Pieni kooste

"On ollut hyvin paljon keskustelua Kaakkois-Aasian tilanteesta. Siinä keskustelussa positiivisuudet antavat etsiä itseään ja vain murheellisuutta on tarjolla. On ilmeistä, että vain Raamatun avulla voidaan kärsineitä todella lohduttaa.
Miksi emme siis kiinnittäisi huomiota maapallon kirjoista tunnetuimpaan? Tällä kertaa erityisesti sen luotettavuuteen käännösteknisessä mielessä.
Raamatun kääntämiseen näyttää olevan nykyisin paljon paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Martti Lutherilla oli. Hänellä oli varmasti täysi annos vilpittömyyttä, mutta se ei valitettavasti voi korvata tuon ajan puutteellisia lähtökohtia nykyisiin verrattuna.
Tiesitkö, millä eväin käännöksistä kuuluisin Kuningas Jaakon käännös valmistettiin nykyiseen lähdemateriaaliin verrattuna?
Virittelin raamatunkäännöskeskustelua marraskuussa osoitteessa http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=uskojaelama &t=21273
ja viittasin amerikkalaisen yliopistomiehen Jason David BeDuhnin vuonna 2003 ilmestyneeseen kirjaan ”Truth in Translation”, joka vertailee yhdeksää englanninkielistä käännöstä(KJV,AB,LB,NAB,NASB,NIV,NRSV,NW JA TEV). Kiitos teille, jotka asiallisella tavalla otitte osaa käytyyn keskusteluun.
Nyt olen lukenut huolellisesti alleviivaten BeDuhnin kirjan ja saanut mielestäni maallikolle oivallista tietoa Raamatun kääntämisestä. Toki Jehovan todistajien maailmanlaajuisen opetusohjelman myötä olen vastaanottanut jo aiemminkin taustatietoa siitä, miten Raamattu on meidän nykyasuumme päätynyt.
Apulaisprofessorin teoksen vajaat kaksisataa sivua motivoi minua heittämään lisää sytykkeitä tällekin palstalle sen pohtimiseen, miten meidän maallikoina tulisi suhtautua erilaisiin tapoihin kääntää Pyhää Kirjaa. Tämä on erityisen tärkeää omalla kielialueellamme, jossa käännösvaihtoehtoja on vain muutamia ja uskonnollisesta homogeeniudesta johtuen ennakkoluulot ovat erityisen suuret sen suhteen, mistä tuutista se ”paras Raamattu” tulee.
Johdanto-osassa apulaisprofessori BeDuhn kertoo englanninkielisessä maailmassa vallitsevasta tilanteesta: ”Ihmiset syyttävät nopeasti epätarkkuudesta ja asenteellisuudesta jonkun toisen käännöstä. Millä perusteella? Sen perusteella, että ne poikkeavat jostakin normista, joka määrittää sen, millainen käännöksen tulisi olla? Mikä on tuo normi? Näyttää siltä, että monille normi on Raamatun KJ-käännös”(King James Version1611).(1)
Suomessa normi näyttää olevan KR38, joillekin jopa vielä vanhempi suomalainen käännös. Ajatuksena ilmeisesti on: mitä vanhempi käännös sitä alkuperäisempi. Tämä kenties perustuu siihen ajatukseen, että uudemmat Raamatun käännökset olisivat vanhempien samankielisten kieliasumuutoksia. Näinhän asia ei toki ole.
Jehovan todistajien UM(=NW)-käännös herättää ennakkoluuloja näemmä myös amerikkalaisessa ympäristössä: ”Koska Uuden maailman käännös on yhteydessä Jehovan todistajiin, sitä sanotaan usein ja herkästi esimerkiksi käännöksestä, jossa täytyy olla tarkoitushakuisuutta takana, toisin kuin oletettavasti olisi objektiivisissa, neutraaleissa ja oppineiden tekemissä laajalti levinneissä Raamatuissa nykyään. Aatteellisuuteen liittyvä huomio nousee siitä tosiasiasta, että Jehovan todistajien teologia ei vastaa valtavirran uskontokuntien ajatuksia. Tämä eroavaisuus luo vihamielisen ilmapiirin, missä valtavirran teologinen edustajisto esittää, että mikä tahansa UM-käännöksen poikkeava variaatio tutuista käännöksistä, täytyy palvella salattua motiivia vääristää "totuutta".(2)(Tämä käännös poimittu sivulta http://www.geocities.com/mr_raamattu/beduhn.htm)
Viritän tätä käännöskeskustelua siten, että laitan eri alustuksia erilaisille käännöksiin liittyville piirteille. Lainaan otteita BeDuhnin kirjasta (äskeistä otetta lukuunottamatta)omina käännöksinäni, joiden mahdollisista puutteista kannan täyden vastuun. Toivon, että pysyisimme keskusteluissa mahdollisimman lähellä otsikon aihepiiriä, minkä ei pitäisi olla este rakentavalle keskustelulle.
