Efeson kansannousu, Apt. 19:23-40

EFESON KANSANNOUSU
Apt. 19:23-40
--
Paavali työ menestyi hyvin Efesossa. Kristinusko sai yhä enemmän kannattajia.
Pakanuus tuli uhatuksi, koska kyseessä oli huomattavat taloudelliset edut. Efesossa sijaitsi nimittäin mahtava Artemis-jumalattarelle pyhitetty temppeli. Sitä pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Sinne virtasi paljon pyhiinvaeltajia ja heitä varten kaupungin hopeasepät valmistivat pieniä korkokuvia, joissa oli kuva temppelin pylväiden väliin sijoitetusta jumalattaresta. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Artemiin_temppeli) Nyt hopeasepät pelkäsivät ammatinsa puolesta ja ja tuottoisan liiketoiminnan loppumista (24).

DEMETRIOS-niminen hopeaseppä, ilmeisesti johtava seppä, kokoaa muut yhteen.
Hän saa kansan mielet kiihdyksiin puheillaan. Hän viittaa ensin heidän taloudellisiin etuihinsa, sitten heidän uskonnollisiin tunteisiinsa (27).
Meluava kansanjoukko lähtee joukolla liikkeelle kohti kaupungin suurta teatteria iskulauseita huudellen: ”Suuri on efesolaisten Artemis!”(34).

Paavalia ei löydetty, mutta pari hänen matkatoveriansa saatiin kiinni (29).
Muutamat hallitusmiehet, jotka olivat Paavalin ystäviä, lähettivät hänelle viestin, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan (28,31).

Kokouspaikalla väki huusi mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon (32).
Vellovassa ihmismeressä oli myös juutalaisia ja eräs heistä, Aleksander-niminen, vedetään esiin ja hän haluaa pitää puolustuspuheen (33). Hän halusi tuoda julki, etteivät juutalaiset olleet millään tavoin vastuussa kristittyjen tekemisistä.
Kun väki huomasi hänen olevan juutalainen, hänen ei annettu puhua, vaan kansa huutaa yhä äänekkäämmin: ”Suuri on efesolaisten Artemis”! (34). Tätä kesti noin kaksi tuntia.
Kaupungin kanslerin onnistui lopulta rauhoittaa kansanjoukko. Hän tiesi, miten käsitellä maanmiehiään (35-40).

Hän toteaa, että jumalattarella on kiistaton asema efesolaisten keskuudessa.
Efeso on vapaa kaupunki, joka hoiti omat asiansa Rooman lain puitteissa.
Kansankokouksiin oli oikeus, mutta niiden tuli olla lainmukaisesti koolle kutsuttuja ja niissä tuli olla järjestys (38,39).
Roomalaiset reakoivat herkästi kaikkeen, mikä vähänkin haiskahti kapinan lietsomiselta ja siitä rangaistus oli kova.
Näin puhumalla kansleri sai kokouksen hajaantumaan (40).
--
2.
Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken kulkee Herran teitä,
häneltä avun saa.
Maailman nytkin voittaa
vain usko Kristukseen,
hän antaa armon koittaa,
tuo rauhan kansalleen.

(Virsi 176:2)