Kiinnostava lajien tunnistustapa perustuu DNA-viivakoodiksi sanottuun menetelmään. Englanniksi löytyy esim. haulla "DNA barcode".
http://en.wikipedia.org/wiki/DNA_barcoding
Kaikkien eliölajien ja jopa eliöyksilöidenkin DNA on erilainen, ainakin vähäisessä määrin. Koko DNA:n analysointi on kuitenkin hyvinkin työteliäs menetelmä, eikä siitä siksi ole käytännölliseksi lajintunnistusmenetelmäksi. Ihan vaikka tekstimassana missä emäkset merkitään kirjaimilla A,C,G, ja T (RNA:ssa U) nisäkkään DNA olisi suuruusluokaltaan n. 600 000 sivua (80merkkiä/rivi * 60riviä/s).
Varsinaisesta kromosomien DNA:sta ei ole löydetty lajien näppärään vertailuun sopivaa aluetta, vaikka mikrosatelliitteiksi kutsuttuja alueita käytetäänkin esim. yksilöiden tunnistukseen. Mitokondrioiden DNA:sta (mtDNA) on löydetty sopivahko alue eläinlajien tunnistukseen. Kasveillakin on mitokondriot, mutta kyseinen COI-geenialue ei niillä juurikaan vaihtele lajista toiseen. Viherhiukkasten DNA:sta näyttää nyt löytyneen tunnistukseen sopiva alue.
Asiassa näyttää olevan myös ongelmia:
http://biology.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pbio.0020354&ct=1
Tiedä sitten, onko erot selkeämmät perusryhmä-lajikäsitteen puitteissa, koska ongelmia aiheuttavat "sisar-lajit" laskettaisiin todennäköisesti samaan perusryhmään kuuluvaksi.
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missämäärin COI on optimoitu laji/perusryhmäkohtaiseisti ja missämäärin vaihtelu on "taiteellista vapautta". Asiaahan voisi ehkä tutkia vaihtamalla kyseisiä geenejä lajeista toiseen ja vertaamalla kelpoisuuksia?
Tässä on kuva mtDNA:sta
http://www.nature.com/cr/journal/v17/n3/fig_tab/7310124f2.html
Ja tässä kyseinen sytokromi c -entsyymi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cytochrome_c_oxidase
Näyttää käytetyn myös ns. molekyylikelloissa, mitkä siis ilmeisesti ovat miltei pysähtyneet kasveilla?
http://en.wikipedia.org/wiki/DNA_barcoding
Kaikkien eliölajien ja jopa eliöyksilöidenkin DNA on erilainen, ainakin vähäisessä määrin. Koko DNA:n analysointi on kuitenkin hyvinkin työteliäs menetelmä, eikä siitä siksi ole käytännölliseksi lajintunnistusmenetelmäksi. Ihan vaikka tekstimassana missä emäkset merkitään kirjaimilla A,C,G, ja T (RNA:ssa U) nisäkkään DNA olisi suuruusluokaltaan n. 600 000 sivua (80merkkiä/rivi * 60riviä/s).
Varsinaisesta kromosomien DNA:sta ei ole löydetty lajien näppärään vertailuun sopivaa aluetta, vaikka mikrosatelliitteiksi kutsuttuja alueita käytetäänkin esim. yksilöiden tunnistukseen. Mitokondrioiden DNA:sta (mtDNA) on löydetty sopivahko alue eläinlajien tunnistukseen. Kasveillakin on mitokondriot, mutta kyseinen COI-geenialue ei niillä juurikaan vaihtele lajista toiseen. Viherhiukkasten DNA:sta näyttää nyt löytyneen tunnistukseen sopiva alue.
Asiassa näyttää olevan myös ongelmia:
http://biology.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pbio.0020354&ct=1
Tiedä sitten, onko erot selkeämmät perusryhmä-lajikäsitteen puitteissa, koska ongelmia aiheuttavat "sisar-lajit" laskettaisiin todennäköisesti samaan perusryhmään kuuluvaksi.
Kiinnostavaa olisi myös tietää, missämäärin COI on optimoitu laji/perusryhmäkohtaiseisti ja missämäärin vaihtelu on "taiteellista vapautta". Asiaahan voisi ehkä tutkia vaihtamalla kyseisiä geenejä lajeista toiseen ja vertaamalla kelpoisuuksia?
Tässä on kuva mtDNA:sta
http://www.nature.com/cr/journal/v17/n3/fig_tab/7310124f2.html
Ja tässä kyseinen sytokromi c -entsyymi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cytochrome_c_oxidase
Näyttää käytetyn myös ns. molekyylikelloissa, mitkä siis ilmeisesti ovat miltei pysähtyneet kasveilla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No mitä sitten? Paljon on asiaa mutta ku ei vaan tule tajuntaan että muutako höh. Unohdin oikein että oletko uskis vai ateisti. Jos olisit uskis niin olisit loppuun laittanut jotain jeesus propagandaa.
Siis DNA... okei.
Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että COI auttaa käyttäjää ymmärtämään elämäilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta. Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jossa COI todistaa oikeaksi hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.
Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että COI-kertoimen käyttö laskentamallissa yksinkertaistaa viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Yksilötasolla luulisi jo kaikille olevan selvää, että COI yllättää toimivuudellaan, ja auttaa hamottamaan samalla liian vähäisiä sisäsiitos resursseja.
Arkielämä on opettanut meille, että COI on kiteytetty matematiikkaan, jossa lasketaan populaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta. Tosiasia on, että COI näyttää todeksi geeneissä tapahtuvaa valmistusmekaniikkaa. Ja lopuksi kaikesta huolimatta COI kuvailee kauniisti ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.