Kesä kun hyydyttää aivot varsinaisesta työstä, tulee mietittyä, että mitä abstraktio "tasa-arvo" itse asiassa tarkoittaa?
(rajataan tässä tapauksessa nyt koskemaan abstraktioiden "mies" ja "nainen" välistä tasa-arvoa, johon yleensä voitaisiin ottaa kantaa laajemminkin kuin kontekstisidonnaisten yksittäistapausten valossa.)
Tämä kysymys on lopulta erittäin vaikea - lähtökohtaisesti tulee mieleen kaksi perustavaa laatua olevaa näkökohtaa:
1. tasa-arvoa on, jolloin epämieluisia velvollisuuksia ihmiselle (joita yhteiskunnassa ei oikein voi välttää) ei _yhteiskunnassa_ synny sukupuolen takia enemmän kuin toiselle sukupuolelle.
2. tasa-arvoa on, jolloin mieluisia oikeuksia ei _yhteiskunnassa_ synny sukupuolen takia enemmän ihmiselle, kuin toisen sukupuolenkaan edustajalle - oletusarvoisesti.
Jos oletetaan, että Suomessa on yksilön- ja esim. elinkoinovapaus, on esim. näillä alueilla (vaikkapa parisuhde tai yksityisyritys) tasa-arvon käsite käsittääkseni rajattava koskemaan ihmisen yleistä oikeutta elää ja koettaa onneaan, ilman rajoituksia tai erityisoikeuksia.
Nyt ongelmana lienee sitten tuo asia, että mitkä ovat kenenkin mielestä:
1. epämieluisia velvollisuuksia (joita ei voi välttää toimiaksensa muutoinkin yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä)
2. mieluisia oikeuksia, joita tavoitellaan.
Suomessa on jännä tilanne sikäli, että ihmisellä on vallan suuri vapaus "toteuttaa itseään", jolloin epämieluisia velvollisuuksia on yllättävän vähän ihmisyksilön uralle kasattu, esimerkkejä näistä lienevät:
1. miesten asevelvollisuus (joka ei kaikille miehille ole epämieluinen)
2. joissakin tapauksissa työ (sellaisille työttömille, jotka "joutuvat" mielestään töihin - tai esim. vastuuntuntoiselle miehelle tai naiselle, joka kokee elatusvastuuta läheisistään).
3. ennen vanhaan tällainen voi olla ollut naisille synnytys - mutta nykyinen ehkäisyteknologia ja fakta, että ei ole pakko jos ei tahdo, on poistanut tämän taakan naisen harteilta väistämättömänä "pahana" - ja siitä on tullut tahdonalainen "oikeus"...
Eli epämieluisten velvollisuuksien valossa (ellei joku keksi nyt tähän jotain muuta?) näyttäisi kyllä siltä, että tältä osin miehet kärsivät nyky-yhteiskunnassa epätasa-arvosta näin absoluuttisena käsitteenä. Tähän olisi ratkaisuna joko a) määritellä asepalvelus miehillekin vapaaehtoiseksi (jolloin olisi kyseessä lähinnä kulttuurinen "pakko" - omalla kotiseudullani esim. jokainen "kunnon mies" käy armeijan, jos terveys piisaa), tai b) hyvittää miehiä, jotka käyvät armeijan jollain tavalla heidän myöhemmässä elämässään, esim. lisäpisteinä opiskelupaikan saamiseksi tms..
(lähden siitä, että itsenäisellä maalla on armeija oltava realiteettien vuoksi).
Jos sitten mennään kohtaan kaksi, eli mietitään, mitä mieluisia oikeuksia ihmiselle tulisi sukupuolensa takia YHTEISKUNNASSA?
- kaikilla on vapaus ja mahdollisuus opiskella, jos rahkeet ja motivaatio riittävät
- kaikilla on elinkeinovapaus
- kaikilla on vapaus valita kumppani yksityiselämäänsä ja päättää perheen perustamisesta (jopa ikävät "lipsahdukset" voidaan nykyisin "kätevästi päästää päiviltä", jotta "lapset eivät tule rasitteeksi"---)
- kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus poliittiseen vaikuttamiseen
- jos voi osoittaa sukupuoleen kohdistunutta syrjintää, on laki tukena
Minä en vain tule kerrassaan huomanneeksi enää epätasa-arvoa yhteiskunnassamme, joka olisi automaattisesti rakennettua, suhteessa ihmisen oikeuksiin.
En siis näe tarvetta uusille lainsäädännöllisille toimille oikeuksien yhtäläisen varmistamisen suhteen nykyistä enempää. (Jos joku näkee, toivoisin perusteltua mielipidettä). Uskon nykyisten mekanismien riittävän loistavasti.
Kulttuurinen ja tapauskohtainen yksityiselämän tasa-arvo on asia erikseen, mutta se jotenkin menee pois yhteiskunnan tasolta - itse kunkin omien valintojen alle olevaksi kysymykseksi. Kulttuurista tasa-arvoa voidaan tosin edistää kasvatuksella - kaikki tuttavapariskuntani kyllä kasvattavat lapsensa tietääkseni todella tasa-arvoisiksi, jossa ei enää poikia juuri suosita. Joskus jopa tuntuu, että päin vastoin...
Mutta mikä naisena olemisessa nyt sitten mättää tässä yhteiskunnassa? Mitkä epämieluisat pakkovelvollisuudet rasittavat naista? Mitä oikeuksia naiselta de facto puuttuu?
En ymmärrä.
(Palkkakysymystä en ota huomioon kahdestakin syystä:
1. vapaus valita ryhtyykö palkkatyöläiseksi, yrittäjäksi tms. eli tämä pitäisi olla elinkeinoelämän mekanismien hoitama juttu.
2. julkisilla aloilla tämä asia pitää hoitaa poliittisesti, jossa naisilla on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa demokraattisessa maassa kuin miehilläkin...
(rajataan tässä tapauksessa nyt koskemaan abstraktioiden "mies" ja "nainen" välistä tasa-arvoa, johon yleensä voitaisiin ottaa kantaa laajemminkin kuin kontekstisidonnaisten yksittäistapausten valossa.)
Tämä kysymys on lopulta erittäin vaikea - lähtökohtaisesti tulee mieleen kaksi perustavaa laatua olevaa näkökohtaa:
1. tasa-arvoa on, jolloin epämieluisia velvollisuuksia ihmiselle (joita yhteiskunnassa ei oikein voi välttää) ei _yhteiskunnassa_ synny sukupuolen takia enemmän kuin toiselle sukupuolelle.
2. tasa-arvoa on, jolloin mieluisia oikeuksia ei _yhteiskunnassa_ synny sukupuolen takia enemmän ihmiselle, kuin toisen sukupuolenkaan edustajalle - oletusarvoisesti.
Jos oletetaan, että Suomessa on yksilön- ja esim. elinkoinovapaus, on esim. näillä alueilla (vaikkapa parisuhde tai yksityisyritys) tasa-arvon käsite käsittääkseni rajattava koskemaan ihmisen yleistä oikeutta elää ja koettaa onneaan, ilman rajoituksia tai erityisoikeuksia.
Nyt ongelmana lienee sitten tuo asia, että mitkä ovat kenenkin mielestä:
1. epämieluisia velvollisuuksia (joita ei voi välttää toimiaksensa muutoinkin yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä)
2. mieluisia oikeuksia, joita tavoitellaan.
Suomessa on jännä tilanne sikäli, että ihmisellä on vallan suuri vapaus "toteuttaa itseään", jolloin epämieluisia velvollisuuksia on yllättävän vähän ihmisyksilön uralle kasattu, esimerkkejä näistä lienevät:
1. miesten asevelvollisuus (joka ei kaikille miehille ole epämieluinen)
2. joissakin tapauksissa työ (sellaisille työttömille, jotka "joutuvat" mielestään töihin - tai esim. vastuuntuntoiselle miehelle tai naiselle, joka kokee elatusvastuuta läheisistään).
3. ennen vanhaan tällainen voi olla ollut naisille synnytys - mutta nykyinen ehkäisyteknologia ja fakta, että ei ole pakko jos ei tahdo, on poistanut tämän taakan naisen harteilta väistämättömänä "pahana" - ja siitä on tullut tahdonalainen "oikeus"...
