(Kuka on seriffi-avaus on poistettu, aiheesta kyllä. Mutta koska siinä ketjussa joku oli ymmärtänyt ihan pieleen mistä siinä myöhemmin puhuttiin. Sanailu koski palstalle seriffiksi aikovan mahdollista asennetta 'kritiikkiin' (juutalaisen uskonnon kritiikkiä) mutta ajelehti yleisen tason keskusteluksi, jossa yksi puhui kriittisyydestä, toinen syytti toista 'ortodoksian' hehkuttamisesta..) no se siitä, siitä en jatka.. mutta ajatus että 'mitä kritiikki tarkoittaa' voisi tehdä avauksenkin.. niin että jatketaan.)
Kuka on hehkuttanut ortodoksian puolesta hehkuttaa?? Ei muistaakseni kukaan.
Mitä tarkoittaa kriittinen uskonnon tarkastelu, mitä toisessa uskonnossa voi kritisoida, ja mitä kritiikki tarkoittaa?
Juutalaisuudessa on varmaan aina oltu huomattavan itsekriittisiä, ja todellakin erotellaan kriittisesti 'jyvät akanoista' kun tekstejä selitetään, ja olen ymmärtänyt, että se tarkoittaa ettei eri merkitystasoja sekoteta toisiinsa, sillä teksteillä todellakin on useita eri merkitystasoja, kuten kielellinen, uskonnollinen, historiallinen, kulttuurinen, 'kaunokirjallinen' ynnä muita. Mutta esim 'kristillistä tasoa ei ole, tietenkään..).
Puhuin totaalisti eri asiasta kuin se joka väitti että puolustan vain 'ortodoksiaa'.. Uskonnon tutkimukseen tai kritiikkiin EI kuulu lainkaan että pyrittäisiin arvioimaan uskonnollisten tai muiden uskonnollisten ilmaisujen tai aktien hyväksyttävyyttä tai totuutta tai edes 'laatua' (mistään omasta muka arvokkaampien arvojen näkökulmasta), jotain että 'ortodoksia' on 'parasta'.
Joka uskoo Jumalaan, uskokoon. En siihen puutu. Minun mielestä omaa vakaumusta ei kuulu lainkaan sekottaa mihinkään yleisen tason uskonto-keskusteluun.
Olisi ihan kiva jos ei sekotettaisi toisen puheisiin seikkoja joista ei olla puhuttu mitään. Minun tarkastelujen polttopisteessä ei (ole) ollut juutalaisen uskonnon uskonnolliset todellisuudet, eikä 'ortodoksien Jumala' tai jonkun muun suuntauksen 'jumalakäsitys' tai niitten vertailu sen varassa uskonko itse yhteen jumalaan ja millaiseen tai mihinkään jumalaan. Tällaisten väittetten totuussarvoihin tai paremmuusjärjestykseen olisi naurettavaa ottaa kantaa.
Argumentoinnin (tai kritiikin) aiheena voi olla vain julkisia aineistoja, kriteeriksi ei voi hyväksyä omia uskonnollisia tai mystisiä kokemuksia, 'totuuden hengen valoa' tms jonka kiilassa joku selittää vakavissaan, että tällä lailla se on, se on minun kokemus, ja tässä tulee todisteet (eli litania sopivia dokumentin pätkiä eri tahoilta) Juutalaisessa uskonnossa on kysymys maailmassa elämisestä suhteessa muihin ihmisiin ja myös suhteesta Jumalaan, samaan aikaan. Eri asia on kuka uskoo Jumalaan kuka ei. Juutalainen uskonto on silti olemassa omana sfäärinään, siitä juutalaisuus on syntynyt, eikä sitä saa siitä irti sen viitekehyksestä, historiasta, sen tarinoista ja perinteestä.
Subjektiiviset kokemukset 'jumalasta' uskonnon kritiikin perustana ovat jotakin mitä vastaan ei voi sanoa mitään - kaikkea muuta kuin objektiivista.. mikään ei ohjaa keskustelua enemmän pieleen kuin jonkun selittämätön uskonnollinen kokemus johon hän nojaa..
