Raamatussa sanotaan, että Jumala vaikuttaa ihmisessä sekä tahtomisen, että tekemisen. Mikä on siis ihmisen osuus ja rooli jos ajatellaan esim. hengellistä elämää?
Osaako joku vastata tähän?
???
15545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana." (Room. 10:17)
Ajattelen niin, että kun käsken jalkojeni viedä minut sinne, missä julistetaan Jeesuksesta, ja pidän korvat ja sydämen auki, niin Jumala vaikuttaa sydämessäni kaiken: uskon, katumisen, syntien anteeksisaamisen uskomisen eli Jeesuksen ristintyön hyödyn omalle kohdalle uskomisen - ja koko hengellisen elämän. Hän muokkaa sydäntäni hyvään suuntaan, nuhtelee synnistä ja taivuttelee hyvään, ja Pyhä Henki jakaa lahjojaan sen mukaan kuin tahtoo.
Jumalalle kuuluu siitä kaikki kunnia alusta loppuun saakka.
Mutta minä en saa mennä katkaisemaan yhteyttä Jumalan uskoa vaikuttavaan Sanaan. Jos en lue Raamattua pitkään aikaan, enkä käy pitkään aikaan kuuntelemassa evankeliumin julistusta ja Raamatun opetusta, on luonnollista, että uskoni alkaa heiketä ja nääntyä nälkään.
Jumala sanoo Raamatussa, että usko tulee Kristuksen sanojen kuulemisesta. Näin olleen minun tulee kuunnella ja lukea niitä sanoja. Se on minun vastuullani, etten katkaise yhteyttä siihen vaikuttamiskanavaan, jota kautta Jumala on luvannut pitää uskoni yllä. Usko Jeesukseen ja armoon alkaa muutoin horjua.
"Armosta Jumala on teidät pelastanut
antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä,
vaan se on Jumalan lahja." (Ef. 2:8)
Ihminen on omassa varassaan kuin autiomaassa lojuvat kuivat luut Hesekielin näyssä (Hesekielin kirja, luku 37). Tai kuin Lasarus, joka makaa haudassaan. Ihminen on luonnolisessa, syntiinlankeemuksen jälkeisessä turmeltuneisuudessaan, hengellisten halujen ja kykyjen suhteen kuin kuollut. Mutta Jeesus voi astella meidän "hautamme suulle", ja herättää omalla ihmeellisellä Sanallaan meidän kuolleet korvamme kuulemaan. Jumalan Sana tekee eläväksi.
Ihminen on kyllä vastuussa kaikista synneistään, ellei hän suostu siihen, että Jumalan Poika otti niistä täyden vastuun. Ja Jumalan Sanan torjumisesta ihminen on myös vastuussa.
"Autuas se, joka ei minua torju", sanoi Jeesus.
Mutta kun joku pelastuu, se on yksin, ja alusta loppuun saakka Jumalan työtä. Hänen täydellistä armoaan. Jeesus avaa ihmisen korvat kuulemaan evankeliumin.
Sitten voikin siirtyä Roomalaiskirjeen yhdeksättä lukua jakeesta 19 eteenpäin: "Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." jne...
Ihmisen osa on ottaa vastaan ja kiittää.
Ja antaa Jumalan Sanalle tilaa vaikuttaa omaan sydämeen ja siihen, miten elää.
vaikuttaa siltä, että yhtä ja toista jää kuitenkin ihmisen omalle vastuulle ja oman tahdon ja päätöksen varaan.
Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ole mitään jumalan ulkopuolella, emme edes me ihmiset. Siis olemme osa häntä, Henkeä, josta kaikki on ja toimii. Tosin olemme tekemässä eräänlaista koetehtävää, jossa piti unohtaa tämä jumalallinen alkuperämme, jotta tehtävää yleensä voisi tehdä. Mikä se koe on, ei kuulu tämän kysymyksen aiheeseen, joten jätän asian 'hautumaan'.
