Minua on kummastuttanut jo muutaman vuoden tuo ohitustaitojen huonontuminen.
Ohitetaan kauheilla ylinopeuksilla keltaisen viivan yli vastamäkeen mutta taas vastavuoroisesti parinkin kilometrin päässä näkyvän vastaantulijan vuoksi ei uskalleta lähteä ohittamaan. Mistä tämä johtuu? Opetetaanko autokouluissa enää ollenkaan ohittamista? Jos opetetaan niin opetetaanko siellä ylivarovaisuuteen?
Pimeällä ohittaminen on myös kärsinyt kauhean taantuman. Jos olen ohitettavana niin ohittaja putoaa kuin säkkiin kun pistän lähivalot päälle kun hän on palaamassa takaisin kaistalle. Näyttäisi nykyajan autoilijoilla olevan omituinen käsitys, että ohitettavan valot valaisevat heidänkin matkaa vielä kauan ohituksen jälkeenkin. Siis pitkät päälle kun olet ohitettavan takapuskurin kohdalla. Jos olen ohittajana niin silloin ohitettava tempaisee lähivalot päälle heti kun huomaa minun valojen siirtyvän ohituskaistalle. Miksi?
Ohitetaan kauheilla ylinopeuksilla keltaisen viivan yli vastamäkeen mutta taas vastavuoroisesti parinkin kilometrin päässä näkyvän vastaantulijan vuoksi ei uskalleta lähteä ohittamaan. Mistä tämä johtuu? Opetetaanko autokouluissa enää ollenkaan ohittamista? Jos opetetaan niin opetetaanko siellä ylivarovaisuuteen?
Pimeällä ohittaminen on myös kärsinyt kauhean taantuman. Jos olen ohitettavana niin ohittaja putoaa kuin säkkiin kun pistän lähivalot päälle kun hän on palaamassa takaisin kaistalle. Näyttäisi nykyajan autoilijoilla olevan omituinen käsitys, että ohitettavan valot valaisevat heidänkin matkaa vielä kauan ohituksen jälkeenkin. Siis pitkät päälle kun olet ohitettavan takapuskurin kohdalla. Jos olen ohittajana niin silloin ohitettava tempaisee lähivalot päälle heti kun huomaa minun valojen siirtyvän ohituskaistalle. Miksi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja voisihan sitä muutoinkin helpottaa sen takana tulevan ohitusta!
Minun itsetuntoani ei ainakaan (enää?) heikennä se, jos ohitseni kaahataan vaikka millä menopelillä. Useinmiten olen kuitenkin itse ohittavana osapuolena ja tuntuu siltä, että olen ainut autoilija Suomessa joka ohitettavana yrittää helpottaa ohittamista, mutta ohittajana joutuu kärsimään ties mistä kiusanteosta sen ohitettavan taholta.
Et sinä ole ainoa ohittamista helpottava autoilija Suomessa. Ainakin itse ilmottaudun samaan kastiin. Jos on tarvetta niin näytän vilkulla milloin tilanne on turvallinen ohitukseen.
Tuo sinun toteamus, että olet useimmiten ohittavana osapuolena ei ole kovin hyvä asia. Se kun tarkoittaa sitä, että sinulla on vauhtia melkoisesti kun tietää maanteiden nopeudet nykyään.
Minulle riittää, kun sitä ei vaikeuteta. Onhan se ihan ok., jos rekka näyttää ohitusmerkkiä tai traktori tai matkailuvaunu (tämä on toiveajattelua) ajaa vähän sivuun, mutta minusta se ei ole velvollisuus.
Ohitus on ohittajan päätös ja ohittajan ongelma. Joka lähtee ohittamaan huolehtikoon siitä, että kykenee tähän ilman, että muiden tielläliikkujien pitää hirveästi osallistua talkoisiin.
