Tahtoisin herättää aiheesta kiinnostuneiden kesken asiallista keskustelua luovuuden ja luovan työn suhteesta seksuaalisuuteen, etenkin alistussuhteissa.
Olen tehnyt pienimuotoista tutkimusta aiheesta jo vuosia, keskustellut kumpaiseenkin rooliin tottuneiden ihmisten kanssa - siinä missä switchienkin - ja kartoittanut heidän käsityksiään omasta luovuudestaan, sen ilmenemisestä heidän seksuaalisessa käyttäytymisessään, ja toisinpäin.
Olen myös keskustellut eri taiteenalojen harjoittajien kanssa siitä miten seksuaalinen kiihottuneisuus korreloi inspiraation ja luomisvimman kanssa. Ihmisiä on tietysti tässäkin suhteessa montaa kastia. Toiset pitävät suhdetta suoraan verrannollisena (vaikkei kyseessä olisikaan mikään varsinaisesti eroottisen taideteoksen luominen), toiset kääntäen verrannollisena ("hekumansa aikana ei vain pysty ajattelemaan elintään pidemmälle") - ja toiset eivät näe niillä mitään suhdetta.
Näitä keskusteluja olisi mukava jatkaa tässä julkisestikin. Ainakin voimme tuoda esille joitakin uskomuksia asioista - ja kyseenalaistaa niitä.
Aloittaakseni vapaan keskustelun aiheesta laitan tähän muutaman vastaan tulleen teesin / yleisen olettamuksen. Väitteet eivät ole omiani tai edusta minun kantaani mihinkään, ja osa niistä on tarkoituksellisen provokatiivisesti ilmaistuja:
- Kaikki seksuaalinen kanssakäyminen on sinällään luovaa työtä, ja tekijän niin kokiessa rinnastettavissa taiteeseen. Jokainen akti on siis taideteos sinällään. Samoin kuin mitä tahansa taidetta arvostellessa, eri ihmiset pitävät seksissä tärkeinä eri asioita. Joillekin luovuus tai omaperäisyys on onnistuneen teoksen mittari siinä missä toiset arvostavat puhtaasti pelkkää toteutuksen tekniikkaa.
- D/s - painotteinen seksi (tai mikä tahansa kinky) on aina luovempaa kuin "normaali seksi". Tavalliset ihmiset suorastaan kavahtavat poikkeavuutta ja uuden luomista.
- Monet ihmiset kokevat alistettavan osapuolen aseman omakseen juuri sen vuoksi, etteivät he löydä itsestään tarvittavaa rohkeutta / ideoita osallistuakseen estottoman seksin harjoittamisen vaatimaan luovaan työhön. Subinhan ei tarvitse kuin totella ja toteuttaa. Tämän vuoksi subien keskuudessa on vähemmän luovia ihmisiä kuin keskiverto-kansassa.
- Normatiivisesta poikkeava käyttäytyminen ja tabujen rikkominen sinällään vapauttaa aina ihmisiä estoistaan ja tarjoaa uusia polkuja ajatustenkin kulkea. Tämän vuoksi kaikki kinkyt ovat keskimääräisesti "taviksia" luovempia.
- Domin on näyttäydyttävä itsevarmana ja luovana, jotta sub voi nauttia olostaan. Monet Domit kärsivät sen suhteen suorituspaineista. Tällaisen Domin on parempi pysytellä valmiissa käsikirjoituksessa tekemisiensä suhteen, ja välttää improvisointia.
- Useimmat runoilijat masturboivat saadakseen aivosolunsa liikkeelle ja sanansa virtaamaan. Runon putkahtaminen esiin on orgasmiin verrattava kokemus. Kaikki runoilijat ovatkin itsetyytyväisiä kusipäitä, ja heidän harjoittamansa seksi on lähempänä masturbaatiota (monologia) kuin toisen ihmisen todellista kohtaamista ja kommunikaatiota (dialogia). Tietoisena oman luomisvoimansa ylivertaisuudesta muihin nähden he ottavat mielellään Domin roolin.
