Epäilevä Tuomas

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Raamatusta löytyy hyvä tarina epäuskosta ja Jumalan kohtaamisesta, kertomus Tuomaksesta, yhdestä apostoleista (Joh 20: 19-29). Veistelin kertomuksesta vapaamuotoisen version, jossa koitan kurkistaa mitä Tuomaksen mielessä liikkui tapahtumien aikana (suluissa olevat ajatukset).

jakeet 19-23
Jeesus näyttäytyy kuolleista noustuaan muille opetuslapsille, puhuu heille Pyhän Hengen lupauksesta ja heidän tulevasta tehtävästään. Tuomas ei satu olemaan paikalla.
("Menin sitten uskomaan sitä juippia joka väitti olevansa Jumalan poika, eipä ollut. Roomalaiset sen listivät, olisi pitänyt tietää. No, ihan hölmöjä se muutenkin puheli. Tästä lähtien uskon vain siihen minkä itse näen. Äly se on joka hallitsee maailmaa...)

24-25
Muut opetuslapset kertovat Tuomakselle kokemuksestaan "Me nähtiin Jeesus, se nousi kuolleista" - Tuomas kertoo ettei usko, ellei näe.
("Tyhmät hihhulit. Johan se todistettiin ettei se ole Jumala, nyt ne sitten pettää itseään harhakuvitelmillaan. Onneksi mä sentään olen fiksumpi kuin nuo kalastaja-dorkat, enpähän sekoa päästäni.")

26-27
Jeesus näyttäytyy uudestaan, tällä kertaa Tuomaksellekin. Jeesus näyttää Tuomakselle mikä meni vikaan. "Onnellisia ovat ne jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat"

Merkittävää on se, että Tuomas ei vastannut "Kyllä, nyt uskon kun kerran näin.", vaan hän vastaa "Minun Herrani ja minun Jumalani". Hän ei pelkästään usko, vaan hän antaa Jeesukselle luvan määritellä hänen todellisuutensa. Omien silmiensä ja älynsä sijasta hän päättää uskoa Jeesusta, joka jo kerran oli ylittänyt hänen käsityskykynsä.

Jos Tuomas myöhemmin tapasi jonkun, joka ei usko hänen sanomaansa vaan leimaakin hänet itsensä harhakuvittelijaksi, en usko että häntä se enää haittaa, hän oli itsekin ollut väärässä. Sama Jeesus josta tuli hänen Herransa, pitää hänestä huolen sen jälkeenkin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä