yhteen pidemmän ns. keskiasteen koulutuksen vaatineeseen ammattiin valmistunut.
Tuo koulutus kyllä auttoi minua pääsemään jenkkeihinkin alan harjoittelijaksi ja töihin ja tietenkin alan jatko-opiskeluihinkin siellä, ja tämän päälle nimenomaan laskinkin(tuskin olisin muuten tuota koulutusta edes hankkinut)
Osoittautui tuo kuitenkin sitten siellä sellaiseksi, että en onnistunut pääsemään varsinaisesti alalle. Ko. alalle kunnolla pääsemiseksi olisi tarvinnut päästä yhteistyöhön jonkin alalla olevan jenkin kanssa muutenkin kuin vain palkkalaisena.
Olinkin sitten siellä tuon harjoittelu ja opiskelujakson jälkeen vain enemmän hanttihommissa. Sihen aikaan(vietnamistakin vetäydyttiin) oli siellä massiivisia irtisanomisia ja paljon työttömyyttä. Jokaiseen surkeaan Labor Poolinkin keikkaan oli jonossa nuorta komeata riskiä miestä pitkät jonot. En viitsinyt kauvaa ruveta vanhenemaan noissa kuvioissa, vaan tulin pois. Ajatelin että palataan asiaan jos tulee paremmat ajat siellä(no palaamatta on jäänyt).
Yövahtina joutui sitten täälläkin taas sen jälkeen vielä vaan keplottelemaan, josta hainkin noille silloisille työvoimahallinnnon elektroniikka-asentajan ammattikursseille. Tuo ala vaikutti lupaavalta tulevaisuutta ajatellen, ja siksi vielä kävin senkin vaikka siihen harjoitteluineen tuhraantuikin taas pari vuotta vielä tuon 25v päälle. Olinkin sitten jo tuon ruljanssin jälkeen 27 vuotias. Ei kuitenkaan siitäkään heti alkuunkaan alan töitä, vaan yövahtina kellokallena sai jatkaa. Vähän se alkoi jo hermostuttaa tilanne. No siitä sitten vähän parempiin hommiin ja palkoille, mutta huonoksi tuo ura jäi(vaikka ei työttömänä sentään tarvinnut olla) ja 46v. saneeratuksi sitten tulikin kortistoon, ja siitä pitkän työttömyysjakson päätteeksi pienelle työkyvyyttömyyseläkkeelle(lähinnä kai joillain ns. hullunpapereilla, masennusta tai jotain sellaista diagnoosissa).
Taloudellisen menestyksen kannalta Pahin valintavirhe jonka olen eläissäni tehnyt on mielestäni se, että en tuolloin 25 vuotiaana mennyt johonkin vain yhden vuoden sisäjohtoasentajan ammattikurssille kun sinnekkin olisin ilmeisesti päässyt. Saivat nuo paremmin hommia, ja on heillä paljon enemmän paikkojakin mistä töitä hakea. Jos olisin sähköasenajan uralla ollut olisin hankkinut paljon 80-luvulla rakennuksilla. Ehkä joutunut vähäksi aikaa vähän taantumaan laman vuoksi, mutta taatusti nyt taas jo uuteen buumiin mukaan olisin päässyt. Todennäköisesti olisin myös tuon vaadittavan 5v. asentajakokemuksen jälkeen ryhtynyt itsenäiseksi yrittäjäksikin ja hankkinut varmasti tuota elektroniikka-alan koulutusta siihen sitten lisäkoulutuksena.
Mutta miksi olisin valinnut 'paksusähkön' kun koulutusvaatimuksetkin sentää tuolloin matematiikan ja kielitaidonkin osalta olivat nimenomaan enemmän elektroniikka-alan koulutuksessa, ja vaikuttihan se silloin jos mikä tulevaisuuden alalta.
Hyvä se on jälkeenpäin viisastella, mutta perkele, kukapa olisi vielä joskus 70-luvulla arvannut että kaakeliuunin muurajan ammatti on monin verroin parempi ammatti kuin joidenkin tiettyjen alojen elektroniikka hommat(esim. monet vaativat huoltohommatkin mitä niitä sitten vielä onkin).