Tottakai saa olla kohtelias, mutta mielestäni useimmilla autoilijoilla on täysi työ siinä oman ajon ajamisessa, ei tarvitse enää ajaa minun puolestani. Usein siellä pientareella ajo myös nostattaa kuraa, pölyä tai kiviä ilmaan ja voihan se olla vaarallistakin, kun tarkkaillaan peileistä taakse päin, vaikka edessä voi tulla jalankulkijoita, fillareita ja aurausmerkkejä konepeltiin.
Tästä voi päätellä, että en kovin usein itsekään ole hidastamassa tai koukkaamassa sivuun siksi, että joku pääsisi minusta ohi. Mitään muuta tästä ei sitten voi päätelläkään, vaikka joku epäilemättä aikoo niin tehdä.
joka heti täytti turhan turvavälin, jonka jätin edellä ajavaan ja teki uhkarohkeita ohituksia tullen kaupunkiin kuitenkin yhtä aikaa kanssani?
voi teitä pienivehkeisiä kun pitää yrittää osoittaa miehuutensa autolla...
ps. ei muuten kolahtanut minun itsetuntooni, nauratti vain :)
tehokkaampia autoja joilla pääsee ohi heittämällä, niin ei tarvii pelleillä.
ex-tyttöystävä (tämä on vain yksi syy siihen että siitä tuli ex) oli selvästi kuvaamasi kaltainen autoilija.
Jos lähdin ohittamaan kahden kilometrin suoralla reilulla alkuvauhdilla hitaampaa autoa niin että suoran päässä erotti juuri ja juuri vastaantulevan auton, alkoi tyttöystävä lähes kirkua miten tapan meidät ja hyvä ettei tempaissut rattia käsistäni ja kiskonut sitä oikealle.
Sanomattakin on selvää että itse ratissa ollessaan tuo körötteli vaikka 200km 20km/h kulkevan heinähäkin perässä hiljaisella tiellä ellei kohdalle sattunut sitä ennen "turvallista" ohituskaistaa. Niin pitkää suoraa ei maasta löydykään että siinä olisi voinut ohittaa koska horisontissa erotti aina vastaantulevan auton.
Mutta niinä harvoina kertoina kun tein suoranaisia itsemurhaohituksia ts. viime hetkellä jyrkkään mutkaan tai ylämäkeen ilman kunnon näkyvyyttä mahdollisiin vastaantulijoihin, tuo istui täysin tyytyväisenä vieressä kun meno oli niiiiin turvallista. Eihän vastaantulevalla kaistalla näkynyt yhtään autoa....sen 50m matkalla joka oli näkyvissä 100km/h rajoitusalueella.
Kyseinen exä syyllistyi lähes poikkeuksetta tuollaisiin ohituksiin silloin kuin niitä itse teki - ohitushan on turvallinen vain jos vastaantulijaa EI näy! Eheheh.
Vanha ykköstie Helsingistä Turkuun on parhaita paikkoja todeta nykyautoilijan täydellinen kyvyttömyys ohitusten tekemiseen. Vaikka välillä on monia pitkiäkin suoria muuten mutkaisella tiellä, köröttelee autojono 60km/h nopeutta eikä kukaan tee elettäkään ohittaakseen jonon veturia.
Mutta niissä harvoissa ohituskaistoissa koko jono, veturi mukaanlukien painaa kaasun lattiaan ja kaistan päässä nopeutta pitää olla 140-150km/h jos mielii ohittaa jonosta yhtään autoa. Kaistan päässä jalka nousee taas jarrulta ja tuttu 60km/h palaa nopeudeksi.
Juu todellakin. Käsittämätöntä miten ihmiset käyttäytyvät ohituskaistoilla. Oli kesä huono keli hyvä keli ihan mitenvain, aina hitaimmatkin autot painavat ohituskaistoilla rajoitusten mukaan, kun muuten köröttely on lähinnä naurettavan hidasta.
Itselle se on aina hillitön kiihdytys kaistalle mennessä, ja vauhtia tarvitaan paljon ohitukseen. Itse paljon pakettiautoa ammatikseni ajaneena huomaa miten se tapahtuu. Ajaa itse perässäkiinni ja sama tapahtuu, eikä isolla pakulla ohi pääse.
