http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=122854
"Eroakirkosta.fi-palvelu ilmoittaa, että palvelun kautta on kirkosta eronnut jo 100 000 ihmistä. Sadastuhannes ero tapahtui sunnuntaina vähän puolen päivän jälkeen.
Tampereen vapaa-ajattelijat ry.n ylläpitämä palvelu on toiminut neljä vuotta. Palvelun julkaiseman tiedotteen mukaan palvelusta on keskeinen kirkosta eroamiskanava.
Eroakirkosta.fi -palvelun kautta erosi viime vuonna 32 418 evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä.
Väestörekisterikeskuksen alustavien tietojen mukaan kirkosta erosi vuonna 2007 yhteensä 37 481 ihmistä.
Palvelun omien tietojen mukaan eroakirkosta.fi-palvelua käyttävät erityisesti nuoret. Palvelun kautta eronneista 18-29 vuotiaita oli 54,7%. Suurin yksittäinen ikäluokka ovat 18-vuotiaat, he edustavat noin 8,5% kaikista eroista.
Määrällisesti suurinta kirkosta eroaminen palvelun kautta oli Helsingissä. Jos kirkosta eroamisen määrät suhteutetaan väkilukuun, kärkeen kiilaa Oulu ja hyvänä kakkosena on Jyväskylä. Maakunnista vilkkainta eroaminen eri mittareilla laskettuna oli Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.
Palvelun kautta voi erota valtionkirkoista eli evankielis-luterilaisesta ja ortodoksisesta kirkosta."
"Eroakirkosta.fi-palvelu ilmoittaa, että palvelun kautta on kirkosta eronnut jo 100 000 ihmistä. Sadastuhannes ero tapahtui sunnuntaina vähän puolen päivän jälkeen.
Tampereen vapaa-ajattelijat ry.n ylläpitämä palvelu on toiminut neljä vuotta. Palvelun julkaiseman tiedotteen mukaan palvelusta on keskeinen kirkosta eroamiskanava.
Eroakirkosta.fi -palvelun kautta erosi viime vuonna 32 418 evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä.
Väestörekisterikeskuksen alustavien tietojen mukaan kirkosta erosi vuonna 2007 yhteensä 37 481 ihmistä.
Palvelun omien tietojen mukaan eroakirkosta.fi-palvelua käyttävät erityisesti nuoret. Palvelun kautta eronneista 18-29 vuotiaita oli 54,7%. Suurin yksittäinen ikäluokka ovat 18-vuotiaat, he edustavat noin 8,5% kaikista eroista.
Määrällisesti suurinta kirkosta eroaminen palvelun kautta oli Helsingissä. Jos kirkosta eroamisen määrät suhteutetaan väkilukuun, kärkeen kiilaa Oulu ja hyvänä kakkosena on Jyväskylä. Maakunnista vilkkainta eroaminen eri mittareilla laskettuna oli Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.
Palvelun kautta voi erota valtionkirkoista eli evankielis-luterilaisesta ja ortodoksisesta kirkosta."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tampereen vapaa-ajattelijoille upeasta Eroakirkosta.fi-palvelusta. Se on aina eteenpäin, kun kansalaiset kyseenalaistavat pappispimityksen, taikauskon ja osaltaan riistoyhteiskuntaa ylläpitävän uskonnollisen vallankäytön.
Ja olen itsekin ohjanut jokusen henkilön palveluun eroamisensa suorittamaan. Eroaminen astuu voimaan sillä siunaamalla sekunnilla kun näppäät tietosi menemään. Niin helppoa se on!
Mulla on kuitenkin kaikesta huolimatta läheinen suhde lähikirkkooni, koska kuljen työmatkani usein oikaisten fillarillani kirkon pihamaan kautta ja pasteerailen koirani kanssa usein kirkon vehreässä puistikossa. Mutta rotikkani paskat korjaan toki talteen...
Vapaa-ajattelijat eivät ole mitään vapaa-
ajattelijoita, vaan sitoutuneet materialis-
tiseen uskoon.Uskoon,missä aine tekee ihmeitä,
tekee itsestään elävän ja lopulta tuottaa sielun
( tai sitten ihminen on robotti,aivojensa
tuottama kone,jolla ei ole vapaa-ajattelua).
