Kristittyjen yhteys, Ef.4:1-6

KRISTITTYJEN YHTEYS
Ef. 4:1-6
---
4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,

4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa

4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

4:4 yksi ruumis ja yksi Henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;

4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
----
Mitä seurausta siitä on, että meidät on kutsuttu Kristuksen seuraajiksi?
Miten se näkyy meidän elämässämme?
Paavali kehoittaa meitä vaeltamaan ”kutsumuksemme arvon” mukaisesti (j.1).

Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen (Room. 6:3, 1.Kor.12:13) ; siispä meidän tulee elää Kristuksen jäseninä.
Meidän on ryhdyttävä elämään elämää, joka on täysin ristiriidassa meidän luontaisen ”minämme” kanssa.

Tämä merkitsee toisen ihmisen huomioonottamista.
Tästä Paavali mainitsee mm. nöyryyden, hiljaisuuden ja pitkämielisyyden (Vrt. Hengen hedelmät; Gal.5:22) ja tietysti myös rakkauden(2). Erikoisesti toistemme heikkouksien sietämiseen tarvitsemme rakkaudellista ja anteeksiantavaista mieltä.

Paavali mainitsee muut seikat, jotka yhdistävät meidät toisiimme Kristuksen ruumiin jäseninä; olemme tulleet osallisiksi samasta Hengestä, meidät on kutsuttu samaan toivoon ja meillä on sama Herra, sama usko ja sama kaste ja sama Isä (4,5,6).
Myös ehtoollinen on yhteyttä luova armonväline (1. Kor. 11).
Sitä tilannetta, missä nykyajan kristikunta elää, erilaisine opinkäsityksinemme ja eri kasteinemme ja eri leivän murtamisineen, Paavali saattoi tuskin kuvitella.

Säilyttäkäämme Hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä (3).
Arkipäivän koettelemuksissa ja vaikeuksissa tämä yhteys tulee koetelluksi!
---
”Kaste ja usko yhteen näin
kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin
elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä
on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä”

(Virsi 197:3).