Mitä rakkaus on?
kysyn
tuumailija
18540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Rakkaus on rakkautta rakkaudessa,siinä pienessä hiukkasessa joka rakastaa sitä rakkautta joka on rakkaudessa ja josta syntyy lisää rakkautta,
kun ne hiukkaset lisääntyvät ja saavat aikaan taas uusia rakkaudenhiukkasia...
..eli rakkaus lisääntyy ja leviää kun rakastaa:))
Mitäs tähän muutama voi lisätä. ;)
Rakkaus näyttää selvästi olevan jonkinlainen virustauti. Ihan kaikki eivät siihen sairastu, mutta useimmat. Se virus jää ihmiseen, ja hän voi sairastua milloin tahansa uudelleen. Jokin muuntunut viruskin voi iskeä entisen lisäksi...
Joku viisas sanoi, että se on yhtä hankala asia selittää sitä kokemattomalle kuin neitsyelle seksiä.
Selvää on, että rakkaus monille hyvin samanlaista kuin humaltuminen, sitä tekee kaikenlaisia hulluja asioita(mutta todennäköisesti paremmin kuin humalassa! ;)) ja ajattelee yhteistä tulevaisuutta rakkaansa kanssa. Eiköhän jokaisella, jolla on tästä todellista kokemusta, ole jotain hieman erilaista kerrottavaa.
Rakastumisen jälkeen on olemassa myös pitkää ja kestävää, kärsivällistä rakkautta mutta luulen että sitä on vielä hankalampi selittää!
Tietysti rakkaus aiheuttaa kaikenlaista kemiallista toimintaa aivoissa, mutta en ole asiantuntija näissä asioissa.
Pöh mikään spesialisti, mut kyllähän ne kemalliset reactiot saa päässä ne aikaan. Kuten hyvän olon tunteen, seksin, hyvän teon(ylpeys) tai hyvän urheilu suorituksen jälkeen. Myös huonosta teosta, eli omatunnosta tapahtuu varmaan jotian kemiallista reaktiota.
Inhoittavaa maallistaa niinkin suuria ja hieno asia kuin rakkaus kemialliseksi reaktioksi aivoissa.
Hitsi ku on kielen päälläkin se sana, mut ei se vaan tuu, joku fermooni tai jokin semmoinen. :-)
Tästä oli varmaan hirveesti apuu. :-(
Rakkaus on oman itsensä korottamista "jumalalliseen" tilaan. Rakastaessaan toista ihmistä, ihminen todellisuudessa rakastaakin vain itseään. Hän on onnellinen siitä jos saa olla rakastamansa ihmisen lähellä, häntä ahdistaa jos ei voi saavuttaa rakastamaansa ihmistä. Rakastuneena ihminen haluaa vastarakkautta, haluaa hyvää itselleen. Rakastaminen on omistamisentunne, itsesäilytysvaisto. Rakkauden alentaminen fyysiseksi kemialliseksi toiminnoksi ei ole aivan niin yksinkertaista. Ei ihmisen ajatustoimintaa voi eritellä hormooneista johtuviksi seurauksiksi, ennemminkin hormoonitoiminta on seurausta rakastumisesta. Esim. miehen rakastuessa naiseen ferohormoonit alkavat monin tavoin valmistaa kehoa seksuaaliseen toimintaan, lisääntymiseen, itsesäilytykseen, kuolemattomuuteen. Kuitenkaan sitä mistä ihmisen tietoisuus, tunteet, järki ym. tulevat ei voida selittää yksinkertaisella sähkökemiallisella toiminnalla.
"Kuitenkaan sitä mistä ihmisen tietoisuus, tunteet, järki ym. tulevat ei voida selittää yksinkertaisella sähkökemiallisella toiminnalla."
Eikö? Mikä sitten on "parempi" selitys?
Entäpä jos teet vaikka seuraavan kokeen: juot itsesi kunnolla humalaan ja pyydät esim. ystävääsi taltioimaan videolle käyttäytmisesi humalassa. Onko persoonasi samanlainen selvin päin kuin se on humalassa? tai oletko humalassa samalla tavalla "tietoinen" maailmasta kuin selvin päin? Kyllä se "henki" tai "persoona" taipuu aineen vaikutuksesta. Aine vaikuttaa aineeseen.
Tämä ihan sivupohdintana. Voitaisiinko väittää että ihminen esim. "rakastuu" (jos nyt ei ehkä rakastu, niin muuttuu usein ainakin sosiaalisemmaksi) helpommin humalassa kuin selvin päin? tai "vihastuu" (joku muuttuu epäsosiaalisemmaksi) helpommin humalassa kuin selvin päin?
Humala vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Tämä tietenkin siksi että ihmiset ovat fysiologiskemialliselta perustaltaan vaihtelevia, yksilöllisiä, mutta eivät kuitenkaan perustavanlaatuisesti erilaisia.
Ja voidaanhan ihmisen tunnetiloja sitä paitsi muokata lääkkeillä, kuten varmasti hyvin tiedät. Esim. masentuneisuutta voitaa hoitaa lääkityksellä.
Varmaan rakkauden tunnekin voidaan tuottaa tarvittaessa (jos ei vielä niin joskus tulevaisuudessa) "keinotekoisesti".
Ei voida sanoa "mistä" ajatukset tulevat. Ei ole olemassa mitään mallia, miten ajatuksesi saavat alkunsa. Kehosi elää symbioosissa henkesi kanssa. Henki voi huonosti jos keho on retuperällä, ja toisinpäin; jos mielesi on ahdistunut se aiheuttaa usein fyysistä pahoinvointia. Tätä on voitu tutkia hormoonallisilla/kemiallisilla muutoksilla. Tiede tutkiikin ihmistä varsin pinnallisella tasolla, eikä sen tulisikaan varsinaisesti sotkeentua ns. hengellisiin asioihin.
Se että humalassa ihmiset toimivat varsin usein kaavamaisesti johtunee siitä että järjen tuottaessa virhearviointeja vaistot/vietit ottavat toiminnan haltuunsa. Samoin voidaan järkeä sumentaa lukuisilla muilla aineilla, mm. masennuslääkkeillä. Lääkkeiden on tarkoitus turruttaa haitallinen tunne/luoda keinotekoinen euforia, se ei kuitenkaan synnytä uutta. Psykoaktiivista lääkkeistä puhuttaessa pitäisi ehkä ajatella niiden vapauttavan ihmisen ajatuksissa piileviä "potentiaaleja", sen sijaan että ne synnyttäisivät uusia ajatuksia. Rakkaus on voimakas vieteistä kumpuava tunnetila, myös se voi sumentaa järjen. Rakkaus synnyttää kemiallisen reaktion, ei toisinpäin.
Nämä ovat kuitenkin enemminkin mietteitä, eivät lääketietellisiä asioita. Ihmisen tietoisuus on kokonaisuus; sitä ei filosofian kannalta tulisi pilkkoa vaistotoimintoihin, järkeen, jne.
"Ei voida sanoa "mistä" ajatukset tulevat."
Mitä siis tarkoitat tällä? Mietipä nyt vaikka sitä, että ihminen kokee aivovaurion osassa aivojaan, vaikuttaako aivovaurio ihmisen ajatteluun vai ei? Todennäköisesti se jossakin määrin vaikuttaa, mutta ei vie kokonaan "kykyä" ajatella ja toimia ikään kuin "älykkäästi" tai tietoisesti. Tai sitten joku alzheimerin tauti joka rappeuttaa muistia, myöntänet että sekin vaikuttaa ihmisen ajattelukykyyn? Tuo sinun väitteesi tuntuisi sisältävän oletuksen että aivoissa on jokin yksi tietty paikka (ns. Kartesiolainen teatteri) jossa tuo mystinen "henki" tuotta noita ajatuksia aivoihin. Tosi asiahan kuitenkin on, että mitään yhtä pistettä jossa materia muuttuisi "hengeksi"/ajatteluksi/persoonaksi/minäksi ei tietenkään ole. Nykyisin ajatellaan ymmärtääkseni niin, että aivoissa olevat toiminnot ovat vahvasti verkottuneet ja että aivot toimivat modulaarisesti. Siksi esim. aivovaurio jossakin kohdassa aivoja, ei vie niiden koko toimintakykyä. Tai vastaavasti humalakaan ei vaikuta niin (kaikkialle aivoihin), että olisit täysin eri henkilö humalassa kuin selvin päin.
"Ei ole olemassa mitään mallia, miten ajatuksesi saavat alkunsa. Kehosi elää symbioosissa henkesi kanssa. Henki voi huonosti jos keho on retuperällä, ja toisinpäin; jos mielesi on ahdistunut se aiheuttaa usein fyysistä pahoinvointia. Tätä on voitu tutkia hormoonallisilla/kemiallisilla muutoksilla."
:) Tuo on pelkkää puppua. "Mieli" on fysikaaliskemiallinen kokonaisuus ja ilman muuta sen "huonovointisuus" vaikuttaa "ruumiseen" ja päinvastoin, siis koska ne ovat yhden ja saman eri osia.
"Tiede tutkiikin ihmistä varsin pinnallisella tasolla, eikä sen tulisikaan varsinaisesti sotkeentua ns. hengellisiin asioihin."
Tämä väite kuulunee lähinnä jonnekin "pimeälle" keskiajalle. Niinhän se tietysti on että tiede on jatkuvasti vienyt jalan sijaa uskonnoilta ja uskomuksilta.
