Elämän Juna

Elämä on kuin junamatka. Ihmiset astuvat kyytiin ja pois kyydistä. On jälleennäkemisen riemun asemia ja surullisten jäähyväisten asemia.

Syntyessämme astumme junaan ja tapaamme omat vanhempamme ja ajattelemme, että he pysyvät luonamme koko matkan ajan. Useasti totuus on valitettavasti aivan toisenlainen.He atuvat junasta pois määrätyllä asemalla ja jättävät meidät yksin vaunuumme ilman heidän seuraansa, turvaansa ja rakkauttaan.

Mutta kyytiin astuu aina uusia ihmisiä. Ihmisiä jotka tulevat olemaan meille tärkeitä meidän jatkuvan matkamme aikana. He ovat siskoja ja veljiämme, ystäviämme ja muita mahtavia ihmisiä, jotka tulevat rakastamaan meitä.

Joillekin junamatka on hauska kokemus. Joillekin matka saattaa olla surullinen lyijynraskaine matkatavaroineen. Jotkut taas ovat valmiita auttamaan matkatovereitaan. Jotkut jättävät koti-ikävän jälkeensä.Toiset taas astuvat junaan ja jäävät jo seuraavalla asemalla pois ja antavat vain harvoille mahdollisuuden tavata heidät.

Joskus olemme yllättyneitä kun rakastamamme matkatoveri menee istumaan toiseen vaunuun ja jättää meidät yksinään jatkamaan matkaa.Onneksi kukaan ei pidättele meitä vierailemasta heidän luonaan toisessa vaunussa. Joskus kuitenkaan emme voi mennä istumaan heidän viereensä, koska paikan on vienyt jo joku toinen... jatkuu