Jumalan uskosta aineen uskoon.Kirkon palvelijasta maallisuuden palvojaksi.Riistoyh-
teiskuntaa pitävät muuten yllä muut tahot kuin
papit.Ja sitä riistoakin on monenlaista,ja
yksi malli oli tuossa itänaapurissa 1917-91,
missä ateismi oli uskonto,jonka loukkaamisesta
lähti pahimmassa tapauksessa henki,siihenkö
"vapaa-ajattelijat "pyrkivät ?
Näin todetaan vapaa-ajattelusta täällä Vapaa-ajattelijain liitto ry:n sivuilla:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vapaa-aj.html
”Nykyisin vapaa-ajattelu määritellään katsomukseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua. Vapaa- ajattelijat eivät usko mihinkään muuhun kuin sellaiseen mikä on älyllisesti perusteltua. Vapaa-ajattelijoiden mielestä on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Vapaa-ajatteluun kuuluu pyrkimys taistella henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan
vapaa-ajattelijat tunnustavat materialismia,kaikki käy, mikä perustuu
materialismiin.Siihen loppuu heidän kriitti-
syytensä.Mitenkähän muuten järki on vapaa,kun se
perustuu aivon välttämättömille kemiallisille
prosesseille ? Täydellinen huuhaajärjestö
Kun kerran ollaan palstalla, jossa käsitellään marxismiakin, niin pistänpä tuohon oheen aiheeseen liittyen Risto Koivulan artikkelin “Dialektinen materialismi on ateistinen tieteenfilosofia” 12 vuoden takaa. Lukaisin sen uudestaan ja totesin sen olevan tänne ihan omiaan…
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/dial_ateistinen.htm
Dialektinen materialismi on ateistinen tieteenfilosofia
Kirjoituksessaan "Kapitalismi saavuttanut jo lakikorkeutensa" (Helsingin Sanomat 30.07.96) yht. maist. Heikki Sipilä toteaa seuraavaa:
"Tieteenfilosofian kehityksen huippuna voidaan pitää viime vuosisadan alussa mekaanisesta materialismista ja dialektisesta idealismista syntetisoitua dialektista materialismia, jolle perustuvat monet vuosisatamme tärkeimmät tieteen löydökset. Sosialismi perustuu tähän tieteenfilosofiaan, jota ei yleensä ymmärretä oikein. Se ei esimerkiksi vastoin yleistä käsitystä edusta ateismia, vaikka onkin uskontokuntakielteinen."
Dialektisen materialismin perusteoksia ovat esimerkiksi Engelsin "Luonnon dialektiikka" (mm. materian liikemuodot: fysikaalinen, kemiallinen, biologinen ja sosiaalinen), Leninin "Materialismi ja empiriokritisismi" (mm. heijastusteoria ja teoria objektiivisesta totuudesta) ja Neuvostoliiton tiedeakatemian julkaisu Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet. Hyvä teos nimenomaan luonnontieteiden filosofiasta on S.T.Meljuhinin "Filosofskie problemy jestestvennyh nauk", Luontotieteiden (fysiikka, kemia, biologia, matematiikka) filosofisia kysymyksiä.
Toisin kuin Heikki Sipilä kirjoittaa, dialektinen materialismi on ehdottomasti ateistinen tieteenfilosofia.
Dialektinen materialismi asettaa filosofian peruskysymykseksi kysymyksen tajunnan ja todellisuuden, "hengen" ja aineen suhteesta. Tajunta on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, ihmisaivojen toiminto todellisuuden mahdollisimman tehokkaaksi heijastamiseksi. Tajunnan perustana olevan ajattelun pohjana on ns. sisäisen puheen muodossa puhekieli, joskin se voi subjektiivisesti ilmetä esimerkiksi visuaalisten ym. mielikuvien muodossa. Ajattelu on siis olemukseltaan yhteiskunnallista, ei esimerkiksi biologista tai kemiallista, eikä myöskään mitään "yliluonnollista". Aivofysiologiset prosessit ovat tajunnan sisältöön nähden suurin piirtein samassa suhteessa kuin painomuste on tekstin sisältöön tai katodisäde ja sen kuvaputken pinnalla aiheuttamat ilmiöt televisiokuvan sisältöön.
