venäläis-karjalainen olga asui Aunuksen lähellä. Hänen isovanhemmillaan oli kauppa. Kun vallankumous syttyi, tappoivat punaiset hänen iso-isänsä.
Olgan isä arvasi mitä oli tulossa. Hän kävi traktorikoulun ja opiskeli, jotta hänestä tulisi liian arvokas tapettavaksi. Hän liittyi myös miliisiin ja kohosi arvossa komentajaksi. Mikään ei auttanut: Eräänä yönä vuonna 1936 Olgan isä vietiin pois. Hän katosi vankileirien saaristoon. Olga ei enää kuullut hänestä.
Olga oli nyt puoliorpo. Hänen äitinsä sairasti keuhkotautia. Hän ei saanut lääkkeitä, koska oli ollut kansanvhollisen vaimo. Äiti kuoli talvisodan aattona ja olgasta tuli orpo 16-vuotiaana. Hän huolehti 10-vuotiaasta siskostaan ja teki kaikkea mahdollista, että säilyisi hensgissä, myös myi itseään.
Kun suomalaiset miehitivät aunuksen 1941, pääsi olga töihin suomalaiseen esikuntaan.
Hän tiesi mitä tehdä: piti etsiä suomalainen mies, jotta pääsisi kauheuksien keskeltä: sellainen löytyi ja pari vihittiin 1943.
Suomalaiset evakuoitiin 1944, ja olga joka oli suomalaisen kanssa naimisissa, ja saanut pienen lapsen, evakuoitiin muiden siviilien muknana. Hänet ohajttiin miehenä kotipaikkakunnalle. Siellä seurakunta otti hänet hoiviinsa ja antoi työtä ja toimeentuloa, sekä olgalle, että hänen siskolleen.
Rauhan tultua etsi punainen valpo olgan siskoa, jotta hänet toimuitettaisiin takaisin venäjälle: Olgan miehen sukulaiset piilottivat häntä ja järjestivät myöhemmin ruotsiin, jossa hän elää tänäkin päivänä.
olgan mies kaatui lapin sodassa, ja olga jäi asumaan yksin suomalaisten appivanhempien kanssa pientä torppaa keskellä pohjanmaata. Olgan lapsi oli heidän ainoa lapsenlapsena.
Tänä päivänä Olgalla on lapsenlapsia ja suku on levinnt ympäri suomea ja hän elää rauhallista elämää vanhainkodissa.
Olga on oikea ihminen kertomaan millaista oli elämä kommunismin ajan venäjällä. Hän myös voi kertoa, kuinka suomalaiset sapuivat itäkarjalaan vapauttajina, eikä miehittäjinä.
Olgan tarinasta on tekeillä kirja, joka julkaistaneen Olgan kuoltua. Jokaisen vaippa-kommarin kannattaisi lukea se.
Olgan isä arvasi mitä oli tulossa. Hän kävi traktorikoulun ja opiskeli, jotta hänestä tulisi liian arvokas tapettavaksi. Hän liittyi myös miliisiin ja kohosi arvossa komentajaksi. Mikään ei auttanut: Eräänä yönä vuonna 1936 Olgan isä vietiin pois. Hän katosi vankileirien saaristoon. Olga ei enää kuullut hänestä.
Olga oli nyt puoliorpo. Hänen äitinsä sairasti keuhkotautia. Hän ei saanut lääkkeitä, koska oli ollut kansanvhollisen vaimo. Äiti kuoli talvisodan aattona ja olgasta tuli orpo 16-vuotiaana. Hän huolehti 10-vuotiaasta siskostaan ja teki kaikkea mahdollista, että säilyisi hensgissä, myös myi itseään.
Kun suomalaiset miehitivät aunuksen 1941, pääsi olga töihin suomalaiseen esikuntaan.
Hän tiesi mitä tehdä: piti etsiä suomalainen mies, jotta pääsisi kauheuksien keskeltä: sellainen löytyi ja pari vihittiin 1943.
Suomalaiset evakuoitiin 1944, ja olga joka oli suomalaisen kanssa naimisissa, ja saanut pienen lapsen, evakuoitiin muiden siviilien muknana. Hänet ohajttiin miehenä kotipaikkakunnalle. Siellä seurakunta otti hänet hoiviinsa ja antoi työtä ja toimeentuloa, sekä olgalle, että hänen siskolleen.
Rauhan tultua etsi punainen valpo olgan siskoa, jotta hänet toimuitettaisiin takaisin venäjälle: Olgan miehen sukulaiset piilottivat häntä ja järjestivät myöhemmin ruotsiin, jossa hän elää tänäkin päivänä.
olgan mies kaatui lapin sodassa, ja olga jäi asumaan yksin suomalaisten appivanhempien kanssa pientä torppaa keskellä pohjanmaata. Olgan lapsi oli heidän ainoa lapsenlapsena.
Tänä päivänä Olgalla on lapsenlapsia ja suku on levinnt ympäri suomea ja hän elää rauhallista elämää vanhainkodissa.
Olga on oikea ihminen kertomaan millaista oli elämä kommunismin ajan venäjällä. Hän myös voi kertoa, kuinka suomalaiset sapuivat itäkarjalaan vapauttajina, eikä miehittäjinä.
Olgan tarinasta on tekeillä kirja, joka julkaistaneen Olgan kuoltua. Jokaisen vaippa-kommarin kannattaisi lukea se.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomalaisellekin perheelle tuolla Stalinin "onnelassa",tavallinen toimintatapa oli seuraava : kysymättä ovesta sisään,äiti ja isä vietiin eri paikkaan ja lapset erotettiin lastenkoteihin ,siskot ja veljet kaikki sotkettiin eri lastenkoteihin,jossa heidät "kalibroitiin" uuteen elämään.Sehän oli jo sanomattakin selvää,että nimetkin muutettiin.HIENO SYSTEEMI, kaikki valmiiksi ajateltu.Niin unohtui sanoa,että isät ja äidit "katosivat" käsittelyssä leireihin jne..Kyllä "onnelan" on täytynyt olla kutsuvan kiehtova,kun sinne täytyi jopa Amerikasta asti mennä.Ihmisiä en moiti, mutta mitä on mahtanut päässä liikkua moisen "selkäänpuukotuksen" jälkeen,sitä tuskin voi kukaan kuvitella.