Taitaa evolutionisteilla olla pikkuhiljaa parempi vaihtaa leiriä.
Back in 2005 a group of researchers published a landmark study on a question that has long puzzled geneticists: why aren’t identical twins … identical?1 Considering that they have the same DNA sequence in each of their cells, it seems a bit strange that they often possess a number of physical differences, such as different fingerprints, and different susceptibilities to disease. This raises the question: if two people can have identical DNA sequences and yet be so different, is there more to our genetic blueprint than just DNA?
iStockphoto
The answer is an emphatic ‘yes’! Everyone, it seems, has heard of DNA. But many people are unaware that the DNA code itself is governed by another code, known as the epigenetic code. In fact, so significant is this code that one Science writer said that genes (stretches of DNA) are ‘little more than puppets’, whereas the enzymes controlling this other code are the ‘master puppeteers’.2 (See ‘Another layer of complexity’.)
So what did the researchers find? Put simply, identical twins possess the same DNA code, but different epigenetic codes.3 They found that the epigenetic codes of identical twins, though indistinguishable during the early years of life, can diverge markedly as they age. Also, epigenetic differences were greater in identical twins that lived apart and had different lifestyles.
Vuonna 2005 ryhmä tutkijoita julkaisi uria aukovan tutkimuksen kysymyksellä, joka on pitkään kummastuttanut perinnöllisyydentutkijoita: miksi identtiset kaksoset eivät ole samanlaisia? 1 ottaen huomioon että niillä on sama DNA-sarja kussakin niiden soluista, näyttää vähän oudolta, että ne usein omistavat muutamat fyysiset erot, kuten eri sormenjäljet, ja taipumukset eri sairauksille. Herää kysymys, että miten kahdella ihmisellä, joilla on samat DNA sarjat, voi olla niin erillaiset sormenjäljet ja taipumukset erillaisiin sairauksiin, ym. ym. Pelkkä DNA- koodi ei riitä selittämään muutoksia, joten onko kysymys jostain muusta ?
Vastaus on painokas KYLLÄ. Kaikki ovat kuulleet DNA:sta, mutta monikaan ei tiedä, että toinen epigenetic koodiksi kutsuttu koodi itse hallitsee DNA koodia. Tämä koodi on itseasiassa merkittävämpi. Eräs tiede kirjoittaja sanoi, että geenit ( DNA venytykset) ovat ikäänkuin nukkeja, kun toista koodia hallitsevat entsyymit ovat tärkeämpiä. " Dna:t ovat kuin nukketeatterin esittäjiä" . Tämä aikaansaa toisen kerroksen monimutkaisuutta ( 2 katso toinen kerros monimutkaisuutta
Mitä tutkijat siis löysivät? Yksinkertaisesti, identtiset kaksoset omistavat saman DNA-koodin mutta eri epigenetic koodin.3, He havaitsivat, että, identtisten kaksosten epigenetickoodit, vaikka ovat erottumattomia elämän varhaisten vuosien aikana, etääntyvät selvästi, kun he vanhenevat. Myös epigenetic erot olivat suurempia identtisissä kaksosissa, jotka elivät erossa toisistaan ja heillä oli eri elämäntyylejä.
http://creationontheweb.com/content/view/5573/
Back in 2005 a group of researchers published a landmark study on a question that has long puzzled geneticists: why aren’t identical twins … identical?1 Considering that they have the same DNA sequence in each of their cells, it seems a bit strange that they often possess a number of physical differences, such as different fingerprints, and different susceptibilities to disease. This raises the question: if two people can have identical DNA sequences and yet be so different, is there more to our genetic blueprint than just DNA?
iStockphoto
The answer is an emphatic ‘yes’! Everyone, it seems, has heard of DNA. But many people are unaware that the DNA code itself is governed by another code, known as the epigenetic code. In fact, so significant is this code that one Science writer said that genes (stretches of DNA) are ‘little more than puppets’, whereas the enzymes controlling this other code are the ‘master puppeteers’.2 (See ‘Another layer of complexity’.)
So what did the researchers find? Put simply, identical twins possess the same DNA code, but different epigenetic codes.3 They found that the epigenetic codes of identical twins, though indistinguishable during the early years of life, can diverge markedly as they age. Also, epigenetic differences were greater in identical twins that lived apart and had different lifestyles.