Tuosta ohituskaistakäytännöstä tulee mieleen hyvä keino. Toki haittaa hieman omaa etenemistä, mutta keskimäärin parantaa liikenteen sujumista, joten suositeltavaa...
Eli, kun edellä ajaa kuvatun kaltainen tientuke, mennään ohituskaistan alussa HETI ohi ja lujaa, siirrytään eteen ja tiputetaan nopeus siihen mikä se oli ennen ohituskaistaa. Takaa pääseee moooooni auto näppärästi tukkesta ohi (pari ensimmäistä yleensä vielä kiittävät, loput luulevat sitten sinua tukokseksi). Ja ohituskaistan jälkeen voikin sitten itse nostaa nopeuden normaaliin ja jättää tukoksen ajelemaan omaa ajoaan, parhaassa tapauksessa ihan yksin, kunnes jonoa taas perään kertyy.
Vähän vastaavaa näkee moottoritiellä. Vasemmalla kaistalla ajaa joku suurin piirtein rajoitusten mukaan, kunnes tulee aika mennä oikealla olevasta ohi. Ja kas kummaa, nopeus tippuu 20 km/h. Ohituksen jälkeen kaasupoljin taas löytyy. Näihin en oikein ole vastaavaa keinoa keksinyt. Voisi toki ajaa oikealta ohi ja vetäistä eteen junnaamaan, mutta voisivat tulkita sen vittuiluksi, minkä lisäksi sillä ei taas olisi sitä yleistä sujuvuutta lisäävää vaikutusta...
Muutaman kerran olen tehnyt ykköstien ohituskaistoilla sen virheen että olen pitänyt jonon veturiin (90km/h satasen alueella) normaalin turvavälin ja ruvennut vasta ohituskaistan alussa rauhallisesti kiihdyttämään ohitusta varten.
Heheheh. Voi perkele sentään.
Paras tapaus oli yksi volvo V70 kuljettaja joka yritti kirjaimellisesti tappaa minut.
Kiihdytettyäni vitosella (tuo oli virhe) rauhallisesti 120km/h nopeuteen ylämäessä olin vaihtamassa kaistaa kun huomasin että se 90km/h viimeiset 15km körötellyt volvokuski olikin painanut kaasua estääkseen ohituksen ja oli oikealla kuolleessa kulmassa.
Vedin kolmosen sisään ja painoin kaasun lattiaan koska ohituskaista oli jo loppumassa. Sain vedettyä vauhdin 140km/h lukemiin ja yritin uudestaan paluuta omalle kaistalle kun kuulin oikealla korvalla moottorin kiljuvan ylikierroksilla ja siellähän se volvon keula oli taas oikean takarenkaan tasalla.
Ei muuta kuin kaasu edelleen lattiassa koska kaista oli jo päättynyt (puolikas leveydestä jäljellä) ja vastaan tuli rekka. Onneksi kyseessä ei ollut t5 joten sain kuin sainkin vedettyä 150km/h nopeudessa sen verran rakoa että pystyin repäisemään auton volvon eteen keilaamatta tätä ulos tieltä ja vastaantulevan rekan keulaankin jäi yli 10m väliä.
Kuten arvata saattaa torvet soivat, keskisormet heiluivat ja valot vilkkuivat seuraavan kilometrin matkan jonka volvo ajoi sentin päässä puskurista vaikka laskin nopeuden 120km/h tasolle (rajoitus 100km/h) kunnes jalka nousi kaasulta ja volvokuski pudotti takaisin 90km/h matkanopeuteen ja katosi parissa minuutissa taustapeilistä.
Siis mitä tämä kuusivuotiaan pippelillä varustettu volvokuski halusi saavuttaa? Ohituskaistalla rauhallisesti ohi valuvan autoilijan kiilaamisen rekan keulaan vai sen että kaikki tiellä liikkujat pakotetaan ajamaan juuri sitä 90km/h nopeutta satasen alueella jota HÄN päätti tiellä noudatettavan?
