Oli aivan pakko tulla korjaamaan täällä tänään rakkaudesta kirjoittaneiden käsityksiä "rakkaudesta".
Rakastuneen ihmisen aivotoiminnassa on havaittu n. 2,5 vuotta kestävä voimakkaamman rakkauden tunteen vaihe, jonka aiheuttavat tiettyjen hormonien erittyminen aivoissa (mm. oksitosiini, vasopressiini). Tämän jakson on katsottu pitäneen esivanhempamme yhdessä, kunnes jälkeläinen oli pystynyt liikkumaan omin jaloin ja naaras saattoi jälleen helpommin keräillä ja metsästää syötävää.
Jos tuntisimme senkaltaista rakkautta lähimmäisiämme kohtaan - mitä Paavalin kirjoitukset edellyttävät - emme olisi kykeneviä mihinkään muuhun toimintaan. Suunnaton rakastamisen tunne olisi vallannut mielemme, niin ettemme voisi elää normaalia elämää. Emme pystyisi keskittymään arkielämän vaatimuksiin, vaan joutuisimme jäämään sairaslomalle. Raamatun tarkoittama rakkaus täytyykin olla huomattavasti ”lievempää lajia”, kuin meidän ymmärtämämme rakkaus.
Nälän, janon ja vilun tunteet ovat myös helposti selitettävissä. Kun eläimellä on nälkä, veren sokeriarvot ovat laskeneet hälytysrajalle, johon aivot (alitajunta) reagoivat nostamalla tietoisuuteen näläntunteen. Nälän tunne ei tietenkään saa olla miellyttävä, muutenhan riutuisimme mielellämme kuoliaiksi. Ihmisen tunne-elämä on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Jotta Jumala voisi kokea tunteita, ts. olla persoonallinen, hänellä täytyy siis olla fyysinen ruumis. Henkiolennolla ei näin ollen voi olla tunteita. On siis aivan ilmeistä, ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.
Rakastuneen ihmisen aivotoiminnassa on havaittu n. 2,5 vuotta kestävä voimakkaamman rakkauden tunteen vaihe, jonka aiheuttavat tiettyjen hormonien erittyminen aivoissa (mm. oksitosiini, vasopressiini). Tämän jakson on katsottu pitäneen esivanhempamme yhdessä, kunnes jälkeläinen oli pystynyt liikkumaan omin jaloin ja naaras saattoi jälleen helpommin keräillä ja metsästää syötävää.
Jos tuntisimme senkaltaista rakkautta lähimmäisiämme kohtaan - mitä Paavalin kirjoitukset edellyttävät - emme olisi kykeneviä mihinkään muuhun toimintaan. Suunnaton rakastamisen tunne olisi vallannut mielemme, niin ettemme voisi elää normaalia elämää. Emme pystyisi keskittymään arkielämän vaatimuksiin, vaan joutuisimme jäämään sairaslomalle. Raamatun tarkoittama rakkaus täytyykin olla huomattavasti ”lievempää lajia”, kuin meidän ymmärtämämme rakkaus.
Nälän, janon ja vilun tunteet ovat myös helposti selitettävissä. Kun eläimellä on nälkä, veren sokeriarvot ovat laskeneet hälytysrajalle, johon aivot (alitajunta) reagoivat nostamalla tietoisuuteen näläntunteen. Nälän tunne ei tietenkään saa olla miellyttävä, muutenhan riutuisimme mielellämme kuoliaiksi. Ihmisen tunne-elämä on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Jotta Jumala voisi kokea tunteita, ts. olla persoonallinen, hänellä täytyy siis olla fyysinen ruumis. Henkiolennolla ei näin ollen voi olla tunteita. On siis aivan ilmeistä, ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
liittyy todellakin evoluutioon ja lajien säilymiseen.
Olento, joka ei ole millään tavalla rakastettu ei myöskään ole tarpeellinen laumalle – ihmisestä puhuttaessa sosiaaliselle yhteisölle.
