Kävin tämän 100k-uutisen ansiosta tutustumassa yhdistyksen verkkopalveluun. Luin fakut ja muut perusteet miksi eroaminen kannattaa.
Olen itse asian suhteen melko neutraali ja itselleni on se ynnä sama olenko kirkon jäsen vai en. Tällä hetkellä olen. Lopputuloksena voin sanoa etten missään nimessä halua identifioitua kirosta eronneeksi tuon palvelun kautta/ansiosta. Perustelut jos liikkuvat 'säästät yli 300e vuodessa' tai 'miksi et, kun tämä on tässä verkossa niin kätevää'.
Voidaan olla montaa mieltä onko kirkko byrokratioineen ehdottomasti tehokkain ja kustannusvastaavin tapa viedä eteenpäin niitä asioita ja arvoja. Totuus on ettei tuossa mittakaavassa ja tuolla alalla saada muilla keinoin aikaiseksi kovin innostunutta tai ainakaan pitkäikäistä organisaatiota. Joko ei ole materiaresursseja tai henkilöt vaihtuvat.
Minulle on olennaista se että jotkut asiat ja palvelut pysyvät oletusarvoisesti sinällään ja luotettavina sen sijaan että kaikki on siitä kiinni että joku lakkaa saamasta kiksejä ja homma kuihtuu kasaan vetäjän puutteessa.
Kirkon valta on sikäli mietityttänyt että avarsin maailmankuvaani käymällä Vatikaanissa. Ovat rakentamassa lentokenttää ihan vain että pyhiinvaelluskäyttöön. Tuntumani on että täällä homma on vielä melko hyvin lapasessa. Lasten iltapäiväkerho toimii eivätkä lapset vaikuta aivan aivopestyiltä. Ei se siinä määrässä tarttunut minuunkaan etten uskaltaisi luottaa omat lapseni kerhotätien haltuun.
Julistusosuus:
Toivon olevan jonkin yli näkyvän käyvän voiman. Todistusaineiston osalta pitelee aika hiljaista enkä odota missään määrin että mitään edes olisi.
Raamatun osalta, en kuitenkaan näe mitään syytä että kymmentä käskyä tarvitsisi normaalin elämän puitteissa rikkoa tai että ne minua juuri kahlitsisivat. En pistä pahakseni jos oppien pohjalta muovattu omatunto joskus kolkuttaa.
Ymmärtääkseni tämä taivasoptio menee niin että jos elää elämänsä ihmisiksi, pääsee taivaaseen? Onko siinä joku ongelma? Mielestäni elämällä elämänsä ihmisiksi toteuttaa samalla pääosan eri uskontojen tavoitteista ja homman pitäisi niiltäkin osin olla klar. Ei mielestäni vaadi kirkon jäsenyyttä tai mitään aneita toteutuakseen, mahdollisesti..
En pyri elämään elämääni ihmisiksi sen takia että joku 'mustapukuinen saarnamies' niin käskee tai että suuremmin kirkkoihin luottaisin. Se vain on järkeenkäypää. Ja pennut saavat hyvän iltapäivähoidon, tietenkin!
Olen itse asian suhteen melko neutraali ja itselleni on se ynnä sama olenko kirkon jäsen vai en. Tällä hetkellä olen. Lopputuloksena voin sanoa etten missään nimessä halua identifioitua kirosta eronneeksi tuon palvelun kautta/ansiosta. Perustelut jos liikkuvat 'säästät yli 300e vuodessa' tai 'miksi et, kun tämä on tässä verkossa niin kätevää'.
Voidaan olla montaa mieltä onko kirkko byrokratioineen ehdottomasti tehokkain ja kustannusvastaavin tapa viedä eteenpäin niitä asioita ja arvoja. Totuus on ettei tuossa mittakaavassa ja tuolla alalla saada muilla keinoin aikaiseksi kovin innostunutta tai ainakaan pitkäikäistä organisaatiota. Joko ei ole materiaresursseja tai henkilöt vaihtuvat.
Minulle on olennaista se että jotkut asiat ja palvelut pysyvät oletusarvoisesti sinällään ja luotettavina sen sijaan että kaikki on siitä kiinni että joku lakkaa saamasta kiksejä ja homma kuihtuu kasaan vetäjän puutteessa.
Kirkon valta on sikäli mietityttänyt että avarsin maailmankuvaani käymällä Vatikaanissa. Ovat rakentamassa lentokenttää ihan vain että pyhiinvaelluskäyttöön. Tuntumani on että täällä homma on vielä melko hyvin lapasessa. Lasten iltapäiväkerho toimii eivätkä lapset vaikuta aivan aivopestyiltä. Ei se siinä määrässä tarttunut minuunkaan etten uskaltaisi luottaa omat lapseni kerhotätien haltuun.
Julistusosuus:
Toivon olevan jonkin yli näkyvän käyvän voiman. Todistusaineiston osalta pitelee aika hiljaista enkä odota missään määrin että mitään edes olisi.