Eli epämieluisten velvollisuuksien valossa (ellei joku keksi nyt tähän jotain muuta?) näyttäisi kyllä siltä, että tältä osin miehet kärsivät nyky-yhteiskunnassa epätasa-arvosta näin absoluuttisena käsitteenä. Tähän olisi ratkaisuna joko a) määritellä asepalvelus miehillekin vapaaehtoiseksi (jolloin olisi kyseessä lähinnä kulttuurinen "pakko" - omalla kotiseudullani esim. jokainen "kunnon mies" käy armeijan, jos terveys piisaa), tai b) hyvittää miehiä, jotka käyvät armeijan jollain tavalla heidän myöhemmässä elämässään, esim. lisäpisteinä opiskelupaikan saamiseksi tms..
(lähden siitä, että itsenäisellä maalla on armeija oltava realiteettien vuoksi).
Jos sitten mennään kohtaan kaksi, eli mietitään, mitä mieluisia oikeuksia ihmiselle tulisi sukupuolensa takia YHTEISKUNNASSA?
- kaikilla on vapaus ja mahdollisuus opiskella, jos rahkeet ja motivaatio riittävät
- kaikilla on elinkeinovapaus
- kaikilla on vapaus valita kumppani yksityiselämäänsä ja päättää perheen perustamisesta (jopa ikävät "lipsahdukset" voidaan nykyisin "kätevästi päästää päiviltä", jotta "lapset eivät tule rasitteeksi"---)
- kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus poliittiseen vaikuttamiseen
- jos voi osoittaa sukupuoleen kohdistunutta syrjintää, on laki tukena
Minä en vain tule kerrassaan huomanneeksi enää epätasa-arvoa yhteiskunnassamme, joka olisi automaattisesti rakennettua, suhteessa ihmisen oikeuksiin.
En siis näe tarvetta uusille lainsäädännöllisille toimille oikeuksien yhtäläisen varmistamisen suhteen nykyistä enempää. (Jos joku näkee, toivoisin perusteltua mielipidettä). Uskon nykyisten mekanismien riittävän loistavasti.
Kulttuurinen ja tapauskohtainen yksityiselämän tasa-arvo on asia erikseen, mutta se jotenkin menee pois yhteiskunnan tasolta - itse kunkin omien valintojen alle olevaksi kysymykseksi. Kulttuurista tasa-arvoa voidaan tosin edistää kasvatuksella - kaikki tuttavapariskuntani kyllä kasvattavat lapsensa tietääkseni todella tasa-arvoisiksi, jossa ei enää poikia juuri suosita. Joskus jopa tuntuu, että päin vastoin...
Mutta mikä naisena olemisessa nyt sitten mättää tässä yhteiskunnassa? Mitkä epämieluisat pakkovelvollisuudet rasittavat naista? Mitä oikeuksia naiselta de facto puuttuu?
En ymmärrä.
(Palkkakysymystä en ota huomioon kahdestakin syystä:
1. vapaus valita ryhtyykö palkkatyöläiseksi, yrittäjäksi tms. eli tämä pitäisi olla elinkeinoelämän mekanismien hoitama juttu.
2. julkisilla aloilla tämä asia pitää hoitaa poliittisesti, jossa naisilla on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa demokraattisessa maassa kuin miehilläkin...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Suominaiset valittaa kun ovat tottuneet liian hyvälle, ovat kasvatettu pumpulissa vaatimaan ja saamaan itselleen kaiken, kaikissa asioissa katsovat vain mikä heille itselleen on edullisinta jne. joten mikään tasa-arvo ei ole naisille tarpeeksi!
Turha siis panostaakaan tasa-arvoon...
Viivi-kulta, kyllä se siitä....
xxx
...natisevat vähän kaikki - turha valittaminen ei tunnu olevan vain naisten yksinoikeus.
Yleensä tuntuu, että eniten natisevat he, jotka yhteiskunnalta saavatkin eniten (esim. tietyt "älykkö"korkeakouluopiskelijat, jotka kritisoivat systeemiä, eläen samalla sen tuella jne.).
Aiheesta Suomessa mielestäni natisevat yksityisyrittäjät - vaimoni isällä on yhden miehen yritys, aiheesta on seurannut mm. seuraavaa:
- vaimonsa ei meinannut millään saada työttömäksi jäätyään työmarkkinatukea ("kun totta kai perheyrityksen pitää työllistää...")
- lapsensa pitää lähettää oikein raportit, että ei ole isänsä yrityksessä töissä (kun ei siellä ole aina järkevää tekemistä kaikille...).
Ts. yrittäjä SEKÄ hänen omaisensa ovat välittömästi kaikkien yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella kun joku perheenjäsen on erehtynyt yrittäjäksi (koskeeko muuten tämä pelkästään miesyrittäjien perheitä, vai onko naisyrittäjillä vastaavia kokemuksia - että oletetaan sitten että mieskin työllistetään ???)
Yrittäjien tasa-arvoa pitäisi maassa ajaa paljon enemmän kuin miesten tai naisten sinänsä abstraktioina.
Eli olen samaa mieltä kanssasi, että tämä sukupuolten tasa-arvokuilu alkaa olla harhaa, ja tasa-arvoa voidaan ajaa ihan hedelmällisemmin muutoin kuin nainen-mies vastakkainasettelulla.
Hiukan pistää ihmetyttämään ajatuksesi siitä, etteivät kulttuuriset velvoitteet kuulu tasa-arvoon. Aivan kuin tasa-arvo voitaisiin todeta lakipykälistä laskemalla. Toisaalta jos noin ajattelet niin tämäkin voidaan hylätä:
"1. miesten asevelvollisuus (joka ei kaikille miehille ole epämieluinen)"
Hullun paperit on helppo saada ja lakihan sanoo ettei sen takia saa ketään syrjiä. Eikä kulttuurista nousevilla antipatioilla hulluja kohtaan ole relevanssia _yhteiskunnallisessa_ tarkastelussa kuten sen määrittelet. Eli tasa-arvo vallitsee siinäkin mielessä.
No, oikeassa kyllä olet siinä, että suomalainen lainsäädäntö on varsin tasa-arvoinen. Joitakin pieniä yksityiskohtia olisi viilattava, kuten sitä, että naisen työnantaja maksaa yksin äitiysloman kustannukset (mikä sitten johtaa huonompaan työllistymiseen ja etenkin määräaikaisten työsuhteiden suosimiseen.
Ongelmia löytyy juuri tuolta kulttuuriselta puolelta ja sen myötä kaikenlaisista pikkuseikoista joita lait eivät säätele. Konkreettisesti tasa-arvoon vaikuttavat esimerkiksi sellaiset stereotypiat, joiden mukaan nainen on se joka jää lapsia hoitamaan. Näin toki saa tehdä, ja ainakin imetyksen ajan sen määrää luonto, mutta vika on siinä että se on oletusarvo ja toisin toimiva nainen on jotenkin omituinen. Aivan samanlainen stereotypia on se, että erotilanteissa lasten on parempi jäädä äidin luokse (mikäli puolisoiden kyvyssä huolehtia lapsistaan ei muuten ole eroa). Tämä syrjii miehiä. Tällaisten pienten oletusten ja lähtöarvojen summana naisten asema myös _yhteiskunnassa_ on heikompi, sillä naisiin niitä kokemukseni mukaan kohdistuu enemmän. Katsoppa jostakin alempaa tekstini "Naisten ongelmia Suomessa" jos jaksat tarkemmin tutustua.
"En siis näe tarvetta uusille lainsäädännöllisille toimille oikeuksien yhtäläisen varmistamisen suhteen"
En minäkään. Sen sijaan kulttuuristen rajojen rikkomiselle ja erilaisten mies- ja naismallien mahdollistamiselle paljonkin. Siinä vaan ei lait auta.
...olen niin paljon liikuttavasti samaa mieltä kanssasi, että jos uskoisin, että feminismi ajaa tasa-arvoa (eikä esim. nimensä mukaisesti naisen aseman parantamista), niin minuakin voisi sanoa feministiksi.
Feminismi tasa-arvon ajamisen määreenä lähtee jotenkin siitä harhasta, että femiiniset ominaisuudet olisivat jotenkin automaattisesti "tasa-arvoisempia" kuin vaikkapa maskuliiniset. Tätä väitettä en siis osta.
Eli, kun olemme yhtä mieltä siitä, että lainsäädännöllisesti suomi alkaa olla, paria poikkeusta lukuunottamatta, vallan tasa-arvoinen, voimme alkaa keskustella oikeista tasa-arvokysymyksistä ilman keinotekoista sukupuolikysymyksen ylikorostamista.
