Luoja varjelkoon minut, etten joudu ymmärryksenne valtaan, sillä en tarvitse ymmärrystänne, vaan tarvitsen uskoanne!
Siis ymmärrys on lähinnä myötätuntoista päännyökyttelyä (ilman konkretiaa), kun taas usko on suoraa toimintaa (välittämistä). Toisen ymmärryksen valtaan joutuminen merkitsisi kaiken lisäksi omasta ymmärryksestä luopumista, eli tällöin kysymys olisi vain aivopesusta (vallan käytöstä). Ei sitä toki pidä tulla itse-mielestäänkään viisaaksi, koska se olisi taas oman ymmärryksen valtaan joutumista (itsehypnoosia).
Siis kristillinen usko ei voi olla keskinäistä ymmärrystä (aivopesua), eikä se voi olla omaa ymmärrystäkään (itsehypnoosia), vaan kristillinen usko on keskinäistä rakkautta! Eli Kristuksen mukaan näin: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus (Joh.13:35).
1.KOR.13.
13.1Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Luukkaan evankeliumi18:8 . . . Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
Siis ymmärrys on lähinnä myötätuntoista päännyökyttelyä (ilman konkretiaa), kun taas usko on suoraa toimintaa (välittämistä). Toisen ymmärryksen valtaan joutuminen merkitsisi kaiken lisäksi omasta ymmärryksestä luopumista, eli tällöin kysymys olisi vain aivopesusta (vallan käytöstä). Ei sitä toki pidä tulla itse-mielestäänkään viisaaksi, koska se olisi taas oman ymmärryksen valtaan joutumista (itsehypnoosia).
Siis kristillinen usko ei voi olla keskinäistä ymmärrystä (aivopesua), eikä se voi olla omaa ymmärrystäkään (itsehypnoosia), vaan kristillinen usko on keskinäistä rakkautta! Eli Kristuksen mukaan näin: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus (Joh.13:35).
1.KOR.13.
13.1Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Luukkaan evankeliumi18:8 . . . Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.