Tämän otsikon alla muutama peruskysymys, joihin toivon kannanottoja:
1)Millä perusteilla Sinä tarkastelet erilaisia käännöksiä Raamatusta?
2)Mitä mieltä olet KR38:sta, KR92:sta ja UM-käännöksestä? Mihin mielipiteesi perustuvat?
Viitteet BeDuhnin teokseen
(1) s.xiii
(2) s.38,39


Joku voi jo aavistaa, mikä käännös apulaisprofessori BeDuhnin mielestä oli se ”paras käännös”: ”Vaikka on vaikea määrittää tällaisen analyysin lopputulosta, voidaan sanoa, että UM-käännös osoittautuu vertailluista käännöksistä tarkimmaksi.” Toiseksi tulee sitten katolinen käännös NAB.(1)
BeDuhn esittää mielenkiintoisen taustatulkinnan ”testivoittajakäännökselle”: ”Jehovan todistajat ovat lähempänä protestantteja(kuin katolisuus ja NAB) siinä näkemyksessään, että yksin Raamattu on uskon alkulähde kaikissa yksityiskohdissaan. Voisi olettaa tämän uskonnollisen ryhmän työskentelevän ”protestanttisen painoslastin*” alla. Mutta näin ei ole asianlaita siitä yksinkertaisesta syystä johtuen, että Jehovan todistajien liike oli ja on radikaalimpi irtautuma vallitsevasta viime vuosituhannen kristillisestä traditiosta kuin useimmat protestantismin lajit. Tämä liike on, toisin kuin protestanttinen uudistusliike, todella uudelleen arvioinut kristillisyyttä aivan alusta pitäen. Pidätpä sitten asiasta tai et, Jehovan todistajat ovat tämän seurauksena lähestyneet Raamattua tietyllä viattomuudella ja rakentaneet uskonsa ja käytäntönsä Raamatun raaka-aineista ilman ennakkopäätöstä siitä, mitä sieltä pitäisi löytyä.
Jotkut kriitikot ovat tietysti sitä mieltä, että tällaisen menettelyn lopputulos voi olla naiivi. Mutta Raamatun käännökselle se ainakin on merkinnyt tuoretta tekstin lähestymistä, jossa on paljon vähemmän ennakko-oletuksia kuin monissa protestanttisissa käännöksissä.
Koska Jehovan todistajat ovat kristillisyyden valtasuuntauksen ulkopuolella, vaikutelma sekä suuren yleisön että useiden merkittävien raamatunoppineiden keskuudessa on se, että UM-käännöksen erot johtuvat todistajien omituisista ajatuksista ja suuntautuneisuudesta. Olen löytänyt kourallisen sellaisia esimerkkejä tarkoitushakuisuudesta UM-käännöksessä, joissa kääntäjien mieltymykset mielestäni ovat heikentäneet tarkkuutta…Suurin osa eroista muihin käännöksiin johtuu (UM:n) suuremmasta tarkkuudesta sanatarkkana ja konservatiivisena alkuperäisten UT kirjoittajien ilmaisujen käännöksenä.”(2)
(1) s.163
(2) s165
BeDuhn kertoo asenteestaan ”Tuhansilla amerikkalaisilla Raamattu-tutkijoilla on pätevyyksiä sanoa sanansa Raamatun kääntämisestä englanniksi - muiden englanninkielisten maiden tutkijoiden ohella. Minä olen yksi heistä. Siksi katson oikeudekseni kirjoittaa tämän kirjan. Mutta yhtä tärkeää on se, että minulla on asenne, joka asettaa minut etulyöntiasemaan tällaisen kirjan kirjoittajana. Olen historioitsija, joka on omistautunut tutkimaan kristittyjen tekemisiä ja sanomisia kaksi tuhatta vuotta sitten."
"Minulla ei ole panoksena todistaa, että alkukristityt olivat eniten jonkin nykykristillisyyden ryhmän kaltaisia tai noudattivat joitakin erityisiä nykykristillisyyden oppeja…Minun tarkoitushakuisuuteni suosii historiallista totuutta, menneisyyden täsmällistä penkomista ja ymmärtämistä."(1)
”Teologisesti merkittäviin jakeisiin”(2), jotka apulaisprofessori BD on ottanut tarkempaan syyniin kuuluu Kol 1:15,16.
