vielä velkasaneeraus?

Käyppäs katsomassa www.takuu-saatio.fi tai kilauta kuntasi velkaneuvontaan. Näistä löytyy auttavia käsiä.

Soitin juuri Turun kaupungin velkaneuvojalle ja siellä jonot helmikuulle. Että näin.
Nyt kun olen vihdoist päässyt töihin, että voisin hakeutua saaneeraukseen, en pääse edes papereita jättämään ennenkuin kevällä. Ja siihen mennessä ystävämme u-mies onkin jo lähestynyt palkanmaksua omalla kirjeellään.
Toisaalta taas keskarijuoppo serkkulikka pääsi saneeraukseen, vaikka oli totisesti velkaantunut huolettomasti jättämällä mm. verot maksamatta, auton osamaksut ynnä kaksi luotollista tiliä polkenut pohjaan saakka.Nolla-lyhennyksellä vielä??
Soittelin myös muutaman yksityisen asianajaja toimiston läpi, mutta ne joita sain kiinni sanoivat etteivät tee hakemuksia ollenkaan.
Maksuohjelma kestää 5 vuotta ja sen jälkeen velkojalla on vielä 2 vuotta aikaa periä ylimääräisiä (HAH?!) rahoja sinulta.
Perjantaina, iltapäivä, taidan ottaa loppupäivän rokulia, vituttaa...Parempaa jatkoa sinulle!

Onko joku velkasaneerauksessa?ja antaa ihan käytännön tietoa?

täältä lyhenneltynä:
http://www.takuu-saatio.fi/velallisen_maksukyvyn_maarittami.htm




Tulot

Lähtökohtaisesti tulee huomioida velallisen kaikki mahdolliset tulot oli se sitten palkkatuloa, eläkettä, sosiaalietuutta, pääomatuloa, korvausta tms.

Tuloiksi katsotaan myös ne, jotka eivät ole ulosmittauskelpoisia kuten tietyt sosiaalietuudet.

Elatusapu tai -tuki ja sekä lapsilisä huomioidaan.

Lomarahat ovat tuloa, mutta vapaaehtoisissa velkajärjestelyissä ne saatetaan jättää huomioimatta, jotta velalliselle jäisi vähän ylimääräistä käyttöön. Lomarahat ovat myös yleensä kertasuoritteisia.

Toimeentulotukea ei yleensä lasketa tuloksi, koska tällöin velallisella ei tavallisesti ole maksuvaraakaan. Mutta syytä on kuitenkin huomioida ja ilmoittaa, jos toimeentulotukea on saatu ja minkä takia.

Luontaisedut eivät välttämättä vaikuta suoranaisesti velallisen maksukykyyn, mutta ne on kuitenkin huomioitava. Useinmiten velalliselta säästyy vastaavasti menoja.

Kaikki erilaisten kulujen kattamiseen tarkoitetut korvaukset huomioidaan tulona. Tällaisia voivat olla kilometrikorvaukset, verottomat päivärahat, erilaiset korvaukset luonteiset sosiaalietuudet, kuten hoitotuet.

Maksuvaraa laskettaessa tarkastellaan aina velallisen nettotuloja, mutta myös bruttotulot on selvitettävä, jotta nähdään esimerkiksi pidätysten oikeellisuus. Täten maksavaraa laskettaessa eritellään ensin kaikki bruttotulot ja sitten niistä tehtävät pidätykset, joita ovat:

verot

eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut

ammattiliiton jäsenmaksut.

Mikäli velallisen tuloista suoritetaan ulosmittausta tai esimerkiksi työnantaja pidättää osan henkilökuntalainan lyhennykseksi, näitä ei luonnollisesti huomioida nettotuloja vähentävänä, koska ne poistuvat, kun ja jos päästään jonkinlaiseen velkojen järjestelyyn. Erittäin oleellista on, että tarkistetaan verotuksen oikeellisuus, jotta ei pääsisi syntymään verovelkoja, jotka usein vaikeuttavat suunnitelman toteuttamista.