Raamatun osalta, en kuitenkaan näe mitään syytä että kymmentä käskyä tarvitsisi normaalin elämän puitteissa rikkoa tai että ne minua juuri kahlitsisivat. En pistä pahakseni jos oppien pohjalta muovattu omatunto joskus kolkuttaa.
Ymmärtääkseni tämä taivasoptio menee niin että jos elää elämänsä ihmisiksi, pääsee taivaaseen? Onko siinä joku ongelma? Mielestäni elämällä elämänsä ihmisiksi toteuttaa samalla pääosan eri uskontojen tavoitteista ja homman pitäisi niiltäkin osin olla klar. Ei mielestäni vaadi kirkon jäsenyyttä tai mitään aneita toteutuakseen, mahdollisesti..
En pyri elämään elämääni ihmisiksi sen takia että joku 'mustapukuinen saarnamies' niin käskee tai että suuremmin kirkkoihin luottaisin. Se vain on järkeenkäypää. Ja pennut saavat hyvän iltapäivähoidon, tietenkin!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toistan itseäni mutta: Hyvin kirjoitettu. Olet mielestäni hyvä esimerkki mukavasta kirkkoon kuuluvasta ihmisestä. Et näe kirkkoa tai sen oppeja elämääsi säätelevinä tekijöinä vaan löyhinä ohjenuorina joista voit oman järkevän moraalisen harkintasi mukaan poiketa.
Mukava nähdä että sinunlaisiakin on. Tietysti jos tarkoin ajatellaan suurin osa kirkkoon kuuluvista on varmaan ihan normaaleja, mukavia ja sosiaalisia ihmisiä niinkuin sinäkin.
Tänne foorumeille tuppaa vaan tunkemaan kaikenlaisia degeneroituneita saarnaajia joilla omat aivot on mädätetty turhalla jankkaamisella (aivopesty). He solvaavat nimettöminä kaikkia erilaisia ja "väärä-oppisia" ihmisiä jotka nyt sattuvat ajattelemaan asioita eri näkökulmista.
Vaikka olenkin kirkosta eronnut niin en tuomitse tai vihaa kirkkoon kuuluvia ihmisiä kuten moni ateisti tuntuu tekevän. Kaikkihan me olemme samoja ihmisiä tällä pienellä pallolla avaruuden äärissä.
Tavalliset kirkkoon kuuluvaiset kärsivät yhtä paljon niistä kiihkomielisistä jäsenistä kuin ei-jäsenetkin, sillä ei kukaan oikeasti halua kuulla tai lukea semmoista paatosta, mitä jotkut fundamentalistit levittävät palstoilla.
Itse erosin kirkosta jo kaksikymmentä vuotta sitten. Olen sen jälkeen asunut eri puolilla maailmaa ja tehnyt uskonnottomana mutta uteliaana huomioita uskonnoista ja niiden merkityksestä ihmisille.
Ihmisluontoon kuuluu turvallisuushakuisuus ja järkeenkäymättömien ilmiöiden selittäminen loogisesti ja turvallisesti. Siksi ihminen loi jumalat ja usein omaksi kuvakseen, kun parempaakaan ei ollut tarjolla ja opeista piti saada helposti omaksuttavia. Käsitykset ja logiikka on kuitenkin muuttunut tavattomasti viimeisen parin sadan vuoden aikana puhumattakaan parista tuhannesta vuodesta, jonka aikaisia dokumentteja kirkot yrittävät ajoittain epätoivoisestikkin soveltaa nykypäivään.
Ihminen käytti myöhemmin uskontoja maalliseen hallintoon. Loistoidea. Uskonnon asema yhteiskunnassa on kuitenkin muuttunut. Se mikä piti hyviä käytäntöjä, järjestystä ja ihnimillisyytä (sen aikaisin termein) yllä tuhat vuotta sitten, ei tee sitä samaa nykyisin. Uskontojen vanhat käskyt ovat yksinkeraistettuja ohjeita siitä miten yhteisöiden tulee toimia jotta ne pysyisivät terveinä, eivät vaipuisi anarkiaan ja turvattomuuteen. Monet niistä ovat vieläkin loogisia ja toimivia (älä tapa), monet ovat aikansa eläneitä (älä syö mereneläviä ja maitotuotteita samalla aterialla) ja osa täysin käyttökelvottomia. Siksi monia niistä ei voi enään ottaa kirjaimellisesti. Uskonnon haaste on uudistua jotta se pysyisi uskottavana ja tehdessään sitä, se samalla kuihtuu sillä nykyihminen tietää jo aivan liikaa. Poikkeuksena maat joiden peruskoulutuksen taso tai laatu on pahasti jäljessä.
Tieteellistä tai eettistä pohjaa uskonnoilla ei ole ollut vähän aikaan sivistysmaissa. Mutta vapaus uskoa mihin haluaa on ja se on välttämätöntä.
