Asuminen on suurin kustannus normaalituloisella perheellä ja yksinäisellä vielä suurempi. Ei ole oikein verottaa asumista. Muttei sitä liioin pidä tukea.
Asuminen on välttämättömyys, mutta vuokratuki ei auta vuokralaista, koska vuokra nousee sitä mukaa, kun tukea maksetaan ja siten raha siirtyy omistajalle suoraan lämmittämättä vähätuloisen taskua yhtään.
Tämä kaikki on rahan arvoa alentavaa kaiken huipuksi, mikä taas on pienestä palkkatulosta elävän ihmisen tappiota sellaisenaan.
Asuminen on välttämättömyys, mutta vuokratuki ei auta vuokralaista, koska vuokra nousee sitä mukaa, kun tukea maksetaan ja siten raha siirtyy omistajalle suoraan lämmittämättä vähätuloisen taskua yhtään.
Tämä kaikki on rahan arvoa alentavaa kaiken huipuksi, mikä taas on pienestä palkkatulosta elävän ihmisen tappiota sellaisenaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
elänyt siinä luulossa että asumistuen tarkoitus olisi tukea asumista? Eiköhän sen tarkoituksena ole ollut nimenomaan vahvistaa tietyn hintatason säilyminen.
Jos köyhien ja itsellisten väliin voisi vetää rajalinjan, joka ei aina pakenisi uuteen kohtaan kun sitä vedetään, köyhistä ei välittäisi kukaan. Hehän on hankalia ja tarpeettomia ihmisiä. Heistä tulee aina jollekulle kuluja, mutta perhana, jos kulut leikkaa pois, leikkautuu jotain muutakin pois. Se on traagista. Aina kun yrittää tipauttaa jonkin joukon yhteiskunnasta, kilpailutilanne jäljellejäävien joukossa vain kiristyy ja uusia leikkaustarpeita välittömästi ilmenee.
Viha ja kateus köyhiä kohtaan on kyllä ymmärrettävääkin. Köyhät eivät ole huonoja ajattelijoita. Yhteiskunnallisten, ideologisten taisteluiden kanssa on aina niin että "se voima jonka järjestelmä jättää käyttämättä on se voima joka kaataa järjerstelmän". Myös tieteen historiassa on havaittavissa osin sama ilmiö: varsinaiset uudet ideat, jotka eri aloilla ovat vaikuttaneet kehitystä eteenpäin sysäten, ovat usein tulleet muualat kuin varsinaisesta (hyvinvoivien) akateemisten tieteenharjoittajien piiristä. Niin että kadehtimiseen on tietysti aihettakin.
Mikään ei ole hupaisampi ilmestys kuin rikkaan suvun vähälahjainen vesa jolle on ostettu vuorineuvoksen titteli ja joka suupielistään aitoa vastenmielisyyttä "toimeentulemattomia" kohtaan tuntien mutisee, että suomalaiseenkin työmarkkinakulttuuriin pitäisi muodostaa halpatyövoimamarkkinat...
vuokraongelman kanssa, paha vaan, että vuokrasääntely poistettiin Pokan ministerikautena. Mutta ilman subventioita väkeä todella asuisi kaduilla huomattavasti enemmän kuin nykyinen~30 000, kivaa? Tuloerojen kasvaessa myös asumiskustannukset kasvavat ja pienituloinen ei kohta asuisi missään, esimerkkejä maailmalta kyllä löytyy runsain mitoin
http://www2.sak.fi/sc/?MIval=page_aylehti&desto=3204
Olisiko tuo malli hyvä? Varsinkin kunnon pakkasilla?
on historiallisista syistä hyvin vähäistä, taitaa sen nykyinen prosenttiosuus olla 10-20% välillä? Keski-Euroopan vanhoissa kulttuurimaissa se taas on yleisin asumismuoto, esim. Saksassa n. 60% luokkaa.
Suomalaisethan ovat epäsosiaalista ja toinen toisiaan kaltoin kohtelevaa kansaa, ja ainoa tapa varmistua jonkinlaisesta asumisen perusturvallisuudesta on ollut omistusasunto. "Oma tupa, oma lupa."
Kun tähän ynnätään se että maa on lähes kivikautisesta savupirttikulttuurista yhdessä vuosisadassa noussut näennäiseksi sivistys- ja hyvinvointivaltioksi, ja että rahatalouden nousun selkärankana ovat saaneet toimia pankkien asuntolainat (valtaosa kansalaisvarallisuudestamme sitoutuu asuntoihin), nykyisen vuokra-asuntotragedian käsikirjoitus onkin valmis. Sosiaalinen eriarvoistuminen tekee näytelmän loppukohtauksessa viikatemiehen roolityön.
On hupaisaa ajatella, että esim. betonielementeistä on mahdollista rakentaa taloja, jotka ensimmäiset 400 vuotta muuttuvat vain lujemmiksi, ja toisen 400 vuoden jälkeen palautuvat takaisin alkuperäiseen lujuuteensa. Mitähän jos olisimme rakentaneet tällaisia taloja - taloja joissa kuluvat osat olisivat vaivatta uusittavissa kehittyvien teknologioiden mukaan, mutta jossa varsinaiset runkorakenteet olisivat käytännöllisesti katsoen ikuisia?
Olisikohan tällainen rakentaminen auttanut jäsentämään asumisen ongelmaa toisin kuin "oma tupa, oma lupa" -periaate? Tuhanneksi vuodeksi mitoitettu asuintalo ei ehkä olisi muodostunut pankkien rahoitusmarkkinoiden kulissiksi samalla tavalla kuin nykyiset muutaman vuosikymmenen mittaiset lainoitukset. Jos asumisrakentaminen tuottaisi ikuisuusarvoja, ehkä sen muodostamaan varallisuuteenkin osattaisiin reagoida vähän pitemmillä aikajänteillä?
Keski-Euroopassa tapaa taloja, joissa on asuttu jo keskiajalla. Meillä tapaa vain pankki- ja liikemiehiä, jotka uskovat mainostoimistoilla teettämiinsä iskulauseisiin: vaihda kotia, vaihda kotia, vaihda kotia....
Tuohon on yksinkertainen lääke. Aletaan maksaa asumistukea talouden tulojen ja koon mukaan riippumatta asumiskuluista. Käytetään asumiskuluarviona esim. käypää alueellista mediaania. Tämä johtaa siihen, että asumistuki ei mene keinottelijan taskuun, eikä kartuta hänen omistamiensa asuntojen määrää, vaan tuen saaja voi käyttää asumistuen oman asunnon maksuun vuokran sijasta. Toimivaa. Asumistukiraha tulisi markkinavoimien käyttöön, jolloin tuen saajat voisivat vapaasti kilpailuttaa vuokra- sekä omistusasuntojen tarjoajia.