Itsekin olen sanonut aiemmin seuraavaa:
- äitiysloman ja isyysloman kustannukset kokonaan pois työnantajan kontolta (koska äitiysloma on ennakoitavissa, asia voitaisiin hoitaa ilman byrokratiaa esim. verohelpotuksin ko. kuukausia edeltäviltä työkuukausilta, ja vaikkapa puolisolta...)
Olen myös samaa mieltä huoltajuuskysymyksissä.
Kulttuurikysymykset ovat sitten asia erikseen myös siinä mielessä, että moniarvoinen keskustelu on hyvästä. Toisaalta, jos vaikkapa sosiaalidemokratia, joka yrittää tasapäistää kaikki, ja vaikkapa pakottaa sellaisetkin kotiäidit töihin taloudellisten realiteettien takia (mikä voi olla esim. nykyisessä työllisyystilanteessa todella järjetöntä), ei tue tasa-arvoa - jos todella esim. osa naisista haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan.
"Ts. hänen kokemuksensa aiheesta on se, että lapset ja kodin hoitava nainen on nykyisin se "omituinen", eikä "oletusarvoinen". Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta. Eriävä mielipiteeni tuohon vanhanaikaiseen näkökantaasi siis, että naisen oletettaisiin enää jäävän kotiin..."
Varmasti lopullisesti kotirouvaksi jäävää naista ihmetelläänkin. Eihän se olekaan enää nykyään tavallista. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tuohonkin ratkaisuun jos perheen talous antaa myöden, mutta kyseessä saattaa olla kateuskin, sillä harvallapa perheellä enää nykyään on varaa toisen vanhemman kottinjääntiin (mikä on ironista kun talouskasvu on kuitenkin ollut mitä on). Suuri osa perheistä kuitenkin hoitaa lapsiaan kotona muutaman vuoden, tarhaikäisiksi tai esikouluikäisiksi asti. Näissä perheissä oletus on, että nainen on se joka jää lapsia hoitamaan. Toisaalta jos mietit minkälainen hämmästely kohdistuu lapsia ja kotia hoitavaan mieheen niin voit suhteuttaa tuon vaimoosi kohdistuvan kummastuksen.
"Armeijasta minä olen henk. koht. sitä mieltä, että jokaisen reippaan ja terveen suomalaismiehen on syytä se käydä"
Henkilökohtaisesti minulla oli siellä ihan hauskaa. Pakollisuus on kuitenkin minusta jonkin sortin ihmisoikeusloukkaus. Siviilipalvelus onneksi tarjoaa jonkinlaisen järkevän vaihtoehdon. Eli itse olsin halukkaampi siirtymään vaikkapa 6kk. mittaiseen kansalaispalvelukseen molemmille sukupuolille, yhtenä vaihtoehtona asepalvelus, mutta mahdollisuus myös muuhun yleishyödylliseen työhön (vaikkapa öljypartioon Itämeren rannoille). Sitäpaitsi itse luit sen miesten kärsimien ikävien velvollisuuksien joukkoon, jotka johtuvat sukupuolesta (l. epätasa-arvoksi oman määritelmäsi mukaan).
"Ja käsittääkseni kustannustehokkaampaa olisi hoitaa se terveiden miesten voimin, jotka soveltuvat tuohon epämiellyttävään tehtävään paremmin."
Ainakaan omassa palveluspaikassani ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt miehet sinne sopivammiksi. Fyysinenkin rasitus oli varsin kohtuullista.
"ts. tasa-arvo-käsitteen yli voi olla muitakin maksiimeja jota joissakin olosuhteissa voidaan/pitää ottaa huomioon."
Aye. Siksipä rikkaat maksavat enemmän veroja vaikkei se tasa-arvoista olekaan
"Stereotypioista hoitanee nykyinen naisvaltainen peruskoulukoneisto jo tulevat sukupolvet eroon - enemmän olisin huolissani miesten normaalien maskuliinisten ominaisuuksien tukahduttamisesta"
Tilanne toki paranee koko ajan, mutta tuo naisvaltainen opettajakoneisto on pidettävä valppaana jotta se tosiaan hoitaa asiat kuntoon, eikä opeta samoja stereotyyppejä eteenpäin. Sen pitää myös oppia miespuolisten oppilaidensa erilaiset tarpeet. Siinä on yksi hyvä syy miksi sukupuolikysymystä olisi pidettävä esillä vaikkapa opettajakoulutuksessa.
qqq
"Hullun paperit on helppo saada ja lakihan sanoo ettei sen takia saa ketään syrjiä. Eikä kulttuurista nousevilla antipatioilla hulluja kohtaan ole relevanssia _yhteiskunnallisessa_ tarkastelussa kuten sen määrittelet. Eli tasa-arvo vallitsee siinäkin mielessä. "
Et voi olla tosissasi. Siis miehen pitäisi hankkia hullun paperit saavuttaakseen saman vapauden kuin naisilla on luonnostaan, ja mielestäsi kaikki on kunnossa ja tasa-arvoista?!!
- rouva ei jää "lopullisesti" kotirouvaksi , jatkaa nyt opiskelujaan ensi syksystä alkaen, kun tenavat alkavat olla isompia.
- eli, jos naiset ovat kateellisia siksi, etteivät VOI jäädä kotiin taloudellisten realiteettien vuoksi, on sosiaalidemokraattinen ohjelma "hyvinvoinnin" lisäämiseksi siis epäonnistunut tässä suhteessa. Aikoinaan yliassarin palkalla ei perheemme tosiaankaan elänyt... siksi piti päästä pikimmiten proffaksi hinnalla millä hyvänsä. (tai sitten olisi mun pitänyt lähtee liike-elämän palvelukseen tienaamaan enemmän ja tekemään vielä nykyistäkin enempi hommia...)
Kotiinjääviä miehiä en ole tosiaan juuri nähnyt, itsekään en olisi ollut siihen ihan äkkiä valmis. Onneksi miehilläkin on asiassa valinnan vapaus. Jotenkin perheen elatusvelvollisuus tuntuu itseäni ympäröivässä kulttuurissa olevan miehen harteilla...
Armeijasta - mielenkiinnosta kysyisin, mikä oli henkilökohtainen vaikuttimesi mennä asepalvelukseen (olen käsittänyt, että olet nainen)? Itse vastustan naisten asepalvelusta esim. tutkimusten pohjalta, jossa todetaan naisten haavoittumisen kenttätilanteessa olevan taistelijan psykologialle paljon vaikeampaa kuin miehen... jne. Joko muuten laskuvarjojääkärikoulussa on paljon naisia? (en ole seurannut tilannetta.)
Itse olen sitä mieltä, että se masentaa joitakin miehiä entisestään, että jollakin kansanosalla on vara valita, ja "snobbailla" ja tarvittaessa keskeyttää "hyvällä omallatunnolla", kun taas miehellä ei ole. Siksi nykyinen armeijamalli on vallan onneton.
Mieluummin siis täysi vapaaehtoisuus - ja jos vapaaehtoisia ei riitä, niin sitten voisi palata asevelvollisuuteen miesten osalta. Tuo oma armeijakeskusteluni oli lähinnä analyyttista pohdiskelua siitä, että noiden tasa-arvokriteerieni valossa tuo armeija tuntuisi suurimmalta epäkohdalta, mikäli vain niitä katsottaisiin.
Mielestäni yksi hyvä kokeilu olisi esim. poikakoulu, jossa saatuja tuloksia verrattaisiin sitten yhteiskouluihin... Usein lienee, että poikien motivointi on eri luonteista kuin tyttöjen ollakseen menestyksellistä, olen sellaisia tutkimukseja lukenut.
Asiaa voisi helposti vuoden parin ajan testata pienehköillä oikeasti tieteellisillä eikä mitenkään epäeettisillä koeasetelmilla. Tosin aihe on sikäli "vaarallinen", että tietyt tahot voivat älähtää, jos pojat yllättäen alkavatkin menestyä paremmin "poikakouluissa". Ehkäpä yhteisluokat jne voisi jättää vaihtoehdoksi, tai vaikkapa poikakouluja pitää sinänsä eräänä vaihtoehtona.
Tytötkin saattaisivat, etenkin yläasteiässä, menestyä paremmin ilman murrosikäisten poikien muodostamaa häiriköintitekijää?