Kritiikki ei minulle merkitse jotain 'epäkohtien' esiinnostamista (kuten parille edelliselle sen seriffiksi yrittäneelle), vaan uskonnon sisällön, sen merkityksen tarkastelua - ja juutalaisuudessa pyhien tekstien ymmärrykseen vaaditaan paljon muutakin kuin vain eri paikoista irralleen noukittujen yksityiskohtien vertailu, rinnastukset, 'objektiivisuuden' vakuuttelu.
Postivistinen tutkimussuuntaus uskontoon ja sen historiaan, se että havaintoja tekemällä voidaan jälkikäteen tehdä johtopäätökset ja päätyä 'todellisuutta' vastaavaan teoriaan, on taakse jäänyttä elämää. Faktojen luettelija, 'tutkija' , voi kyllä ikään kuin häivyttää itsensä ja subjektiiviset valintaprinsiippinsä piiloutumalla faktaluetteloitten sekä niitten perusteella tekemiensä johtopäätöstensä sekaan ja antaa 'objektiivisuuden vaikutelman'. Tähän halpaan monet myös menevät - esim revisionistien historian tutkimus ja 'kritiikki' on juuri tämän kaltaista.
Joku vielä ihmettelee miksi juutalaisuuden piiristä on noussut niin paljon tiedemiehiä ja tiedenaisia, kielitieteilijöitä ja matemaatikkoja jne.. Mitä ihmettelemistä.. Heillähän on valtava tekstien ja todellisuuden eri merkitystasojen erottelun historia, pyhien tekstien selittämisen perinne, traditio.. Ja aina on ollut kysymys siitä että löydetyillä merkityksillä on oltava yhteys siihen miten elää oikein tässä maailmassa. Ei jääty ideamaailmoihin tekemään yhteen- ja vähennyslaskuja, havaittujen tosiasioitten luokitteluja, komeitten ideoitten varassa, irrallaan elämismaailmasta, joka kreikkalaisille oli vain 'todellisuuden jäljitelmää' (samaan tapaan kuin myöhemmin kristinuskon filosofeilla).
Tieteellistä ajattelua, tieteenfilosofiaa ja epistemologiaa ennen 'tieteen' olemassa oloa, keskellä ikivanhaa uskontoa..! Itsekritiikki on kuulunut sen edellytyksiin, luulisin näin. Voihan sitä kritisoida.. siitä vain.
Kuka on hehkuttanut ortodoksian puolesta hehkuttaa?? Ei muistaakseni kukaan.
Mitä tarkoittaa kriittinen uskonnon tarkastelu, mitä toisessa uskonnossa voi kritisoida, ja mitä kritiikki tarkoittaa?
Juutalaisuudessa on varmaan aina oltu huomattavan itsekriittisiä, ja todellakin erotellaan kriittisesti 'jyvät akanoista' kun tekstejä selitetään, ja olen ymmärtänyt, että se tarkoittaa ettei eri merkitystasoja sekoteta toisiinsa, sillä teksteillä todellakin on useita eri merkitystasoja, kuten kielellinen, uskonnollinen, historiallinen, kulttuurinen, 'kaunokirjallinen' ynnä muita. Mutta esim 'kristillistä tasoa ei ole, tietenkään..).
Puhuin totaalisti eri asiasta kuin se joka väitti että puolustan vain 'ortodoksiaa'.. Uskonnon tutkimukseen tai kritiikkiin EI kuulu lainkaan että pyrittäisiin arvioimaan uskonnollisten tai muiden uskonnollisten ilmaisujen tai aktien hyväksyttävyyttä tai totuutta tai edes 'laatua' (mistään omasta muka arvokkaampien arvojen näkökulmasta), jotain että 'ortodoksia' on 'parasta'.
Joka uskoo Jumalaan, uskokoon. En siihen puutu. Minun mielestä omaa vakaumusta ei kuulu lainkaan sekottaa mihinkään yleisen tason uskonto-keskusteluun.
Olisi ihan kiva jos ei sekotettaisi toisen puheisiin seikkoja joista ei olla puhuttu mitään. Minun tarkastelujen polttopisteessä ei (ole) ollut juutalaisen uskonnon uskonnolliset todellisuudet, eikä 'ortodoksien Jumala' tai jonkun muun suuntauksen 'jumalakäsitys' tai niitten vertailu sen varassa uskonko itse yhteen jumalaan ja millaiseen tai mihinkään jumalaan. Tällaisten väittetten totuussarvoihin tai paremmuusjärjestykseen olisi naurettavaa ottaa kantaa.