Siis olemme kaikki YHTÄ jumalaksi kutsutun Kaikkeuden Alkulähteen, ISÄn (tai mitä nimitystä siitä käytämmekään) kanssa, ja niin kuin Isällä on Vapaa Tahto, niin on meilläkin, jotka olemme Hänen "lapsiaan".....ja olemme onnistuneet todella mainiosti tehtävässämme.
Ps. Onneksi nyt olemme saapumassa vihdoin tehtävämme päätepisteeseen ihan lähivuosina (toisin sanoen 'muistimme palaa').
>>Raamatussa sanotaan, että Jumala vaikuttaa ihmisessä sekä tahtomisen, että tekemisen. Mikä on siis ihmisen osuus ja rooli jos ajatellaan esim. hengellistä elämää?
joka tarvitaan, että joku tulee uskoon? Onko se ihmisen oma päätös ja oman tahdon varainen asia vai vaikuttaako Jumala tässä sen tahtomisen ja tekemisen mikä tarvitaan prosessin tai tapahtuman aikaansaamiseksi??
>>>Mistä tulee se ratkaiseva sysäys, joka tarvitaan, että joku tulee uskoon? Onko se ihmisen oma päätös ja oman tahdon varainen asia vai vaikuttaako Jumala tässä sen tahtomisen ja tekemisen mikä tarvitaan prosessin tai tapahtuman aikaansaamiseksi??
"-kaikki on alkujaan Jumalan vaikutusta ja tuo vaikutus ulottuu jokaiseen ihmiseen jossain elämän vaiheessa, joten se on kaikille sama mahdollisuus tulla uskovaksi".
Pitääköhän tämä iham maailmanlaajuisesti paikkansa?
Jokaisella ihmisellä on omatunto ja jokainen ihminen kantaa totuutta, Jumalan kuvaa, rakkautta, sydämessään, uskonnosta tai kulttuurista riippumatta. Se totuus pitää vaan kaivaa esille, jotta ihminen ymmärtäisi elää sydämensä lain mukaan eikä sitä vastaan. Kaikki murheet tässä maailmassa johtuu itse asiassa siitä, että ihminen rikkoo tätä rakkauden lakia vastaan, koska ei turmeltuneisuutensa vuoksi sitä ymmärrä. Uusi testamentti selittää tätä rakkauden lakia, jonka Jeesus toi maailmaan. Mikä rikkoo sydäntä vastaan, rikkoo rakkautta vastaan, ja mikä rikkoo rakkautta vastaan rikkoo Jumalaa ja totuutta vastaan, ja mikä on totuutta vastaan on valhe, eikä valheella ole tulevaisuutta, sillä hyvä voittaa aina pahan. Jumala on yksi, mutta paholainen on vain 0,666. Toisin sanoen hyvä on paljon voimakkaampi kuin paha, vaikka tässä maailmassa sitä onkin välillä vaikea uskoa. Mutta paha kestää vain aikansa, hyvä ikuisesti. Siksi kannattaa seurata hyvää, kartta löytyy sydämestä ja omasta tunnosta. Ja Raamatusta. Kun on aina sitkeästi hyvän puolella, loppujen lopuksi pahan voima murtuu. Tästä on kyse myös Kristinuskossa ja Jeesuksen kuolemassa: Jumala kääntää jopa äärimmäisen pahan hyvyydeksi; ristinkuoleman ylösnousemukseksi. Ja tämä on "pelastus", pahan voiman murtaminen hyvällä.
