Levyepiteelikarsinooma

Paljon siellä oli juttuja, mutta aika vähän mielestäni kohdun kaulaosansyöpäjuttuja. Kaipaisin tietoa hoitojen sujumisesta, toipumisista yms.

Apua kirjoitti:

Paljon siellä oli juttuja, mutta aika vähän mielestäni kohdun kaulaosansyöpäjuttuja. Kaipaisin tietoa hoitojen sujumisesta, toipumisista yms.

Joo, on todella vähän gynekologisia syöpiä, enimmäkseen rintasyöpää sairastuneilta molemmalla palstalla, siis suomi24 ja cancer.
Saamani sytostaattihoito on hyvätasoista, olen saanut apua ja neuvoja. Olin myös poistoleikkauksessa. Sytostaattihoitojen jälkeen vielä n.25-30 kertaa sädetyshoitoa.
Suosittelen jaksamista pysyä kuulolla ja ajan tasalla. Tsemppiä!

Valitettavasti tuli liian pitkä tauko, mutta kun ei ole ollut merkittäviä oireita. Nyt oli pientä verivuotoa, sekä kaksi "pattia" kohdunsuussa.
Olen ollut todella stressaantunut monista syistä viime vuodet.
Olen perehtynyt psykosomatiaan ja olin tällaista alitajunnassani odottanutkin. Sopii niin elämän historiaani. "Syvät haavat, pitkäaikainen mielipaha, itsesyytökset, kätketty suru, vihantunteiden elättäminen" "Mitä se hyödyttää". Jotenkin, vaikka olen tiedostanut tilanteeni, en ole sitä osannut itse katkaista. Tämä sairaus on tavallaan "pelastajani", hyvä syy keskittyä itseen ja kieltäytyä olemasta "käytettävissä".
Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaani vanhempieni ja muidenkin sukulaisten huolien kantamiseen, se on oikeastaan vienyt kaiken energiani, enkä ole heitä edes pystynyt auttamaan. Olen jopa saanut syytöksiä, joissa on auttamiseni "tarkoitusperiä" kyseenalaistettu, se masentaa, loukkaa ja turhauttaa. Näissä tapauksissa apuani on kuitenkin pyydetty ja olen siirtänyt oman elämäni sivuun ja yrittänyt vilpittömästi auttaa.
Nyt on pakko antaa menneet anteeksi muille ja nimenomaan itselle. Valita ilontäyteinen maailma, rakastaa ja hyväksyä itsensä.
On minulla nyt tehtävää. Aloitin nyt siivoamalla kaappini ja luopumaan kaikesta mitä en tarvitse, siinä voi samalla kantaa menneisyyttään roskiin myös mielestään. Olen huomannut jo muutaman viikon aikana edistystä, vuoto on lakannut ja tuntuu, että patitkin ovat pienentyneet.
Haluaisin kommentteja sairastuneilta, tunnistaako kukaan itsensä tästä vuodatuksestani.

Apua kirjoitti:

Valitettavasti tuli liian pitkä tauko, mutta kun ei ole ollut merkittäviä oireita. Nyt oli pientä verivuotoa, sekä kaksi "pattia" kohdunsuussa.
Olen ollut todella stressaantunut monista syistä viime vuodet.
Olen perehtynyt psykosomatiaan ja olin tällaista alitajunnassani odottanutkin. Sopii niin elämän historiaani. "Syvät haavat, pitkäaikainen mielipaha, itsesyytökset, kätketty suru, vihantunteiden elättäminen" "Mitä se hyödyttää". Jotenkin, vaikka olen tiedostanut tilanteeni, en ole sitä osannut itse katkaista. Tämä sairaus on tavallaan "pelastajani", hyvä syy keskittyä itseen ja kieltäytyä olemasta "käytettävissä".
Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaani vanhempieni ja muidenkin sukulaisten huolien kantamiseen, se on oikeastaan vienyt kaiken energiani, enkä ole heitä edes pystynyt auttamaan. Olen jopa saanut syytöksiä, joissa on auttamiseni "tarkoitusperiä" kyseenalaistettu, se masentaa, loukkaa ja turhauttaa. Näissä tapauksissa apuani on kuitenkin pyydetty ja olen siirtänyt oman elämäni sivuun ja yrittänyt vilpittömästi auttaa.
Nyt on pakko antaa menneet anteeksi muille ja nimenomaan itselle. Valita ilontäyteinen maailma, rakastaa ja hyväksyä itsensä.
On minulla nyt tehtävää. Aloitin nyt siivoamalla kaappini ja luopumaan kaikesta mitä en tarvitse, siinä voi samalla kantaa menneisyyttään roskiin myös mielestään. Olen huomannut jo muutaman viikon aikana edistystä, vuoto on lakannut ja tuntuu, että patitkin ovat pienentyneet.
Haluaisin kommentteja sairastuneilta, tunnistaako kukaan itsensä tästä vuodatuksestani.