- Todellinen luovuus voi räjähtää käyntiin vasta kun ihminen on vapautettu kaikesta häntä rajoittavasta vastuusta tekojensa suhteen. Siksi vain äärimmäisen nöyryytyksen partaalla kiikkuvan subin mieli (kaikkien ulkoisten kahleittensa alla, ja juuri niiden ansiosta) sykkii vapaana ja on kykenevä yltämään aitoon runouteen.
- Monet ihmiset kokevat subin roolin omakseen koska nauttivat olostaan huomion keskipisteenä ja toiminnan kohteena. Tällaisen subin onni ja täyttymys on saada palvella taiteilijaa, ja jos mahdollista tulla itse osaksi ihailtua teosta.
- Luovuuden - siinä missä Domin roolinkin - suurin edellytys on itsevarmuus ja rohkeus kokeilla. Hetkenä jolloin pidät itseäsi luovana olet luova, epäröidessäsi et. Rajanveto taiteilijan ja ei-taiteilijan välillä on yhtä teennäinen ja häilyvä kuin rajanveto Domin ja subinkin välillä; olemme kaikki vähän molempia emmekä koskaan täydellisesti kumpaakaan.
...
Olkaapa nyt jotain mieltä, leikillänne tai tosissanne!
(Tai koettakaa arvata mikä minä olen suuntautumiseltani?)
Olen tehnyt pienimuotoista tutkimusta aiheesta jo vuosia, keskustellut kumpaiseenkin rooliin tottuneiden ihmisten kanssa - siinä missä switchienkin - ja kartoittanut heidän käsityksiään omasta luovuudestaan, sen ilmenemisestä heidän seksuaalisessa käyttäytymisessään, ja toisinpäin.
Olen myös keskustellut eri taiteenalojen harjoittajien kanssa siitä miten seksuaalinen kiihottuneisuus korreloi inspiraation ja luomisvimman kanssa. Ihmisiä on tietysti tässäkin suhteessa montaa kastia. Toiset pitävät suhdetta suoraan verrannollisena (vaikkei kyseessä olisikaan mikään varsinaisesti eroottisen taideteoksen luominen), toiset kääntäen verrannollisena ("hekumansa aikana ei vain pysty ajattelemaan elintään pidemmälle") - ja toiset eivät näe niillä mitään suhdetta.
Näitä keskusteluja olisi mukava jatkaa tässä julkisestikin. Ainakin voimme tuoda esille joitakin uskomuksia asioista - ja kyseenalaistaa niitä.
Aloittaakseni vapaan keskustelun aiheesta laitan tähän muutaman vastaan tulleen teesin / yleisen olettamuksen. Väitteet eivät ole omiani tai edusta minun kantaani mihinkään, ja osa niistä on tarkoituksellisen provokatiivisesti ilmaistuja:
- Kaikki seksuaalinen kanssakäyminen on sinällään luovaa työtä, ja tekijän niin kokiessa rinnastettavissa taiteeseen. Jokainen akti on siis taideteos sinällään. Samoin kuin mitä tahansa taidetta arvostellessa, eri ihmiset pitävät seksissä tärkeinä eri asioita. Joillekin luovuus tai omaperäisyys on onnistuneen teoksen mittari siinä missä toiset arvostavat puhtaasti pelkkää toteutuksen tekniikkaa.
- D/s - painotteinen seksi (tai mikä tahansa kinky) on aina luovempaa kuin "normaali seksi". Tavalliset ihmiset suorastaan kavahtavat poikkeavuutta ja uuden luomista.
- Monet ihmiset kokevat alistettavan osapuolen aseman omakseen juuri sen vuoksi, etteivät he löydä itsestään tarvittavaa rohkeutta / ideoita osallistuakseen estottoman seksin harjoittamisen vaatimaan luovaan työhön. Subinhan ei tarvitse kuin totella ja toteuttaa. Tämän vuoksi subien keskuudessa on vähemmän luovia ihmisiä kuin keskiverto-kansassa.
- Normatiivisesta poikkeava käyttäytyminen ja tabujen rikkominen sinällään vapauttaa aina ihmisiä estoistaan ja tarjoaa uusia polkuja ajatustenkin kulkea. Tämän vuoksi kaikki kinkyt ovat keskimääräisesti "taviksia" luovempia.
