Miksi kuulun kirkkoon? Syitä on niin paljon, että tulisi pitkä juttu, jos kaiken kertoisin. Tässä muutama mielivaltaisessa järjestyksessä oleva syy: Haluan kannattaa kirkkoa, koska TIEDÄN sen tekevän paljon hyvää työtä. Itsestäni riippuu toki, paljonko kirkkoa käytän. Vaikka en käyttäisikään, kannatan kirkon työtä. (Käytän kyllä palveluita milloin enemmän, milloin vähemmän, ja olen toiminnassa mukana itsekin milloin enemmän, milloin vähemmän.) Elämä on tosi kapea-alaista, jos siinä ei ole sävyjä. Haluan erottaa pyhän ja arjen. Olisi kammotus ajatella elämää ilman pyhyyttä.
Maailma ja sen ihmiset ovat kovin itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Kirkko muistuttaa siitä, että on tärkeätä ajatella toisia ihmisiä enemmän kuin itseänsä. Sillä antaessaan saa... Tämän olen todeksi havainnut. Sunnuntain päiväjumalanpalvelus kestää vain korkeintaan reilun tunnin. Sen verran viikossa tekee minulle hyvää. Itsekuri ja itsekasvatus ovat tarpeen.
Kirkkoon laiskottaa lähteä, enkä joka pyhä lähdekään. Mutta kotiin palatessa on aina hyvä mieli, että tuli lähdettyä. Se on kuin tankkaisi voimia sisäänsä. Jos en lähde kirkkoon, avaan kuitenkin radiokirkon. Haluan liittyä sukupolvien ketjuun. Tiedän, että sukujuureni ovat ties kuinka kauan pitäneet kristinuskoa arvossa. Kunnioitan esi-isiäni ja olen heille kiitollinen myös heidän rukouksistaan. Haluan pitää kiinni juuristani.
Maailma ja sen ihmiset ovat kovin itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Kirkko muistuttaa siitä, että on tärkeätä ajatella toisia ihmisiä enemmän kuin itseänsä. Sillä antaessaan saa... Tämän olen todeksi havainnut. Sunnuntain päiväjumalanpalvelus kestää vain korkeintaan reilun tunnin. Sen verran viikossa tekee minulle hyvää. Itsekuri ja itsekasvatus ovat tarpeen.
Kirkkoon laiskottaa lähteä, enkä joka pyhä lähdekään. Mutta kotiin palatessa on aina hyvä mieli, että tuli lähdettyä. Se on kuin tankkaisi voimia sisäänsä. Jos en lähde kirkkoon, avaan kuitenkin radiokirkon. Haluan liittyä sukupolvien ketjuun. Tiedän, että sukujuureni ovat ties kuinka kauan pitäneet kristinuskoa arvossa. Kunnioitan esi-isiäni ja olen heille kiitollinen myös heidän rukouksistaan. Haluan pitää kiinni juuristani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olet siis tavallaan aktiivijäsen. tiesitkö että kuulut vähemmistöön joka on pienempi kuin kirkossa olevien ateistien määrä.
ei se mitään jos se on sun juttus, mutta sinun pitää ymmärtää myös että on paljon ihmisiä joiden juttu kirkko ei ole.
näiden ihmisten (uskottomien ja muiden) elämä ei ole kapea-alaista eikä sävytöntä (Kyllä-ihminen voi elää syvällistä, hauskaa ja täyteistä elämää
uskontoa tai uskonnollista yhteisöä).
Mitä itsekyyteen tulee:
Kyllä kirkostakin löytyy ja taas kirkon ulkopuolella epäitsekkyyttä löytyy myös.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tuota että kirkon itsekkyys olisi jollain tavalla parempaa kuin yksittäisen kansalaisen itsekkyys tai miten yksilön itsekkyyden pitäisi olla alisteista kirkon itsekkyydelle?
Itsekuri ja itsekasvatus ovat todella tarpeen, olet siinä aivan oikeassa. Minultakin vei vuosia ennen kuin lopetin teeskentelyn ja aloin olemaan julkisesti ateisti. Erosin siinä sitten kirkostakin. Siihen saakka vain peesasin ja ajttelin että minun pitää kuulua kirkkoon, perinteen yms takia.