KR92 kääntää jakeet seuraavasti:
”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.”
UM käännös kuuluu: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja. Kaikki muu on luotu hänen välityksellään ja häntä varten.”
Jakeissa on kaksi selkeää ongelmakohtaa: Onko kreikkalaisen tekstin mukaan Jeesus luomakuntaan kuuluva, siis luotu henkipersoona? Tämä sotisi selkeästi 300-luvulla kehiteltyä kolminaisuusoppia vastaan. Toisena ongelmana jotkut ovat nähneet sanan ”muu” käytön UM-käännöksessä. Sana kun ei alkutekstissä esiinny.
JEESUKSEN ESIKOISUUS
Englanninkielisten ”merkittävimpien” käännösten enemmistö kääntää Jeesuksen esikoisuuden ”firstborn of all creation”(NASB,NW,NAB,NRSV,AB). KJV puolestaan esittää ilmauksen ”firstborn of all creature”. ”Suomettuneita” versioita esiintyy sitten muotoina “firstborn over creation”(NIV) ja ”first-born Son, superior to all created things”(TEV) Kaiken huippuna LB, joka tälläkin kohden BeDuhnin mielestä on kovin eläväinen ja sanoutuu irti alkutekstin rasitteista. Sitä ei sen enempää tässä yhteydessä.
Alkutekstistä voi nähdä sivulta http://www.blueletterbible.org/tmp_dir/c/1104927752-226 3.html#15
sen saman, mitä BD asiasta sanoo: ”NIV:n tavoin TEV esittää täysin raamatunvastaista kieltä ”superior to”- ilmauksellaan(vertaa NIV:n ”over”), mitä kreikan kielen genetiivi-ilmaus(”of”) ei mitenkään tarkoita”.
Miksi näin omalaatuinen genetiivi-ilmauksen kiertäminen?
BD selittää: ”Tällä tavoin TEV erottaa Kristuksen luomakunnasta tehden lauseen merkityksen juuri päinvastaiseksi kuin mitä Paavali tässä halusi sanoa. Itse asiassa Bratcher(NIV-käännöksen pääarkkitehti) myöntää, ’että kirjaimellisesti käännettynä tämä raamatunjae ilmaisee, että Kristus on kuuluu luotuun maailmankaikkeuteen’.(Bratcher ja Nida 1977, sivu22)”
Miksi sitten poikkeaminen kreikkalaisesta tekstistä? Vastaus kuulostaako kovasti tutulta epämääräisyydessään: ”sellainen sanatarkka käännös on kestämätön koko kappaleen tekstiyhteydessä”. Tällainen perustelu ei mene läpi tarkkaa käännöstä janoavalle BeDuhinille: ”Selitys on äärimmäinen esimerkki kehäpäättelystä ja johtuu ennakkoasenteesta Jeesuksen persoonaan ennemminkin kuin lauseyhteyteen alkuperäisessä kreikassa…Koska Bratcher, TEV:n kääntäjä, on täysin pätevä kreikankielen tuntija, emme voi lukea näitä muutoksia vahingossa syntyneiksi”(3)
Ilmeisesti suomalaisellakin käännöstavalla (”esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt”) on tekemistä samankaltaisten opillisten silmälasien kanssa? Kuka tietää?
Mitä sinä ajattelet: Onko Jeesus Jumalan ”ainokaisena poikana” Kaikkivaltiaan ensimmäinen aikaansaannos? oliko Paavali oikeassa?
Kaikki käsittelevät Raamatun kääntämistä mahdollisimman tarkasti nykykielellemme ja pohjautuvat amerikkalaisen Raamattu-tutkijan BeDuhnin kirjaan ”Truth in translation”.
Suomalaisen kielenkäytön sääntönä pidetään sitä, että Pyhä Henki kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla Tiedätkö mistä tapa juontaa juurensa? Entä miksi Jehovan todistajien UM-käännöksessä käytetään pieniä alkukirjaimia?