Mutta minua kiinnostaa filosofiasi ja vaikuttimesi käydä asepalvelus: koitko:
- palvelevasi isänmaata
- hankkivasi elämyksiä, kun siihen oli mahdollisuus
- viettäväsi välivuoden
- hankkivasi urakehitysmahdollisuuksia
- jotain muuta mitä? (Ts. mikä oli päävaikuttimesi mennä?)
Tämä on valitettavan tyypillinen ote. Kun näyttää, että tytöillä menee paremmin koulussa, kiiruhdetaan kallistamaan vaakaa poikien hyväksi. Nostamalla pojat erityisasemaan, poikakouluun.
Miksi ei voitaisi lähestyä asiaa niin, että koulun pitäisi muuttua kaikille oppilaille sopivammaksi paikaksi, missä luovuutta ei tukahduteta? Myös tytöt reagoivat kouluun, tosin eivät niin näkyvästi, sillä tyttölapsi useimmin kääntää ahdistuksen itseensä. Toisaalta monesti tytön kapina tukahdutetaan voimakkaammin, koska se ei kuulu tyttöyteen, kun pojat taas saavatkin olla vähän poikia. Kouluikäisillä tytöillä on kielteisempi minäkuva, kuin pojilla ja syömishäiriöitäkin enemmän.
Opettajat eivät saisi suosia sitä hiljaista kuuliaista tyttöä, joka luonnollisesti teettää vähemmän työtä, kuin villimpi ystävänsä, vaan opettajan pitäisi huolestua siitä, miksi tyttö on niin "täydellinen" oppilas.
Minusta lapsiin pitäisi suhtautua ensisijaisesti persoonina, eikä niinkään sukupuolina. Nykyään koululaitos on hyvin sukupuolittunut. Liikunnassa pojilla on ykkösenä kilpailu, kun taas tytöille opetetaan ruumiin muotoon ja liikkumiseen liittyviä asioita. Hiljainen rättikässä automaattisesti tytöille ja raisumpi puukässä pojille.
...että miksi ei voisi olla myös tyttökouluja - uskon, että esim. yläasteikäisistä tytöistä osalla on huono minäkuva esim. tietynlaisten poikien käytöksen johdosta...
Tyttökoulussa poistuisi tarve yrittää miellyttää ko. koulua käyviä poikia osalta tyttöjä jne.
Oma kokemukseni koulusta oli se, että useimmiten juuri pojat frustroituivat siellä - itse pystyin tietoisesti soveltumaan systeemiin ja "lirputtelemaan naisopettajille"... koska tietoisesti halusin hyviä numeroita. (Olin aika utilitaristi silloin...). Mutta monta fiksua kaveria oli aivan väärässä paikassa tiettyjen naisopettajakotkien kynsissä...
Onneksi oli myös hyviä naisopettajia - harmillisesti se miesopettajan malli vain jäi useille kaukaisemmaksi, etenkin yläasteiässä.
Tyttö-poika-kouluja voisi kokeilla Suomessa - ja analyyttisesti verrata tuloksia ja ihmisten hyvinvointia suhteessa nykyiseen tasapäistävään yhteiskouluun. En pitäisi ehdotustani ja otetta suoraan valitettavana - vasta sitten, jos osoittaisi, että tulokset huonontuisivat nykyisestä tai pysyisivät vain samoina.
"eli, jos naiset ovat kateellisia siksi, etteivät VOI jäädä kotiin taloudellisten realiteettien vuoksi, on sosiaalidemokraattinen ohjelma "hyvinvoinnin" lisäämiseksi siis epäonnistunut tässä suhteessa."
Totta kyllä. Tai sitten nykyään luetaan paljon enemmän asioita välttämättömyyksiin kuin ennen, eli kapitalismin projekti on onnistunut ottamaan haltuunsa sen elintason nousun joka on syntynyt. Itse asiassa kaiketi niin, että elintason nousun myötä on syntynyt talouskasvua ja taas toisinpäin, kulutus luo siis talouskasvua ja talouskasvu kulutusta. Hermeneuttinen kehä tavallaan.
"Armeijasta - mielenkiinnosta kysyisin, mikä oli henkilökohtainen vaikuttimesi mennä asepalvelukseen (olen käsittänyt, että olet nainen)?"
Ihmistuntijan silmäsi pettää ja olet käsittänyt väärin. Lähinnä seurasin normaalimallia jonka myötä kaikki ikäiseni pojat harmaisiin päätyivät. En siis paljon kyseenalaistanut. Mutta katsoisin, että taistelijan haavoittuminen on inhaa kenelle tahansa. Oliko tuo tutkimus siis siitä, millaista haavoittuminen on taistelijalle itselleen vai toisille taistelijoille? Olen nimittäin törmännyt myös tutkimuksiin, joiden mukaan naisten kivunsietokyky on parempi kuin miesten (noin niinkuin luonnon kannalta aika ymmärrettävää). Jos taas kyse oli vaikutuksesta toisiin taistelijoihin niin kyseessähän ovat juuri kulttuuriset stereotypiat naisten suojelemisesta. Historiasta löytyy esimerkkejä naissotureista ja amatsooneista sun muista.
"Itse olen sitä mieltä, että se masentaa joitakin miehiä entisestään, että jollakin kansanosalla on vara valita, ja "snobbailla" ja tarvittaessa keskeyttää "hyvällä omallatunnolla", kun taas miehellä ei ole. Siksi nykyinen armeijamalli on vallan onneton."
Tuossa olet vallan oikeassa. Eikö naisillakin ole jonkun tietyn alun koeajan jälkeen sama velvollisuus kuin miehillä jatkaa? Näin muistelisin. Et muuten kommentoinut lainkaan ehdottamaani laajempaa yleistä kansalaispalvelusta.
"Mielestäni yksi hyvä kokeilu olisi esim. poikakoulu"
Kuulostaa hiukan ongelmalliselta lähteä heti pienestä pitäen eriyttämään sukupuolia. Yhteiseloa ja toisen sukupuolen kunnioittamista yhtä arvokkaana oppii kuitenkin parhaiten yhteisryhmissä. Lisäksi vaarana voisi olla tyttöjen koulujen muuttuminen emäntäkouluiksi ja poikien koulujen oikeiksi kouluiksi. Tietysti erilaisilla painotuksilla toimivia kouluja kehitetään jatkuvasti ja niiden joukosta tulee jokaisen saada valita itselleen sopivimmat. Kannattaisin siis ennemminkin sitä, että peruskoulu olisi kaikille yhtenäinen (järkeviä valintoja jatkokoulutuksen ja uran kannalta harva vielä peruskoulussa osaa tehdä) ja siitä eteenpäin tarjottaisiin suuntautumisvaihtoehtoja ja erilaisia painotuksia joista valittaisiin itselle sopivat. Suomalainen peruskoulu kuitenkin maailman parhaita toiminnassaan, vaikka se synnyttääkin jonkin verran sukupuolieroja. Mikä muuten mahtaa olla muiden maailman koululaitosten tilanne poikien ja tyttöjen menestyksen suhteen (siis sellaisten jossa molemmat pääsevät samoihin kouluihin)? Koulukulttuurissakin voisi olla korjaamisen varaa. Peruskouluaikanahan poikien oli cool olla välinpitämättömiä koulutuloksistaan ja saada kohtuullisen huonoja numeroita, paitsi liikunnasta tietysti.
...olen lukenut viestejäsi tähän saakka sillä silmälle, että ne ovat naisen viestejä... mukava huomata erheytyväisyytensä - ja tällaisen median mielenkiintoisuus (ja omat ennakkoasenteensa tulkinnoissa).
Kansalaispalveluksesta olisin vähän varauksellinen sanomaan - ehkä se voisi lisätä yleistä isänmaan arvostusta, jos sen eteen olisi joutunut tekemään esim. 6 kk. työtä. Harkitsemisen arvoinen ajatus.
Amerikkalainen dokumentti kouluista otti juuri kantaa siihen, että tietynlainen opetuksen eriyttäminen on hyvästä esim. murrosiässä, jolloin esim. poikakouluissa pojat voisivat keskittyä opiskeluun sen sijaan, että pitää "päteä" "maskuliinisten" trikkien avulla.
Hyvä kokeilu voisi olla esim. yläasteikäisten nuorten eriyttäminen - lukiossa useimmat jo taas pärjäävätkin... ja ovat kypsyneet ohi pahimman murrosiän.
