Kuusikymmentäluvulla kirkkoa arvosteltiin rajusti. Uusi viestintäväline televisio oli arvostelun kärki. Silloiset nuoret aikuiset - siis opiskelijat ja työelämää aloittavat - olivat kirkon rankimpia arvostelijoita. Kirkko oli heidän mielestään aikansa elänyt jäänne. Arvostelijat kiinnittivät huomiota erityisesti kirkon poliittiseen taantumuksellisuuteen. Kritiikissä oli myös kulttuurisia ja tieteellisiä näkökohtia. Kirkkoa pidettiin taikauskon linnakkeena, joka ei ymmärtänyt noina vuosikymmeninä syntynyttä avantgardea.
Kritiikin seurauksena alkoi ennenkuulumaton kirkon uudistaminen. Ensiksi pyrittiin tuntemaan käynnissä oleva kulttuurin muutos. Sen jälkeen etsittiin tavat, joilla lähestyä erityisesti silloisia nuoria aikuisia tai partaradikaaleja, joiksi heitä silloin kutsuttiin.
Partaradikaalit lähestyvät eläkeikää. Monilla on vielä parta. Mutta moni on löytänyt kirkon uudestaan. Vuosikymmenien sitkeä dialogi ja molemminpuolinen oppimisprosessi ovat johtaneet tulokseen. Kirkon ovet ovat nyt auki sisäänpäin näiden ikäluokkien osalta. He haluavat osallistua veromarkoillaan kirkon arvokkaan työn tukemiseen.
Nyt on käynnissä uusi kulttuurin murros. Tämän päivän nuoret aikuiset suhtautuvat kirkkoon samanlaisella nihkeydellä kuin neljän vuosikymmenen takaiset radikaalit. Aatteelliset lähtökohdat ovat erilaiset, mutta kritiikin kohde on sama. Kirkon ovet käyvät nyt eri suuntaan kuin takavuosien partaradikaaleilla.
Mitä tästä voidaan oppia? Kirkko on vahvimmillaan, kun sillä menee huonosti. Taas on uusi haaste. On opittava uuden sukupolven kieli ja kulttuuri. On tehtävä muutoksia kirkon elämässä niin, että ne osuvat kriittisen sukupolven arvoihin.
Tutkija Ann Alden on kuvannut uuden kriitikkopolven asenteita sanoilla yksilöllisyys, elämyshakuisuus ja suvaitsevaisuus. Kun nuo sanat otetaan vakavasti, monet asiat kirkossa kääntyvät uuteen asentoon.
Satatuhatta eronnutta on kirkon mahdollisuus, jos uskallamme olla yhtä rohkeita kuin 70-luvun kirkonmiehet ja naiset!
Kritiikin seurauksena alkoi ennenkuulumaton kirkon uudistaminen. Ensiksi pyrittiin tuntemaan käynnissä oleva kulttuurin muutos. Sen jälkeen etsittiin tavat, joilla lähestyä erityisesti silloisia nuoria aikuisia tai partaradikaaleja, joiksi heitä silloin kutsuttiin.
Partaradikaalit lähestyvät eläkeikää. Monilla on vielä parta. Mutta moni on löytänyt kirkon uudestaan. Vuosikymmenien sitkeä dialogi ja molemminpuolinen oppimisprosessi ovat johtaneet tulokseen. Kirkon ovet ovat nyt auki sisäänpäin näiden ikäluokkien osalta. He haluavat osallistua veromarkoillaan kirkon arvokkaan työn tukemiseen.
Nyt on käynnissä uusi kulttuurin murros. Tämän päivän nuoret aikuiset suhtautuvat kirkkoon samanlaisella nihkeydellä kuin neljän vuosikymmenen takaiset radikaalit. Aatteelliset lähtökohdat ovat erilaiset, mutta kritiikin kohde on sama. Kirkon ovet käyvät nyt eri suuntaan kuin takavuosien partaradikaaleilla.
Mitä tästä voidaan oppia? Kirkko on vahvimmillaan, kun sillä menee huonosti. Taas on uusi haaste. On opittava uuden sukupolven kieli ja kulttuuri. On tehtävä muutoksia kirkon elämässä niin, että ne osuvat kriittisen sukupolven arvoihin.
Tutkija Ann Alden on kuvannut uuden kriitikkopolven asenteita sanoilla yksilöllisyys, elämyshakuisuus ja suvaitsevaisuus. Kun nuo sanat otetaan vakavasti, monet asiat kirkossa kääntyvät uuteen asentoon.
Satatuhatta eronnutta on kirkon mahdollisuus, jos uskallamme olla yhtä rohkeita kuin 70-luvun kirkonmiehet ja naiset!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Popy Caste-jutusta:
60-luvun eroamisen ja nykyisen eroamisen välillä on eroja:
Nyt kyse ei ole kritiikistä kirkkoa kohtaan. Ihmiset eivät eroa koska ovat tyytymättömiä vaan koska kirkko on heille yhdentekevä.
Nyt eronneista suurin osa ei olisi eronnut radikalismin aikana. Heille kirkko on vastenmielinen vain koska se on jotain mihin heidät on liitetty vaikka he itse eivät olisi koskaan liittyneet.
Nyt eronneille kirkko on kuin mainokset TV:ssä. Niitä on ollut pakko sietää kun ei ole ollut vaihtoehtoja. Mutta olemme tulleet aikaan jolloin melkein jokaisella on digiboxi.
Kuka muistaa enää mainoksia kun ohjelmat katsotaan nauhoituksina ja mainokset skipataan softalla.
Sellaista ihmistä on vaikea taivutella takaisin jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä. Löytääkseen yhteisen kielen kirkon olisi luovuttava perussanomastaan. Niin tai näin kirkko häviää tämän erän.
Pakollinen Joulu
Onks pakko syödä puuroo vaikkei taho? (taho)
Onks pakko pittää rosollist vaikkei taho? (taho)
Onko pakko rumat villasukat kääriä pakettiin?
Onko pakko laulaa "tiptap" vaikkei taho?
Mie en ainakaan laula
Mie en taho
Onks pakko hakkee kuusi vaikkei taho? (minen taho)
Onks pakko siivota vaikkei taho? (minen taho)
Onks aivan pakko matkustaa kauas mummolaan?
Onks pakko päästää itku vaikkei taho?
Mie en ainakaan ruppee tursaamaan
Onkohan bingokaan auki
Onko pakko ostaa kynttilä vaikkei taho? (kun ei taho)
Onko pakko kehua kinkkua vaikkei taho? (kun ei taho)
Onko pakko työntää viimiset pennit joululahjoihin?
Onko pakko koittaa laulaa jos ei taho?
Mie en ainakaan laula pätkääkään
Mie oon rehellinen ittellein
Onks pakko niellä turskaa vaikkei taho? (minen taho)
Onks uskottava pukkiin vaikkei taho? (minen taho)
Mitä? Onks Tapaninpäivänä aivan pakko mennä tanssimaan?
Onko pakko olla niinkuin Esko Aho? (vaikkei taho)
Mie en ainakaan oo
Onkohan mikkää huoltsikkakaa auki?
Onko pakko soittaa tiukua vaikkei taho? (vaikkei taho)
Onks miun pakko hyppiä kuin tonttu vaikken taho? (vaikkei taho)
Onko punalakki aivan pakko päähän singottaa?
Onko pakko olla kiltti vaikkei taho?
Mie en ainakaan oo
Tai oonhan mie ny kiltti
Kuule sie
Onko pakko kestää kaikki vaikkei taho? (minen taho)
Onko pakko pakko pakko vaikkei taho? (minen taho)
Onko ihmislasta joulunakin pakko pakottaa?
Eihä ole pakko jos ei taho, kuule
Suurten ikäluokkien ääni tuli selväksi, sisältö ei.
Tapana on muiden kirjoituksia lainatessa myös kertoa lähde.