Arizonan yliopiston apulaisprofessori BeDuhn antaa selvitystä käsitteeseen ”pyhä henki”, jonka hän neutraalina tiedemiehenä kirjoittaa ilman opillista korostusta pienillä alkukirjaimilla. Opillisista asioista kun kuulemma on kyse:
”UT:n ajan ihmiset olivat paljon meitä tottuneempia puhumaan ’hengistä’. ”Hengistä” puhuttiin hyvin laajasti ja termi kattoi suunnilleen kaiken, mitä jäi fyysisten aistiemme ulottumattomiin. …Koska olemme tehokkaasti kaventaneet sanan ’henki’ merkityksen ajattelussamme, me helposti panemme kaikki henkeä merkitsevät sanat UT:ssa samaan nippuun. Tämä taipumus vaikuttaa yhdessä sen kristillisen teologian historiallisen kehityksen kanssa, joka on vuosisatojen ajan kehittänyt Pyhän Hengen käsitettä ja kangistanut monet UT:n ”henki”- viittaukset samalla tavoin. Myöhempi kristillinen teologia myös personoi Pyhän Hengen, mikä johti nykyaikaiset kääntäjät ja lukijat ajattelemaan Pyhästä Hengestä ihmistermein kuten ’joka’ ja ’hän’ sanan ’se’ asemasta.”(1)
Isot alkukirjaimet ovat siis Raamatun tarkoitushakuista tulkintaa, josta BD antaa kirjassaan paljon moitteita.
No eikö ”pyhän hengen” kirjoitusasua voisi päätellä taas siitä kreikankielen määrätystä artikkelista?
On kuulemma niin, että ”pyhä henki” esiintyy UT:ssa ilman määrättyä artikkelia 45 ja artikkelin kanssa 42 kertaa. Opin kirjasta edelleen että ”määrätty artikkeli jätetään pois fraaseista, joissa on prepositio( Smythin kieliopin kohta 1128 ).(2) Näitä prepositiofraaseja on BD laskenut olevan 21 ja niistä on kirjassa oikein luettelokin. Kun sitten vielä verbin objektiksi joutuvat muodot(”täyttyä pyhällä hengellä”) sekä muista kieliopillisista seikoista johtuvat määrätyn artikkelin poistamiset huomioidaan, jää tosiasiaksi se, että ”pyhä henki” on kreikan kieliopin kannalta ”epämääräinen” käsite varmuudella 7 kertaa.(3)
Kieliopillisesti siis ”pyhä henki” on epämääräinen ”a holy spirit” seuraavissa jakeissa: Apt8:15,17-19;10:38;19:2;Lu2:25;11:13ja Joh20:22. Ehkä haluat tarkistaa määrätyn artikkelin puuttumisen osoitteesta http://www.blueletterbible.org/tmp_dir/c/1105000804-145 9.html#15
On sitten taas tasan yksi käännös, joka on kaikissa kohdissa alkutekstin kieliasun mukainen ilman teologisia painotuksia: UM-käännös. Voit todeta ihan omin silmin eräiden käännösten omalaatuisuuden netin osoitteesta http://www.blueletterbible.org/tmp_dir/versions/1105001 080-3350.html#2
BD taivastelee, suorastaan herkuttelee, käännösvaihtoehdoilla, jonka tuolla sivulla näit: ”a Holy Spirit”: ”Kuinka voi määrätty yksikkö Holy Spirit olla epämääräinen samanaikaisesti?”(4)
Miksi sitten ne isot alkukirjaimet. BD selittää peruskysymystämme: ”Siihen aikaan, jolloin UT kirjoitettiin ei kreikankielessä tehty eroa isojen ja pienten kirjainten välillä. Vanhat Raamatun käsikirjoitukset tehtiin isoilla kirjaimilla Alkuteksti ei voi antaa meille opastusta isojen alkukirjainten käytöstä. Siksi tiettyjen Raamatussa esiintyvien sanojen varustamisessa isoin alkukirjaimin on kyse sopimuksesta, tavasta ja perinteestä.”(5)
(1) s.135
(2) s.136
(3) s.137
(4) s.138
(5) s.143
Jeesuksen asema ”luomakunnan esikoisena” (1.Kol1:15) on varsin ongelmallinen asia niille, jotka uskovat Kaikkivaltiaan olevan kolmiyhteinen Jumala. Näyttää siltä, että Kolossalaiskirjeen kyseinen kohta tulee kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella olla täsmällisimmillään ”luomakunnan esikoinen”. Tämä tekee vääjäämättä Jeesuksesta vanhimman luomakunnan jäsenen, sillä esikoinenhan on vanhin perheen lapsista. Jeesus on siis todellisuudessa ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14), hänestä Jumala on luomistyöt aikanaan aloittanut.
Vapahtajamme Jeesus Kristus on ”ainokainen poika” siinä mielessä, että sittemmin hänen ”välityksellään luotiin kaikki muu”(UM, katso perustelut ”muu”-sanalle osoitteesta http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=uskojaelama &t=22588 )
Heprealaiskirjeen alussa todetaan Jumalasta ja Jeesuksesta edelleen: ”Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan…”(Hepr1:6). Tämä jae osoittaa sen, että Jeesus on paitsi ”luomakunnan esikoinen” myös ”Jumalan esikoinen”. Kohtuullisen selkeää tekstiä.