Ehkäpä tässäkin voisi olla vapaaehtoisuus pohjana - itse olisin voinut hyvin yläasteaikana käydä poikakoulussa ... ja uskon että useimmat tuntemani tytöt olisivat voineet käydä tyttökoulussa. Yksi vaihtoehto olisi vaikkapa opetuksen eriyttäminen - joka tapauksessa ovat olemassa rinnakkaisluokat - välitunnilla voisi opetella sitä "sosiaalisuutta" sitten?
Eräs onnettomimpia ratkaisuja on liennyt tuo tasokurssien poistaminen, esim. matematiikasta, joka pistää häiriköt samalle tunnille heidän kanssaan, jotka ovat asiasta kiinnostuneita.
Koulusysteemissä olisi remontoitavaa kyllä.
Katsos kun luet oikein huolella viestin ja veistin johon vastasin niin huomaat että hiukan piikittelin proffan tapaa ymmärtää tasa-arvo vain lain kautta. Hetikohta seuraavassa viestissäni ilmoitan kannattavani yleistä kansalaispalvelusta jossa olisi enemmänkin vaihtoehtoja suoritustavoiksi.
Koko ketjun lukeminen auttaa seuraamaan keskustelua!
naisten roolia ensisijaisena lastenhoitajana tukevat vahvasti naiset itsekin. Tältä pohjalta ajateltuna asia koettaisiin vastaavana kuin asevelvollisuus, jossa ilmenee myös hajaannusta sukupuolen sisällä. Naisen kokemus omasta asemastaan riippuu siis myös pään sisällöstä, ja sitähän proffakin tekstissään tähdensi.
Asiaa voi tarkastella myös kokonaan toiselta kantilta; mitä esteitä miehellä on ettei hän voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Yksi vallitseva stereotypia on miehen palkkatyö, enkä usko että monikaan työnantaja suostuu mielellään miesten vanhempainlomiin naisten aiheuttamien riskien lisäksi.
Kumpi sukupuoli on sitten "tasa-arvokuopassa"? Se yksilö joka ei käyttäyty perinteiden mukaisesti.
"Amerikkalainen dokumentti kouluista otti juuri kantaa siihen, että tietynlainen opetuksen eriyttäminen on hyvästä esim. murrosiässä, jolloin esim. poikakouluissa pojat voisivat keskittyä opiskeluun sen sijaan, että pitää "päteä" "maskuliinisten" trikkien avulla.
---
Yksi vaihtoehto olisi vaikkapa opetuksen eriyttäminen - joka tapauksessa ovat olemassa rinnakkaisluokat - välitunnilla voisi opetella sitä "sosiaalisuutta" sitten?"
Joo, tuo voisi olla mahdollisempi ajatus, jos tosiaan pidetään huolta siitä, että kenenkään todistuksessa ei lue erikseen Vaasan Poikakoulu tai Vaasan Tyttökoulu, ja että opetettava materiaali olisi tosiaan samaa. Saattaisi toisiaan olla, että keskittyminen opetukseen paranisi. Toisaalta kyllähän pojat pelleilevät toisilleenkin, jonkun pitää kuitenkin olla luokan kingi ja jonkun pelle. Kokeiluun tuon voisi toki ottaa. Eli erilliset opetusryhmät tytöille ja pojille saman koulun sisällä vaikkapa 7-9 luokkalaisille. Mielestäni kokeilun edut saisivat kyllä olla aika selkeät ennen kuin sitä kannattaisi alkaa laajemmin soveltaa.
Työpäivä loppuu. Huomiseen.
"naisten roolia ensisijaisena lastenhoitajana tukevat vahvasti naiset itsekin. Tältä pohjalta ajateltuna asia koettaisiin vastaavana kuin asevelvollisuus, jossa ilmenee myös hajaannusta sukupuolen sisällä. Naisen kokemus omasta asemastaan riippuu siis myös pään sisällöstä, ja sitähän proffakin tekstissään tähdensi."
Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että naiset saavat olla ensisijaisia lasten huoltajia jos haluavat (ja jos se sopii heidän miehilleen). Ajatuksena on se, että sellaista naista tai sellaista miestä joka tahtookin toimia toisin, ei saisi työntää näiden stereotyyppien pohjalta toimimaan tahtoaan vasten tai tuomita omituiseksi jos toimii niitä vastaan. Oma tyytyväisyys riippuu toki juuri siitä, voiko toteuttaa itseään siten kuin itse haluaa.
"Asiaa voi tarkastella myös kokonaan toiselta kantilta; mitä esteitä miehellä on ettei hän voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Yksi vallitseva stereotypia on miehen palkkatyö, enkä usko että monikaan työnantaja suostuu mielellään miesten vanhempainlomiin naisten aiheuttamien riskien lisäksi."
Olet harvnaisen oikeassa. Tätä seikkaa olen itsekin aiemmin painottanut. Myös miesten pitää vapautua kulttuurisista velvollisuuksistaan jotta ne voidaan jakaa parhaan kyvyn ja omien vahvuuksien mukaan.
"Kumpi sukupuoli on sitten "tasa-arvokuopassa"? Se yksilö joka ei käyttäyty perinteiden mukaisesti."
Molemmat sukupuolet tahollaan ovat. Miehet ovat heikommassa asemassa perheen ja kodin suhteen, naiset taas talous- ja työelämän suhteen. Kaikki eivät tietenkään voi olla kaikkea, mutta ei pitäisi myöskään olla automaattisesti saneltua miten vastuut maailmassa jakautuvat. Toisaalta kukaan ei myöskään jaksa kantaa kaikkea vastuuta. Miesten panostaessa lisää kotiin olisi naisten otettava lisää vastuuta työelämässä ja päinvastoin. Jokainen siis toimii sen mukaan mikä itselle sopii, mutta vaihtoehdot on tarjottava kaikille samalla tavalla.
noin pitkiä plörinöitä lukea näin helteillä.
Ei jaksa.
...lue sana kerrallaan, ja pysähdy, kun aivot ovat täynnä.
Laita sitten vastaus, kun tulee jotain sanottavaa... tosin tuo vastauksesi merkitys lienee siinä, että voimme kaikki vähentää lukijanumerosta yhden, kun kerroit, ettet jaksanut lukea viestiä vaikka latasitkin koneellesi.
Tasa-arvoon liittyvät ongelmat ovat todellakin nykyään enemmän kulttuurisia. Naiset kokevat edelleen miehiä enemmän suoranaista väheksyntää työssään. Naisyrittäjää kehotetaan hankkimaan miesyhtiökumppani. Äitiys katsotaan edelleen naisten pääammatiksi, sen näkee vaikkapa median tavasta käsitellä asiaa. Huippujohtajamiehen kännykkäisyyttä ymmärretään kovasti ja taas naisjohtajista kertovissa artikkeleissa kerrotaan ajan jakamisesta ja tasapainoilusta työn ja perheen kesken, kun taas miehet vetoavat hyviin kotijoukkoihin.
Tasa-arvoisia työmarkkinoilla olemme sitten, kun miehen jääminen kotiin (joko vahusten tai lastenhoitajaksi) ei ole enää jutun aihe, vaan arkipäivää. Siihen asti naiset, jopa lapsettomat kantavat työelämässä sukupuolensa taakkaa.
Naistutkijoita, taiteilijoita ja esim. ohjaajia väheksytään.
Useimmat ehkäisytoimet koskevat naisia, huolimatta siitä, että kaikki eivät ole vallan vaarattomia. Synnytyksessä vaurioituneita alueita ei korjata, ennenkuin lapsiluku on täynnä, vaikka nainen olisi parikymppinen. Turhaa työtä lääkäreiden mielestä, viis naisen seksuaalisuudesta. Tähän huomauttaisin, että turhaa työtä tehdään paljon vaikkapa urheilijoiden kohdalla, jotka telovat polvensa aina uudelleen.
Miesten esineellistäminen on lisääntynyt, mutta edelleenkin yleisin seksuaalisesta häirinnästä kärsivä ihminen on nainen.
Feminismikäsitykseen korjaisin sen verran (vaikka se olikin toisessa kirjoituksessasi), että feminiinisiä ominaisuuksia ei suinkaan pidetä tasa-arvoisempina, vaan yhtä tarpeellisina ja hyvinä, kuin maskuliiniset ominaisuudet keskimäärin. Feminiinisiä ominaisuuksia täytyy puolustaa, sillä juuri hoitoalan ja kotivanhemmuuden väheksyminen (ja siitä koituvat ongelmat) johtuvat maskuliinisten arvojen yliarvostuksesta. Rakentaminen on tärkeämpää, kuin hoiva ja kasvatus. Itsekkyys on palkittavampaa, kuin uhraukset. Miehekkäät asiat ovat arvokkaampia, kuin naiselliset. Tämä ajaa yhteiskuntaa pakkomaskuliinisuuteen.