- Domin on näyttäydyttävä itsevarmana ja luovana, jotta sub voi nauttia olostaan. Monet Domit kärsivät sen suhteen suorituspaineista. Tällaisen Domin on parempi pysytellä valmiissa käsikirjoituksessa tekemisiensä suhteen, ja välttää improvisointia.
- Useimmat runoilijat masturboivat saadakseen aivosolunsa liikkeelle ja sanansa virtaamaan. Runon putkahtaminen esiin on orgasmiin verrattava kokemus. Kaikki runoilijat ovatkin itsetyytyväisiä kusipäitä, ja heidän harjoittamansa seksi on lähempänä masturbaatiota (monologia) kuin toisen ihmisen todellista kohtaamista ja kommunikaatiota (dialogia). Tietoisena oman luomisvoimansa ylivertaisuudesta muihin nähden he ottavat mielellään Domin roolin.
- Todellinen luovuus voi räjähtää käyntiin vasta kun ihminen on vapautettu kaikesta häntä rajoittavasta vastuusta tekojensa suhteen. Siksi vain äärimmäisen nöyryytyksen partaalla kiikkuvan subin mieli (kaikkien ulkoisten kahleittensa alla, ja juuri niiden ansiosta) sykkii vapaana ja on kykenevä yltämään aitoon runouteen.
- Monet ihmiset kokevat subin roolin omakseen koska nauttivat olostaan huomion keskipisteenä ja toiminnan kohteena. Tällaisen subin onni ja täyttymys on saada palvella taiteilijaa, ja jos mahdollista tulla itse osaksi ihailtua teosta.
- Luovuuden - siinä missä Domin roolinkin - suurin edellytys on itsevarmuus ja rohkeus kokeilla. Hetkenä jolloin pidät itseäsi luovana olet luova, epäröidessäsi et. Rajanveto taiteilijan ja ei-taiteilijan välillä on yhtä teennäinen ja häilyvä kuin rajanveto Domin ja subinkin välillä; olemme kaikki vähän molempia emmekä koskaan täydellisesti kumpaakaan.
...
Olkaapa nyt jotain mieltä, leikillänne tai tosissanne!
(Tai koettakaa arvata mikä minä olen suuntautumiseltani?)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tekstejäsi on aina ilo lukea.
En ole Teemu.
Muita arvauksia?
idiootti?
Taidanpa todellakin olla.
Ei kai kukaan täysjärkinen olettaisi että tällä foorumilla voisi syntyä asiallista keskustelua yhtään mistään. Onneksi siihen on muitakin paikkoja.
Olet aivan oikeassa, täällä on hyvin vaikeaa saada aikaan mitään asiallista keskustelua, mutta kyllä se toisinaan onnistuu. Muut foorumit, joihin viittasit ja joissa keskustelu on usein asiallisempaa, ovat myös tietoisempia siitä miten tulee keskustella asiallisesti. Jokainen keskustelija esittää omat "fiksut" mielipiteensä, ja elo on sopusointuista - mutta mitään uutta ei tule esiin. Tämä vastaukseni kuulunee samaan ryhmään.
Esitit olettamuksia tai teesejä seksuaalisuuden ja luovuuden suhteesta. Vaikea sanoa, että ne olisivat virheellisiä. Varmasti jokaiseen löytyy ihminen, jolle joku noista pätee. Toisaalta tuskinpa löytyy montaa, joka voi sanoa tuntevansa nuo kaikki omakseen.
On totta, että seksuaalinen käyttäytyminen on usein luovaa toimintaa, mutta onko se aina ja kaikilla? Enpä usko. Oletan sen olevan usein luovempaa sellaisilla ihmisillä, joille muukin toiminta on keskimääräistä luovempaa. Olettaisin olevan myös ihmisiä, joiden luovuus puhkeaa kukkaan pelkästään seksuaalisuuden saralla. Voin myös kuvitella subin, jolle kaiken aktiivisen toiminnan, myös luovuuden, poisjättäminen alistuessaan rakastettunsa täydelliseen valtaan, on helpotus luovuuden paineista.