Argumentoinnin (tai kritiikin) aiheena voi olla vain julkisia aineistoja, kriteeriksi ei voi hyväksyä omia uskonnollisia tai mystisiä kokemuksia, 'totuuden hengen valoa' tms jonka kiilassa joku selittää vakavissaan, että tällä lailla se on, se on minun kokemus, ja tässä tulee todisteet (eli litania sopivia dokumentin pätkiä eri tahoilta) Juutalaisessa uskonnossa on kysymys maailmassa elämisestä suhteessa muihin ihmisiin ja myös suhteesta Jumalaan, samaan aikaan. Eri asia on kuka uskoo Jumalaan kuka ei. Juutalainen uskonto on silti olemassa omana sfäärinään, siitä juutalaisuus on syntynyt, eikä sitä saa siitä irti sen viitekehyksestä, historiasta, sen tarinoista ja perinteestä.
Subjektiiviset kokemukset 'jumalasta' uskonnon kritiikin perustana ovat jotakin mitä vastaan ei voi sanoa mitään - kaikkea muuta kuin objektiivista.. mikään ei ohjaa keskustelua enemmän pieleen kuin jonkun selittämätön uskonnollinen kokemus johon hän nojaa..
Kritiikki ei minulle merkitse jotain 'epäkohtien' esiinnostamista (kuten parille edelliselle sen seriffiksi yrittäneelle), vaan uskonnon sisällön, sen merkityksen tarkastelua - ja juutalaisuudessa pyhien tekstien ymmärrykseen vaaditaan paljon muutakin kuin vain eri paikoista irralleen noukittujen yksityiskohtien vertailu, rinnastukset, 'objektiivisuuden' vakuuttelu.
Postivistinen tutkimussuuntaus uskontoon ja sen historiaan, se että havaintoja tekemällä voidaan jälkikäteen tehdä johtopäätökset ja päätyä 'todellisuutta' vastaavaan teoriaan, on taakse jäänyttä elämää. Faktojen luettelija, 'tutkija' , voi kyllä ikään kuin häivyttää itsensä ja subjektiiviset valintaprinsiippinsä piiloutumalla faktaluetteloitten sekä niitten perusteella tekemiensä johtopäätöstensä sekaan ja antaa 'objektiivisuuden vaikutelman'. Tähän halpaan monet myös menevät - esim revisionistien historian tutkimus ja 'kritiikki' on juuri tämän kaltaista.
Joku vielä ihmettelee miksi juutalaisuuden piiristä on noussut niin paljon tiedemiehiä ja tiedenaisia, kielitieteilijöitä ja matemaatikkoja jne.. Mitä ihmettelemistä.. Heillähän on valtava tekstien ja todellisuuden eri merkitystasojen erottelun historia, pyhien tekstien selittämisen perinne, traditio.. Ja aina on ollut kysymys siitä että löydetyillä merkityksillä on oltava yhteys siihen miten elää oikein tässä maailmassa. Ei jääty ideamaailmoihin tekemään yhteen- ja vähennyslaskuja, havaittujen tosiasioitten luokitteluja, komeitten ideoitten varassa, irrallaan elämismaailmasta, joka kreikkalaisille oli vain 'todellisuuden jäljitelmää' (samaan tapaan kuin myöhemmin kristinuskon filosofeilla).
Tieteellistä ajattelua, tieteenfilosofiaa ja epistemologiaa ennen 'tieteen' olemassa oloa, keskellä ikivanhaa uskontoa..! Itsekritiikki on kuulunut sen edellytyksiin, luulisin näin. Voihan sitä kritisoida.. siitä vain.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tähän, löytyy kätevämmin kuin sieltä Messiahtruthin sivustolta nuo kaikki mitä täällä pitäisi tietää, kun tulee eteen ihan mitä sattuu:
http://blog.myspace.com/index.cfm?fuseaction=blog.view&friendID=70283697&blogID=110860515
Tuolla selvitetään siis vain sellaisia 'VT':n kohtia, joita kristityt käyttävät omalla tavallaan ristiriitaisesti juutalaisuutta kohtaan, siis jotkut vain, eivät enää kaikki. Juutalainen selitys ja tulkinta ei jää epäselväksi. Niin että jonain päivänä noista samoista aiheista ei ehkä enää kinata. Joka päivä.