Tasa-arvoa ei ole, niinkauan, kun naisellinen on turhaa näpräämistä ja miehekkyys jämäkkää eteenpäinmenoa (siis ihmisten mielissä). Samaan sarjaan kuuluu myös väitteet: "Tytöt opiskelee ulkoa, pojat ymmärtävät asioita" tai "Naiset ovat luonnostaan hoivaajia, miehet johtajia" . Nykymaailmassa paineita aiheuttaa sukupuolen mukaan menevä jako, johon yhä pienempi määrä ihmisiä ns. luonnostaan sopii.
...kenen toimesta?
Esim. oma vaimoni on kokenut väheksyntää ja kysymyksiä "milloin menet [oikeisiin] töihin?" juuri naisilta, ei miehiltä.
Miksi juuri naiset väheksyvät eniten kotivanhemmuutta? (joka siis on tämä meidän kokemuksemme).
Pidät myös hoivaa jne. juuri naisellisina ominaisuuksina - en allekirjoita asiaa, katsottuani esim. omia poikiani, kun käsittelevät lemmikkieläimiä tai vaikkapa pikkuvauvaa... tai esim. isääni, joka hoiti lehmiä navetassa... jne.
Mielestäni femiiniinisiksi sanottujen ominaisuuksien kategorointi liian yksioikoisesti on itsessään vaarallista (ehkä maskuliiniseksikin sanottujen)... se jo aiheuttaa ko. ominaisuuksia omaavan vastakkaisen sukupuolen edustajalle ahdistusta identiteetistään. Ehkäpä siksikin vierasta jo sinänsä naisellista feminismi-sanaa jos se rinnastetaan aidon tasa-arvon ajamiseen. Miksi tasa-arvon ajamisen tulisi olla [pelkästään] feminiininen käsite? Tätä en jaksa ymmärtää? Silloin voidaan puhua yksinkertaisesti tasa-arvosta, ei feminismistä, joka sisältää identiteetti- ja arvorajoituksia jo terminä.
Uskon, että myös miehiä väheksytään usein erilaisissa työpaikoissa - etenkin sellaisissa, missä on huono ilmapiiri. Miehellä ei vain ole niin "hyväksyttyä" nostaa esille sitä, että häntä ja hänen panostaan väheksytään. En siis allekirjoita sitä, että naisen työpanoksen väheksyminen olisi jotenkin yleisempää kuin miehen.
Lääkäreistä sen verran, että tulevaisuudessa heistäkin lienee leijonanosa naisia... tilaisuus muutokseen on.
Omalla alallani (IT) olen huomannut etenkin USA:ssa naistutkijoiden esiinmarssin - jota ei ole syytä mitenkään väheksyä. Käytän naisten tekemää teoriaa siinä missä miestenkin omassa tutkimuksessani, ja yritän myös kritisoida...
Kerrotko esimerkkejä, jossa esim. Suomessa olisi naistutkijoita viime aikoina aliarvostettu? Tai miten se ilmenee?
Ehkäisyssä naisella on kuitenkin se valta - samoin kuin parisuhteessakin - päättää. Ei muuta kuin naistutkijat kehittämään parempaa menetelmää...
(Muuten, nyt uskalias paljastus, meillä käytetään ns. tietokonetta - rouva lopetti pillerit - joka kertoo milloin pystyy hyvällä omallatunnolla huiskimaan - ja milloin on syytä käyttää ns. varmuusvälineitä... toimii loistavasti)
"Tasa-arvoisia työmarkkinoilla olemme sitten, kun miehen jääminen kotiin (joko vahusten tai lastenhoitajaksi) ei ole enää jutun aihe, vaan arkipäivää. Siihen asti naiset, jopa lapsettomat kantavat työelämässä sukupuolensa taakkaa."
Kolikossa on usein kaksi eri puolta. Sama voidaan sanoa "Olemme tasa-arvoisia sitten, kun naisen palkkatyö/ylityöt ei ole enää jutun aihe, vaan arkipäivää. Siihen asti miehet, jopa lapsettomat kantavat elämässään sukupuolen taakkaa."
Moniko työnantaja ottaa avosylin vastaan miehen jäämisen vanhempainlomalle?
"Naistutkijoita, taiteilijoita ja esim. ohjaajia väheksytään."
Historia tuntee monta monituista naistaiteilijaa, ja heistäkin moni oli arvostettu jo 1800-luvulla. Täytyy silti myöntää ettei naisilla ole ollut aina vastaavia mahdollisuuksia täysipainoiseen työhön, mutta totuuden nimissä on sanottava että siihen oli mahdollisuus myös hyvin pienellä määrällä miehiä. Tässä kohtaa ei siis puhuta mistään murskaavasta tasa-arvorikkeestä, vaan enemmänkin ehkä alojen sukupuolijakaumasta, taiteilijoitakin kun tahdotaan arvostaa vasta kun ruumis on heitetty monttuun ja laitettu multaa päälle. Tosin tälläkin hetkellä on monia tunnettuja suomalaisia naistaiteilijoita, ehkä heidän työt eivät vain kiinnosta kun heistä ei sen enempää tiedetä täällä Suomessa.
"Synnytyksessä vaurioituneita alueita ei korjata, ennenkuin lapsiluku on täynnä, vaikka nainen olisi parikymppinen."
Johtunee usein varmaankin siitä ettei haluta lopullista arpikudosta ennen kuin on kohtuullisen varma ettei lisää lapsia tule. Eikä mikään leikkaus ole ikinä riskitön, ja raskaus ja synnytys lisää leikkauksen jälkeisiä mahdollisia riskejä entisestään.
"Turhaa työtä lääkäreiden mielestä, viis naisen seksuaalisuudesta. Tähän huomauttaisin, että turhaa työtä tehdään paljon vaikkapa urheilijoiden kohdalla, jotka telovat polvensa aina uudelleen."
Akuutti esim. polvivaiva vaatii hoitoa, muuten polvella ei kävellä enää. Samaa pohdintaa tehdään varmasti myös synnytyksen jälkiä korjatessa, silloin vain otetaan huomioon ongelman lähes varma uusiutuminen.
"Miesten esineellistäminen on lisääntynyt, mutta edelleenkin yleisin seksuaalisesta häirinnästä kärsivä ihminen on nainen."
Tässä on myös muistettava naisen oma osuus asiaan. Ei ole mitenkään tavatonta että nainen tiedostaa oman ulkomuotonsa ja käyttäytyy myös sen mukaisesti, ja aiheuttaa sillä sitten jotain minkä voi tulkita jossain toisaalla toisessa yhteydessä miehen aiheuttamaksi. On syytä muistaa myös naisten henkilökohtainen halu pukeutua oman maun mukaan. Tästä pääsisi helposti toiseen aiheeseen, epäluuloon naisen itsenäisyydestä. "Ei nainen voi haluta pukeutua noin, hän on vain sekaisin päästään."
"Rakentaminen on tärkeämpää, kuin hoiva ja kasvatus. Itsekkyys on palkittavampaa, kuin uhraukset. Miehekkäät asiat ovat arvokkaampia, kuin naiselliset. Tämä ajaa yhteiskuntaa pakkomaskuliinisuuteen."
Todellisuus ja jonkin asian kokeminen joksikin ei ole yksi ja sama asia. On täysin mahdollista että jokin asia on muotoutunut joksikin puhtaasti käytännön sanelemana, ei niinkään sukupuolen häikäilemättömyyden vuoksi. Esim. rakentaminen ei ole maskuliinista, vaan yksi yhteiskunnan luonnollinen tarve. Se miksi se on lähes aina miesten vastuulla on kokonaan toinen keskustelu.
"Tasa-arvoa ei ole, niinkauan, kun naisellinen on turhaa näpräämistä ja miehekkyys jämäkkää eteenpäinmenoa (siis ihmisten mielissä)."
Minulla ei ole tälläistä mielikuvaa.
""Tytöt opiskelee ulkoa, pojat ymmärtävät asioita" tai "Naiset ovat luonnostaan hoivaajia, miehet johtajia". Nykymaailmassa paineita aiheuttaa sukupuolen mukaan menevä jako, johon yhä pienempi määrä ihmisiä ns. luonnostaan sopii."