Valtavirran helposta "normaaliudesta" poikkeaminen vaatii aina rohkeutta (tai oikeastaan näiden tarpeiden myöntäminen itselleen ja kumppanilleen) Ja kaiken luovuuden perusehto on juuri uskallus astua hieman pidemmälle kuin aiemmin. D/s-suhteeseen tai s/m-seksin harjoittaminen vaatii aina hieman rohkeutta. Välttämättä se kuitenkaan ei vielä ole mikään osoitus erikoisesta luovuudesta. Kyse voi olla vain yksinkertaisesta suuresta seksuaalisesta halusta kokea alistettuna oleminen tai alistaminen.
Itse koen hallitsevana osapuolena kyllä jonkinlaista taiteen tekemiseen verrattavaa tyydytystä rakentaessani pala palalta naiseni alistumista niin fyysisesti kuin henkisesti. Taide kuulostaa hieman turhan tärkeältä, itse olen mieltänyt sen pikemminkin hyväksi käsityöläisyydeksi.
Tuota yhtä teesiäsi subien keskimääräistä vähemmästä luovuudesta en voi allekirjoittaa. Kokemukseni mukaan asia on jopa päinvastoin. Olisiko syynä juuri tuo rohkeus heittäytymiseen ja tunteittensa valtaan?
Lopuksi pyysit arvausta suuntautumisestasi. sain tekstistäsi melko selvän kuvan, että olet Dom.
Vastauksesi oli todellakin sekä sisältönsä että muotonsa puolesta mukava yllätys.
Olen itsekin todennut tilanteen ns. vakavasti otettavien foorumeiden kohdalla olevan sikäli vähemmän otollinen tällaiselle keskustelulle, että niiden käyttäjät ovat usein varovaisempia heittämään hulluimpia ajatuksiaan esiin. Tuskinpa itsekään olisin omalla nimelläni - tai edes vakituisen nimimerkin takaa - ensimmäisessä postissani listaamiani teesejä julkaissut. Sillä vaikka kuinka painottaisin etteivät ne ole omia mielipiteitäni, minä niiden esittäjäksi leimaannun. Tai siis tässä tapauksessa arvon hra. Luther. :D
Toivon kuitenkin kovasti ettei meille kahdelle ominainen älyllinen ja kirjakielinen tyyli tunnu muista elitistiseltä - tai saa ketään tuntemaan olevansa itse vähemmän kokenut tai jäävi tuomaan tässä omia mietteitään ja kokemuksiaan esille.
Minä olen pitänyt itseäni luovana yksilönä nyt kymmenisen vuotta. Tietysti se vaihtelee päivästä ja tunnetilasta riippuen, joskus dramaattisestikin; onhan hetkiä jolloin luulen ymmärtäväni kaiken tekemäni olleen vain tekotaiteellista paskaa. Mutta vasta viime aikoina olen oppinut tajuamaan että minulla seksuaalinen vireystila ja taiteellinen luomiskyky kulkevat hyvinkin käsi kädessä - vaikkei kyse olisikaan millään tapaa eroottisesti latautuneesta työstä.
Dramaturgian opettajani aikoinaan taisi jotenkin arvata sen minusta, ja osaltaan auttoi minua itsekin sen tajuamaan... No, on tietysti käynyt niinkin että eroottisuus ja seksuaalinen lataus on tunkenut mukaan kaikkiin töihini entistä enemmän tämän oivalluksen myötä. Harvat tekeleeni enää ovat siitä "puhtaita". Tosin yhtä harvat ovat enää pelkästään eroottisiakaan. Tämäkin rajanveto on alkanut tuntumaan minusta huijaukselta, ja yhtälailla olen alkanut havaitsemaan (joku sanoisi että pakkomielteen-omaisestikin) kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa seksiä - ja seksissä sitten puolestaan vaikka politiikkaa.