"Vaakakupissa hyvät teot painavat yhtä paljon kuin kaikki käskyt yhteensä."
juutalainen sananlasku
juutalaisuutta kritisoida vaan tämä kiinnostaa:
sillä teksteillä todellakin on useita eri merkitystasoja, kuten kielellinen, uskonnollinen, historiallinen, kulttuurinen, 'kaunokirjallinen' ynnä muita. Mutta esim 'kristillistä tasoa ei ole, tietenkään..).
Mitä mieltä olet siitä kabbalistisesta Tooran tekstien merkityksestä?
Minun mielestäni sitä ei ole käsitelty täällä edes pinnallisesti tai esimerkkien avulla.
Uskon ,että harvat täällä edes tieteävät siitä mitään.
jos esim. kabbalistisilla näkemyksillä olisi oma palsta. Onhan täällä 'yritetty' saada jotain keskustelua aikaan aiheesta, mutta vaikuttaa siltä että se ei valitettavasti onnistu... täällä.
Aihe kyllä olisi mitä kiinnostavin :)
Mitä tarkoittaa 'kabbalistinen'??.. minkä viitekehyksen mukaan. Ei ole olemassa mitään yhtä 'kabbalistista'.
Käytännössä juutalaiseen kabbalaan on hankala tutustua ilman heprean ja aramean kielitaitoa, minkä lisäksi ”aito” kabbala pohjautuu tiukasti seemiläiseen uskontoon ja tapakulttuuriin (alkaen sapatinvieton kaltaisesta juhlaperinteestä ja päätyen erikoisruokavalioon). Ortodoksiset juutalaiskabbalistit eivät myöskään ole erityisen halukkaita jakamaan järjestelmäänsä ulkopuolisten kanssa. Monesti juutalainen kabbala on sisäpiirioppi, mihin on tahallisen salailun lisäksi syynä se, että mystiikka vaatii tutkijaltaan muun muassa pyhien tekstien tuntemusta sekä abstraktia päättelykykyä. Israelissa kabbalaan voi liittyä myös aimo annos messianismia (vrt. Juusola 2001, 136–139).
Kabbala on kuin valtava sinfonen säkki, orgaaninen teksti, elävä 'tekstiilien tekstiili'. Sen sisällä on miljoona muuta säkkiä. Kaikkien pinnassa soi rasittava joukko hurmaavaa kirjoitusta, merkkejä. Kaikkien säkkien kaikki kirjotut pinnat muodostavat kudoksen johon punoutuu mieletön määrä alkulankoja, alkulankavyyhtejä, tekstejä! Se soi. Antaa soida vain. 'Kabbalismi' ei ole mihinkään pysyvään käsitteitteistöön jaoteltavissa olava tutkimusmetodi. Siitä löytää mitä haluaa, jos haluaa, ja jos halu vie mukanaan, uppoaa tuohon 'tiedon' säkkien mereen. Minä en siihen tule mukaan. Jos olisi aikaa käyttää koko elämänsä 'kabbalismi'-aiheeseen syventymiseen, jotta voisi alkaa tutkia Tooraa, menisin perä edellä 'tiedon' pilvien maailmoihin eikä minua saisi enää kiinni tästä maailmasta. Voisi tietenkin suhtautua jotenkin neutraalisti asiaan, ja katsoa mitä kaikkea kabbalatutkimus on eri aikoina tuottanut, etten päätyisi samaan hämärään kuin joissakin tuossa alempana mainituissa Kabbalan inspiroiman löytöjen tutkimushistoriassa kerrotaan. Ei, ei, hirveää. Ensin pitäisi opiskella hepreaa, eri aikojen hepreaa, arameaa,.. latinaa, ..ooh.. ei! Koko asiasta en suomen kielellä voisi muuta kuin mennä sekaisin, siihen ei Haukion Kala ainakaan vapaaehtoisesti ryhdy. Etenkään kun merkit, aiemmat, viittaavat tällä palstalla siihen että kabbalismiin ajautuvaa keskustelua vetävät esiin omien 'tutkimustensa' tuloksena johtopäätöksen JO vetäneet henkilöt, joitten mielestä 'voidaan väittää että aito Jeesus oli kabbalisti'.