Lue lisää

Muutama vuosi sitten kohdussa oli pieni löydös, epäiltiin myoomaksi, se oli niin pieni, ettei ollut aihetta kuin käynti kerran vuodessa kontrollissa. Minulla oli usein vuotohäiriöitä, mutta eivät olleet kyllin pahoja. Vasta viime syksynä vuoto oli pitkittynyt, yli parisen viikkoa jatkuneet kuukautiset. Päädyttiin kaavintaan ja otettiin kaavinnassa polyypista(gynekologin mukaan) näyte. Se lähetettiin patologille. Osoittautui sitten syöväksi, adeno carsinoma III. Poistoleikkaus tehtiin ennen joulua, otettiin pois kohtu, munasarjat ja vielä vatsasta imusolmukkeet. Tuli iso leikkaus. Nyt olen sytostaattihoidossa.
Nuo aiemmat kokemat, siis masennus, suru, stressi, huoli, heikko itsetunto yms. ovat koettuja. Sairastin ja kävin terapialla, mutten saanut riittävästi apua. Odotin pitkään toista uutta terapiaa, puolitoista vuotta. Sain kaivattua terapiaa, mutta liian myöhään, sairastuin syöpään. Kaikki on koettua ja nyt suhtaudun aika rauhallisesti tähän syöpään koska tiedän koko ajan mitä minulle tapahtuu. Aiemmin sairastaessani masennusta en ymmärtänyt tai tiennyt ja kärsin, miksi ja mitä tulee tapahtumaan. Miksi olen tällainen huono ihminen? Itkin usein, nyt en enää kuin kerran. Muutaman kerran kyynelehdin tuntiessani surua. Sairaus pistää jollakin tavalla herättämään ja opin kunnioittamaan itseäni yksilönä. Voimia ja tsemppiä!

kohdunrungon syöpä kirjoitti:

Muutama vuosi sitten kohdussa oli pieni löydös, epäiltiin myoomaksi, se oli niin pieni, ettei ollut aihetta kuin käynti kerran vuodessa kontrollissa. Minulla oli usein vuotohäiriöitä, mutta eivät olleet kyllin pahoja. Vasta viime syksynä vuoto oli pitkittynyt, yli parisen viikkoa jatkuneet kuukautiset. Päädyttiin kaavintaan ja otettiin kaavinnassa polyypista(gynekologin mukaan) näyte. Se lähetettiin patologille. Osoittautui sitten syöväksi, adeno carsinoma III. Poistoleikkaus tehtiin ennen joulua, otettiin pois kohtu, munasarjat ja vielä vatsasta imusolmukkeet. Tuli iso leikkaus. Nyt olen sytostaattihoidossa.
Nuo aiemmat kokemat, siis masennus, suru, stressi, huoli, heikko itsetunto yms. ovat koettuja. Sairastin ja kävin terapialla, mutten saanut riittävästi apua. Odotin pitkään toista uutta terapiaa, puolitoista vuotta. Sain kaivattua terapiaa, mutta liian myöhään, sairastuin syöpään. Kaikki on koettua ja nyt suhtaudun aika rauhallisesti tähän syöpään koska tiedän koko ajan mitä minulle tapahtuu. Aiemmin sairastaessani masennusta en ymmärtänyt tai tiennyt ja kärsin, miksi ja mitä tulee tapahtumaan. Miksi olen tällainen huono ihminen? Itkin usein, nyt en enää kuin kerran. Muutaman kerran kyynelehdin tuntiessani surua. Sairaus pistää jollakin tavalla herättämään ja opin kunnioittamaan itseäni yksilönä. Voimia ja tsemppiä!