Seuraamalla sydäntään ja omaatuntoaan pääsee jo pitkälle, vaikkei olisi Kristinuskosta koskaan kuullutkaan. Kun on koko ajan vilpitön sydämelleen, joka luonnostaan taipuu kohti hyvää ja rakkautta, niin uskoisin, että se Jumalakin sieltä jossain vaiheessa tulee vastaan, sillä ihminen ymmärtää kyllä tämän maailman menoa seuraamalla, että aidon ja ikuisen, korruptoitumattoman rakkauden ja hyvyyden lähteen on oltava jossakin tämän maailman ulkopuolella. Jos ihminen on kipeästi rakkauden nälkäinen, niin kuin monet meistä ovat, onhan meidät luotu rakkaudesta ja rakkautta varten, hän huomaa, ettei ihmislähtöinen rakkaus riitä, koska se on niin häilyväistä, epävarmaa ja monesti omien tarpeiden tyydyttämiseen keskittyvää.
Jeesuksen kautta meillä on erinomaiset edellytykset lähestyä totuutta ja Jumalaa, koska Jeesus oli synnitön ja rakasti aidosti ja täydesti. Jeesus siis toteutti täydellisesti sen Jumalan kuvan ja rakkauden lain, joka meillä jokaisella on sydämessä. Jeesus oli täydellinen esimerkki todellisesta ihmisestä, jollaiseksi Jumala meidät alunperin loi. Jumalaan uskominen ja Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa sitä että uskoo hyvään ja rakkauteen loppuun asti ja pysyy siinä, oli pahan voima ja vaikutus sitten miten voimakas tahansa.
Kerro Jeesukselle, että uskot häneen ja haluat seurata häntä.
Anna Jeesukselle elämäsi kokonaan, niin hän tulee luoksesi.
Pyydä kaikki syntisi anteeksi.
Nämä kun teet, niin johan alkaa tapahtua.
Vaikka edellä mainitut asiat tuntuvat vaikeilta tehdä, niin Jumala antaa sinulle voiman tehdä ne. Riittää kun otat ensimmäisen askeleen.
Tieteellisesti katsoen voidaan nähdä tätä asiaa sivuava juttu---> ihminen näyttäisi tekevän monesti päätöksiä 'ei tietoisesti'--> siis nano-sekuntteja ennen kuin tietoisesti 'päättää asioistaan'.
Meidän päätöksiämme johdattelee mm. biologiamme kaikkine monimutkaisine kommerverkkeineen liittyen elossa-säilymiseen, yhteisöllisyyteen, laumautumiseen, rajoittuneeseen aisti-maailmaan, geeni-perintöömme, kasvatukseeen etc., lisäksi päätöksiimme vaikuttaa vallitseva kulttuuri---> sen tavat, uskomukset, yhteis-kunta-systeemi etc.--> tätä apinoiden tai sitä vastaan kapinoiden 'teemme' päätöksiä.
Hengelliseen elämään liittyvät kysymykset ovat mielestäni kaikille ihmisille tärkeitä---> hengellisyyteen annettavat vastaukset--> joko latistavat tai lisäävät kiinnostusta aiheeseen, en usko että aivan 'sieluttomia ihmis-elukoita' on olemassa. Sellaiseksi voi toki taantua kieltämällä, sekä selvittämättä jättämällä Itsessään vaikuttavat vastaamattomat kysymykset, jolloin pelkkä materia-listis-narsistinen ajatus-maailma kääntyy lopulta itseään ja sen mukaan ajattelevaa vastaan.
Ihmisen osuus on uskoa Jumalan sanan olevan totta itsensä kohdalla.
Meidän tulisi uskoa, vaikka tunteet ja järki olisivat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Usko on valinta.
Saatana puhuu meille tunteiden ja järjen välityksellä.
Ihmisen hengellinen elämä näivettyy, jos hän uskoo tunteisiinsa tai jos hän järkeilee totuuden itsestään ja Jumalasta.
Itsestään käsin toimiva ihminen luulee asioiden olevan niin kuin hän luulee niiden olevan. Tunteet, luuleminen ja valhe ovat sukulaisia, joita Saatana käyttää ihmisten manipuloimiseen.
Se mihin uskomme on valinta.
Uskomme joko tunteisiimme tai Jumalan sanaan.