Laitostunut valtionuskonto sen sijaan on aikansa elänyt ja on vain ajan kysymys milloin se Suomestakin häviää. Muualta se on jo hävinnyt tai sitä ei koskaan ole ollutkaan järkisyistä. On kuitenkin hyvä, että valtio ottaa kansallisaarteistamme vastuu (kirkot mm.) tavalla tai toisella ja pitää yllä tietoa niistä ja menneisyydestämme. Sotiemme aikana valtionuskonto oli yksi yhteen liitävä tärkeä voima, mutta sillähän ei ollut varsinaisen uskon kanssa juurikaan tekemistä. Kuolemanpelkoon jotkut saavat helpotusta uskosta - toimisiko kirkko palvelulaitoksena....
Valtionkirkosta eroaminen ei ole syntiä edes kirkon oppien mukaan? Miten ihmeessä se voisi olla. Kirkosta eroaminen on lähinnä palvelus omalle maailmankuvalle, myös korkeampaan uskovalle, taloudellinen asia ja luonnollinen osa kirkon omaa kehitystä. Suosittelen lämpimästi kaikille!
"""Monet niistä ovat vieläkin loogisia ja toimivia (älä tapa), monet ovat aikansa eläneitä (älä syö mereneläviä ja maitotuotteita samalla aterialla) ja osa täysin käyttökelvottomia."""
Ymmärrän, tottakai jokaisen on itse harkittava mitä tekee eikä kuunnella käskyjä. Mutta miksi poimia ohjeita kirjasta joka sanoo että se on otettava kirjaimellisesti. Miksi ei käyttää omaatuntoaan koko ajan, miksi vain kun Raamatusta löytyy jotain ohjeita joita ei sitten haluakaan noudattaa.
Njet jummarra
"Laitostunut valtionuskonto sen sijaan on aikansa elänyt ja on vain ajan kysymys milloin se Suomestakin häviää. Muualta se on jo hävinnyt tai sitä ei koskaan ole ollutkaan järkisyistä."
???
Mistä muualta se on hävinnyt? USA:n valkoisesta talosta, vai Ruotsin homovaltiopäiviltä? Olisivatkohan Euroopan katoliset maat vain pieni poikkeus tässä inhimillisessä ameriikkalaistamisessa?
Terveisin
Petri Korhonen
Katso esim.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkon_ja_valtion_ero
Jokaisella on omat perusteensa miksi erota, nuo sivut nyt tarjoavat vain muutamia. Raha varmaankin mainitaan, koska moni ihminen ei ole tullut ajatelleeksi sitä. On helppo olla kiinnittämättä huomiota asiaan, jos se lähtee joka kuukausi palkasta pienenä summana ja näyttää lukuna pienenä (esim. 1%). Mutta mikäli ihmisen eteen heitetään luku, esimerkiksi tuo 300€, hän ymmärtää kuinka paljon maksaakaan ja alkaa miettiä onko hänellä syitä maksaa sitä (käyttääkö kirkon palveluita).
Tilannehan on pitkälti se, että suurin osa suomalaisista ei tutkimusten mukaan usko kuin kirkko otettaa, monetkaan eivät käytä mitään seurakunnan palveluita, osallistu mitenkään sen toimintaan tai ole edes itse liittyneet siihen. Tuossa tilanteessa, tulee toki väkisinkin mieleen, että mitä minä teen tässä uskonnollisessa yhteisössä. Ennen kirkkoon kuulumista pidettiin itsestäänselvyytenä, nykyisin se ei onneksi sitä enää ole yhtä lailla, on _mahdollista_ erota. Sosiaalinen paine kuulua kirkkoon on pienentynyt. Tuolla eroamisen helppoudella viitattanee lähinnä siihen ettei enää tarvitse käydä papin puhuttelussa tai itse paikan päällä (moni ei tiedä lakimuutoksesta).
Kristinuskon valtavirtasuuntausten oppien mukaan taivasoptio menee niin, että vain uskolla Jeesukseen voi pelastua, sillä jokainen ihminen on syntinen (ts. kukaan ei ole hyvä). Jos joku elää elämänsä ns. huonosti, mutta tunnustaa Jeesuksen pelastajakseen ennen kuolemaansa, teoriassa hän pääsee taivaaseen. Jos joku puolestaan elää elämänsä hyvin, mutta ei satu olemaan kristitty, hän ei pelastu. Se kuinka moni allekirjoittaa tuon näkemyksen nykyisin on tietenkin eri asia.
Valitettavasti tämä loistavasti kirjoitettu
perustelu kirkkoonkuulumisenpuolesta.fi on aivan liian pitkä ja filosofinen eroakirkosta.fi-ihmisille, joten eläkäämme rauhassa, ystävät! Jumala on kanssamme viimeiseen päivään asti!
Kunnia Herrallemme!
"Valitettavasti tämä loistavasti kirjoitettu
perustelu kirkkoonkuulumisenpuolesta.fi on aivan liian pitkä ja filosofinen eroakirkosta.fi-ihmisille"
Miksipä perustella mielipidettään kun voi vain tyytyä vähättelemään vastapuolta halveksuvilla kommenteilla. Oikeasti, voit kirjoittaa ilman syiden listaamistakin, mutta tuo oli jo ala-arvoista.
Muistaakseni toisten vähättely ja syrjintä on melkoinen synti kristillisten oppien mukaan.
Ja Poison, olen täysin samaa mieltä kanssasi.