Olen itse kiinnostunut juuristani, harrastin pitkään sukututkimusta ja kirjoitin aikamoisen läjän tutkimustuloksiakin valmiiksi.
Ennen luterilaisuutta esi-isämme olivat ortodokseja tai katolisia ja sitä ennen pakanoita.
Eikä heillä välttämättä aina ollut varaa valita omaa uskontoaan.
Kunnioitathan myös näitä esi-isiä.
Voisin täysin allekirjoittaa nimimerkin "rivijäsen" ajatukset. Samasta syystä minäkin kuulun kirkkoon, ei tulisi mieleenikään erota, vaikka tietysti mikään yhteisö ei ole täydellinen. Elämässä on jotain arkea suurempaa, ja sen lähteille voin kirkossa päästä.
Ihmettelen usein noiden "taistelevien ateistien" sun muiden vapaa-ajattelijoiden usein käyttämää saarnaavaa sävyä: aivan kuin kirkossa käyvä, uskova ihminen olisi jotenkin automaattisesti tietämättömämpi siitä miten "maailma makaa" kuin "suvaitsemattomasta ja ahdasmielisestä" kristinuskosta eronnut "eliitti". Sinunkin viestistäsi tuollaista aavistelin, kun aloitit kysymällä että "tiesitkö että kuulut vähemmistöön..." Tiedän että saatan hyvinkin kuulua. Ei se ole minulta pois.
Samoin kysyit nimimerkiltä "rivijäsen" että "Kunnioitathan myös näitä esi-isiä". Jeah. Kristittyhän on automaattisesti suvaitsematon ja kapeakatseinen. En kunnioita ihmisiä heidän uskonsa tai uskonnottomuutensa perusteella, vaan sen perusteella mitä he ihmisinä ovat. Toki olisin iloinen siitä että mahdollisimman moni löytäisi sen kristinuskon kauneuden ja totuuden, jonka itse olen löytänyt, mutta ei täydellinen yksimielisyys ole koskaan mahdollista.
"""
Ihmettelen usein noiden "taistelevien ateistien" sun muiden vapaa-ajattelijoiden usein käyttämää saarnaavaa sävyä:
"""
En voi sille miltä mikin korvissasi kuulostaa.
Taistelevan ateistin vastakohta on suvaitsevainen ateisti eli sellainen joka on hiljaa, ei kerro ateismistaan kenellekään ja vielä parempi jos kuuluu kirkkoon ateismistaan huolimatta. En ole sellainen. En tosin pidä itseäni "taistelevana ateistina" kunhan osallistun keskusteluun.
"""Samoin kysyit nimimerkiltä "rivijäsen" että "Kunnioitathan myös näitä esi-isiä". Jeah. Kristittyhän on automaattisesti suvaitsematon ja kapeakatseinen."""
Aktiivisena sukututkijana olen törmännyt nimenomaan käsitykseen että kunnioittaakseni esi-isiä ja perinteitä minun pitää kuulua kirkkoon ja omata joitain "perinteisiä" arvoja.
Saarnaava sävy johtuu ehkä ennakkoasennoitumisestani kosak kirjoituksestasi saattoi aistia hienoisen holhoavan sävyn. Ei se mitään. Kunhan keskustellaan.
Jos kerran arvostat perinteitä ja sukupolvien ketjua,niin mitäpä jos palaisimme tuossa ketjussa taaksepäin,ja etsisimme juuriamme ajasta,jolloin kristinusko ei vielä ollut saastuttanut asuinsijojamme.Sieltä löytyy paljon pidempi sukupolvien pakanallinen ketju,kuin mitä kristillinen ketju on.
Eikö tämän pakanallisen ketjun katkaiseminen ollut karhunpalvelus arvostamallesi traditiolle.
Olet varmaan edellisen luettuasi kanssani samaa mieltä siitä,että vuosituhantistenkaan tapojen ja perinteiden ylläpito ei ole perusteltua ja tarkoituksenmukaista,jos kyseiset traditiot ovat typeriä.
Maailma on täynnä typeriä perinteitä,sekä uskonnollisia(varsinkin näitä)että maallisia.Hyvänä esimerkkinä ympärileikkaus,joka käsittääkseni voi olla sekä uskonnollinen että maallinen traditio.