Muita vaihtoehtoja ei ole. Järki on myös tunne, koska jos joku tuntuu järkevältä, on siihen helppo uskoa.
Mihin sitten ei ole helppo uskoa?
Ei ole helppo uskoa, että synnit saadaan anteeksi ilmaiseksi, koska järki sanoo, että se on epäoikeudenmukaista.
Ei ole helppo uskoa, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Ei ole helppo hyväksyä edes itseään.
Usko ainoastaan, se on paljon helpompaa.
//Meidän tulisi uskoa, vaikka tunteet ja järki olisivat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.//
- Argumentum ad absurdum, eli järjettömyyteen vetoaminen.
Ajatuksesi mahdollistaa järjettömyydet, ei hyvä.
//Saatana puhuu meille tunteiden ja järjen välityksellä.
Ihmisen hengellinen elämä näivettyy, jos hän uskoo tunteisiinsa tai jos hän järkeilee totuuden itsestään ja Jumalasta.//
- Käsittääkseni sanassakin kehoitetaan uskomaan ja palvelemaan jumalaa "järjen kykyinenne".
Ihmisen kyky käsittää on lapsen tasolla todella suurten asioiden äärellä, mutta järkevyyttä ja ajatusten,tekojen loogisuutta ei pidä koskaan laittaa 'narikkaan'.
Evidenssi kuolemanrajakokemuksissa todistaa sen puolesta ettei usko yksin vaan myös teot merkitsevät--> ja sanoo se sanakin että "usko ilman tekoja on kuollut".
”Argumentum ad absurdum, eli järjettömyyteen vetoaminen.
Ajatuksesi mahdollistaa järjettömyydet, ei hyvä”
Sinun tulee elää Jumalan tahdossa sen jälkeen voit käyttää järkeäsi. Jumalan tahtoa et voi löytää järjen avulla, koska siihen tarvitaan uskoa. Huomaa marssijärjestys.
”palvelemaan jumalaa "järjen kykyinenne".
Järki ei kuitenkaan tule ensimmäisenä, jos tulisi, tekomme eivät tapahtuisi uskosta. Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä, vaikka se tuntuisikin järkevältä ja näyttäisi hyvältä.
”järkevyyttä ja ajatusten,tekojen loogisuutta ei pidä koskaan laittaa 'narikkaan'”
Mitenhän Davidin olisi käynyt, jos hän olisi arvioinut mahdollisuuksiaan Goljatia vastaan järkevästi? Todennäköisesti olisi mennyt pupu pöksyyn. Mitä kauemmin hän olisi arvioinut mahdollisuuksiaan, sitä todennäköisemmin hän olisi vetäytynyt hankkeesta. Entä Abraham? Olisiko Hän lähtenyt matkaan, jos hän olisi arvioinut järkevästi asiaa? Hänellähän oli varsin mukavat oltavat sukunsa luona. Entä opetuslapset? Opetuslapset olivat varmoja, että kaikki on loppu, koska Jeesus kuoli. He istuivat lukittujen ovien takana ja pelkäsivät ja voivottelivat tapahtunutta. Ainoastaan naiset uskoivat ja julistivat, että hauta on tyhjä ja että Jeesus on noussut kuolleista. Mitä siis tahdon sanoa: usko ei ole kovin loogista ja järkevää. Jumalan kanssa asiointiin tarvitaan uskoa. Koska järki on luonnollista, sen avulla ei voi tehdä Jumalan tekoja, jotta voit tehdä Jumalan tekoja, sinun täytyy uskoa. Jumala on yliluonnollinen ja hänen tahtonsa tekemiseen tarvitaan yliluonnollista uskoa.
"usko ilman tekoja on kuollut"
Saviastia on varsin hauras eikä Jumalan yliluonnollinen usko kuulu siihen luonnostaan. Sinun tulee uskoa Jeesukseen ja häneen, joka on Jeesuksen lähettänyt. Se että uskot on teko.