Ehkä se sitten olisi ollut jonkinlaista luovttamisen itselleen myöntämistä, jos tuossa 25v kaiken päälle olisin yksinkertaisen sähkäöasentajan kursseille mennyt.
Minusta tällä elektroniikka- alalla on luovuttajia aivan liikaa a siitä ongelmat tuon alan käsistämme katoamiseen perimmältään johtuvatkin.
Mutta olisihan tuo nyt sitten ollut minunkin, yksilön kannalta, viisasta luovuttaa ellen sitten siihen luovuttamiseen olisi masentunut.
Tuossa on minusta tekstissäsi vielä vähän jotain primitiivistä Darvinismiakin mukana, siksi totean vielä, että toisaalta on se niinkin että jos eivät saa fiksua ja vielä mahdollisimman hyvän näköistäkin kaveria, niin ei kai sitä silti välttämättä kaikki apinan kanssakaan ryntää parittelemaan vaikka tuo apina kuinka uhoisi ja karjuisi.
vaatimattomat pohjapalkat mitä on pakko maksaa, ei pääse töihin,ammattimies oon, ja pirun hyvä työssäni, tämmöstä paskaa tää elämä on....
oon 37v,rakennusmestari joensuusta, oon hakenut jokaiseen rakennusliikkeeseen töihin, oikein mieli-ala nousi kun haettiin paikkakunnalle 6 tta työnjohtajaa, nekin kai tuotiin muualta suomesta sitten,,4vuotta oon ollu työmaamestarina, 15vuotta on rakennus-alalta työkokemusta...
Paskaakos tässä, kun sais asuntolainan maksettua, ku ei töihin huolita ammattimiestä...
http://www.oikeus.fi/oikeusrekisterikeskus/13539.htm
Täytä aina hakemuksiin rikosrekisteriote.
Ei työhönottaja viitsi itse selvittää missä olet ajat, jotka et ole työssä tai koulussa.
En usko että tuostakaan paljon apua on muuta kuin jossain noissa julkisissa viroissa, tai joissakin johto/esimies -tehtävissä yksityispuolellakin.
Ei kai linnakundinkaan menneisyys haittaa jos hakee vaiikkapa kuorma-autokuskiksi johonkin maanrakennusalalle. Tärkeintä on että on tuo vaadittava ajokortti ja kokemusta ajosta tuollaisissa töissä.
Ei se rikollinen mnneisyys näy estäneen ainakaan kokoomuksen Vapaavuoren nousemista ministeriksi.
Jos henkilöllä epäillään olvan vaikka, joku vapausrangaistus koskien totaalikieltäytymistä armeijasta niin silloin kyllä voi ruveta työnsaanti tökkimään, mutta selviäähän tuollainen jo sotilaspassistakin.
Mistä päättelit, että ihmisellä on heti RIKOSREKISTERI, jos hän ei ole ollut töissä tai opiskellut...??
Tod.näk. ihminen on silloin "rekisteröity" työvoimatoimistoon.
Ihan ensin sinun on tehtävä sellainen työhakemus, mikä erottuu ehkä satojen joukosta ja saat työnantajan todella kiinnostumaan sinusta, niin että pääset työhaastatteluun. Tämä on siis ensinmäinen ja tärkein askel kohti tulevaa työpaikkaa.Panosta siis työhakemukseesi!
Työhaastattelussa on sitten taas omat konstit, mutta suosittelen, että käyt työhakuvalmennuskurssin. Itselle oli siitä paljon apua ja hyötyä. Olen yli nelikymppinen ja nyt uudessa työpaikassa tulee kolme vuotta.
Kaikki muutkin käyvät noita työnhakukursseja. Kaikki muutkin selaavat mollin sivuja. Kun näet paikan, joka sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien päässä, kaikki muutkin huomaavat että se sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien päässä ja niin edelleen.