En toki ole mikään lääketieteilijä enkä neurologi, mutta entäpä aivoiltaan vammaisena syntyneet, joiden ajattelu on selvästi ns. "normaalia" lasta jäljessä? Tässä on yksi aika selvä linkki ajattelun ja fysiologisen vammautuneisuuden välillä.
Tai ns. downin lapset. Hehän ovat ymmärtääkseni tunnetusti kovasti sydämellisiä ja "kilttejä". Tarjoaisiko tämä nyt yhden (myönnettäköön toki että varmasti täysin epätieteellisen) esimerkin siitä miten fyysinen vammautuneisuus ja tunne-elämä ovat toisiinsa sidoksissa. Ja toisaalta ymmärtääkseni on esimerkkejä mm. siitä että aivovaurion kokeneiden persoonallisuus ja siten tunne-elämä on muuttunut mikäli aivovaurio on riittävän paha ja tietyssä kohdassa aivoja.
Joku lääketiedettä ja neurologiaa paremmin tunteva voisi varmasti antaa näistä paljon yksityiskohtaisempia selityksiä ja parempia/selvempiä esimerkkejä.
"Rakkaus on voimakas vieteistä kumpuava tunnetila, myös se voi sumentaa järjen. Rakkaus synnyttää kemiallisen reaktion, ei toisinpäin."
Olisiko kuitenkin vaikkapa niin että taustalla on vuosimiljoonia vanha biologinen suvunjatkamisen tarve (jopa biologinen "vaade) ja sitä ohjaavat kemikaalit? Lajikehityksen myötä näiden "rakkauskemikaalien" :) vaikutus on sitten "järkeä" ohjaavien kemikaalien myötä heikentynyt (tai paremminkin niin että tietyt toiminnot ovat saaneet aivoissa enemmän ja enemmän painoarvoa kuin toiset). Sitten nuo "rakkauskemikaalit" saattava tietyissä tilanteissa kuitenkin ohittaa nämä "järkikemikaalit" ja sisi "sumentaa järjen". Ja saman tyyppinen reaktiohan tapahtuu tietenkin kovassa humalassa, niin se järki vaan saadaan monelta kemiallisesti sumeaksi. :)
:) Nyt assosiaatiot jyllää. Tuli mieleen sellainen juttu että rakkauden tunnehan/huumahan häviää, ikään kuin kuluu pois. Tämäkin vahvistaa minusta sitä, että rakastumisessa on nimen omaan kyse fysiologisesta ilmiöstä. Kun suhde etenee niin voidaan tietenkin sanoa että ollaan edelleen rakastuneita (ja ehkä sitä rakastumisen tunnetta voidaankin aina "tuottaa" uudelleen), mutta peliin tulee myös paljon muuta, esim. koetaan olo turvalliseksi toisen kanssa, koska opitaan tuntemaan toinen. Edelleen, jos toinen osapuoli sairastuu esim. mieleltään tai kärsii vaikka dementiasta, niin siinä joutuu kyllä "rakkaus" koville.
Sanottakoon nyt että vaikka rakkaus onkin mielestäni "vain" fysikaalinen ilmiö ilman sen ihmeempää dramatiikkaa, niin ei se silti mielestäni vähennä rakastumisella olevaa arvoa tai sitä miltä rakastuminen ja rakkaus tuntuu.
Rakastan SINUA enemmän kuin eilen ja vähemmän
kuin huomenna!:-)
Rakkaus on sydämen avara tila,jonka sydämen
sisäiset silmät aukaisee koko ihmisen olemuksen ja tämä tila on Jumalan luoma oikea tila,jota kaikki ihmiset janoavat ja kaipaavat..
..eli luomisen alkurakkaus on meissä kaikissa jotka olemme luotuja,sillä Luojamme on Rakkaus:))
Jumala on Rakkaus,siispä mekin olemme Rakkaus,kun vain annamme Jeesuksen Rakastaa meidät takaisin Kaikkivaltiaan Luojamme yhteyteen.
..Rakkautta ei voi järjellä selittää,
se on sydämen tila ja vapaa sydän rakastaa ilman ehtoja tai vaatimuksia mitään itselleen.
Rakkaus on väkevämpi kuin kuolema:))
vastausta, teolooginen ja jossainmäärin tieteellinen,riippuu siis kumpaa haet?
Monenlaista rakkautta...
Erosta... agapea...
Lihallista... sielullista... tunnetta... järjenvastaista.
Pyyteetöntä... ei etsi omaa...
Jeesus rakkauteni.
Lahjaa...
Pienintä..heikointa..
Halveksittavaa..kerjäläistä..kulkijaa yksinäistä
..kyynelin kylväen..
rakastaen niittäen:))
en minä,vaan minussa asuva Lempeä Rakkaus..
Kosketus sanattomin huokauksin,
ajatus katseen sydämen,
pysähdys,vierelle ihmisen.