Vuonna 2005 ryhmä tutkijoita julkaisi uria aukovan tutkimuksen kysymyksellä, joka on pitkään kummastuttanut perinnöllisyydentutkijoita: miksi identtiset kaksoset eivät ole samanlaisia? 1 ottaen huomioon että niillä on sama DNA-sarja kussakin niiden soluista, näyttää vähän oudolta, että ne usein omistavat muutamat fyysiset erot, kuten eri sormenjäljet, ja taipumukset eri sairauksille. Herää kysymys, että miten kahdella ihmisellä, joilla on samat DNA sarjat, voi olla niin erillaiset sormenjäljet ja taipumukset erillaisiin sairauksiin, ym. ym. Pelkkä DNA- koodi ei riitä selittämään muutoksia, joten onko kysymys jostain muusta ?
Vastaus on painokas KYLLÄ. Kaikki ovat kuulleet DNA:sta, mutta monikaan ei tiedä, että toinen epigenetic koodiksi kutsuttu koodi itse hallitsee DNA koodia. Tämä koodi on itseasiassa merkittävämpi. Eräs tiede kirjoittaja sanoi, että geenit ( DNA venytykset) ovat ikäänkuin nukkeja, kun toista koodia hallitsevat entsyymit ovat tärkeämpiä. " Dna:t ovat kuin nukketeatterin esittäjiä" . Tämä aikaansaa toisen kerroksen monimutkaisuutta ( 2 katso toinen kerros monimutkaisuutta
Mitä tutkijat siis löysivät? Yksinkertaisesti, identtiset kaksoset omistavat saman DNA-koodin mutta eri epigenetic koodin.3, He havaitsivat, että, identtisten kaksosten epigenetickoodit, vaikka ovat erottumattomia elämän varhaisten vuosien aikana, etääntyvät selvästi, kun he vanhenevat. Myös epigenetic erot olivat suurempia identtisissä kaksosissa, jotka elivät erossa toisistaan ja heillä oli eri elämäntyylejä.
http://creationontheweb.com/content/view/5573/
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ollut ennen kuullut mistään epigenetiikasta. Mielenkiintoista. Tämän aiheen esille tuominen oli valitettavasti kuitenkin viestisi ainoa varsinainen ansio.
"DNA venytykset"
Älä opettele lisää englantia tai biologiaa, olet nero jo valmiiksi. Äläkä harjoittele kirjoittamista, viestisi avaus oli täydellinen.
(stretches of DNA)
The second major way the epigenetic code controls gene expression is by attaching or detaching chemical groups to the DNA itself. Methyl groups are small chemical clusters (–CH3 ) that attach to DNA and ‘switch off’ or prevent genes being expressed. This form of regulation is known as DNA methylation.
The Histone Code and DNA methylation provide an ‘epigenetic code’, which is a heritable physical and chemical code that controls gene expression. It’s a bit like the stage manager at a concert—it choreographs when certain acts (genes) play their part in the ‘concert of life’. What’s more, the epigenetic code is a dynamic code that changes throughout development and in response to the environment.
Related articles
Toinen kerros monimutkaisuutta
Epigenetickoodi hallitsee geeniekspressiota kahdella tunnetulla merkittävällä tavalla. Ensimmäinen näistä liittyy tapaan, jolla DNA:ta pakataan. Solun ytimen sisällä DNA kääritään proteiinien ympärille, joita kutsutaan histonekseksi. Nämä proteiinit voidaan niputtaa yhdessä tiukasti tai irrallaan, riippuen kemiallisesta ympäristöstä. Tämä on merkittävää, koska hyödyntääkseen DNA:n tietoa tietyjen proteiinien täytyy päästä DNa:n luokse voidakseen sitoutu/kiinnittyä siihen., . Jos histonesta pakataan liian tiukasti, DNA:ta ei voida hakea. Tilanne on sama kuin saapuisit kirjastoon sulkemisajan jälkeen—tieto on olemassa, mutta luoksepääsemätön. Niinpä kun histones niputetaan liian tiukasti geeniekspressio estyy. Mutta kun ne niputetaan irrallaan, geeniekspressio sallitaan. Tähän muotoon kontrollista viitataan histone koodilla.
Toinen merkittävä tie, jolla epigenetickoodi hallitsee geeniekspressiota, on liitymällä itse DNA:han tai irrottamalla kemiallisia ryhmiä. Methylin ryhmät ovat pienet kemialliset ryhmät (, jotka liittyvät DNA:han ja 'sammuttavat' tai ehkäisevät geenejä, jotka ilmentyvät.–CH3) Tätä muotoa säännöstä kutsutaan DNA:ksi, methylation.