Yksilölliset tajunnat voivat olla vuorovaikutuksessa vain aistimin havaittavien materiaalisten merkkien välityksellä, ajatussisältöjä ei voida siirtää "sellaisenaan" päästä toiseen ilman niiden kielellistä tmv. ilmaisua merkein ja sen tulkintaa, eikä subjektiivista tajuntaa voi olla olemassa yhteiskunnassa kasvaneen ihmisyksilön aivojen ulkopuolella, paitsi ehkä vastaavissa paikoissa jossakin ulkoavaruuden sivilisaatiossa. Puhe tai ajattelu eivät voi vaikuttaa todellisuuteen ilman niiden kielellistä tulkintaa, "maagisesti" (loitsu, rukous).
"Materiaa" on kaikki se, mikä on olemassa tajuntamme ulkopuolella tästä riippumattomana ja heijastuu tajunnassamme ulkoisesta todellisuudesta saamiemme aistimusten, havaintojen, mielikuvien sekä tiedollisten rakenteiden kuten käsitteiden ja teorioiden muodossa. Materiaa ovat esimerkiksi staattisen massan omaava aine sekä gravitaatio-, sähkö- ja ydinvoimakentät objektiivisine lainalaisuuksineen. Tieteelle toistaiseksi tuntemattomia materian muotoja saattaa olla olemassa, mutta mitään "tajuntamateriaa" ei ole eikä sellaiselle ole mitään tarvettakaan, tajunta kun on luonteeltaan toiminto, periaatteessa hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi käveleminen, puhuminen tai pianonsoitto.
Tämä on dialektisen materialismin näkökanta, uskontojen näkökanta on periaatteellisesti toinen.
Uskonto asettaa yhteyksistään irrotetun absolutisoidun tajunnan, "sielun" tai "jumalallisen hengen", materiaalisen todellisuuden vastakohdaksi, ja usein myös sen "luojaksi". Subjektiivisen tajunnan luonteen ymmärtäminen muuksi kuin materiaalisin merkein vuorovaikuttavaksi toiminnoksi onkin kaikkien uskontojen tuntomerkki siitä riippumatta oletetaanko niissä persoonallisia jumalia tai kuolematonta "tajuntapakettia" sielua vai ei. Tällä perusteella uskontoja ovat myös buddhalaisuus, steinerismi, shamanismi ym., joiden kannattajat saattavat pitää itseään "ateisteina". Uskonnosta on kysymys myös silloin, jos jonkin avaruuden sivilisaation uskotaan puuttuvan maanpäällisiin asioihin (esim. scientologia), sillä niin pitkiä olisivat materiaalisten signaalien matkojen, aineellisista kappaleista puhumattakaan, vaatimat ajanjaksot, ettei todellinen vuorovaikutus ole mahdollista. Älyllisen elämän olettaminen muualle avaruuteen ei sinänsä ole uskontoa, onhan meillä yksi varma näyte enemmän tai vähemmän älyllisestä elämästä.
Dialektinen materialisti, paitsi että ei usko henkipersooniin (ateismi), suhtautuu kielteisesti kaikkeen uskontoon.
Sen sijaan jonkin alkuaan uskonnollisenkin opin elämäntapanormien noudattamisen tai seremonioihin osallistumisen tai edes järjestäytymisen sellaisia perinteitä ylläpitävään yhteisöön ei tarvitse olla lainkaan uskonnollisuuden ilmaus. Erilaisten normijärjestelmien kilpailu on tarpeellista ns. sosiodiversiteetin eli elämäntapojen monimuotoisuuden ja normatiivisen sääntelyn kehityksen kannalta, kunhan nämä normit eivät ole ihmisyyden vastaisia, ja kunhan niiden taistelu on rauhanomaista eikä siihen vedetä asiasta kiinnostumattomia osapuolia. Mutta sellaiset normit, jotka ehdottomasti vaativat juuri uskonnollisen perustelun, ovat heikolla pohjalla.