Avauksessa oli puhe jostain muusta kuin kenen tahansa mielivaltaisesta subjektiivisesta, muilta salatusta 'kriittisyydestä'.
Agrippa von Nettesheim, Heinrich Cornelius (1992 [1533]) De occulta philosophia libri tres. Toim. Vittoria Perrone Compagni. Leiden: Brill.
Allen, Michael & Valery Rees (toim.; 2001) Marsilio Ficino: His Theology, His Philosophy, His Legacy. Leiden: Brill.
Beitchman, Philip (1998) Alchemy of the Word: Cabala of the Renaissance. Albany: State University of New York Press.
Blavatsky, Helena (toim.; 1924 [1889]) Hiljaisuuden ääni: ja muita valittuja katkelmia Kultaisten sääntöjen kirjasta. Viipuri: Tietäjä.
Copenhaver, Brian P. (käänt.; 1998) Hermetica: The Greek Corpus Hermeticum and the Latin Asclepius. Cambridge: Cambridge University Press.
Crowley, Aleister (1993 [1909]) 777 and Other Qabalistic Writings of Aleister Crowley: Including Gematria & Sepher Sephiroth. Toim. Israel Regardie. York Beach: Samuel Weiser.
Faivre, Antoine (1994) Access to Western Esotericism. Albany: State University of New York Press.
le Forestier, René (1992) Die templerische und okkultistische Freimaurerei im 18. und 19. Jahrhundert. 1–4 vols. Leimen: Werner Kristkeitz.
Fortune, Dion (1999 [1935]) The Mystical Qabalah. York Beach: Samuel Weiser.
Gilbert, Robert (1983) The Golden Dawn: Twilight of the Magicians. Wellingborough: Aquarian Press.
Godwin, Joscelyn (1994) The Theosophical Enlightenment. Albany: State University of New York Press.
Gruenwald, Ithamar (1980) Apocalyptic and Merkavah Mysticism. Leiden: Brill.
Hallamish, Moshe (1999) An Introduction to the Kabbalah. Albany: State University of New York Press.
Hammer, Olav (2004) Claiming Knowledge: Strategies of Epistemology from Theosophy to the New Age. Leiden: Brill.
Hanegraaff, Wouter (1998) New Age Religion and Western Culture: Esotericism in the Mirror of Secular Thought. Albany: State University of New York Press.
Howe, Ellic (1972) The Magicians of the Golden Dawn: A Documentary History of a Magical Order 1887–1923. London: Routledge & Kegan Paul.
Idel, Moshe (1988) Kabbalah: New Perspectives. New Haven: Yale University Press.
— (1989) Language, Torah, and hermeneutics in Abraham Abulafia. Albany: State University of New York Press.
— (2002) Absorbing Perfections: Kabbalah and Interpretation. New Haven: Yale University Press.
Juusola, Hannu (2001) ”Toinen puoli”: maaginen maailmankuva juutalaisuudessa, 119–40 teoksessa Jaakko Hämeen-Anttila (toim.) Uskontojen risteyksissä: Välimeren alueen uskontojen juurilla. Helsinki: Gaudeamus.
Kaplan, Aryeh (1982) Meditation and Kabbalah. York Beach: Samuel Weiser.
Katz, Jacob (1970) Jews and Freemasons in Europe 1723–1939. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
King, Francis (1989) Modern Ritual Magic: The Rise of Western Occultism. Dorset: Prism Press.
Knorr von Rosenroth, Christian (1999 [1684]) Kabbala denudata: Seu doctrina Hebraeorum transcendentalis et metaphysica atque theologica opus antiquissimae philosophiae Barbaricae variis speciminibus refertissimum. 1–2 vols. Hildesheim: Georg Olms.
Luhrmann, Tanya (1991) Persuasions of the Witch’s Craft: Ritual Magic in Contemporary England. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Martola, Nils (1998) Juutalainen mystiikka ja hasidismi, 125–44 teoksessa Tapani Harviainen & Karl-Johan Illman (toim.) Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava.
McIntosh, Christopher (1974) Eliphas Lévi and the French Occult Revival. New York: Samuel Weiser.
— (1998) The Rosicrucians: The History, Mythology, and Rituals of an Esoteric Order. York Beach: Samuel Weiser.