Jos normaalista poikkevuuden myöntäminen itselleen ja kumppanilleen vaatii rohkeutta, ja "normaali" riippuu tietysti kulloisestakin ryhmästä ja sen normeista, voinee käydä myös niin että meidän ns. epänormaaleiden kerääntyessä yhteen joku tavallisesta seksistä enemmän nauttiva joutuu pinnistelemään saadakseen ilmaistua että tahtoisikin rakastella ihan tavallisesti, tasa-arvoisesti. Monikohan heittää arvalla valitako itselleen subin vai Domin rooli, kun kerran kaveripiirissä kaikki ovat joko tai...
Minäkään en allekirjoita väitettä että subien keskuudessa olisi keskimääräisesti vähemmän luovia ihmisiä kuin muiden. Päinvastoin. Mutta olen tavannut subien joukosta joitakin sellaisiakin tapauksia jotka ovat harvinaisen kyvyttömiä (jopa taidetta kavahtavien ihmisten asteikolla) mihinkään luovuutta vaativaan - ja joille tuntuu sikäli olevan suuri helpotus kun joku muu sanelee viimeistä piirtoa myöten mitä heidän tulee tehdä.
Ja mitä tulee siihen että "taide kuulostaa liian tärkeältä"... Olen samaa mieltä. Mutta koen sen suureksi ongelmaksi kulttuurissamme. Taide kuulostaa aivan liian tärkeältä - joltain pyhältä tavallisen kansan tavoittamattomissa - ja juuri siksi, pelastaaksemme taiteen tärkeydeltään ja palauttaaksemme sen takaisin ihmisten käyttöön, arkeen, alas korokkeeltaan, meidän on käytettävä sitä sanaa "vähemmän tärkeissäkin" yhteyksissä. Käsityöläisyyskö ei sitten kuulosta tärkeältä? Minä en puolestani osaa käyttää käsityöläisyys-sanaa kuvaamaan sitä mitä teen, koska usein keskityn enemmän teokseen ideaan ja sisältöön kuin toteutukseen ja tekniikkaan - ne minä jätän mielelläni muiden heiniksi mikäli mahdollista. Käsityöläisyys se vasta osaamista vaatii, tärkeää osaamista, ja käteni taitavat olla ulokkeistani ne vähiten taitavat. Vaan kyllä minäkin tykkään käsityöläisyyttä harjoittaa ja harrastella. Olipa kyse sitten solmujen tekemisestä pitääkseni uhrini aloillaan, tai pensselin liikuttelemisesta kankaalla. Olen siis käsiharrastelija, en käsityöläinen. Taiteilija olen, varmasti. Mutta en liian tärkeä sellainen.
Arvasit oikein, minäkin olen useimmiten mieluiten se alistava osapuoli - joskin osaan nauttia muustakin. Subinakin (silloin kun niin pääsee käymään) koen kyllä todellakin tekeväni luovaa työtä. Ero on suurinpiirtein sama kuin teatterissa ohjaajan ja näyttelijän välillä.
Ja minä puolestani arvaan... sen valossa että joku veikkasi ensimmäistä tekstiäni "Teemun" kirjoittamaksi, ja nimimerkkisi sisältämän kirjainyhdistelmän perusteella, että me saatamme hyvinkin tuntea toisemme. Ehkä olet kotoisin kaupungista joka myös alkaa tuolla kirjaimella, mutta juuri nyt olet huomattavasti etelämmässä? Jos arvasin oikein, maailma on hirvittävän paljon pienempi kuin osasin pelätäkään. Hauska sattuma silti.
Olitpa tuttuni tai et, lämpimin kiitos osallistumisestasi keskusteluun, ja kaunista alkanutta viikkoa!
J.L.
Moinen analyyttisyys tekee seksistä ja kaikesta muustakin tosi tylsää ja mielenkiinto lakkaa aikalailla alkumetreillä. En aio enempää pohtia kirjoituksiasi mutta jotenkin minulle tulee sellainen olo, että kärsit suunnattomasta pelosta ettet olekaan luova persoona. Omaa fobiaasi parantelet sitten keittiö filosofoinnillasi ja yritelmillä todistella synteettistä luovuuttasi.
Heh, en toki itsekään pidä analysointia mitenkään kiihottavana, enkä tahtoisi näitä jaaritelmia kuulla kumppanini suusta seksin aikana...