Jokseenkin samanlaisia reaktioita on huomannut joka kerta jos ei kelaa ennen kaistan alkua sen verran alkuvauhtia että voi syöksyä ohitettavan takapuskuria viistäen alkavalle ohituskaistalle 140km/h lasissa. Ainoastaan tuossa tapauksessa ne eivät rupea survomaan kolmosella kaasua lattiaan.
Sitä se on, ja sitä esiintyy valitettavan usein juuri niillä, jotka kuvittelevat olevansa oikeasti hyviä autoilijoita. Liikenteessä oireet ovat ne mitä tässä keskustelussa on jo tuotu esiin. Näissä keskusteluissa oireet ovat rutinaa alinopeudesta ja nopeusrajoituksia noudattavien leimaaminen nysväreiksi.
Tiellä liikku harvinaisen paljon niitä jotka asettuvat muiden yläpuolelle ja alkavat opettaa muita. katso esim. edellinen kommentti.
Autoilijoden mielissä on hämärtynyt esimerkiksi liikennevalvonnan tehtävät. Ne todellisuudessa kuuluisivat viranomaisille vaikka useimmat luulevat että polisien tehtävä on kerätä vain rahaa ja autoilijoiden yritettävä välttää maksamasta ylimääräisiä maksuja.
Liikennemäärät kasvaa kasvamistaan, mutta liikenne olosuhteiden parantamisen sijaan yritetään autoilijoiden rahat sijoittaa liikenteen estämiseen kuten esim. tietullit jne.
Lapsetkin tietävät miten käy kun vesipurot padotaan ja yritetään veden kulku estää, mutta aikuiset näyttää unohtaneen yksinkertaisimmat tosiasiat liikenteestä.
Jotain tarttis ihan oikeasti tehdä eikä vain tuhnat omissa mehuissa.
Itsekin olen vähän ihmetellyt monien ohitustyyliä. Lähinnä sitä, että ennen ohitusta roikutaan aivan ohitetun puskurissa kiinni jolloin ohitus täytyy suorittaa niin että ensin ohjataan auto vastaantulijoiden kaistalle ja vasta sen jälkeen pääsee aloittamaan kiihdytyksen. Välillä on aika huvittavan näköistä katsella näitä jotka rekan perässä roikkuessaan siirtyvät vähän väliä keskiviivalta pientareelle ja takaisin yrittäessään nähdä sen rekan ohi. Toiset taas noudattavat sitä taktiikkaa, että kun hetkeen ei ole ollut vastaantulijoita siirrytään varovasti osittain vastaantulijoiden kaistalle kurkkimaan olisiko baana vapaa. Välillä näkee melko hätäisiä ohjausliikkeitä kun nämä väistävät rekan takaa ilmestynyttä vastaantulijaa.
Molemmissa ohitustyyleissä suurin vika on se, että monta hyvää ohituspaikkaa jää käyttämättä kun nämä puskurissa roikkujat havaitsevat ohitusmahdollisuuden vasta kun se käytännössä on jo ohi ja toteavat että eivät saa autoaan kiihtymään siitä 80 nopeudesta riittävän ripeästi.
Eikö autokoulussa puhuta enää mitään ennakoinnista?
Toinen ihmetyttänyt asia on se, että usein ohittajat tulevat takaisin oikealle kaistalle aivan keulan edessä vaikka tyhjää tietä olisi edessä kilometrikaupalla. Usein tähän liittyy myös se, että samalla kun autoa aletaan ohjata takaisin oikealle, nostetaan jalka kaasulta ja annetaan nopeuden pudota suunnilleen samaan kuin ohitetun nopeus on. Siitä sitten aletaan kasvattaa välimatkaa n. 2km/h:n nopeuserolla...
Miksi ei voi samalla vauhdilla ottaa muutaman sadan metrin välimatkaa ohitettuun ja vasta sen jälkeen alkaa kevennellä kaasua?
Kohta huvita yhtään olla ajamassa, kun liikennekäyttäytyminen vaan huononee.
Nyt puhutaan jo liikenneraivosta. Tämä ilmiö on sitä, että ajetaan kuin hullut ylinopeuksia ja ohitellaan päättömästi.