Mäki-Kulmala, Heikki (2002) Näin puhui Sarasvuo. Tampere: Vastapaino.
Orpheus, Rodney (1995) Abrahadabra: A Beginner’s Guide To Thelemic Magick. Stockholm: Looking Glass Press.
Owen, Alex (2004) The Place of Enchantment: British Occultism and the Culture of the Modern. Chicago: University of Chicago Press.
Pico della Mirandola, Giovanni (1998 [1486]) Conclusiones nongentae, 210–553 teoksessa Stephen Alan Farmer (toim.) Syncretism in the West: Pico’s 900 Theses (1486): The Evolution of Traditional Religious and Philosophical Systems. Tempe: Medieval & Renaissance Texts & Studies.
— (1999 [1486]) Ihmisen arvokkuudesta. Jyväskylä: Atena.
Reuchlin, Johannes (1993 [1517]) On the Art of the Kabbalah: De arte cabalistica. Toim. Martin Goodman & Sarah Goodman. Lincoln: University of Nebraska Press.
— (1996 [1494]) Sämtliche Werke. Vol. 1: De verbo mirifico: Das wundertätige Wort. Toim. Widu-Wolfgang Ehlers ym. Stuttgart: Frommann-Holzboog.
Scholem, Gershom (1960) Jewish Gnosticism, Merkabah Mysticism, and Talmudic Tradition. New York: Jewish Theological Seminary of America.
— (1978) Kabbalah. London: Penguin Books.
— (1989) Sabbatai Sevi: The Mystical Messiah. Princeton: Princeton University Press.
— (1990) Origins of the Kabbalah. Princeton: Princeton University Press.
— (1991) On the Mystical Shape of the Godhead: Basic Concepts in the Kabbalah. New York: Schocken Books.
— (1995) Major Trends in Jewish Mysticism. New York: Schocken Books.
Schuchard, Marsha (2002) Restoring the Temple of Vision: Cabalistic Freemasonry and Stuart Culture. Leiden: Brill.
Schäfer, Peter (1992) The Hidden and Manifest God: Some Major Themes in Early Jewish Mysticism. Albany: State University of New York Press.
Secret, François (1964) Le Zôhar chez les kabbalistes chrétiens de la Renaissance. Paris: Mouton.
Swartz, Michael (1996) Scholastic Magic: Ritual and Revelation in Early Jewish Mysticism. Princeton: Princeton University Press.
Tishby, Isaiah (1994) The Wisdom of the Zohar: An Anthology of Texts. Vols. 1–3. London: Littman Library of Jewish Civilization.
Webb, James (1990) The Occult Underground. Chicago: Open Court.
— (1991) The Occult Establishment. Chicago: Open Court.
Wirszubski, Chaim (1989) Pico della Mirandola’s Encounter with Jewish Mysticism. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Wolfson, Elliot (1997) Through a Speculum That Shines: Vision and Imagination in Medieval Jewish Mysticism. Princeton: Princeton University Press.
— (2000) Abraham Abulafia – Kabbalist and Prophet: Hermeneutics, Theosophy and Theurgy. Los Angeles: Cherub Press.
Yates, Frances (1991) Giordano Bruno and the Hermetic Tradition. Chicago: University of Chicago Press.
--------
Laitan tähän vielä yhden linkin, jossa on keskustelua siitä mitä sana /kabbala/ tarkoittaa. Keskustelussa tulee esille se miten vaikea on ymmärää mitä 'sanat' edes tarkoittavat, se miten sanat ovat muuttuneet eri aikakausina merkitsemään eri asioita. Ja Kabbalasta se, että sitä ei voi omin päin tutkia eikä opsikella:
1. puheenvuoro:
I was reading the Artscroll Sanhedrin ( page 2b2, #10), and it says "For explanations as to why the writings of the Prophets are called deevray kabbala, see Rashi to Chullin 137a and Rashi to Taanis 15a."
I wonder if you can look it up for me and tell me his explanation.
Thank you.
.../lukuisia johdonmukaisia kysymyksiä ja vastauksia 'kielestä' /..
