Elämme ajassa, jolloin Jeesus on etsimässä omansa elämään yhteen Henkeen ja näin ruumiinsa jäseniksi.
Tänä aikana on lukemattomia eri uskoja, jotka ovat vain ukonnollisuuksia, sillä näissä ukoissa, ei Jeesus ole Pää, kuten Uusi Testamentti meille opettaa, vaan näissä uskoissa on Jumala, suuri ja valtava, joka kuulee näiden uskontojen ihmisten mielestä heitä, vaikka he eivät olekkaan Jeesuksen ruumiin jäseniä, eli eivät olekkaan Pään opetuksessa.
Jeesuksella on kaikki valta meihin ihmisiin nähden ja Hän omaa määräysvallan meihin nähden ja vain Hänen kauttaan me voimme uudesti syntyä, sillä Jeesuksen, eli Sanan ja Pyhän Hengen liitto takaa uudesti syntymisen.
Tänä aikana on lukemattomia eri uskoja, jotka ovat vain ukonnollisuuksia, sillä näissä ukoissa, ei Jeesus ole Pää, kuten Uusi Testamentti meille opettaa, vaan näissä uskoissa on Jumala, suuri ja valtava, joka kuulee näiden uskontojen ihmisten mielestä heitä, vaikka he eivät olekkaan Jeesuksen ruumiin jäseniä, eli eivät olekkaan Pään opetuksessa.
Jeesuksella on kaikki valta meihin ihmisiin nähden ja Hän omaa määräysvallan meihin nähden ja vain Hänen kauttaan me voimme uudesti syntyä, sillä Jeesuksen, eli Sanan ja Pyhän Hengen liitto takaa uudesti syntymisen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jeesus todellakin kutsuu kaikkia omiansa, Pyhästä Hengestä syntyneitä, elämään keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa, sovussa keskenämme!
Muissa uskonnoissa ei ole pelastusta, koska heillä on vain Jumala, mutta ei Jeesusta, syntisten Vapahtajaa.
syntymään vaikka muslimiksi, niin olisit eri mieltä, pitäisit Jeesusta vain profeettana, mutta silloinkin olisit mielestäsi oikeassa. ;)
ihmisellä on vain kaksi ruumiinosaa - aivot ja sen jatkeet.
Jeesuksella on sitten aivojen (onko hänellä?) lisäksi jatkeita noin n-kappaletta.
Jeesuksella ei ole mitään valtaa minuun nähden.
valta jokaiseen ihmiseen nähden ja Hän voi suunsa henkäyksellä henkäistä sinut kauas Itsestään, mutta vielä tänään on armonaika ja vielä tänään Jeesus kutsuu ihmisiä uskomaan Jumalaan.
Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen, mutta kaikella on aikansa ja kaikella on rajansa.
Suomi on pakanamaa, sillä se on kadottanut uskollisuutensa Jumalaa kohtaan ja näin uskon ja sinä ole vain yksi näistä onnettomista ihmistä, eli älä pidä itseäsi erkoisena, sillä olet tavallistakin tavallisempi uskon kyseen ollessa.
Olet toki hyvin aktiivinen kijoittaja palstalla, jonka pitäisi olla uskovaisten palsta ja jossa tulisi olla kasvatus Jumalaan. Voisit itse miettiä mistä tuo tarve lähtee.
Raamattu taisi sanoa, että vain hullu kieltää Jumalan.
Enpä ota väitteeseen kantaa, annan kirjoituksien täällä puhua puolestaan.
Kokemuksen pakottamana yhdeksi näkökulmaksi laitetaan teini-iästä asti etsimäni ateistien "vapaudet ja rajaton onni" jota kuulemma ei meillä Kristityillä ole.
Tarjontaa onkin ollut, hevosenkusta, rotanmyrkkyä ja jokunen pilleri. Teennäinen hymistely ja "hauskanpito", jatkuva paskanpuhuminen ja LOPUTON suvaitsemattomuus erästä J-nimeä kohtaan.
siihen, kumma kyllä on tarjoilu ja erivapaus jäänytkin. Ei ole paljoa portteja syvemmälle jatkanut raahautua, koska Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa kaiken. Rakkaus ei teeskentele vaan tekee toiselle Tosiparasta. Rakkaus ei puhu suuria sanoja vaan tekee suuria tekoja. Rakkaus ei etsi omaa kunniaansa vaan antaa anteeksi.
mutta ateisteillahan on... niin paljon enemmän annettavaa?
mutta olet joskus täällä aina välillä maininnut siitä, että luterilainen raamattupiiri missä muutamia vuosia olit ei pitänyt keskipisteenä kokoontumisissaan Jeesusta, vaan omia lihassa tuotettuja järjenpäätelmiään, ja niistä aiheutuvia tarpeettomia opillisia väittelyitä.
Meitä on täällä joukko ihmisiä kaikista seurakunnista jotka olemme kokeneet samaa kuin sinä aikoinasi, ja olemme alkaneet kokoontua yhteen rukoilemaan ja siunaamaan toinen toisiamme, ja myös etsimään ja harjoittelemaan meille annettujen armolahjojen käyttöä yhteiseksi parhaaksi.
Meillä kaikilla ei ole ihan täsmälleen samanlainen näky hengellisestä työstä ja kutsumuksesta, mutta kaikki olemme karismaatikkoja. Lisäksi haluamme pitää Jeesuksen ja Raamatun kaiken keskipisteenä, ja välttää kaikkia opillisia väittelyitä. Itse asiassa me emme edes puhu opillisista asioista. Meitä kaikkia yhdistää myös valtava halu lähteä voittamaan sieluja Jeesukselle pimeyden kahleista.
Kysyisin mielipidettäsi siitä onko meidän tarpeen muodostaa jossain vaiheessa ihan virallinen oma seurakunta, vai riittävätkö tuollaiset epämuodolliset säännölliset yhteiset kokoontumiset? Kukaan meistä ei ole oikein löytänyt jostain syystä omaa paikkaansa olemassa olevista seurakunnista omalla paikkakunnallamme.
Mitä ajattelet myös siitä olisiko viisainta myös virallisesti erota niistä seurakunnista, missä kunkin meidän nimi tällä hetkellä on, koska emme kukaan siis ole noissa seurakunnissa aktiivisessa toiminnassa mukana.