Histone Code ja DNA-methylation toimittaa 'epigenetickoodia', joka on periytyvä fyysinen ja kemiallinen koodi ja se hallitsee geeniekspressiota. Se on kuin näyttämömestari konsertissa.— se on kuin choreographs joka ohjaa ja suunnittelee kun näytteletävät roolit 'elämän konsertissa'. (geenit) epigenetickoodi on dynaaminen koodi, jota muuttuu läpi koko elämän vastauksena ympäristön muutoksiin..
Englanti tuottaa hieman vaikeuksia, kaikkia tieteellisiä sanoja ei löydy edes parhaista sanakirjoista, joten pyydän anteeksi vajavaisuuttani. Käänsin kuitenkin parhaan kykyni mukaan, sillä kaikilla ei liene englanti avaudu ollenkaan...Yritin tehdä heillekin edes jonkinlaisen suomennoksen, että voivat osallistua keskusteluun, jos sellaista aiheesta syntyy...
Siunausta
Ei ole venytyksestä kyse :D
"stretch of DNA" = DNA pätkä/jakso
Ottamatta tuohon muuhun "suomennokseesi" kantaa.
Kiitos opastuksesta.
...jotain vastaavaa eli kun ajatellaan kuinka suuri määrä erilaisia koodi vaihtoehtoja DNA:sta saadaan muunneltua, valtavat määrät! Niitä oli PALJON vaan nyt niitä variaatioita on valtavasti enemmän, voidaan sanoa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen tapaus!
****Herää kysymys, että miten kahdella ihmisellä, joilla on samat DNA sarjat, voi olla niin erillaiset sormenjäljet ja taipumukset erillaisiin sairauksiin, ym. ym. Pelkkä DNA- koodi ei riitä selittämään muutoksia, joten onko kysymys jostain muusta ?***
Varmaan tästä samasta puhuttiin joskus talvella telkkarissa Prismassa ja sitten tälläkin palstalla.
Miten kahdella ihmisellä, joilla on tismalleen sama geenivirhe on kuitenkin sen seurauksena hyvin erilaiset perinnölliset sairaudet.
Ohjelmassa puhuttiin "kytkimistä", jotka ohjaavat geenejä. Lieneekö sama kuin mainitsemasi epigenetic koodi.
Tämä tietää sitä, että evon todistaminen on tullut taas kahta kertaluokkaa vaikeammaksi. Ei riitä, että höpistään itseään kopioivasta DNA:sta. Nyt pitäisi liittää kokonaisuuten myös nämä "kytkimet" ja mitä muuta vielä löytyykään.
Kytkinten asentoihin vaikuttaa elämäntilanteet ja lisäksi asennot ovat periytyviä eli siinä on tullut takaisin jo kertaalleen romukoppaan tuomittu lamarckilaisuus.
Menee evotutkijoilla päivä päivältä vain vaikeemmaksi eikä kuviteltu maali lähesty vaan loittonee. Sekä saadaan huomata miten väärässä he ovatkaan olleet, jopa ihan peruasioissa.
tässä asiaassa? nostaa kädet pystyyn ja huutaa GDI!
voi täysin tutkia vaikka kohde olisi luotu, ei ole oikein avautunut tuo evojen tyyli.
siis auto, valmistettu, voidaan täysin tutkia jos pitää, mutta ei tarvitse keksiä mitään satua, jos tietää että sillä on valmistaja!
Alkaa evolutionistiselta kehitysoppitarinalta katkeamaan se viimeinenkin oljenkorsi :)
"asioita voi täysin tutkia vaikka kohde olisi luotu"
"siis auto, valmistettu, voidaan täysin tutkia jos pitää, mutta ei tarvitse keksiä mitään satua, jos tietää että sillä on valmistaja!"
Ei meidän tarvitsekaan. Mehän tiedämme sen jo autoksi niistä diskursseista käsin, joista lähestymme autoa. Mutta entäpä kun toisesta galaksista saapuva alienrotu huomaakin avaruusmatkalla aution Maan, alkaa tutkia sitä ja löytää kaivauksissa sen objektin, joka on meille auto?
Objektin löytyminen ei tietenkään herätä mitään kysymyksiä siitä kuka sen on rakentanut ja miksi, vielä vähemmän se antaa tietoa siitä millainen olento on sen rakentanut ja mihin tarkoitukseen sitä käyttänyt. Ne ovat täysin toissijaisia kysymyksiä ja niihin ei saa mitään vastausta tutkimalla pelkästään tätä suunnitellulta näyttävää objektia!