Viimeinen puheenvuoro:
I heard that Kabbalah (with the big K) is called that because in order to learn it properly it has to be received (Kabbalah - receive) from a teacher, who received it from a teacher, etc, all the way to its source. This means it cannot be self-taught. (Sorry Maddona!) When I started to learn Gemorah, I always got so confused what Kabbolah refered to...'till I realized it was talking about the Nevi'im!
Good Shabbos
Dovi
http://www.globalyeshiva.com/forum/topic/show?id=727216:Topic:2503&x=1&page=1
>> tahallisen salailun lisäksi syynä se, että mystiikka vaatii tutkijaltaan muun muassa pyhien tekstien tuntemusta sekä abstraktia päättelykykyä.
ainakin alkuun,heh..
Mitä tarkoittaa 'kabbalistinen'??.. minkä viitekehyksen mukaan. Ei ole olemassa mitään yhtä 'kabbalistista'.
Ei olekaan,niinkuin ei ole olemassa yhtä juutalaisuuttakaan eikä yhtä Tooran tulkintaakaan.
Tulkinnassa on eri tasoja niinkuin käytännön juutalaisuudessakin:ei ole vain käskyjä vaan on ymmärettävä miksi on käskyt? ja mihin niillä pyritään?.
Joo,jeesuksen ryhmä vaikuttaa aivan kabbalistiselta ainakin alkuun:
"Israelissa kabbalaan voi liittyä myös aimo annos messianismia (vrt. Juusola 2001, 136–139)."
Alkukristillisyydessä on paljon yhtäläisyyksiä juutalaisen mystiikan,gnostilaisuuden,antiikin mysteeriuskontojen jne. kanssa.
Minkäs teet?
Tuon voisin vaikka hankkia:
— (2000) Abraham Abulafia – Kabbalist and Prophet: Hermeneutics, Theosophy and Theurgy. Los Angeles: Cherub Press.
kiitos tiedosta!
. This means it cannot be self-taught. (Sorry Maddona!)
Oikeasti Madonnalla on opettaja kabbalaan..
Hänestä voidaan tosin olla montaa mieltä.
Kabbalasta se, että sitä ei voi omin päin tutkia eikä opsikella:
Opsiskella täytyykin aivan itse kirjoista ja opettajan johdolla.Ihan itse!
ja onhan noita hasidisivujakin ja Bnei Baruch...
Saattaa olla kymmeniäkin eri tasoisia palstoja eri tasoisille ihmisille..
Miksi se huonontaisi jotain asiaa, kuten Kabbalaa, että Madonna opiskelee sitä.
Ihminenhän Madonnakin on.
Ja kuten tänäpäivänä huomaa, niin vaikutusta on ollut ja positiiviseen suuntaan. Madonna rakentataa lastenkoteja Afrikkaan, suunnittelee
toista adoptiolasta. Elää hyvää elämää.
Etsii mielihyvää elämäänsä antamisen kautta, sitähän Kabbala opettaa, muun muassa.
Kuten Tino sanoi, niin jotain Jeesuksen lauseitakin voidaan ymmärtää kabbalan kautta paremmin, kuten esim.
....kyllä täällä on pyhien tekstien tuntemusta,
hyvinkin paljon.
jos Jeesuksen puheille etsii oikeaa viitekehystä juutalaisuuden piiristä on katseltava ja tutkittava mitä juutalainen mystiikka tai symbolinen tulkinta kirjoittaa Toorasta ja maailmasta.
"Taivaan valtakunta on sisäisesti(symbolisesti) teissä,,"
"On autuaampi antaa kuin ottaa"
"olkaa täydelliset niinkuin taivaallinen isännekin on"
oliko Jeesus henkiseen täydellisyyteen pyrkivä juutalainen pyhä mies,ihmeitätekevä rebbe?
Hänen kaltaisiaan on juutalaisuuden historiassa monia.
sinua mukaan, ja sekaisin sinä olet mennyt valmiiksi, niin että ei uusi uppoaminen enää
enempää vahinkoa saa aikaan.
sinulle?
eikö pysyä siinä aiheessa jota avaus koskee?
Millaista kriittistä asennetta ja käsitystä 'kriittisyydestä' sinun kohdallasi osoittaa se, että kohdistat avaajaan (epä)kritiikkiä, vaikka ei ole kysymys hänestä vaan kriittisyydestä yleensä???
oletko sinä täällä jonkun pyynnöstä?
,,, että oli tarkoitettu,