Koko ajan on jännitys päällä, että törmääköhän joku minuun tai tuleeko päin.
Pidän varalta ovia lukossa autossani, kun pysähdyn liikennevaloihin, koska on nähty sekin, että takana tuleva liikenneraivo hyppää autostaan aikoen tulla opettamaan, miten ajetaan.
Näin talvella tiet ovat usein liukkaita ja uraisia, jolloin ainoa keino välttää heittelehtimään lähtö on pudottaa nopeus sille tasolle, mistä autoa voi hallita, vaikka lähtis sivuluisuun.
Ettekö seuraa koskaan kolariuutisia.
Niissä on tuiki tavallista se, että auto luisui mutkassa päin vastaantulijaa.
Koskaan ei kerrota, että minkä takia luisui. Sanotaan vain, että tie oli erittäin liukas.
Siitä onkin helppo päätellä, ettei autoilijalla ollut tilannenopeus kohdallaan.
Olen 100 %.n varma, ettei auto lähde heittelehtimään liukkaalla ja uraisella tiellä, jos on arvioinut tilannenopeuden oikein.
Ja tätähän eivät ne ole tajunneet, joilla auto on lähtenyt suistumaan. Ei se ole tien vika, vaan omaa pöljyyttään.
Minulla ei ole auto koskaan lähtenyt heittelehtimään, kun lasken nopeuden tarpeeksi alas. Ja kun muut eivät sitä tee, niin siellä takana tullaan sitten raivoon ja lähetään suutuspäissään ohittamaan minua lumipyryssä ja mutkassa asenteella: näytetäänpä tuolle mulkulle, että tämä poika se uskaltaa painella ohi.
Minulla on sellainen asenne, etten kiireellä halua pilata mitään asiaa.
Jos en ehdi tavallisella vauhdilla, niin sitten en ehdi. Tavallisesti ehdin, sillä lähden liikkeelle varhaisessa vaiheessa.
Kun olin työelämässä, korostin aina sitä, ettei aleta kuitenkaan hosumaan, vaikka kiire oliskin.
Nyt minulla ei ole enää pienintäkään kiirettä ja liikenteessä ajan ikäiselleni aisteille ssopivalla vauhdilla.
Talvella en aja satasta koskaan, vaan vauhtini on korkeintaan 80 km/h. Nytkin on huono ajokeli suuressa osassa maata ja vauhtini on tippunut 60-70km/h. Vihaisia ohittelijoita kyllä piisaa, mutta sehän onkin heidän ongelmansa.
Vahinko vain, että he aiheuttavat muös syyttömille osapuolille turhia kuolemia liikenneraivollaan.
tosissasi? Ai että se auto lähtee heittelehtimään? Ihan itse? Menet jo tuossa itse niin pahasti metsään, että loput kommenteistasi voi hyvillä mielin jättää lukematta.
Jos joku muu handlaa sen kiesinsä pienessä luistossakin ja kovemmassa nopeudessa kuin käyttämäsi 60-70km/h niin onko se sinulta pois?
Olen aina tosissani ja lasken harvoin leikkiä.
Auto voi kovassa vauhdissa lähteä ihan itse heittelehtimään, vaikkei kuski sitä haluaisi.
Tulee siis kansakoulusta opitut fysiikan lainalaisuudet kuvaan mukaan autoilijalle, joka ei osaa niitä ottaa huomioon liukkaalla ja uraisella tiellä.
Yritän kirjoittaa asian niin selkokielellä, että sinäkin vähä-älyinen voisit käsittää.
Me puhummekin nyt vain niistä tapauksista, joissa kuski ei ole onnistunut handlaamaan kiesiänsä sen lähtiessä käsistä.
Koska emme voi varmasti tietää, millä kellonlyömällä se kiesimme lähtee käsistä, voimme varautua siihen vain nopeutta pudottamalla.
On suhteellisen helppoa arvioida tienpintaa, millä njopeudella siinä kannattaa kaahata.