Ensimmäisessä kohdassa olen vähän samaa mieltä, vaikka siinäkin on poikkeuksia laidasta laitaan. Toisessa kohdassa olen kokonaan toista mieltä, luonnossa esiintyy myös yksin jälkeläisiä hoivaavia uroksia.
Vaimosi kokema väheksyntä kumpuaa nimenomaan naistenkin maskuliinisoitumisesta.
Naiseus, mieheys, maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat toki ongelmallisia käsitteitä. Ehkä vyyhtiä voisi purkaa siltä kantilta, mikä missäkin kulttuurissa koeataan perinaiselliseksi tai perimiehekkääksi. Maskuliininen-feminiininen taas määrittyvät suhteesa toisiinsa ja liittyvät dikotomiseen maailmankuvaamme. Aktiivinen-passiivinen, tekijä-kohde, äly-tunne, johtaja-hoivaaja ovat esimerkkejä.
Naista väheksyy siis maskuliininen maailmankatsomus ja siinä elävät ihmiset. Oman edun tavoittelu (voittaminen) on astunut hoivan ja uhrautumisen edelle tavoiteltavaksi ominaisuudeksi, myös naisille.
En siis pidä hoivaa naiseuteen luonnostaan kuuluvana, vaan kulttuurintuotteena, joka kasvatuksessa suosii tyttöjen feminiinisyyttä ja poikien maskuliinisuutta, niinkuin me ne ymmärrämme.
Monasti dikotominen ajattelumme estää meitä tavoittamasta miehen hoivaa, koska meillä ei ole siitä selvää käsitystä, eikä oikeastaan taitoa kuvata näkemäämme/kokemaamme, koska hoivaan liittyvät sanat liittyvät (päässämme) naisena olemiseen ts. ovat akkamaisia
Itse käytän itsestäni sanaa feministi, vaikka katson ajavani myös miesasiaa siinä, missä miehet ovat huonommassa asemassa, koska katson, että feminiiniset arvot jäävät jalkoihin, jos niihin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Eli toivon, että miehenä olemista ei pidettäisi ainoana tavoittelemisen arvoisena, vaan naisetkin oppisivat olemaan ylpeitä jo oppimistaan asioista ja opettamaan (yhdessä puolisoiden kanssa) lapsilleen myös feminiinisiä arvoja.
Naistutkijoiden aliarvostus näkyy seminaarien puhujavalinnoissa, sekä virkojen jaossa.
En kiellä, etteikö myös miehillä olisi työssä vaikeaa ja mahdollisesti hekin kokevat väheksyntää.
Ylityön teko toki rasittaa, mutta ei estä urakehitystä tai paikan saamista. Myös hoiva-alalla tehdään paljon ylitöitä, mutta koska sopimukset ovat kehnompia, ei uurastus näy missään, eikä ylityötunteja kirjata ylös. Päiväkodeissa (missä ylityöstä saa tunnin tunnista, siis käytännössä) monien ylityötuntimäärät ovat sadoissa, mutta alimiehitetyllä osastolla niitä ei ehdi koskaan pitää.
Koko hoiva-ala nojaa siihen, että vajaamiehityksessä naiset solidaarisuuden tai vastuun takia jäävät työpaikalle vuoronsa loputtua, koska tietävät, että työkaverit eivät selviä muuten.
"ehkä heidän työt eivät vain kiinnosta kun heistä ei sen enempää tiedetä täällä Suomessa."
Eikö tämä liity juuri siihen, että naistaiteilijoista ei kirjoiteta (tai muuten huomioida mediassa tai historian kirjoissa) yhtä paljon, kuin miehistä?
Mitä naisten pukeutumiseen tulee, viittaat ehkä siihen, että seksikkäästi pukeutunut nainen itse aiheuttaa huutelemisen ja klähminnän. Missä on huutelijan ja klähmijän vastuu teoistaan? Eikö samalla periaatteella voitaisi sanoa, että vanhuksia saa ryöstellä, koska he heikkoudestaan huolimatta kuljettavat rahaa mukanaan? Mies ei ole eläin, ja siksi hän halutessaan pystyy pitämään näppinsä kurissa ja mölyt mahassaan. Syy, miksi se ei kaikilta tunnu onnistuvan, on uhria syyllistävässä kulttuurissa.
"Todellisuus ja jonkin asian kokeminen joksikin ei ole yksi ja sama asia. On täysin mahdollista että jokin asia on muotoutunut joksikin puhtaasti käytännön sanelemana, ei niinkään sukupuolen häikäilemättömyyden vuoksi. Esim. rakentaminen ei ole maskuliinista, vaan yksi yhteiskunnan luonnollinen tarve. Se miksi se on lähes aina miesten vastuulla on kokonaan toinen keskustelu."
Hoiva ja kasvatus ovat myös yhteiskunnan tarpeita. Miksi ne eivät ole yhtä arvostettuja?
Sinäkin tunnustaudut ainakin pikkuisen uskomaan tyttölasten luonnolliseen älyttömyyteen (sillä älyttömyyttähän se on, jos ei kykene kuin painamaan mieleensä ja toistamaan) ja poikien luonnolliseen luovuuteen.
suuremmat ylityötunnit taitaa olla ihan tutkittu juttu. Se on yksi selkeä merkki sukupuoliroolien vaikutuksesta. Miehet tekevät yhä oletusarvoisesti enemmän työtä ja miehiltä odotetaan työuraa. Roolin kyseenalaistaminen vaatii voimia, siinä on usein kysymys perheen toimeentulosta jos asioita ei järjestellä tai suunnitella jo ennakkoon. Samaa ennakkoon järjestelyä voi vaatia myös naisilta; naiset voisivat hakea vain työpaikkoihin joissa raskaus ymmärretään. Ihmiset eivät kuitenkaan aina suunnittele kaikkea valmiiksi, ja siksi sukupuoliroolit vaikuttavat niin vahvasti.
En tiedä niin tarkkaa hoitotytön ylitöistä, luulisin vain että niistä pidetään tarkkaa kirjaa. Ainakin lääkäreillä on tarkat työtunnit, ja uskoisin että hoitajillakin on.
Taiteilijoiden kohdalla tarkoitin juuri sitä ettei naisten, tai edes miestenkään taide kiinnosta. Suomessa on monta menestynyttä naistaiteilijaa, mutta harvassa on ne "huomioijat", paitsi tietysti näissä tasa-arvokeskusteluissa. Täällä on hyvä ottaa asioita esille vaikka kiinnostus asioista on pyöreät nolla, enkä tarkoita nyt sinua.
Ei, nainen ei ole vastuussa miesten kähminnästä. Tarkoitin enemmän sitä ajattelumaailmaa joka liittyy seksuaalisesti aktiivisten naisten tekemisiin ja käyttäytymiseen. Usein näkee miten pukeutuminen ja lopullinen ajattelu on täysin ristiriidassa, ajatellaan että ulkomaailma ei saisi kiinnittää mitään huomiota suorastaan yliampuvaan pukeutumiseen. Minusta on luonnollista että ympäristöltä tulee jokin reaktio jos pukeutuminen on todella provosoivaa. En tarkoita tällä kuitenkaan mitään kähmminä yms. sallimista tai muuta vastaavaa. Olisi vain totuteltava siihen että kohtelu on kiinteässä yhteydessä käytökseen. Nykyisin tuntuu siltä kuin etenkin jotkut naispuoliset henkilöt pukeutuva ihan miten vain, ja pitävät sitä täysin ongelmattomana käyttäytymisenä. Uskoisin että ongelmia syntyisi silloinkin jos miehet pukeutuisivat jotenkin provosoivasti, naisilla vain syntyy pukeutumisessa ja käyttäytymisessä ristiriita; miten olla samalla superseksikäs ja samalla naisellisen pidättyväinen ettei leimautuisi helpoksi. (Toisaalta naisten itsenäinen pukeutuminen vie tasa-arvoa eteenpäin, miesten täytyy taas oppia kunnioittamaan joko pakolla tai vapaaehtoisesti tuota vapautta.) Vaatteilla annetaan aina jokin vaikutus, ja se vaikutus on tärkeässä roolissa sukupuolten välillä. Tuon vaikutuksen mitätöinti ajatellen että "voin pukeutua miten vain" on hyvin sinisilmäistä. Esineellistäminen voi lähteä naisista itsestäänkin ja omasta halusta korostaa seksikkyyttä.