Oikeat työpaikat saa sillä tavalla, että pitää viedä kirje potkukelkalla työnantajan Ranuan mummolle ja että tähtien asento on oikea ja teidät on tarkoitettu yhteen.
Kävi ilmi että minä ja nykyinen työnantajani opiskelimme samaan aikaan samassa kansanopistossa. Siitä syntyi mukavaa juttua haastattelussa. Paikka oli myös liikenneyhteyksien kannalta hornan kuusessa, mutta se ei minua haitannut.
kun hajottamosta hommaat ja lojautat kuormurin lavalta hiiabilla uuden työpaikan oven eteen niin huomiotaloudessa aletaan huomioida. Ei pääse moniosaajat ovista ulos ja sinä olet innovatiivinen.
Ei vaiskaan. On se vaikeata mennä toisen pallille, kun siellä on jo joku. Se joku pitää siitä virkapallilta ensin mukiloida pesäpallomailalla sairaalaan, eihän se muuten sitä palliaan ja palkkaansa luovuta. Näin saatanallinen pula on työpaikoista. En oikein tiedä missä maassa se työvoimapula on?
Sekin on tosiasia. Kouluttaudutaan ammatteihin joilla, kysyntäja tarjonta on epäsuhteessa. Eikä se niin mene,kunhan kouluttautuu ihan mihin tahansa, niin työ on aina taattu?
Näinhän se tietenkin on, mutta kaikkia ajatellen koulutus valikoituu pitkälle sellaiseksi mitä tarjolla on.
Tässä ensimmäiseksi manataan aina sitä miten koulutustarjonta ei riittvän nopeasti vastaa työelämän tarpeiden muutooksiin, ja koulutusta auringonlaskun aloille ylläpidetään liikaa ja liian pitkään.
Näin varmasti onkin jo senkin tähden kun itse tuota koulutusta antava henkilökunta tietenkin haluaa säilyttää työpaikkansa ja myös paikkakunta jolla tuo koulutus on haluaa säilyttää tuon henkilökunnan verotulot. Tällaisessa tilanteessa tuo henkilökunta ja paikkakunta kamppanjoivat agressiivisesti tuon koulutuksen puolesta, vaikka tymarkkinoita ajatellen viisaampi olisikin lakkauttaa ko. koulutus kokonaan(siis tämä ei koske ns. yleissivistävää koulutusta jonka antama oppi ei markkinoilla vanhene).
Tällainen kamppanjointi helposti myös onnistuu, kun tuolla koulutusta antavalla oppilaitoksella voi olla vielä hyvä maine ja status, jos siitä on valmistuneet päässeet siihen asti hyvin töihin(Ja ihan viimeisten valmistuneiden sijoittumista ei paljon vielä noteeratakkaan. Eikä kannatakkaan kampanjassa niin tehdä, jos epäilee tuossa sijoittumisessa olevan toivomisen varaa). No kyllä se sitten aikanaan korjataan tuokin vääristymä koulutuksessa, kun väistämättä tuo työmarkkinoita vastaamattomuus kuitenkin tulee yhä enemmän esiin. Tällainen kuitenkin aiheuttaa työmarkkinoiden vaatimusten ja koulutuksen välille vaihesiirtoa. Usein oppilaitosten opiskelijat ovat tällaisista vaihesiirroista tietoisiakin, mutta kouluttautuvatkin lähinnä juuri tuota tutkintoa varten, jolle heille saattaa olla käyttöä myös jotain parempia työmahdollisuuksia lupaavaa jatkokoulutustakin ajatellen, ja vaikkapa toisella puolella maapalloa.
Nuo työvoimahallinnon järjestämät ammattikoulutuskurssit aikanaan, rakenteiltaankin keveinä ja joustavina oli suunniteltu tämä ongelma huomioiden. Mutta minun käittääkseni tämä rakennekeveys oli myös tuollaisten koulutuksien heikkous. Sillä tällaisista kulutuksista valmistuneiden arvoa työmarkkinoilla oli helppo vähätellä juuri tuon puuttuvan koulutusstatuksen perusteella(ei ollut maineikasta oppilaitosta takana),ja taasen alalla jo vahvasti olevat (niin työnantajat kuin tekijätkin edustajineen ja järjestöineen) yleensä katsovat kyllä intresseikseen näin tehdä.