Ja mieti mitä kaikkea oli ennen ihmistä! Dinosaurukset, alkumeri ja kaikki, aina alkuräjähdykseen saakka! Siinä perspektiiviä jolla voi nullittaa aivan minkä tahansa asian merkityksen.
Kannattaa ottaa joku tolkku aikajänteeseen. Kirkko on kyllä ihan perkeleen vanha, mutta pysytään tolkussa eli siinä historiassa joka on selkeästi vaikuttanut tähän aikaan.
Eikö mielestäsi Suomen kristillistäminen viimeisten liki 1000 vuoden aikana ole selkeästi vaikuttanut tähän aikaan.
Ymmärrän kyllä,että ihmisen,joka uskoo,että maailmankaikkeus on 6000 vuotta vanha,aikakäsitys on rajoittunut.Mutta se ei ollut kirjoituksessani oleellista,vaan se,perinteen sokeassa seuraamisessa ei ole järkeä.
Uskovaisetkin ovat varmasti tyytyväisiä,että heidän esiisänsä hylkäsivät pakanallisen tradition,ja kääntyivät kristityiksi.
Samalla tavalla tulevat polvet aikanaan ovat kiitollisia siitä,että(jollet sinä,niin)lapsesi,lapsenlapsesi tai lapsenlapsenlapsesi...hylkäsivät järjettömän jumaluskon.
koska TIEDÄN sen tekevän paljon hyvää työtä.
-Itse näin tuon pelkkänä tekosyynä kuulua kirkkoon. Suurinosa rahoista menee ko. laitoksen pyörittämiseen eikä hyväntekeväisyyteen. Vertauksena voidaan sanoa että 10 eurosta 1 menee auttamiseen ja loput 9 muihin kustannuksiin. Joten ei kannata. Mieluummin annan rahaa punaiselle ristille ja unicefille esimerkiksi.
Olisi kammotus ajatella elämää ilman pyhyyttä.
-Tuoko kirkkoon kuuluminen ja verojen maksaminen sinulle jonkinlaista pyhyyden tunnetta? Minulle ei ollenkaan. Jos kaipaan pyhyyden tunnetta niin rukoilen, harrastan meditaatiota, luen alan kirjallisuutta ym.
Kirkko muistuttaa siitä, että on tärkeätä ajatella toisia ihmisiä enemmän kuin itseänsä
-Paljonko kirkko leipäpappeineen loppujen lopuksi välittää yksilöistä? Todistavatko jatkuvat kiistelyt milloin mistäkin (kuten homot ja naispapit) että rakastamisen käskyä pyritään noudattamaan? Riittääkö pelkkä muistutus, että "on tärkeää ajatella toisia ihmisiä"? Rakastaminen on monien uskontojen yksi perusopeista, ja jokaisen pitää itse työskennellä omassa elämässään sen toteuttamisen puolesta. Kautta aikojen on tehty pahaa myös uskonnollisissa piireissä vaikka samalla on saarnattu lähimmäisten rakastamisesta ym. Ei pelkkä muistutus ym riitä.
Kunnioitan esi-isiäni
Eikös se niin mennyt että esi-isät väkisin käännytettiin kristinuskoon...?
>>Eikös se niin mennyt että esi-isät väkisin käännytettiin kristinuskoon...?
vale on totta jos sen kertoo meidän totuusministeriö.
Tosi on vale jos sen kertoo vastustajat halpamaiset probagandistit.
vaan on niin, että kirkko on antanut minulle niin paljon lapsuudesta lähtien, etten voisi kuvitellakaan eroavani kirkosta. Onhan se niin, että ei kirkkorakennus tai papit tai muukaan ulkonainen pelasta, mutta se, mikä pelastaa, on Jeesus Kristus. Kirkossa istuessa me kristityt saamme yhteisestä uskosta iloa ja voimaa. Se pitää itse kokea.
kukaan ei ole pakottamassa ketään eroamaan kirkosta.
Mutta kukaan ei voi estää ihmisiä eroamasta kirkosta. Ja hehän eroavat.
Älä kuulu kirkkoon! Ei kukaan pakota sinua. Mutta sinäkään et voi estää etkä kieltää minua kuulumasta, vaikka niin innokkaasti yrität.