Mutta heprealaiskirjeen 1. luku kertoo muutakin mielenkiintoista Jeesuksesta, ja vieläpä sellaista, joka liittyy esille nostamaani teemaan käännöstarkkuudesta.
Heprealaiskirjeen 1:8 kuuluu ”mutta Pojasta: ’Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti’”(KR92)/ ”Mutta Pojastaan hän sanoo: -- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan”(KR92) Nämä käännökset antavat vihjeen taas siihen, että Jeesus olisi Jumala: häntä puhutellaan ”Jumalaksi”.
UM-käännös puolestaan kääntää jakeen seuraavasti: ”Mutta Pojasta: ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti”. Tämän käännöksen mukaan Jumala liittyisi jollakin tavalla Jeesuksen valtaistuimeen, jolloin Jeesus ja Jumala olisivat tässäkin kohtaa Raamattua täysin erilliset persoonat.
BeDuhn käsittelee kirjassaan tämänkin Raamatun kohdan kääntämistä ja tekee selvityksen todella perusteellisesti. Hän toteaa lopultaksi, että ”meidän täytyy vetää se johtopäätös, että UM-käännös on todennäköisemmin oikea”. Samalla hän kuitenkin myöntää, ettei ”kumpaakaan kääntämistapaa voi pitää vääränä”.(1)
Miksi tällainen epävarmuus, jota BD on korostanut otsikoimalla luvun ”Epäselvä valtaistuin”?
Ongelma on siinä, ettei lause, joka sanatarkasti menee ”the throne of you the god until the age the age”, kreikankielessä asussaan sisällä olla-verbiä lainkaan. Voit havaita tämän osoitteesta http://www.blueletterbible.org/tmp_dir/c/1105190182-799 5.html#8 Täten kääntäjä voi sijoittaa verbin kahdella eri tavalla.
BD perustelee UM-käännöksen paremmuutta useilla argumenteillä. Hän kertoo, että ’ho theos” on satoja kertoja muualla UT:ssa käännetty sanalla Jumala(God engl.) ja vain kolme kertaa puhuttelumuotona(O God, engl). Enemmistöperiaate ei tietenkään sinänsä ole sitova, suuntaa antava kuitenkin.
Toinen perustelu esitetään sitten ilmaisusta ”ikuisesti”: ”Raamatussa ei ole yhtäkään muuta kohtaa, jossa ’ikuisesti’ olisi yksinään predikaatti-ilmauksena(predicate phrase) ’olla’-verbin kanssa. Näin olisi tilanne, jos lause luettaisiin ’Jumala, sinun valtaistuimesi on ikuisesti’.” Kuulostaa kohtuullisen vakuuttavalta näin maallikosta.
Kolmas perustelu, joka tukee jälleen UM-käännöstä on apulaisprofessorin mukaan se tosiseikka, että lausetta ”Jumala on valtaistuimesi” ei voida muulla tavoin kreikaksi sanoa. Puhuttelumuodon sisältävä ”Jumala, sinun valtaistuimesi on ikuisesti” voidaan, nimittäin: ”käyttämällä suoraa puhuttelumuotoa(vokatiiviä) ’thee’ ennemmin kuin subjektimuotoa(nominatiivi) ’ho theos’.”(2)
”Onneksi meillä on toinen kirjallinen asiayhteys apuna, nimittäin alkuperäinen psalmi, jota Hepr 1:8 siteeraa. Psalmi 45 on ylistyshymni Israelin kuninkaalle. Jumalaa ei puhutella missään kohtaa tässä psalmissa. Sen sijaan saamme kuninkaan ihanteellisesta elämästä,” kirjassa selitetään.
No miten Israelin kuninkaasta sanottu liittyy Jeesukseen?
”Jeesus on Messias. Messias on Israelin oikeudellinen kuningas. Se mitä sanotaan Israelin kuninkaasta voidaan yhtä hyvin sanoa Messiaasta... Psalmi käsittelee Jumalan tekoja mainitun henkilön hyväksi.
Juutalainen traditio ei koskaan ole katsonut Psalmin 45 olevan osoitettu Jumalalle. Uudet käännökset, joita Jewish Bible Society on julkaissut sanovat ’jumalallinen valtaistuimesi on ikuinen’. Kreikkalainen Psalmin käännös, joka on tehty ennen kristillisyyden alkua - jossa lukee juuri samoin kuin Heprealaiskirjeessä - varmuudella noudatti jakeen juutalaista käsitystä. Sen kääntäjät ajattelivat, että käyttämällä ’ho theos’ he sanoivat ’Jumala on valtaistuimesi’ eivätkä ’Sinun valtaistuimesi, oi Jumala’.”(3)
Näin on syytä meidänkin sanoa. Vai?