Jos haluat tehdä hyvää, sinun tulee tehdä Jumalan ennalta valmistamia tekoja. Jos teet hyvää lihassa on tekosi syntiä, koska ne eivät tapahdu uskosta. Jumala ei siunaa tekojasi, jos ne eivät kuuluu käsikirjoitukseesi. jos aloitat lihassa, niin joudut ylläpitämään tilannetta lihassa.
//Sinun tulee elää Jumalan tahdossa sen jälkeen voit käyttää järkeäsi. Jumalan tahtoa et voi löytää järjen avulla, koska siihen tarvitaan uskoa. Huomaa marssijärjestys.//
- Ajatellaan esimerkkinä tilanne, jossa metsässä samoillessasi olet eksyksissä> luotat kompassiin ja karttaan, mutta havaintosi ja arviointikykysi ympäristöstä tuntuu olevan ritsiriidassa käsityksestäsi kompassin lukemien ja kartan kanssa --> kumpaan luotat --> siihen mahdollisuuteen että kompassin ja kartan käytön ’ontumisesta’ huolimatta sokeasti menet sen tiedon mukaan, vai otat havainnoistasi vaarin ja suunnistat turvallisesti kotiin?
Esimerkkinä voisi todeta ’Jumalan-tahdon’ olevan liian monesti uskonnollisten johtajien antamien dogmien täyttämää syntisyytensä löytämistä, ja siitä kumpuavan syyllisyyden-tunnon tuoman fyysisen reaktion [joka on tunteissa ei järjessä] hämäämää luultua ’jumal-yhteyttä’.
”Argumentum ad absurdum, eli järjettömyyteen vetoaminen tarkoittaa mm. ettei rakkaus voi olla vihaa ja niin-pois-päin, ja tämän voi käsittää myös ilman uskoa. Järjellisyyden kautta voi usko lisääntyä ja löytää todellisen kohteensa, muiden puheista, kirjoituksista tai ’kun aina on niin uskottu’-argumenteista huolimatta..
//Järki ei kuitenkaan tule ensimmäisenä, jos tulisi, tekomme eivät tapahtuisi uskosta. Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä, vaikka se tuntuisikin järkevältä ja näyttäisi hyvältä.//
- Kuten totesin demonitkin uskovat ja tietävät asioiden laidan, toiminta on silti vastoin sitä mikä on oikein [kokonaisuuden kannalta].
Kun raamattu-kontekstissa jutustelemme täytyy myös todeta mitä Jeesus sanoi: ”Menkää pois te kyykäärmeiden sikiöt” vaikka he olivat hänen nimessään tehneet huomattavia tekoja ja monet heidän puuhiansa seuranneet olettaneet heidän olevan uskossa ja oikeassa sellaisessa.
Jos siis henkilökohtainen ajattelu ja kokemus ei ole kohdallaan , voi ihmisten ’enkelimäinen’ toiminta saada ihmiset harhaan, siksi ettei usko perustu tietoon siitä mikä on sisäistä ja mikä ulkoista.
Myös kohta ”Hedelmistään te tunnette heidät” vaatii huomiokykyä ja tervettä järjen-juoksua/päättelyä tai sinänsä hieno neuvo: ”Tee toisille kuten haluat itsellesi tehtävän”, tapa ei toimi positiivisesti jos kyseessä on empatia-häiriöinen psykopaatti joka ei liitä tuntemuksiensa lisäksi ajatusta mukaan toimintaansa.
//Mitenhän Davidin olisi käynyt, jos hän olisi arvioinut mahdollisuuksiaan Goljatia vastaan järkevästi? Todennäköisesti olisi mennyt pupu pöksyyn. Mitä kauemmin hän olisi arvioinut mahdollisuuksiaan, sitä todennäköisemmin hän olisi vetäytynyt hankkeesta.//
- Luultavasti ei, sillä vaikka voitto ei olisi varma, se että tekee oikein on tärkeämpää kuin se että on voittajien puolella.
Sinänsä tuo kertomus ja useat muut raamatun vt:n kertomukset jotka haisevat verelle ja suolille , viittaavat pikemminkin paholaismaiseen jumalaan ja hänen mustasukkaiseen palvonta tarpeeseensa kuin Kaikkivaltiaaseen Rakkauden Olemukseen.
//Entä Abraham? Olisiko Hän lähtenyt matkaan, jos hän olisi arvioinut järkevästi asiaa? Hänellähän oli varsin mukavat oltavat sukunsa luona. Entä opetuslapset? Opetuslapset olivat varmoja, että kaikki on loppu, koska Jeesus kuoli. He istuivat lukittujen ovien takana ja pelkäsivät ja voivottelivat tapahtunutta. Ainoastaan naiset uskoivat ja julistivat, että hauta on tyhjä ja että Jeesus on noussut kuolleista.//
- Ei järki aja pois sitä minkä tajuaa olevan oikein, mutta jos toivottomuuden ajamana etsii esimerkiksi vaikkapa lapsensa menettäneenä eniten jälleennäkemisen toivoa antavan uskonnon, välittämättä uskonsa perusteista, opeista, ’hedelmistä’, ei järkevyyden sivuun laittaminen tee uskosta yhtään lopulta realisoituvampaa kuin joku muukaan uskomus.
Mutta jos lapsensa menetyksen ymmärtää tuskansa ja surunsa läpi osaksi olevaisuuden luonnetta ja huomaa ettei tuon luonteenomaisen- systeemin takana voi olla rakkaudellista ajatusta [koska kaikki mahdollistuu luomisen kautta] , pysytään minusta enemmän todellisessa kuin siinä että toivotaan henkilökohtaisen menetyksen johdosta henkilökohtaista hyvitystä.
//Mitä siis tahdon sanoa: usko ei ole kovin loogista ja järkevää. Jumalan kanssa asiointiin tarvitaan uskoa. Koska järki on luonnollista, sen avulla ei voi tehdä Jumalan tekoja, jotta voit tehdä Jumalan tekoja, sinun täytyy uskoa. Jumala on yliluonnollinen ja hänen tahtonsa tekemiseen tarvitaan yliluonnollista uskoa.//
- Usko [perustellen] on todellista ja se on nimenomaan ajatuksellisuudessaan kestävää pohjimmiltaan, ja siksi se on mahdotonta ulkoisesti muille ’syöttää’ tai perustella niin että samankaltaisuus toteutuisi, miksi, siksi että Korkein kokemus on aina erittäin privaatti.
//Saviastia on varsin hauras eikä Jumalan yliluonnollinen usko kuulu siihen luonnostaan. Sinun tulee uskoa Jeesukseen ja häneen, joka on Jeesuksen lähettänyt. Se että uskot on teko.
Jos haluat tehdä hyvää, sinun tulee tehdä Jumalan ennalta valmistamia tekoja. Jos teet hyvää lihassa on tekosi syntiä, koska ne eivät tapahdu uskosta. Jumala ei siunaa tekojasi, jos ne eivät kuuluu käsikirjoitukseesi. jos aloitat lihassa, niin joudut ylläpitämään tilannetta lihassa.//
- Hieman outoa juttua minulle, mutta jos jotain tuohon sanoisi, niin voisi todeta Jumalan teoiksi niitä tekoja jotka perustuvat rakkaudellisuuteen, raamatun määritelmä rakkaudesta on kerrassaan osuva.
Lisäksi maininnat Jumalan tuntemisesta, ystävyydestä riippuvat sanan mukaan rakkauden määrästä ” Joka rakastaa tuntee Jumalan” tai jotain sinne päin, tuohon voi ajatuksellisesti ja kokemuksellisesti meikäläinenkin yhtyä.
Tuosta on selkeä ja Raamatun mukainen teksti täällä:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/UskoJR.htm