”…SDP:ssä ollaan nyt täysin uudessa tilanteessa sekä henkisesti, että käytännössä. Koko EU:n ajan kestänyt Lipposen linja puolueen sisällä on nyt lopullisesti päättynyt…
Kaikki on nyt avointa ja mahdollista hyvälle poliittiselle toiminnalle, ja sen myötä uusille poliittisille linjauksille ja aloitteille, ja politiikasta kiinnostuneille ihmisille, nuorille kuin vanhoillekin.
Jopa pitkään politiikassa toiminut Erkki Tuomioja voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, sillä Tuomioja, eikä kukaan muu, on haastanut kolmessa puoluekokouksessa puolueen linjan.
Tämän tyylinen avoimuus, pelkäämätön oman linjan takana seisominen on ainoa tapa, jolla markkinademokratiassa voidaan saavuttaa ihmisten luottamus sosialidemokratiaan ja politiikkaan…”
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=9870
Kaikki on nyt avointa ja mahdollista hyvälle poliittiselle toiminnalle, ja sen myötä uusille poliittisille linjauksille ja aloitteille, ja politiikasta kiinnostuneille ihmisille, nuorille kuin vanhoillekin.
Jopa pitkään politiikassa toiminut Erkki Tuomioja voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, sillä Tuomioja, eikä kukaan muu, on haastanut kolmessa puoluekokouksessa puolueen linjan.
Tämän tyylinen avoimuus, pelkäämätön oman linjan takana seisominen on ainoa tapa, jolla markkinademokratiassa voidaan saavuttaa ihmisten luottamus sosialidemokratiaan ja politiikkaan…”
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=9870
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksei samalla puhuta "Sorsan-linjasta". Lipponenhan oli kuulemma sitä jatkamassa silloin, kun Sorsan saappasiin astui. Sekä Sorsa, Lipponen, että Heinäluoma ovat vetäneet omaa linjaansa puolueen johdossa. Ainoa yhteinen tekijä on se, että edeltäjä on nimennyt seuraajansa. Eli Lipponen on tässä suhteessa Sorsan, ja Heinäluoma Lipposen, perintöprinssi.
"Lipposen-linja", ts. jatkumo, mitä puoluejohdosta peräänkuulutetaan ei liitykään niinkään puolueen poliittiseen linjaan (ts. aatteeseen), kuin puolueen sisäisten valtarakenteiden säilyttämiseen. SAK oirehtii, SDP oirehtii, sosialidemokratia sairastaa, mutta muutosta ei saisi tulla. Omalla valitsemallaan tiellä ovat, metsää ei taideta nähdä puilta.
SDP:n diasporasta valtiovallan ytimestä taitaa tulla ennätyksellisen pitkä - ellei sitten tapahdu puolue-fuusioita politiikan kentän vasemmalla laidalla. Toisaalta lähihistoriaa tuntevien on vaikea nähdä tilannetta, jossa esimerkiksi SDP ja Vasemmistoliitto yhdistyisivät.
SDP:n pääsy ulos uskottavuuskriisistään tapahtuu joko uuden sukupolven valtaan noustessa tai sitten kohtuullisen radikaalin aatteellisen uudistuksen kautta. Alamäki jatkunee kuitenkin vielä vuosia. Kenen riveissä seisot kysyivät sosialistit jo 70-luvulla. SDP:n on valittava puolensa ja eteenkin kaksilla korteilla pelaaminen on siis lopetettava. Kiivas kumartelu toiseen suuntaan on johtanut siihen, että pyllistely toisten äänestäjien suuntaan on ollut yhtä kiivasta. Ja kun hyvä kello kuuluuu kauemmas tulos on nähtävissä tässä hetkessä.
Puolueen johdossa Heinäluoma on ilmeisesti ainoa, joka tämän on huomannut.
(Tämä on täysin ulkopuolinen arvio, sillä en voi kuvitella päivää, jolloin olisin SDP:n jäsen. SDP:n tekemisiä olen seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo n. 20 vuotta.)