(1) s. 101
(2) s. 99
(3) s.100
Useat raamatunkäännökset karttavat niin pitkälle kuin mahdollista Raamatun Jumalan erisnimeä Jehova. ”Sen asemasta käytetään perinnäisesti sanaa Herra”, kuten KR92 asian 2.Mo 3:14 alaviitteessä perustelee. Tämä ei estä kuitenkaan sitä, etteikö jopa Jumalan erisnimeen liittyen ole yritetty hyvin kyseenalaiselle kolminaisuusopille saada tukea. Kreikan kieliopilla ammutaan BeDuhinin kirjassa alas eräs tällainen yritys.
Johanneksen 8:58 kuuluu: ”Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin.’”(KR92). Vanhemmassa suomalaisessa käännöksessä aikamuoto jakeen loppuosassa oli imperfektin asemasta perfekti: ” Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”. Englantilaisissa käännöksissä on sitten aikamuotona tarjolla preesensiä, parhaimmillaan jopa kapitaaleilla kirjoitettuna: ” Jesus said to them, "Most assuredly, I say to you, before Abraham was, I AM."(NKJV).
Tällaisesta käännösten ”tempustemppuilusta” BeDuhin on saanut aiheen kirjansa repäisevään väliotsikkoon: ”tampering with tenses”. Mistä tällainen outo aikamuotosekoilu Johanneksen 8:58ssa on peräisin?
”Kenties ajattelet, että tämän englanninkielisen sekasotkun takana on erityisen vaikea tai monimutkainen kreikankielinen kohta. Mutta niin asian laita ei ole,” kertoo apulaisprofessori BD jakeen taustoista. Jeesus puhuu tässä hienoa ja erityisen tyypillistä kreikkaa. ”Lause voidaan kääntää suoraan englanniksi muuttamalla sanajärjestys ja täydentämällä sellaiset asiat kuten aikamuodot hyvään englanninkieliseen muotoon.”
Miten useimmat käännökset ovat sitten kehittäneet tämän ”sekasotkun”, joksi BD lausekäännöstä kirjassaan kutsuu?
”Ne ovat jättäneet käännöksen interlineaariseen(rivienväliseen) muotoon,” jyrähtelee BeDuhin.(1) Hän nimittäin näkee tarkoitushakuisuutta lauseen ”sekasotkussa” ja ruotii tällaista kääntäjäasennetta seuraavin sanoin:
”Miksi raamatunkääntäjät, jotka tuhansissa muissa jakeissa muuttavat kreikan sanajärjestystä, löytävät yhtäkkiä syyn noudattaa sitä pilkun tarkasti saaden aikaan englannin kieliopin vastaisen ja keinotekoiselta kalskahtavan lauseen. Vastaus on teologinen tarkoitushakuisuus.”
”Useissa tilanteissa Jeesus käyttää sanoja ”minä olen” ilman nimenomaista substantiivia tai fraasia verbin jatkeena(Joh426;6:20;8:24,28;13:19;18:5-6,8). Joku huomasi sitten joskus, että tämä täysin tavallinen ensimmäinen persoona ”minä” yhdistettynä preesens-aikamuotoiseen verbiin ”olen” sattuu olemaan sama kuin mitä Jumala sanoo paljastaessaan itsensä Moosekselle 2.Mooseksen 3:14ssa. Kirjaimellinen englantilainen käännös kreikan ’ego eimi’:stä muodossa ’I am’ sattuu kuulostamaan samalta kuin KJ-käännöksen sanonta Jumalasta Vanhassa Testamentissa.”
BD kertoo, että jotkut yrittävät perustella ilmaisun ”’minä olen’ vanhatestamentillisuutta vertaamalla kreikankielisen Septuagintan jaetta 1Mo3:14 jakeeseen Joh 8:58. Pikainen vilkaisu Septuagintaan kuitenkin osoittaa, että he ovat väärässä.” Ja sitten BD perustelee sanatarkasti Septuagintan kreikkaa siteeraten, miksi Jeesus ei todellakaan voi viitata Mooseksen päiviin. Lopuksi tutkija päätyy toteamukseen: ”Johanneksen 8:58:n alkuperäisessä kreikan tekstissä ei ole kerrassaan mitään sellaista, mikä viittaisi Jeesuksen siteeraavan tässä Vanhaa Testamenttia.”
BeDuhinin antaa siis asiantuntijalausunnollaan ymmärtää, että kyseessä on taas yksi kömpelö yritys tehdä mahdottomia: sovittaa kolminaisuusoppia Raamatun tekstiin.