Uskovaisen vastalause tässä vaiheessa on, että onhan meillä Raamattu, joka kertoo meille kaiken tarvittavan Jumalasta! Se ei kuitenkaan ole tieteellinen esitys ja meillä on hämmentävän ristiriitaisia käsityksiä siitä millainen on oma jumalamme (globaalilla tasolla).
Autoanalogiasi päinvastoin osoittaa, kuinka suunnitellusta objektista voidaan päätellä jotain suunnittelijasta.
kretsujen tyyli ei oikein aina avaudu.
****nostaa kädet pystyyn ja huutaa GDI!*****
Varmasti sekin järkevämpää kuin nostaa kännyt pystyyn ja huutaa EVOLUUTIO.
Eiköhän tietomme geenien toiminnasta ole vielä niin vajavaista ja selvinneekö täysin kokonaisuudessan koskaan, että kovin riehakkaat evohehkutukset kannattaa jättää toiseen kertaan.
luonnontieteen tutkimuksesa. Yksi ogelma selvitetään, samalla muodostuu kaksi uutta. Noh, oli mitä oli, mutta se vaan tässä ihmetyttää että miksi pitää tietoisesti hakata päätä seinään? Eli yrittää väkisin käyttää jumalaa selityksenä? Eikö semmonen "teoria" ole jo ziljoona kertaa todettu huuhaaksi tässä vuosituhansien saatossa? Tosuus on näet tarua ihmeellisemää.
Voisitko vielä vääntää rautalangasta mahdollisimman konkreettisesti, että miten tämä epigenetic koodiksi kutsuttu rakennelma tukee kreationistien käsityksiä tai on ristiriidassa evoluutioteorian kanssa?
Kannattaa muistaa, että geenien toiminnan ymmärtäminen on selittänyt evoluution taustalla olevia mekanismeja, mutta evoluutioteoria kehtitettiin autuaan tietämättömänä DNA:sta tai "epigenetic koodista". Malli pohjautui alunperin vain elävien eläinten rakenteellisiin yhdenmukaisuuksiin ja on myöhemmin saanut vahvistusta lukuisilta muilta tieteenaloilta. Miksi olet varma, että tämä "epigenetic code" olisi jotenkin sovittamattomassa ristiriidassa evoluutioteorian kanssa.
Mendelin herneet risteytyvät edelleen niinkuin risteytyvät ja esimerkiksi simpanssin ja edelleen ihmisen geeneissä on samat retrovirusten kopiot ja eliöiden kemialliset ja rakenteelliset yhdenmukaisuudet ovat edelleen selitettävissä vain yhteisillä esi-isillä.
...DNA on kova pala....DNA:aahan on kätketty aivan valtava tietokanta, jos sitä rupeaa järjellä miettimään ja koko ajan ihminen oppii sitä koodia lukemaan...voisiko "lukea" jotain luonnonvalinnalla aikaansaatua sekamelskaa?
vihdoinkin opit, että fenotyyppiin vaikuttaa genomin lisäksi myös ympäristö. Me muut opimme tämän jo koulussa. Tuo vaikutus tapahtuu myös näiden säätelykytkimen kautta.
Tuo tulos, että geneettisten kytkimien asento voi olla periytyvää, on tietysti sellainen tulos, joka vaikutti evoluutioteoriaan, se joutui ottamaan huomioon hankittujen ominaisuuksien periytymisen näiden kytkimien asentojen muodossa. Mutta siitähän tälläkin palstalla on jo vuosia puhuttu.
Mutaatioita DNA:ssa usein pidetään sairauden pääsyyllisinä mutta epigeneticvirheillä voi olla yhtä musertavia vaikutuksia.