Lue lisää

Minä en ole käynyt terapiassa, vaikka masennus on vaivannut. Ikään kuin olisin ollut 10 v erilainen kuin ennen. Aikaisemmin olin positiivinen ja innostin monia kanssasisaria ottamaan ohjat käsiinsä elämässään ja sain positiivista palautetta. Sanottiin, että oikein säteilin ja tunsin sen itsekin. Jaksoin hyvin paineita ja ajattelin aina "kaikki järjestyy" ja se oli silloin totta elämässäni.
Sitten koin taloudellisen menetyksen lähisukulaisen takauksen takia, velkaa ei itselleni sanottavammin jäänyt, mutta koin tämän läheisen henkilön taholta epäoikeudenmukaisuutta, se satutti tosi paljon. Kohtaamani ylimielisyys sai minut luovuttamaan, ikään kuin halusin tälle henkilölle näyttää millaiseen alennustilaan hän minut järjesti. Vaikka menestys olisi tietysti ollut paras "kosto". Katkeruus tosiasiassa vahingoittaa vain katkeroituvaa, toinen porskuttaa tahollaan ehkä helpottuneenakin väistetystä vastuusta. Hänen elämänsä on ollut pitkään järjestyksessä, olen siitä iloinen, koska henkilö on niin läheinen. Tiedän, että hänelläkin on ollut oma tuskansa ja hän on nyt itsekin lähestynyt minua ja välimme ovat ok.
Ajauduin sitten tekemisiin ahdistavan häiriintyneen henkilön kanssa asumisjärjestelyn takia moneksi vuodeksi. Se vei ilon ja energian elämästä. Kun sitten pääsin muuttamaan omaan asuntoon, jouduin samantien huolehtimaan eräästä sukulaisesta, lapseni eivät sitä hyväksyneet ja lamaannuin aika paljon ja työkykyni yrittäjänä laski entisestään, vaikka työni on mielenkiintoista.
Auttelin pyynnöstä siinä sivussa myös läheistä lapsiperhettä, joka sitten osoittautui epäkiitolliseksi ja uhraamani aika teki minut tietysti hieman katkeraksi.
Luin jostakin, että masennus kuuluu joihinkin syöpätauteihin, olen kyllä varma, että tämän tyyppisiin syöpiin se sopii hyvin.
Sairaus on aina monien asioiden summa, me tavallaan tarvitsemme sairaudet, oppiaksemme jotain tärkeää. Minä olen ainakin varma, että olen "hankkinut" tämän sairauden, vaikkakin kokemukseni on luonut sille pohjan. Minun syöpätyyppini on viruspohjainen, ja tiedän että olen sen saanut ex-mieheni "seikkailujen" seurauksena, mutta että sairastuin on oma "valintani". Tämän asian aiheuttama katkeruus on ollut tietysti "rikkana rokassa" kokemieni väärinkäytösten joukossa, ehkä se juuri se raskain ja oleellisin.
Kun sain tiedon tilanteestani, en jotenkin osannut olla edes järkyttynyt, tiesin jo jotenkin, että näin käy.
Vauhdikasta toipumista sinulle ja tietysti voimia, niitä meiltä löytyy kun vain otamme ne käyttöön.
Hanki itsellesi Louise L. Hayn kirja "Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi" hanki myös kirjaan kuuluva "Minä paranen"-kasetti. Niistä on sinullekin varmasti apua.

kohdunrungon syöpä kirjoitti:

Muutama vuosi sitten kohdussa oli pieni löydös, epäiltiin myoomaksi, se oli niin pieni, ettei ollut aihetta kuin käynti kerran vuodessa kontrollissa. Minulla oli usein vuotohäiriöitä, mutta eivät olleet kyllin pahoja. Vasta viime syksynä vuoto oli pitkittynyt, yli parisen viikkoa jatkuneet kuukautiset. Päädyttiin kaavintaan ja otettiin kaavinnassa polyypista(gynekologin mukaan) näyte. Se lähetettiin patologille. Osoittautui sitten syöväksi, adeno carsinoma III. Poistoleikkaus tehtiin ennen joulua, otettiin pois kohtu, munasarjat ja vielä vatsasta imusolmukkeet. Tuli iso leikkaus. Nyt olen sytostaattihoidossa.
Nuo aiemmat kokemat, siis masennus, suru, stressi, huoli, heikko itsetunto yms. ovat koettuja. Sairastin ja kävin terapialla, mutten saanut riittävästi apua. Odotin pitkään toista uutta terapiaa, puolitoista vuotta. Sain kaivattua terapiaa, mutta liian myöhään, sairastuin syöpään. Kaikki on koettua ja nyt suhtaudun aika rauhallisesti tähän syöpään koska tiedän koko ajan mitä minulle tapahtuu. Aiemmin sairastaessani masennusta en ymmärtänyt tai tiennyt ja kärsin, miksi ja mitä tulee tapahtumaan. Miksi olen tällainen huono ihminen? Itkin usein, nyt en enää kuin kerran. Muutaman kerran kyynelehdin tuntiessani surua. Sairaus pistää jollakin tavalla herättämään ja opin kunnioittamaan itseäni yksilönä. Voimia ja tsemppiä!

Lue lisää

Minun piti mennä tiistaina ekaan sädehoitoon, sain soiton sairaalasta maanantaina, että viikko sitten otetusta näytteestä ei löytynytkään syöpää. Otettiin kyllä uusi isompi näyte.
helmik. alussa otetussa papassa kun oli kaikissa näytteissä havaittavissa levyepiteelikarsinooma. papa-luokka 5.
Viikko sitten myös varmoja merkkejä, verisuonimuutoksia, mutta ei levinneisyyttä.
Olen kyllä tehnyt kaikkeni asenteen, ajatuksien tasolla, visualisoinut itseäni terveenä ja "imuroinut" pois syöpää. Olen myös käyttänyt kaikki ravintotieteen tarjoamat apukeinot.
Olo onkin ollut loistava, sivutuotteena hyvä yöuni, tasapaino, kokonaisvaltainen hyvä olo, en ole 10 vuoteen voinut näin hyvin.
Hyvää vointia sinullekin ja kaikille muillekin.

Apua kirjoitti:

Minun piti mennä tiistaina ekaan sädehoitoon, sain soiton sairaalasta maanantaina, että viikko sitten otetusta näytteestä ei löytynytkään syöpää. Otettiin kyllä uusi isompi näyte.
helmik. alussa otetussa papassa kun oli kaikissa näytteissä havaittavissa levyepiteelikarsinooma. papa-luokka 5.
Viikko sitten myös varmoja merkkejä, verisuonimuutoksia, mutta ei levinneisyyttä.
Olen kyllä tehnyt kaikkeni asenteen, ajatuksien tasolla, visualisoinut itseäni terveenä ja "imuroinut" pois syöpää. Olen myös käyttänyt kaikki ravintotieteen tarjoamat apukeinot.
Olo onkin ollut loistava, sivutuotteena hyvä yöuni, tasapaino, kokonaisvaltainen hyvä olo, en ole 10 vuoteen voinut näin hyvin.
Hyvää vointia sinullekin ja kaikille muillekin.

Lue lisää

Ei se kyllä silmän räpäyksessä käy,eli mulla kyllä tuli mieleen että mitähän sekaannuksia sinun kokeiden osalta on ollu.
Toivottavasti kaikki on nuin hyvin ko sanot, tai sitte sulla on ihmeparannus,jota en sulje pois,olen kuullut sellaisestaki.