Erityisesti on vielä tarkasteltava ns. uskonnollista maailmanselitystä, yleensä jonkinlaisen luomisopin muodossa "vastauksena" kysymykseen "Mistä maailma on tullut?" tmv., jollainen useimpiin uskontoihin sisältyy.
Kysymys todellisuuden kehityksestä ja alkuperästä on luonnollisesti myös tiedettä kiinnostava kysymys, eräs tieteen tärkeimmistä peruskysymyksistä. "Jumalapohjainen" maailmankuva ei tieteelliseen selittämiseen kuitenkaan lainkaan kelpaa, se nimittäin "selittää" yksinkertaisempaa monimutkaisemmalla, vastaamatta kysymykseen, kuka Ukko Ylijumala sen Jumalan sitten on luonut jne. Tiede puolestaan pyrkii selittämään tutkittavia ilmiöitä joko yksinkertaisemmin tai ainakin entuudestaan paremmin tunnetuin, selitetyin, periaatteessa empiirisesti testattavissa olevin ilmiöin ja käsittein.
Sattuu olemaan niin, että myös itse kysymykseen "Mistä materiaalinen todellisuus (kokonaisuutena) on tullut?" sisältyy epätosi piilo-olettamus. Vakiintuneen mielikuvamme mukaan miellämme tämän "tulemisen", syntymisen, ilmaantumisena ikäänkuin tyhjään säiliöön, avaruudessa ja ajassa tapahtuvana liikkeenä, muutoksena. Vankkumattomasti oikeaksi todistetun ns. erityisen suhteellisuusteorian mukaan, josta seuraa mm. yleisesti tunnettu massan ja energian yhteys E = mc², on kuitenkin niin, että ellei ole ainetta, materiaa, ei ole myöskään aikaa eikä avaruutta. Mainitulla tavalla asetettuun kysymykseen on jo kysymyksessä salakuljetettu aineeton "herran henki tyhjyyden ylle" epätoden aineesta riippumatoman aika-avaruuden (eli "absoluuttisen" koordinaatiston) muodossa vastauksen osatekijäksi. (vrt. Oletteko jo lakannut lyömästä vaimoanne/aviomiestänne.) Isaac Newton aikanaan vieläpä "todistikin" absoluuttisen koordinaatiston olemassaolon ja veti siitä "asianmukaiset" johtopäätökset, sittemmin Michelson, Lorentz, Einstein ja Bohr todistivat päinvastaisen kannan paitsi paperilla myös kokeellisesti. Toisaalta näin asetetun kysymyksen voitaisiin tulkita peräänkuuluttavan ns. "kaiken selittävää" fysikaalista mallia, joka niputtaisi ajan, aineen ja avaruuden kysymykset "äärettömästä äärettömään". Jos kaiken selittävää mallia ei olisi olemassa, olisi kysymys todellisuuden alkuperästä kokonaisuutena siten asetettu, ettei siihen voida antaa testattavissa olevaa "lopullista" tieteellistä vastausta. Tämä ei olisi tieteelliselle maailmankuvalle millään tavoin kohtalokasta, eikä tekisi Ukko Ylijumalaa yhtään sen oikeutetummaksi vastaukseksi kuin aikaisemminkaan. Voidaan aina kysyä, mitä on ollut ennen tätä tai tuota maailmankaikkeuden asiantilaa, periaatteessa loppumattomiin. On siis aina olemassa muita kysymyksiä, joihin on myös saatavissa kulloisenkin teknologian tason puitteissa kokeellisesti testattavissa olevia vastauksia, eivätkä tajuntamme ominaisuudet aseta periaatteellisia esteitä tiedon saannille yhä perimmäisemmistä kysymyksistä.