Maksuvara lasketaan aina kuukautta kohden. Täten jos tulo maksetaan kerralla pidemmältä ajalta kuin kuukaudelta, jaetaan summa kuukautta kohden. Samoin jos hakijalla on vaihtelevat tulot, kuten elinkeinonharjoittajalla tai proviisiopalkalla työskentelevällä, ilmoitetaan todennäköisin keskiarvo kuukautta kohden.

Kaikista tuloista on velallisen hankittava liitteet, jotta voidaan tarkistaa, pitävätkö hakijan ilmoittamat tiedot paikkaansa. Avustajankin on syytä tarkistaa tiedot liitteistä. Esimerkiksi viimeinen palkkatosite voi olla harhaanjohtava, jos siihen sisältyy jotain poikkeuksellista (kuten lomarahoja tai sairaslomaa), joten tietojen täsmäävyys kannattaa peilata pidemmälle ajanjaksolle.

Velallisen puolison tulot on myös aina selvitettävä riippumatta siitä, onko kysymyksessä avio- tai avoliitto, hakevatko he velkajärjestelyä yhdessä tai onko heillä yhteistä omaisuutta, velkaa, lapsia tms. Puolison tulotiedoilla on merkitystä erityisesti yhteisten menojen jakamisessa. Samoin lapsilla voi olla omia tuloja, jotka on myös otettava huomioon.



Menot

Maksuvaraa laskettaessa menoina huomioidaan:

velallisen ja hänen perheensä elinkustannukset

asumismenot

mahdollinen elatusvelvollisuus

tietyt erikoismenot, kuten työmatkakulut, päivähoitomaksut, sairauskulut.

Muista kuin elinkustannuksista velallisen tulee hankkia liitteet, joista voidaan tarvittaessa tarkistaa annettujen tietojen oikeellisuus.

Niin sanotut välttämättömät elinkustannukset on idealtaan lähes sama kuin toimeentulotuen perusosa eli se on yksi kiinteä summa, jolla on tarkoitus kattaa
kaikki jokapäiväisen elämän vaihtelevat menot. Ne kattavat seuraavat perheen menot:

ravintomenot,

käyttövarat ja muut jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot,

vähäiset terveydenhuoltomenot

paikallisliikenteen maksu tai muut vastaavan suuruiset työssäkäynnistä aiheutuvat menot

television lupamaksu,

sanomalehden tilausmaksu,

puhelimen käyttömenot,

vaatemenot ja

lasten tavanomaisista tarpeista aiheutuvat menot.

Välttämättömiä elinkustannuksia ei eritellä erikseen, vaan se on velallisen ja hänen perheensä oma asia, mihin he näihin menoihin varatut rahat käyttävät. Koska velkojen järjestelyssä on yleensä kysymys useammista vuosista, välttämättömien elinkustannusten määrä on suurempi kuin toimeentulotuessa. Pääsääntöisesti käytetään oikeusministeriön asetuksessa (322/2001):

Yksinäinen tai yksinhuoltaja 440 €/kk

Yhteistaloudessa toisen täysi-ikäisen kanssa asuva 370 €/kk

Samassa taloudessa asuvat alaikäiset lapset 280 €/kk ja kolmannesta alaikäisestä lapsesta eteenpäin 260 €/kk

Samassa taloudessa asuvat 17-vuotiaat lapset 310 €/kk.

Mikäli lapsi opiskelee lukiossa eikä voi itse turvata toimeentuloaan, hänen elinkustannuksinaan voidaan 18 ikävuodesta alkaen huomioida 310 €/kk vähennettynä lapsen saamilla avustuksilla ja etuuksilla (esim. elatusapu, opintoraha) lukion päättymiseen saakka. Mikäli lapsi on peruskoulun jälkeisessä muussa koulutuksessa, voidaan huomioida elinkustannukset vastaavin perustein enintään kahdelta vuodelta.

Välttämättömien elinkustannusten määrä lasketaan koko perheelle yhteensä eli katsotaan paljonko kokonaisuutena ovat perheen menot.

