1. Ovatko Raamatun apostolit julistaneet "iankaikkista evankeliumia"?
2. Kuka muu kirkkokunta julistaa "totuutena" "iankaikkista evankeliumia"?
3. Käskikö Jeesus julistaa tämän "EGW-sanoman" "iankaikkisena evankeliumina" kaikkeen maailmaan?
4. Voiko Ellen Whiten näkemää enkeliunta sanoa "iankaikkiseksi evankeliumiksi"?
2. Kuka muu kirkkokunta julistaa "totuutena" "iankaikkista evankeliumia"?
3. Käskikö Jeesus julistaa tämän "EGW-sanoman" "iankaikkisena evankeliumina" kaikkeen maailmaan?
4. Voiko Ellen Whiten näkemää enkeliunta sanoa "iankaikkiseksi evankeliumiksi"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ellen Whiten hautaamisesta nousi adventistien keskuudessa aikamoisia sisäisiä riitoja. Mikä mahtoi olla oikea hautauspäivä?
Laitetaanko risti vai obeliski?
http://www.ellenwhiteexposed.com/obelisk.htm
Miten saadaan yhteen kirjaan mahdutettua kaikki Ellen Whiten profetiat ja unet?
mutta en saanut sitä, koska hauta sitten annetaankin "jollekin kirkon merkkihenkilölle". Olen ihaillut sitä "obeliskin" muotoista kiveä niin kauan kuin olen tuolla hautausmaalla käynyt. Olen odottanut, koska siihen ilmestyy merkki, että se otetaan seurakunnan käyttöön, kun viimeinen hautaus oli jo 1911.
Lopulta se merkki ilmestyi, ja minä marssin sitä itsellemme hautapaikaksi kysymään. En saanut, koska en ole ev.lut.kirkon merkkihenkilö, vaan olen tällainen tavallinen tallaaja ja vielä adventisti.
Jo kiven arvokkuuden vuoksi halusin sen säilytettäväksi. Nykyään, kun tehdään vain matkalaukkuja haudoille, se olisi ollut kaunis yksilö ja todella paremman kohtalon arvoinen kuin hukkaan heitettäväksi.
Onni on se, että se ehkä kelpaa jollekin, ettei sitä paloiksi laiteta. Eläköön entiset kivenhakkaajat, jotka käsin tekivät moisia taideteoksia meille nähtäväksi. Nykyään tehdään vain suoraa linjaa koneilla, ett silleen...
Iankaikkinen evankeliumi ja kirkkojen julistus.
Kuka ja mikä seurakunta julistaa tätä evankeliumia.
Monenlaista tulkintaa ja uskontunnustusta eri seurakunnat tunnustavat.
Tämän päivän "oikeauskoisena" pidetään niitäkin tunnustuksia jotka sisältävät muuta perustusta, mitä sana sanoo.
Filosofisien perustuksien oppi-isät on kylväneet monet harhat tämänpäivän uskonopin kappaleisiin.
No siinä on hyvä käydä taistelua oikeasta ja väärästä, kun perustukset on mitä sattuu.
Yksi hapattaja on ollut Rooma ja siitä nouseva hapate, eli toista evankeliumia pursuu yhden sun toisen huulilta.
Kirkkolaitos, pappeineen ja piispoineen on yksi hapatteen lopputulos. Ehtoollisen jakamisen ehdollistaminen ainoastaan papeille on yksi.
Kaste, siinä on toinen. Kasteelle asetetaan ehtoja, miten ja kuinka ne on suoritettava.
Lapsikaste, kasteoppilaat, ym.
Ennen saarnan jälkeen, kääntyneet kastettiin välittömästi ilman mitään kommervenkkeja.
Ei siinä kummeja tarvittu, eikä kastekouluja, määrättyjen lisäehtojen opetteluksi.
Kasteen jälkeen tuli kasvaminen.
Oksastaminen on Kristukseen ja saarnat pitää olla Raamattuun sitoutuvaa sanomaa, ei sitä, mitä nykyään on. Nyt saarnataan kirkkosidonnaisuuteen ihminen. Näin ollen tämä toisen evankeliumin hapate on hapattanut koko taikinan.
Vapaasti sanoitettu ja lainattu alla Ilkka Pyysiäisen kirjasta Jumalan selitys. Otava.
1997 Ihmisen ja Jumalan yhteinen historia, 1 Mihin uskovainen uskoo? s.20
Meidänkin uskon oikeauskoisuuden katsotaan olevan niiltä perustuksilta, eli körttiläisyyden oikeauskoisuuden hapattama. Se on perisuomalainen oikeauskoisuus ja tämä näyttää tavallaan "karttapohjoisen" uskonkompassissa.
Ilmasuunnat määräytyy Ruunegergin Saarijärven Paavo ja Paavo Ruotsalainen.
Mutta ken sitä tunnustaa.
Mikä on alkuperäinen kristinusko, tuskin sitä löytyy ollenkaan.
Kristinuskon voi ajatella syntyneen, kun juutalainen laki muuttui n.s. "Jeesuksen seuraajille" yhdentekeväksi. Todellisuudessa alkukirkko oli juutalainen liike, ja varhaiskristityillä oli juutalainen identiteetti.
He noudattivat normaalia juutalaista elämäntapaa eivätkä tienneet edustavansa uutta uskontoa.
Uuden uskonnon voidaan katsoa syntyneen vasta siinä vaiheessa, kun juutalainen identiteetti oli kadonnut ja juutalaisesta elämäntavasta oli luovuttu.
lainaus päättyy.
kirjoittaja oli Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti ja tutkija, ainakin kirjan kirjoittamisen aikaan.
On hyvä tutkia asioita ja kartoittaa niitä kun ja jos niistä haluaa kirjoittaa.
Tikun kaivaminen käy toisen silmästä silloin hieman vaivalloisemmaksi. Siinä tulee osasyylliseksi hapatuksen levittäjänä.
Koettakaahan jaksaa, tavallaan rassailen ajankuluksi kirjoituksia.
Tuosta linkistä voi löytyä lukemista.
http://opsti.japo.fi/#Osmon kotisivulle
Vanha.....