On vielä todettava, että tieteenfilosofiana dialektinen materialismi ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn ns. fysikaaliseen maailmankuvaan, jollaisista lienee tänään vallitsevana ns. big bang -malli, alkuräjähdysteoria, puhumattakaan, että se rakentelisi jotakin "omaa" mallia edellisten vuosisatojen ns. luonnonfilosofian tapaan. Fysikaalinen maailmankuva, joita voi olla useita kilpailevia, on teorianmuodostusta (osaltaan) ohjaava ja samalla tietoa popularisoiva eräänlainen "ideologinen" elementti tieteessä sisältäen aina myös empiirisesti todentamatonta ja jopa teoreettisesti yhteensovittamatontakin ainesta, jonka yhteyksien oletetaan tulevaisuudessa paljastuvan (esim. kvantti- ja gravitaatioteorioiden yhteys big bang -mallissa). Tieteenfilosofia tutkii mm. juuri fysikaalisten maailmankuvien vaihtumista toisiin ja niiden vaikutusta teorianmuodostukseen (erilaiset ns. "paradigmat"). Nykyisessä johtavassa maailmankuvassa on kestävää ainakin se, että se on dynaaminen, muuttuva malli, ja siihen liittyen on myös ilmeisen oikein ennustettu ns. mustien aukkojen olemassaolo.
Vaihtuvat paradigmat eivät suinkaan merkitse sitä, etteikö tietomme voisi olla objektiivista, paikkansa pitävää, kohdettaan oikein kuvaavaa tiettyjen sellaisten ilmiöiden puitteissa, jotka pystymme kulloisellakin teknologisella tasollamme objektiivisesti havaitsemaan, jotka ovat siis tulleet yhteiskunnallisen käytännön piiriin.
Risto Koivula
Julkaistu Työkansan sanomissa 7/96
Yritä edes viitteeksi perustella heittojasi, niin voitaisiin tarinoidakin joltain pohjalta...
Olen taloustieteilijä ( eläkeläinen,VTL),joten
en tutki filosofiaa,mutta miten tajunnasta
riippumatta voidaan materian olemassaolosta
tietää jotain ? Eihän materia ole tajuista,joten
se ei ainakaan olemassaoloaan itseensä heijasta.
Kokemuksesta voi sanoa,että pieleen meni marxi-
lainen talousanalyysi ainakin 1970-luvulla,
jolloin kirjoitettiin monopolikapitalismista
(Tandem ym.),kun samaan aikaan reaalisosialismi
oli nimeoimaan "monopolikapitalistista "
Yst.Enska
oletko seurannut skeptis ry:n toimintaa? eipä moista uskovaispoppoota kovin helpolla löydy. luin jostain johtajansa haastattelun kun vaati uskontonsa levittämistä peruskouluun. vaati, että skeptis ry:n pitää päästä aivopesemään polvenkorkuisia skepsis ry:n uskoon. eli kertomaan, että mitään tuonpuoleista ei ole ja skeptis ry on ainoa todellinen usko.
uskovaiset fanaatikot ovat vaarallisia. ovat he sitten muslimeja tai kommunisteja niin he ovat vaarallisia. aina kun yritetään tehdä yhteiskuntaa uskonnon näköiseksi, ollaan vaarallisella tiellä. pyritään pitämään suomi luterilaisena. luterilaisuus on sentään rauhan uskonto.
vaikka suosiota vähän onkin. Ihmiset tekevät asioita mistä eivät mitään ymmärrä. Vaikka kirkkoon toki kuulunkin, ei minun ajatteluani sulje mikään asia. Vapaa-ajattelijat ovat höpöjärjestö kuten seta. Marginaaliporukkaa kuten kommunistit...
"Ihmiset tekevät asioita mistä eivät mitään ymmärrä."
Kaikki 100 000 tyyppiäkö? Vai oisko niin, että kenen mielipiteistä et pidä, ne ovat niitä "tietämättömiä"?
koittakaa kommarit pysyä asiassa eli omassa surkeudessanne.
ne uskontohörhöt on toisella osastolla.
Onko joku vähä älyinen punikki vetänyt tuosta sen
johtopäätöksen, että ovat samalla siirtyneet kannat-
tamaan Suomen vanhoillisinta puoluetta.
Suomen Kusi Puoluetta eli SKP:tä.
Toveri Urpo ei kannattele kirkkoa, eikä kusta muutoin
kuin kaarella ilmassa sen minkä siltä kestää
lorahtaa pyttyyn.
Kumpikaan ei iske.
Jos ei sitten salama tai vallankumous!