luottamuksesta hallitukseen.
Vasemmiston ja demarien rivit hajallaan. Molemmilla ongelmia puheenjohtajan mitättömyydessä. Molemmilla täysin epäpätevät ja ammattitaidottomat johtajat. Jäsenet ovat hajallaan ja poukkoilevat sinne tänne.
Vasemmiston ja demarien rivit hajallaan. Molemmilla ongelmia puheenjohtajan mitättömyydessä. Molemmilla täysin epäpätevät ja ammattitaidottomat johtajat. Jäsenet ovat hajallaan ja poukkoilevat sinne tänne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sosialidemokraatithan hajaantuivat jo ennen sisällissotaa radikaaleihin aseellista vallankumousta tavoitteleviin ja maltillisiin laillisuusmiehiin.
Sitten perustettiin SKP, jolloin kaikkein verisimmät poliittiset riidat käytiin vasemmiston sisällä, vaikka samaan aikaan radikalisoitunut äärioikeisto kyyditsi ja muilutti myös maltillisia sosialidemokraatteja.
Sotien jälkeen SDP:n tärkein poliittinen tehtävä oli ajaa kommunistit ahtaalle ay-liikkeessä, TUL:ssa ja paikallisissa työväenyhdistyksissä, kun kommunistit pyrkivät NL:on voiton ja valvontakomission turvin valtaamaan Suomen sisältä käsin ja saamaan aikaan Suomessa samanlaiset tapahtumat kuin mm. Unkarissa, Romaniassa ja Tsekkoslovakiassa.
Ehti kulua miltei 20 vuotta ennen kuin SDP ja SKDL mahtuivat samaan hallitukseen.
Suhteissa NL:oon ja NKP:een suomalainen vasemmisto jakautunui aikanaan hyvin sirpaleisesti. SDP:ssä oli tannerilaiset, jotka eivät hyväksyneet mitään yhteistyötä (Koivisto oli nuorena noissa joukoissa) ja sitten olivat ne, jotka suhtautuivat vasemmistoyhteistyöhön myönteisemmin.
Tästä siivestä erkani aikanaan TPSL, eli "skogilaiset", jotka katsoivat, että tannerilainen ay-sosialidemokratia unohti pienviljelijät ja vastusti aiheettomasti Neuvostoliittoa. TPSL pääsikin pian Moskovan suosioon ja sai ruplarahoitusta toimintaansa joinain aikoina jopa enemmän kuin SKP ja SKDL.
SDP:n sisälle alkoi syntyä myös ns. "kolmas linja", jonka ensimmäiseksi keulahahmoksi nousi Rafael Paasio, mutta varsinaiseksi johtohahmoksi Kalevi Sorsa. Hän vei NL:on aloittaman liennytyksen aikana SDP:n kaukaa vasemmalta SKDL:n ohi Moskovan suosioon ja kääntyi myös Kekkosen suurimmaksi tukijaksi.
Vasemmisto on siis ollut aina jossain mielessä hajallaan, eniten ehkä silloin, kun SDP:ssä oli kolme linjaa (tannerilaiset, kolmas linja ja kommunistien kanssa yhteistyötä kannattavat) TPSL, SKDL ja SKP:ssä joidenkin tietojen mukaan enemmänkin erilaisia linjoja kuin taistolaiset ja saarislaiset.
Noihin 50-80-lukujen aikoihin meillä on nyt melko yhtenäinen vasemmisto, jota SDP hallitsee aika vahvasti yliotteellaan, vaikka SDP:ssä nyt onkin meneillään sisäinen linjanhaku.
Suuria muutoksia siihen ei liene odotettavissa, kun tulevan puheenjohtajan vaqlitsevat paljolti samat 350 puoluekokousedustajaa (vanhahkoa miestä), jotka valitsivat Lipposen ohi Antti kalliomäen ja Heinäluoman ohi Erkki Tuomiojan.
Voi olla, että nyt nousee puheenjohtajaksi Joonas Koskinen, koska Kiljunen on liian fiksu, Tuomioja liian herraskainen idealisti, Skinnari liian heikko, Filatovin karismaan ei uskota ja muut nuoret naiset eivät saa miesten kannatusta.