Tosin... kerran on tullut sellaistakin kokeiltua että subi oli laitettu aloilleen, ja hänen käskettiin lukea melko tietopohjaista tekstiä tasaisella ja mahdollisimman monotonisella äänellä, keskeytyksettä. Samaan aikaan häntä käsiteltiin rajusti ja hellästikin, vaikeuttaen täten hänen tehtäväänsä suuresti. Luento nauhoittettiin. Kokemus oli luullakseni kaikkien paikallaolijoiden mielestä hyvinkin sävähdyttävä.
Hyvä kuitenkin että tunnet itsesi kyllin tiedostaaksesi vaaran, että seksistä tulisi sinulle tylsää jos pohtisit sitä liiaksi. Minun tapauksessani sitä pelkoa ei ole, ja toivon että kaltaisiani löytyy vielä rutkasti lisääkin.
Joskus teini-ikäisenä kärsin kyllä mainitsemasi kaltaisesta pelosta. Sittemmin ymmärsin että luovuus ei varsinaisesti riipu niinkään synnynnäisistä tekijöistä tai persoonasta, vaan että ollakseen luova ei tarvitse kuin luoda.
Pus pus, ja roppakaupalla rauhaa. Pysyköön filosofia kaukana sinun keittiöstäsi.
Osallistuisin mielelläni keskusteluun, mutta nyt juuri olen valmistautumassa ulkomaanmatkalle aikaisin huomenaamuna.
Mitä tulee fetisseihin, olen todennut, että useimmilla fetismien harrastajilla on taiteellisia taipumuksia, tavalla tai toisella. Mutta niinkuin sanottu, ehkä keskustelu ei kuole muutamassa päivässä.
-Luovaa työtä tekevän on mukava harrastaa seksiä subin roolissa jossa ei niin luova tarvitse olla, toteuttaa vain toiveet kuten keskustelun avaajan väite sanoi.
Seksin ei tarvitse tuntua työltä jossa on kokoajan luomisvastuussa.
...
Pitäisi aloittaa niin kaukaa, taiteen määrittelystä, kokemuksen määrittelystä...
Mutta olet jäljillä; luovuushan on kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (wikipedialähde!). Omasta puolestani yritin määritellä seksuaalisen kanssakäymisen ja taiteen yhteyksiä, ja löydänkin niitä ehkä pornosta. Porno (pornografia) erityisesti on ilmaisua, vallankäytön väline, kannanotto. Taide sitten? Ehdottomasti. Jos esityksellisyys tekee taideteoksen, voidaan kai pitää seksuaalisessa kanssakäymisessä muodostuvia alistussuhteita jonkinlaisina taideteoksen rakennuspalikoina, eläviä veistoksia kotigallerioissa jne... Onko seksiakti sitten aina esityksellinen? Missä menee pornon ja seksin raja?
Minulle seksi on aina/usein oiva keino puhdistaa pää kaikenlaisesta, vähät välittää vuosien saatossa muokkaamistani "näin saa toimia ja näin ei" -säännöistä tms., olla ihan toisenlainen. Kiihottunut tilani ja luova tilani (kummassakaan nuo "näin saa toimia ja näin ei" -sääntoni eivät ole hallitsevia) ovat lähes päinvastaiset ajatusten paljoudella mitattuna; luovassa tilassa tunnen olevani rohkeampi kaikin puolin. Tarkemmin: en koe olevani täynnä luomisvimmaa, kun keskityn seksin tuomaan nautintoon. Sitä vastoin pornoa kuluttaessani voin ehkä saada jonkin uuden ajatuksen, mutta en ole pitänyt sitä tavoitteenani, paitsi tietenkin ollessani luomassa jotakin pornograafista ja etsiessäni materiaalia... Niin, yleisesti kai ajatellaan, että esimerkiksi runo saattaa olla vaikuttavimmillaan, kun se on tehty runossa "kuvatun" tunnetilan vallassa. Jonkin käsityksen mukaan taiteilija kyllä kykenee näkemään "kuvia" ("tapahtumia", mitä vain) yhtä tarkasti kuin olisi itse läsnä, taiteilija eläytyy.
Hmm? Jatkukoon keskustelu.