On kirjoitettu tarpeesta siirtää esim. Turkuun Suuriruhtinaamme Aleksanteri II:n muistomerkki Helsingin Senaatintorilta. Ei ikinä!
Liberaali uudistusmielinen Aleksanteri II oli demokraattisin Tsaari. Mielestäni hänen paikkansa on siinä, missä nyt seisookin.
Miksi lempeä vapaamielinen Tsaari yritettiin salamurhata niinkin monta kertaa? (ja lopulta onnistuttiin)
Imperiumin koossapito onnistuu vain ankaralla kädellä ja hirvittävällä terrorilla?
Kansat haluavat olla itsenäisiä, oli hallitsija kuinka lempeä ja hyvä tahansa.
Liberaali uudistusmielinen Aleksanteri II oli demokraattisin Tsaari. Mielestäni hänen paikkansa on siinä, missä nyt seisookin.
Miksi lempeä vapaamielinen Tsaari yritettiin salamurhata niinkin monta kertaa? (ja lopulta onnistuttiin)
Imperiumin koossapito onnistuu vain ankaralla kädellä ja hirvittävällä terrorilla?
Kansat haluavat olla itsenäisiä, oli hallitsija kuinka lempeä ja hyvä tahansa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuiskin Aleksanteri - ENSIMMÄISEN PATSAAN. Hänhän sen temppunsa teki Hälsinkiläisten eduksi. Se heille suotakoon.
Venäjän keisari Aleksanteri I siirsi pääkaupungin Turusta Helsinkiin, kauemmas Suomen entisestä emämaasta Ruotsista, 1812. Samalla hän määräsi Helsinkiin rakennettavaksi sen uuden arvon mukaisen keskustan.
Joten Turkuun olisi Aleksanteri I patsas kyllä paikallaan. Mistäs sellainen löytyisi, HE-HE!
http://www.senaatintori.fi/aleksi.htm
Aleksanteri I:n patsas on myos Helsingissä. Se on vähän piilossa, mutta ei kaukana Alexanteri II:n patsaasta. Se on sisäpihalla. En nyt muista enää tarkasti. Yksi tuttu näytti sen kerran. Siitä oli ollut HS:ssa artikkeli. Siirrettäkoon se Turkkusseen!
suuren pojanpoika.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_II#Saksalainen_prinsessa
Jos niillä oikeasti on jotain muuta viestiä kuin se että "joku on sallinut meidän tehdä hänelle patsas"
niin kyllähän semmoinen kansallisaarre pitää säilyttää. Rohkaisen tätä liikettä.
Siirtäkää (älkää tuhotko) kaikki muutkin muistomerkit suomesta jotka eivät ole kansan käsi-alaa.
Jos kansa noudattaisi tätä sanomaani kirjaimellisesti täältä palaisivat
monet monumentit.
en edes lähde erittelemään.
Aleksanteri toinen, Helsinki
Lähestyn sinua, kuin kansan vielä taipuvaniskaisin alamainen. Köyhän kansan anteliaisuus on käsittämätön voima. Se voi yllättää, kuin rajumyrsky ja olla voimakas, kuin hyökyaalto. Historiamme on tupaten täynnä näitä kaikkia mahdollisia muotoja. Kansan kiitollisuudesta ja kunnioituksesta yleensä ylhäistä ihmistä kohtaan.
Seisot korkealla ja koppavana katsellen, kai Viroon saakka. Ympärillä on aina hosunut kaikenlaista sählääjää sotilaasta, arkkienkeliin saakka. Kerronko oman historiasi?
Siitä on jo kauan aikaa. Elettiin helteistä päivää vuonna 1833 kesäkuussa. Ruhtinaskunnassa tunnustettiin, teidät oi taivainen Romanovien suku, ainoaksi maailman hallitsijaksi. Ruotsinkieliset kartanoherrat tiedettiin toki paremmaksi väeksi. Romanovien tsaarillinen paatti oli kiinnitetty Kauppatorin rantaan. Takakannella olivat Aleksandra Feodorovna ja miehensä Nikolai ykkönen halailleet ja pussanneet. Siitä vihdoin nousivat maihin. Tähän laitettiin merkiksi myöhemmin keisarinkivi. Pallo kivipaaden päähän ja siihen kaksipäinen kotka mulkoilemaan joka suuntaan.