Lähtökohtaisesti asumismenoina hyväksytään kaikki suoranaisesti asumiseen liittyvät menot kokonaisuudessaan (ei omavastuuosuutta niin kuin toimeentulotuessa). Tällaisia menoja ovat

vuokra tai vastike (mikäli vastikkeeseen sisältyy osuutta, jolla maksetaan mahdollista asunto-osakeyhtiön lainaa, myös se osuus huomioidaan asumismenona)

mahdolliset lämmityskulut

sähkömenot

vesimaksut

saunamaksut

koti- tai kiinteistövakuutus

kiinteistövero

maanvuokra

autopaikka

nuohousmenot

jätehuoltomenot

katumaksut yms.

Sen sijaan asuntolainan hoitomenoja ei oteta menoina huomioon. Mikäli jokin meno vaihtelee ja/tai maksetaan harvemmin kuin kerran kuudessa, lasketaan keskiarvo kuukautta kohden. Siten tulee katsoa esimerkiksi lämmityskulujen määrä noin vuosi taaksepäin ja sähkölasku jakaa kuukautta kohden.

Välttämättömien elinkustannusten ja asumismenojen lisäksi seuraavat menot huomioidaan joko aina tai erityisillä perusteilla:

Mikäli velallisen tulee maksaa elatusapumaksuja, ne huomioidaan aina menona

Mikäli perheellä on maksettavana päivähoitomaksuja, ne huomioidaan aina

Mikäli oman auton käyttäminen on välttämätöntä työn kannalta, voidaan työmatkakuluja laskea olevan saman verran kuin verottaja hyväksyy verotuksessa vähennyksenä (0,195 €/km vuonna 2002 ). Saadusta kokonaiseuromäärästä huomioidaan velallisen menoina kuitenkin vain paikallisliikenteen maksun ylittävä osuus, koska se sisältyy välttämättömiin elinkustannuksiin.

Mikäli velallisella on tavanomaista suurempia terveydenhuoltomenoja, ne voidaan ottaa huomioon esimerkiksi lääkärintodistuksen perusteella. Menoista huomioidaan kuitenkin vain se määrä, mitä Kela ei korvaa eli asiakkaan omavastuuosuus.

Mikäli velallisella on menoja, joiden kattamiseen hän saa jotain korvausta tai etuutta, nämä menot otetaan huomioon (jos kyseinen korvauskin on merkitty tuloksi). Tarvittavien menojen määrä on perusteltava erikseen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sellaiset menot, joita varten maksetaan päivärahoja, kilometrikorvauksia, hoitotukea.

Pääsääntöisesti muita menoja ei huomioida kuin poikkeustapauksissa ja erityisen painavilla perusteilla (kysymykseen voisivat ehkä tulla välttämättömät kodintarvikehankinnat, välttämättömät asunnon korjaukset, lapsen erityisestä tarpeesta aiheutuvat menot yms.).

Yhteistaloudessa asuvien henkilöiden vaikutus


Avoliitossa olevat vastaavat vain omista menoistaan. Siten avopuolisot vastaavat omista elinkustannuksistaan ja menoistaan sekä yhteisistä menoista puoliksi. Poikkeustapauksena on tilanne, jossa avopuolisoilla on yhteinen lapsi - yhteisen lapsen menoista he vastaavat nettotulojensa mukaisessa suhteessa. Toinen tyypillinen poikkeus on tilanne, jossa avopuolison omat tulot eivät riitä kattamaan edes omia menoja, eikä hän saa esimerkiksi toimeentulotukea, koska siinä huomioidaan avopuolisonkin tulot. Tällöin velkajärjestelytilanteissa voidaan katsoa, että parempituloisen avopuolison on osallistuttava toisen elatukseen.

Hei,
Olen entinen ja nykyinen yrittäjä. Panin firmani konkurssiin noin kymmenisen vuotta sitten. Jätin veroja maksamatta ja olin muutenkin epärehellinen ja panin yritystoimintaan kuuluvaa rahaa omaan taskuuni.Nyt mulla pyyhkii hyvin. Maksoin epävirallisesti takaajilleni velat pois. Panin ennen konkurssia tontin vaimon nimiin.Nyt asun itsekin siellä (epävirallisesti).Minua huvittaa miten helppoa on kusettaa typerää yhteiskuntaa.Nyt kun velat on saatu anteeksi, niin olen osakkaana uudessa firmassa.Hyvin pyyhkii. Kiitos kaikille.