Hoiva ja kasvatus eivät ole asioita mitkä tuottaisi suoranaisesti mitään uutta ihmisille. Kasvatus on tietysti tärkeää, mutta tässä maailmassa ennen ja nyt ratkaisee usein raha ja fyysinen omaisuus. Tästä voi tuskin osoittaa sormella kumpaakaan sukupuolta, mukavuuden halua ja elintason perässä juoksijoita löytyy niin naisista kuin miehistä.
Koululaisten kohdalla en tarkoittanut mitään "yleistä totuutta", vaan ihan koulun käytäntöä ja ilmapiiriä. Tytöt pystyvät keskittymään opiskeluun nykyisessä koulussa ehkä keskimääräisesti paremmin kuin pojat. Siitä on taas syntynyt ristiriitaa myöhemmässä elämässä kun tyttöjen roolille sopiva lukemiseen perustuva oppiminen ei ole ollutkaan kaiken kattavaa, kun taas poikien määrällisesti vähäisempi aines on saanut yhä työelämässä apua mukamas "käytännön taidoista" perinteiden vuoksi, vaikka todellisuudessa pojissa saattaa olla suhteessa saman verran "lukutoukkia" kuin tytöissä.
Näkisin parhaana kehityssuuntana tyttöjen roolin vapauttamisen, niin että entistä useampi tyttö vapautuu "kiltistä roolista" ja ottaa kaiken luovuuden ja mielikuvituksen käyttöön, ja taas poikien puolella olisi hyvä jos korostettaisiin erilaisuuden hyväksymistä. Tiedän vallan hyvin että naisissa, samoin kuin miehissä sukupuolesta riippumatta on monia päteviä taiteen, tekniikan jne. alan osaajia. Vaikea uskoa että pelkkä sukupuoli estäisi ihmisten pitkälle erikoistuneiden töiden tekemistä, ajatteli biologisia sukupuolieroja miten suurina vain.
Naisten koulutuksessa on suuressa roolissa lukemiseen suuntautuminen, ja on tietyllä tapaa harmi jos yliopistojen lukuaineet täyttyvät naisista vaikka heidän paikkansa voisi olla jossain muualla yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Miesten kohdalla taas moni mies sopisi sairaanhoitajaksi jne.
Niiden "stereotypioiden" kohdalla olin siis tavallaan tosissani, mutta en mitenkään perustavasti. Stereotypioiden vahvuutta voi ajatella kun miettii montako miestä jää isyyslomalle, ja miettii sitten onko esim. päiväkodeissa samassa suhteessa miehiä, saahan siellä käytännössä samaa palkkaa kuin teollisuuden töissä. Ja nyt sanon lopuksi väärinymmärrysten välttämiseksi: voisin kuvitella olevani töissä päiväkodissa, arvostan paljon lastenhoitoa ja hoitotyötä. Pidän sukupuolten erilaista palkkaustakin epätodellisen vanhanaikaisena jne.
Pienten lasten isät tekevät itseasiassa enemmän ylitöitä, kuin lapsettomat nuoret miehet. Syitä asiaan on tietysti useita. Joku pakenee kodin ristiriitoja, toinen ajattelee, että menestys on tärkeintä elämässä, kolmas pelkää ylennyksen, tai palkkansa puolesta jne. Muutos ei kuitenkaan tapahdu, ellei asiaan kiinnitetä huomiota ja kaavan murtaneita kannusteta yhteiskunnan ja yhteisön toimesta.
Kyllähän ne tunnit siis kirjataan, mutta milloinkaan ei ole aikaa pitää kertyneitä tunteja.
Hoiva on tuottavaa, sillä hoiva pitää kansalaisia kunnossa, tuottaa uusia kansalaisia ja antaa heille hyvät eväät. Ilman hoivaa, ei olisi mitään. Hoivan tuottavuuden voisi laskea vaikkapa niin, että paljonko maksaa, jos aikuinen kuolee kesken parhaan työikänsä tai rampautuu jonkun pikkuvaivan takia. Hoivan tärkeys näkyy myös siinä, että pääosa lapsista on tasapainoisia ja kykeneviä keksijöitä, työläisiä, taiteilijoita, veronmaksajia.
Laissa on vaikea nähdä enää mitään muita räikeitä loukkauksia kuin vain asevelvollisuus. Samanlaisena velvollisuutena voi nähdä naisilla synnytyksen ja lastenhoidon. Tässä eräänä päivänä tulikin amiraali Kaskelan haastattelu, jossa hän kertoi ainoana nykyisen asevelvollisuuden perusteena naisten "kaksoispalveluksen", jos naiset joutuisivat armeijaan. Kaskela piti naisten työtehtävänä synnytystä ja lapsien hoitoa. Sinänsä ajattelussa ei ole mitään väärä, mutta lähtökohta on täysin väärä jos tarkoituksena on parantaa tasa-arvoa.
Toinen merkittävä seikka oli se lapsen hankkimisesta koituvat kulut nimenomaan naiselle. Se pystyttäisiin korjaamaan helposti.
Noin muuten kokonaisuutta ajatellen Suomi on hyvin tasa-arvoinen. Olen kuitenkin ihmetellyt yhtä asiaa, ns. "feministien" (feministejä on monenlaisia, siksi ns.) mielipiteissä vilahtelee usein yksisilmäisyys. Jotain käsitystä saa tuosta amiraalin ja tasa-arvovaltuutetun mielipiteistä. Vaikka tietyt valtarakennelmat ovat selvästi yhteydessä arkielämään ja sen tasa-arvoon, sen kehityksestä pidättäydytään jos sen ei koeta hyödyttävän itseä. Lastenhoitoon liittyvissä lausunnoissa muistutetaan kyllä miehiä heidän omasta vastuusta, mutta unohdetaan täysin mitä rooleja miehiltä odotetaan, ja mitä edellytyksiä miehillä on täyttää niitä. Yksipuolinen tasa-arvon ajaminen johtaa lopulta tilanteeseen jossa on olemassa vain yksi vaihtoehto, ja muut mahdollisuudet laahaavat perästä. On totta että äänekkyydellä ja vaatimisella voi saavuttaa paljon, yksipuoleinen näkökanta vain heikentää "feminismin" uskottavuutta oikeana tasa-arvoisena aatteena. Asioita pitäisi tarkastella enemmän kokonaisuuksina.
Mitä tulee sitten sukupuolten tasa-arvoon yleensäkin tässä yhteiskunnassa, sanoisin että siinä on kysymys paljolti ihmisen yksilöllisyydestä, miten kukin pystyy hyödyntämään mahdollisuutensa.
Palaan vielä vähän feminismiin. Yksi nykyajan suuntaus on etujen etsiminen ja vastuun pakoileminen. Asiaa voisi kuvailla näin:
-miehet eivät hoida lapsia--> miesten syy
-miehet sotivat--> miesten syy
-naiset kokevat syrjintää--> miesten syy
-nainen kärsii synnytyksen vuoksi työelämässä--> miesten syy
Kaikkea ajattelua leimaa vastuun siirtäminen vastakkaiselle sukupuolelle, samalla myös pyritään kehitykseen joka keskittyy vain siitä näkökulmasta koettuihin ongelmiin. Yksi mainio esimerkki on "miehet sotivat--> miesten syy". Jo pelkkä asevelvollisuuden olemassa olo asettaa tuon kyseenalaiseksi. Vaikka totuus toisaalta tiedetään, sitä ei hyväksytä ja alennutaan tarkoituksellisesti etsimään jotain uutta ratkaisua. Uudeksi selitykseksi kelpaa selitys miesten väkivaltaisuudesta. Uusi feminismi tarjoaa laajan elämänkatsomuksen sille joka kokee vääryttää, vääryydelle saa aina jonkin syyllisen ja luonnollisesti vääryttää voidaan alkaa myös korjaamaan. Minikoon ideologia muistuttaa muutamia muita aatteita.
Tasa-arvo on kuitenkin jokseenkin kohdillaan. Tiettyä vaihtelua on, mutta pidän sukupuolten mahdollisuuksia noin parikymppisinä jo niin tasavertaisina ettei mitään suurempaa uudistusta tarvita (paitsi jo alussa mainitut). Laajoja sukupuolten vastuita en ala maalailemaan, nekin kun vaihtelee yksilöittäin.