Kaiken päälle ei tuo ammattikoulutuksen joustavuuskaan vielä ilman noita status ja intressikamppailujakaan mikään lopullinen ratkaisu tuohon vastaavuusongelmaan olisi. Yksi esimerkki tähän puhukoon puolestaan.
70- luvulla ajateltiin lähes kaikkien tarvitsevan työssään tulevaisuudessa jotain elektroniikka-alan koulutusta ja kasvua tämän alan työntekijöistä, niin laitteiden valmistuksessa kuin niiden huollossakin katsottiin tulevaisuudessa olevan mielin määrin. No ei sitten ihan näin käynytkän.
Mutta kukapa tuolloin, sitävastoin olisi osannut sanoa vaikka sitä, että pientalojen kaakeliuunien muurareista on pulaa vuonna 2008.
Meillä Suomessa vielä 1989 laskettiin kunkin ammatin vaatima työvoiman tarve, eikä ylikoulutusvaaraa ollut tai se oli hyvin pieni.
Kullekkin alalale koulutettiin vain hieman yli todellisen tarpeen. Laskennassa oli mukana eläkkeelle siirtyminen ja alan kysyntä eli oletetaanko että tarve lisääntyy kyseisellä alalla edellisestä vuodesta vai vähenee.
Tämän jälkeen siirryttiinkin vapaaseen markkinatalouteen ja koulutuksessa määräsi kysynnän ja tarjonnna laki, eli kun väestöstä 70% haluaa lukioon, otetaan 60%, kun lukion käyneistä 95% haluaa yliopistoon, otetaan 80%
Eli aina kunkin alan kysyntä opiskelijoiden näkökulmasta käsin määrä otettujen määrän, ei työvoiman tarve.
Koulutuspaikkoja lisätään ko. kysynnän suhteessa.
Näin on tehty vuodesta 1989 lähtien vuoteen 2008 ja tehdään edelleenkin vaikka muusta puhutaan.
Esim. ainakin omalla paikkakunnallani yliopistoon valittujen määrä kaksinkertaistu jo vuosien 1986-1992 välillä. Itse suoritin ainakin yhden kurssin täysin turhaan vuonna 1988, nimittäin juuri tuon koulutustarpeen laskennan kurssin.
herrat vaan haluaa virkoja ja korkeampaa palkkaa.
ei tässä ketään "auteta", se on kusetusta, virastotätit haluaa lisää virkoja ja lisää palkkaa ja työtön ei saa muutakuin vain perkuu jätteistä kasan.
Virastotädit, joilla siis jo ennestään on virka, hamuavat avoimena olevia virkoja tai pannttaavat niitä muuten ja keräävät niiden palkkarahat itselleen? Voi hyvä Sylvi! Vaikka olisikin katkeroitunut ihminen, niin ei silti pitäisi sanoa tai kirjoittaa mitää sylki suuhun tuo. Valtion viroissa on oma palkkansa (joka on tunnetusti pieni tavalliseen yrityselämään verrattuna), eikä kukaan saa bonusta siitä, kuinka paljon on pystynyt säästämään lafkan rahoja.
No ei nyt ainakaan ihan suoraan sentään saakkaan bonusta.
Mutta kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Onko sinulla enään ystäviä ?
Voisitte hieman yhdessä miettiä että miten päästä eteenpäin ?
Minusta sinä voist alkaa pienten lasten " kummiksi " ja saada siten hieman positiivista ajattelua heiltä !
Monilla lapsilla ei ole isää ja siten voisit olla hyvä edes jossakin !
Mitäpä ostasit? Auton? Talon? Kävisit etelässä ja saastuttaisit enemmän kuin köyhänä? Vai hyväntekeväisyyttäkö ajattelit?
MINÄ minä minä...