Mutta harvapa tienpintaa osaa lukea. Joka ikinen osaa vain tämän asian. Mun pitää ajaa sitä nopeutta, mitä tuo liikennemerkkiin laitettu lukema osoittaa.
Ja jos hirvi juoksee oikealta eteen, niin se on mun kohtaloni, jolle en mahda mitään.
Kun näin ajatellaan, ollaan pahasti metsässä.
Jo pelkästään hirvien takia nopeuksia on huonoilla keleillä pudotettava, sillä liukkaalla et ehdi tekemään yhtikäs mitään, kun hirvi yllättää.
Kun nopeus ei ole aina se satanen, törmäyksen voima ei ole niin tuhoisa.
Mutta tajuatkohan vieläkään. Enpä usko, sillä niin sokeita olette liikenneraivolle ja kulttuurille.
Se ei ole minulta niin kauan pois, kun kukaan ei törmää minuun mutkassa suurella nopeudella, mutta aina se on joltakin muulta pois.
Joka päivä ajetaan kolareita ja ne johtuu vain tyhmyydestä ja liian kovasta vauhdista tai yltiöpäisyydestä.
Luulee olevansa turvassa kun ei näe uhkaa pupu parka vaikka kohta lähtee perse. Sama varmaan ihmisilläkin joillakin, älykkyys kanin tasolla, pää vaan pensaaseen ja kaikki on hyvin.
- Roikutaan kilometritolkulla ohitettavan takapuskurissa - Mikä tämän toiminnan rationaalinen tarkoitus on. Onko ajatuksena tosiaankin että mitä lyhyempi ohitusmatka on sitä helpompi ohitus. Ei näin, etäämmältä näkee paremmin ja varsinkin heikkotehoisellakin autolla saa kerättyä vauhtia ennen ohitusta.
- Äkkinäinen heitto ohituskaistalle ja sitten heitto takasin - Onko tarkoitus saada aikaan auton heittelemistä vai johtuuko tämä kuskin pakkoliikkeistä
- Ei kiihdytetä kunnolla - Näitäkin näkee, miksi jäädään köröttelemään rinnalle. Talvella varovaisuuden ymmärtää mutta pidon ollessa hyvä. Näyttäisi olevan että vaihteita ei osata käyttää ja kaasua ei tohdita painaa.
- Tätä ei ehkä onneksi nykyään enään näe niin usein, mutta joillakin on pakkomielle viedä ohitus loppuun vaikka oman ja toisten hengen uhalla. Kun tilanne muuttuu uhkaavaksi ei tohdita keskeyttää ohitusta. Jos perässä ei tule kahden tonnin limusiinia kahtasataa niin on todellakin mahdollista perua virhearviona aloitettu ohitus painaa jarrua ja palata takaisin omalle kaistalle.
Ohitettavana mielestäni paras toiminta on kevyt nopeuden lasku ohituksen aikana, se jouduttaa ohitusta. Pientareen pöllyttäminen, voimakas nopeuden lasku tai muu ylikohteliaisuus voi olla haitaksikin, vastuu ja kontrolli pitää olla ohittajalla. Rekkojen antamat ohitusmerkit on ok mutta älkää niihin sokeesti kuitenkaan luottako, tilanne voi muuttua. Henkilöauton antama ohitusmerkki on yleensä turha, ohittajan pitää itse nähdä ja päättää.
"Henkilöauton antama ohitusmerkki on yleensä turha, ohittajan pitää itse nähdä ja päättää."
Näinhän se periaatteessa on, mutta kyllä minä ainakin annan ohitusmerkin, jos takana tuleva roikkuu aivan takapuskurissa ja muutama hyvä ohituspaikka on jo mennyt ohi. Usein ne rohkaistuvat merkin jälkeen ohittamaan, joskus kasvattavat välimatkaa ja vain harvat eivät reagoi merkkiin mitenkään.
En minä sitä ohitusmerkkiä antaessani takaa tulevan kuviteltua kiirettä ajattele, vaan syy on puhtaasti omassa turvallisuudessa ja siinä että vituttaa ajaa kun takanatulevan valot loistavat sivupeilien kautta silmiin.