Tällöin on lajin säilymisen kannalta vain hyvä, että tällainen jäsen kuolee nopeasti kuluttamasta lauman/yhteisön resursseja. Siinä syy, että rakastetuksi kokeminen on eläimille niin tärkeää.
"Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät aikoinaan tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon."
Miks sä ees aattelet tollasii.
Sanoks sä sun rakaille et "minun tunteeni teitä kohtaan ovat vain aivojeni kemikaalien ja evoluution tuotosta."
Siis tosi kylmää.
Miten ihmiset pystyisivät edes elämään jos aina ajateltaisiin vain että ei ole vapaata tahtoa vain tiedettä ja kylmää logiikkaa.
Siis miks sä ees haluut lähtee selittää maailmaa noin ku muutenkin ihmisil on vaikeeta?
Tiedätse ees kuinka monta tyyppii ajautuu masennukseen ja tilaan jossa ei välitetä mistään ku se kuulemma ei riipu itestä yhteen.
Jos sä tutkit rakkautta vaan mikrosskoopin läpi niin ethän sä mitään muuta tuukkaan löytämään ku
kemikaalei ja teorioita, jotka on suorastaan pakko tunkee evoluutio litanniaan.
Mä sanon sulle suoraan et lopeta tollanen tutkiminen ja keskitä älykkyytes vaik nälänhädän ja sairauksien voittamiseen.
Vai onks sekin turhaa ku kemikaalit ja evoluutio sanoo toista.
Yleensä mä sanon ihmisille, jotka on kadottaneet otteen valosta et tulkaa pois pimeästä mut sulle mä sanon et tule pois kylmyydestä sillä tolla menolla rakkaus jää vain tieteelliseks haaveeks ku ite sen viel määrittelet sellaseks.
Vaik sä et uskois Jumalaan niin Jumala ei ikinä ole lopettanut uskomasta sinuun.
Jumalan siunausta sinulle
Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa, kiitos tästä.
täyttä soopaa!
Et ole näemmä paljon asioita funtsinut. Sinulle riittää nuo taikauskoiset horinat.
Mikä sinut toi tälle palstalle????????????????????????????
ole, niin mikä sinut toi tälle palstalle?
ihminenkin on ollut joskus alkeellinen lähes eläimen kaltainen. Tietysti biologisilla mittareilla on oma tärkeä arvonsa
ja rakkaus ja masennus näkyvät hormonitoiminnassa, mutta tuskin rakkautta voidaan pelkästään ihan tieteellisesti paketoida ja tutkia PIste.-periaatteella, niinkuin nälkää, vilua ja janoa, joista jää todella selvät merkit,
emmehän me voi kysyä, tai tutkia esim omalta lemmikiltämme: "miten rakkauselämässä hurisee, onko ongelmia, oletko pitänyt huolta pennuista ja rakastanut heitä"? Onko kyseessä pelkkä vietti hoivata vai ollaanko tosiaan lätkässä pentuihin. Tai miksi Musti-koira on niin mustasukkainen naapurin Roosasta. Tai miksi koira kiintyy isäntäänsä kuin iilimato, pelkkien palkintojen toivossa? Vaiko edes pienestä, tunteellisesta rakkaudesta laumaan yhtenä lauman jäsenenä. Koirakin on usein aika onneton ja levoton jos ruokkija on pois normaalia kauempaa aikaa. Tapahtuu stressihormonin eritystä, mutta mikä johtaa alunperin siihen, onko se tunteellisuutta vai olisiko viettien orjuuttava voima ainoa
selitys. Eläimetkin ovat oppimassa pikkuhiljaa ihmisten tavoille, kun ne on kesytetty rinnalle ja sen paremmin mitä enemmän Rakkautta ja hoivaa
ne saavat. Emme kuitenkaan tunne juuri mitään
niiden tunne-elämästä, muuta kuin sen mitä näemme
omin silmin. Motto: Jumala on rakkaus ja me olemme osa Jumalaa, siksi meillä on myös rakkautta.