Kuuluisa evoluutiobiologi, Theodosius Dobzhansky väitti aikanaan, että 'mikään biologiassa ei ole järkevää muuten kuin kehitysopin valossa'. Jos tämä lausunto olisi totta, te odottaisitte, että epigeneticin kontrollin monimutkaisuuksien purkaminen vahvistaisi uskoa kehitysopin valoon'. Mutta näyttää olevan kyse vastakohdasta. Yksi tutkija avoimesti myönsi:
'Samalla kun epigeneticin roolin tulee biologisen tutkimuksen pääaineeksi, sen seuraamuksiena tutkimukset kehitysoppia varten jäävät kauaksi jälkeen'
Eihän siinä senkummempaa kuin että tuo epigenetic on kehitysopille kuin myrkkyä.
epigenetickoodi on äärimmäisen älykkään ohjelmoijan kätten työ
Mutta nyt kun me tiedämme, että DNA:lla on toinen kerros koodattuja määräyksiä ja näin ollen toinen kerros monimutkaisuutta. Yhdistääkö tiedemiehet tämän älykkääseen suunnittelijaan? Minä vakavasti epäilen sitä. DNA:lla on vaikuttava suositus, kuten maailman kompakteimman muistijärjestelmän otsikon pitäminen, ja omistaen huomattavan kyvyn johtaa sähköä tunnistaakseen ainesosamurtumia.21 joten toinen kerros monimutkaisuutta ei luultavasti saa aikaan minkäänlaista muutosta aikaan henkilössä, joka on jo sitoutunut selittämään maailmankaikkeutta puhtaasti naturalistisilla termeillä. Kuten world-renowned-perinnöllisyydentutkija, Richard Lewontin julisti, 'me emme voi sallia jumalallista jalka ovenrakoon' Joten älkää hämmästykö sitä, että,23, kun tulevat tutkimukset antavat enemmän valoa epigeneticsiin, niin monet "älykkäät" tiedemiehet ovat huomioimatta sitä johtopäätöstä, että toiset harkitsevat itsestäänselvyyttä: epigenetickoodi on äärimmäisen älykkään ohjelmoijan kätten työ.
Eihän se turkanakaan voi perittyä ominaisuutta miksikään muuttaa, jo äidinmaidossa evoluutio uskomus on lapsiimme ja nuorimme koulunpenkillä iskostettu. Seuraava sukupolvi on valmiina puolustamaan evoluutio uskomuksia, sillä koulumaailmasta on toisinajattelu ollut jo vuosikymmeniä täysin kiellettyä.
Siunausta.
!>"epigenetickoodi on äärimmäisen älykkään ohjelmoijan kätten työ"
Todistit juuri kehitysoppia vastaan. Kiitos tuesta.
DNA:n yläpuolella on sätelykeeni joka säätelee DNA:n toimintaa... Mitä se merkitsee ? Eikö se nimenomaan merkitse kehitysopillisille mekanismeille moninkertaisia ongelmia. Haldanen Dilemma on evolutionisteilta edelleen ratkaisematta, entäpä nyt, kun ongelma onkin kaksinkeratainen ?
""Mutaatioita DNA:ssa usein pidetään sairauden pääsyyllisinä mutta epigeneticvirheillä voi olla yhtä musertavia vaikutuksia.""
Jopa vielä suurempia vaikutuksia, koska ne saattavat vaikuttaa niin moneen geeniin.
""Eihän siinä senkummempaa kuin että tuo epigenetic on kehitysopille kuin myrkkyä.""
Eh. Evoluutio nimenomaisesti kehittää tuollaisia säätelyjärjestelmiä. Ne ovat oleellinen osa siitä, että evoluutio yleensä voi toimia.
""epigenetickoodi on äärimmäisen älykkään ohjelmoijan kätten työ""
Ei ole mitään havaintoa siitä, että älykäs ohjelmoija olisi käynyt lisäämässä tuon, vaan on täysin perusteltua olettaa, että nuo järjestelmät ovat kehittyneet evoluution myötä.
""Eihän se turkanakaan voi perittyä ominaisuutta miksikään muuttaa, jo äidinmaidossa evoluutio uskomus on lapsiimme ja nuorimme koulunpenkillä iskostettu. Seuraava sukupolvi on valmiina puolustamaan evoluutio uskomuksia, sillä koulumaailmasta on toisinajattelu ollut jo vuosikymmeniä täysin kiellettyä.""
Onneksi kouluissa tosiaankin opetetaan biologian tunneilla parasta tietoa lapsillemme siitä, kuinka elämä on kehittynyt.
Oliko tässä tarkoitus vihjata että epigeneettinen periytyminen tukisi luomista, koska jos oli, se ei tuosta käynyt ilmi, saati että miten. Vai oliko tarkoitus jotenkin väittää epigeneettisen periytymisen olevan evoluutioteorian vastaista? Siinäkään tapauksessa ei tekstistä käynyt ilmi, miten.
Selityksiä, pyydän.