Kreikan kielioppia lainaten BD kertoo, kuinka Joh8:58 tulisi kääntää oikein. Kyseessä kuulemma on idiomi, kreikan kielelle tyypillinen sanonta: ”Preesensmuotoa, jota seuraa määrätty tai epämääräinen menneen ajan ilmaus, käytetään ilmaisemaan toimintaa, joka alkoi menneisyydessä ja jatkuu nykyisyydessä.” lainailee BD Smythin kreikan kielioppia väitteensä tueksi. Kyse on verbin aikamuotoja koskevasta kohdasta numeroltaan 1885, jos joku haluaa Smythistä asian tarkistaa.
Saman kreikan kielioppisäännön sovelluksia ovat Johanneksen evankeliumissa esimerkiksi jakeet 14:9 ja 15:27. Käännökset kuuluvat suomeksi ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne” ja ”te olette alusta asti olleet minun kanssani”. Ei jälkeäkään tempustemppuilusta näissä kohden.
BeDuhn ei ainoastaan kritisoi käännöksiä vaan esittää rakentavia ehdotuksia: ”Johanneksen 8:58:ssa täytyy käyttää sellaista muotoa, josta ilmenee, että Jeesuksen olemassaolo ei ole mitään menneisyydessä loppunutta vaan jatkuu edelleen.” BD pitää kaikkein lähimpänä olevana jakeen käännöksenä ”Olen ollut jo ennen Abrahamia”(I have been (since) before Abraham came to be, engl.)
BeDuhin näkee kaikkein tarkimmaksi englantilaiseksi käännökseksi tällä kohtaa the Living Bible’n, jota hän ei kovin korkealle yleensä arvosta. UM-käännös on listoilla sitten se toiseksi tarkin - ja toinen hyväksyttävistä - kääntäessään jakeen ”Totta totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, olen minä ollut.”(4)
Minuun jättää henkilökohtaisesti lähtemättömän jäljen tohtori BeDuhinin:n pyrkimys objektiivisuuteen. Hän toteaa kaiken perusteellisen kieliopillisen selvittelynsä jälkeen: ”En väitä, että Jeesuksen huomautus Johanneksen 8:58:ssa on teologisesti merkityksetön enkä sitä, etteikö sillä olisi mitään tekemistä VT-taustan kanssa….Tästä voi vetää monia teologisia tulkintoja. Mutta tulkintaa ei pitäisi ajaa pakolla Raamatun tekstiin.”(4)
(1) s.104,105
(2) kääntäjän lisäys
(3) s.106
(4) s.111
Professori BeDuhin kirjoittaa: ”Filippiläiskirjeessä Paavali rohkaisee lukijoitaan jäljittelemään Jeesusta. Kuvaillessaan sitä asennetta, jota heidän täytyisi jäljitellä, Paavali lainaa runoa tai hymniä, joka antaa varsin tiivistetyn ja tyylitellyn selvityksen siitä, mitä Jeesus teki(Fil2:5-11). Tämän kappaleen oikeasta tulkinnasta on väitelty aina siitä lähtien kun se kirjoitettiin ja väitellään yhä.”
Sitten kirjoittaja ryhtyy etsimään vastausta siihen, ”onko sitä käännöksissä käsitelty oikein ja ilman tarkoitushakuisuutta”.
Raamattu ilmaisee selkeästi Jeesuksen olevan Jumalan poika eikä Jumala itse. Asian tiesivät sekä Jeesus Kristus itse (Mat16:15,16) että jopa myös riivaajat(Lu4:41). Meillä Suomessakin joskus nähty Filippiläiskirjeen 2. luvun 6. jae heikkona oljenkortena kolminaisuusopin tukemisessa. Jaehan kuuluu suomalaisissa valtakäännöksissä:
”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen”(KR92)
”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”(KR38)
Englanninkielisen maailman kolminaisuushakuista ”huippua” edustaa käännös nimeltä Living Bible, joka kertoo jakeessa: ”Jesus Christ, though he was God, did not demand and cling to his rights as God”
Erityisesti KR 92:n ilmaus ”pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen” pitää sisällään selvästi ajatuksen siitä, että Raamattu antaisi Jeesukselle tällaisen perusoikeuden. Näinkö yksi Raamatun jae kumoaisi esimerkiksi sellaiset jakeet kuten ”Isä on minua suurempi”(Jeesus itse Joh14:28:ssa) ja ”Jumala on Kristuksen pää”(Paavali 1.Ko11:3:ssa)?