Suurempi merkitys tuli asialle myöhemmin. Paikalla ollut kansanjoukko oli riemuissaan. Porvarit hymyilivät ja tunsivat saaneensa affääreilleen lisäpotkua. Papisto hymyili, vaikka luterilainen uskonto ei kuulunutkaan vieraiden arkielämään. Aatelisto tunsi saaneensa vertaistansa parempaa seuraa Helsinki-nimiseen muutaman tuhannen asukkaan kylään. Talonpojat vain kätkivät siementä maahan. Olihan parasta kevätkylvön aikaa.
Vieraat häipyivät ajallaan, mutta kaupungin syväharras sivistyneistö ja lukemaan oppinut porvaristo oli vieläkin lämpöisenä. Kiitollisuuden muistoa Romanoveille päätettiin kunnioittaa laittamalla parhaalle paikalle Iivana Julman sukua pronssissa seisomaan. Kunnia tuli Aleksanteri toisen kohdalle. Hänhän lienee biologista sukua vierailijalle. Kuka tietää?
A. Thesleff, rikas liikemies, laittoi kolikkohatun kiertämään. Köyhä kansa kaiveli roposet esille. Laittoi siihen joku rikaskin jotakin, että saatiin kasaan 18000 ruplaa. Se oli yli 70000 markkaa Otettiin joku kallispalkkainen arkkitehti Engel suunnittelemaan. Samoin kuin tänään, huomattiin kustannukset olivatkin jo huomenna 27000 ruplaa
Paljastustilaisuuden väitetään olleen harras, uskonnollinen ja mieliin painuva. Helsingin köyhät saivat tulla katselemaan, miten heidän anteliaisuutensa oli tuottanut kauniin hedelmän. On ollut sydäntä lämmittävä tunne nälissään ja taudeissaan katsella pronssin kiiltoa. Omilla rahoilla pystyyn laitettua komeutta.
Patsas on saanut kokea kaikenlaista seisoessaan niin kamalassa paikassa. Saksalaisten vallatessa Helsinkiä mereltä Mannerheimille, tykkituli tupsahteli aivan viereen. Myöhemmin suojeluskunnan kirkasotsaiset ajattelijat halusivat pois koko pystin. Talvi- ja jatkosota olivat Aleksille yhtä pelkoa. Venäläiset pommittivat jopa yliopiston muusiksi vierestä. Helsingin repimisvimman aikana 60-luvulla esitettiin ajatus jyrätä tori sileäksi asfaltilla.
Aleksanteri toinen on kuin rakkaus. Kaiken se kestää siinä vallan etupihalla. Se on kuunnellut yliopiston viisauden valumista ylioppilaisiin ja varuillaan höristellyt korviaan valtioneuvoston linnaan, kun siellä on kokoonnuttu. Edessä oli pitkään esivallan putkat, raastuvat ja maistraatit.
Nyt turistit kuvaavat, kirkuvat kummallisilla kielillään iloisina, jalustassa roikkuen. Kaupungin puistoihmiset tuovat uusia kukkia ja kastelevat helteellä hellästi. Lokit sontivat, kuin ennenkin ja raitiovaunut kolisevat pahemmin kuin 30-luvulla. On arvioitu, että nyt vastaavan pystin laittaminen olisi yli neljän miljoonan euron arvoinen urakka. Niin Aleksi Ovat menneet ruplat ja markat, vain sinä olet jäänyt.
Kiva kirjoitus, mutta täysin väärällä osastolla kusipäiden käsissä.
Lisää näitä ja jatkoa tälle jos mahdollista.