Millaiset todisteet ovat

Onhan Jeesuksesta paljon puhuttu ja seuraajia hänellä oli paljon.
Ja rooman imperiumi, joka oli silloin "vallassa" oli vihammielinen Jeesusta ja Hänen kannattajiaan kohtaan joten roomalaisten arkistoista löytyy mainintaa.
Ja Raamatusta pystytään laskemaan ajat jolloin mikäkin hallitsija oli "vallassa" ja he ovat historiallisia henkilöitä ja mainitsivat usein Jeesuksen.

Kyllä varmaan jotkut muistaa paremmin kuin minä näit juttui.

Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän Hengen siunausta :)

Sitä, että Jeesus olisi ollut todella elävä ihminen tiettynä historiallisenä ajankohtana tuskin kukaan vakavasti otettava historian tutkija epäilee. Jos epäilee sitä, sitten pitää heittää romukoppaan iso osa henkilöitä ja tapahtumia, joista historian kirjoissa kerrotaan.

Ensinnäkin, Raamatun kirjat ja varhaiskirkossa kirjoitetut tekstit eivät ole ainoita vanhoja tekstejä, jotka kertovao Jeesuksesta. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä, esim.:

- Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr., että Jeesus oli opettaja ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

No, mitä jos ajattelee niin, että Jeesus on tosiaan elänyt, mutta että se, mitä hänestä kirjoitetaan Raamatun evankeliumeissa olisi toden ja myyttisen aineksen sekoitusta?

Jos haluaa uskoa näin, niin täytyy miettiä, miten selittäisi sitten esim. seuraavat seikat:

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia: Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden käsinkirjoitettuja kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja varhaisten löydettyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin.

Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille. Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, että ihminen usein jo alunperin päättää, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on päättänyt jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä.

Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa ja mahdollisuuden olla uskomatta.

no,mä ainaki juttelen Hänen kanssaan tai mä puhun rukoilen ja joskus olen kuullut Hänen äänensä.ja mitään pillereit en syö et terveiden kirjoil.senverra tietty oon sairas ku pitää ko eihän terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jeesus tuli just meitä itsessämme heikkoja varten.

Juutalainen lähde.
Flavius Josefus 37-100jKr. Teos Juutalaisten historia (Antiquitates XX 200)

Ananias ylipappi (saddukeus) oli kutsunut koolle juutalaisten suuren neuvoston ja asetti sen tuomittavaksi Jaakobin, Kristukseksi sanotun Jeesuksen veljen sekä muutamia muita, joita hän syytti lain rikkomisesta ja antoi kivittää kuoliaaksi.

Samasta teoksesta löytyy toinenkin kohta Jeesuksesta (Antiquitates XX 200), jota en itse eikä varmasti moni mukaan voi pitää ainakaan sellaisenaan Josefuksen kynästä lähtöisin.


Roomalaisista P. Cornelius Tacituksella ja C. Suetonius Tranquilluksella ainakin on maininta Jeesuksesta.

Tacitus (Annales XV 44) selostaa kristittysanan alkuperää. "Se oli saanut alkunsa Christuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana".

Suetoniuksen tekstin historiallinen arvo lähteenä on vähäinen.


On varmasti totta että Jeesuksen seuraajien kokemat ilmestykset ovat tapahtuneet historiassa. Sinun ja minun kaikki kokemukset myös. Emme voi kuitenkaan koskaan tietää
nousiko Jeesus kuolleista vai ei. Se on uskon asia.

Uskon muuttuessa tiedoksi se muuttuu samalla väkivallaksi, tavalla taikka toisella. Usko ja epäily ovat kuin paita ja perse. Ei niitä kannata toisistaan erottaa vain oman mukavuudenhalun takia. Molemmilla on ihmisen elämässä arvonsa.