Raamattu ei ole ristiriitainen, kun sitä malttaa perusteellisesti tutkia. Ei tämäkään jae ole ongelma, jos omistaa sen verran tietoa kuin professori BeDuhinilla kielitieteilijänä ja Raamatun kirjoittamisajan tuntijana on. Näin hän tästä jakeesta kyselee ja vastailee.
”Mitä Paavali tarkoittaa ilmauksella ”Jumalan muodossa”? Yksi mahdollisuus on se, että Kristus omisti sen täydellisen Jumalan muodon/kuvan, joka ihmisilläkin alun perin oli mutta joka menetettiin toimimalla päinvastoin kuin mitä Kristuksen kerrotaan tehneen.”
”Toinen kieliopillinen asia tässä kappaleessa on kreikkalaisen substantiivin ”harpagmos” merkitys, ” BeDuhn kirjoittaa. Monet englantilaiset käännökset nimittäin käyttävät ilmausta ”something to be grasped” tai jotakin sen versiota. BD tulkitsee käännökset ”diplomaattisimmaksi valinnaksi” , koska verbillä ”grasp” englannissa voi tarttua sekä sellaiseen minkä jo omistaa tai ei omista. Jeesuksen oikeudesta olla Jumalan vertainen ei verbi ”grasp” siis kerro mitään.
Suomalaisesta KR92 käännöksestä käy mielestäni selvästi ilmi se ajatus, että Jeesuksella oli oikeus olla Jumalan vertainen, mutta hän jätti sen käyttämättä. BeDuhn selostaa alkukielen merkityksiä seuraavasti.
”Liddel&Scott sanakirja määrittelee sanan ’harpagmos’ ’ryöstöksi, raiskaukseksi ja palkinnoksi, jota tavoitellaan’.” Ninpä KJ kääntääkin jakeen “thought it not robbery to be equal with God” Sen mukaan Jeesus ei halunnut siis “ryöstää” isältään tasa-arvoa itselleen. Ei totisesti tue näitä kolminaisuusopin sinänsä nykyaikaisia tasa-arvovaatimuksia!
BD lainaa toista huomattavaa tutkijaa nimeltä Rolf Furuli: ”Kun substantiivi, jolla on pääte –mos tehtiin verbistä, siitä tuli verbaalinen substantiivi, jolla on verbin toiminta”(Furuli, s.263).
Niinpä BD kääntää katseensa uudelleen sanakirjaan ja verbiin ”harpazo”: ”Ei ole ainuttakaan kyseisestä verbistä johdettua sanaa(”not a single word”/BD), joka viittaisi johonkin jo omistettuun”.
”Tämän valossa KJ:n ”ryöstö” ja UM-käännöksen ”anastaminen” näyttävät olevan tarkimmat” ilmaukset Filippiläiskirjeen 2:6:ssa, toteaa professori BeDuhin lopuksi. Jälleen kerran UM-käännös on siis osoittanut olevansa ”erinomainen käännös”. Ja näin tarkka käännös Fil2:6:sta menee: ” ”Vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, [hän] ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen.
Tällä palstalla on kenties sellaisia, jotka ovat ottaneet liiankin vakavissaan ne musta-tuntuu-että-”tiedotteet”, jotka mustamaalaavat UM-käännöstä. Kenties joku niistä, jotka sellaisia tietoja tällä palstalla levittävät haluaa kommentoida tätä Filippiläiskirjeen kohdan kääntämistä tai jotakin niistä monista kääntämisistä, joita yllä olevista linkeistä löytyy.
Aiemman kaltaiset kiukuttelut, anteeksi vain, eivät osoita kovinkaan kypsää keskusteluasennetta. Jospa nyt tulisi rakentavaa keskusutelua?
P.S. Filippiläiskirjeen esille ottamaani kohtaa on käsitelty BD:n kirjassa sivuilla 51-62"

BeDuhnin teoksessa on se puute, että se tarkastelee monia sellaisia kohtia, joissa ns. yleiskristillinen tulkinta on kyseenalainen ja siten edullinen UMK:lle. Jos hän olisi ymmärtänyt tutustua ensin Jt-oppeihin ja verrannut jakeita, joilla niitä perustellaan, niin hän olisi melko varmasti päätynyt toisenlaiseen päätelmään.

Olen aloittanut kerätä sellaisia jakeita, jotka ovat tärkeitä Jt-opille ja joiden tulkinta UMK:ssa on kyseenalainen toimittaakseni listan BeDuhnille kommentoitavaksi, mutta en ole jaksanut saattaa työtä päätökseen.

Tietysti kaipa sitä voisi lähettää ensin lyhyen listan aluksi.