Lueskelin Kotimaa-lehteä ja lukijapalstalla päällimmäisenä näytti olevan naispappeus. Naispappeutta näyttävät vastustavan kirkon herätysliikkeiden edustajia ja pappeja. Yksi ilmentymä tässä vastustuksesta on kieltäytyminen yhteistyöstä naispappien kanssa. Itse ihmettelen miksi nämä samat papit eivät kieltäydy yhteistyöstä pappien kanssa, joilla ei ole henkilökotaista vakaumusta. Sydämen usko on tärkeämpi kuin sukupuoli. Onko tämä vain kirkon herätysliikkeiden "sijaustoimintaa" ev.lut.kirkon sekularisoituessa?
Ihmettelen naispappeuskiivailua
Sola Fide
31985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Luulen herätysliikkeiden ajatuksen olevan se, että papin rooli esim. ehtoollisen jaossa, vihkimisessä tai hautaansiunaamisessa ei ole kyse niinkään papin omasta uskosta, vaan toimituksesta Kristinuskon mukaan... Siinä herätysliikkeet ja "vanhauskoiset" nojautuu Raamatun opetukseen saarnavirasta, joka on tarkoitettu miehille.
Enemmänkin ihmettelen sitä, ettei anneta kirkossa tilaa niille, jotka tahtovat noudattaa Raamattua ja oman vakaumuksen mukaan toimittaa saarnavirkaa, johon ei naispappeus silloin kuulu.
Kiitoksia muistutuksesta. Olinkin unohtanut tämän merkillisen opin saanavirasta, jossa virka on tarkempi kuin henkilökohtainen usko. Mutta onhan papin tehtävä muutakin, kuin ehtoollisen jakamista, hautaamista ja vihkimistä? Ohittaako tämä käsitys sitten kaiken muun papin viran toimet. Miten pappi muka voi hoitaa seurakuntalaisten sieluja, jos ei oman sielun asiat ole edes kunnossa. Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Tämä vaikuttaa enemmänkin siltä, että tässä yritetään selitellä hankala ongelma pois. Sijaistoimintana sitten puhdistellaan omaatuntoa tässä naispappeuskysymmyksessä.
..voi hyväksyä selvää Paavalin todistusta ko. asiasta Raamatussa?Paavalihan todistaa,kuinka hänen kirjoituksensa ovat Jumalasta,eivätkä ihmismielen mukaisia.
>>>Enemmänkin ihmettelen sitä, ettei anneta kirkossa tilaa niille, jotka tahtovat noudattaa Raamattua ja oman vakaumuksen mukaan toimittaa saarnavirkaa, johon ei naispappeus silloin kuulu.
Kirjoituksesi "Olinkin unohtanut tämän merkillisen opin saanavirasta,"
Mitä merkillistä siinä on?
Raamattu on ihan selkeä kirja.
Kyse onkin vaan siitä, että haluaako hyväksyä Jumalansanaa ollenkaan.
Nainen ei sitä tee, esittäessään pappia.
Miten sielunhoito liittyy mitenkään siihen, että joku tekee tahallaan väärin ?
Kun nainen ei voi olla pappi, niin silloin ei voi olla. Eikö olekin selkeää :)
Kun asia on niin selkeä, niin silloin ne jotka haluavat noudattaa Jumalan sanaa kirkossa , tulisi olla siellä.
Ne taas jotka eivät selvästi hyväksy Raamattua ja sen sisältöä , kuten nainen joka esittää pappia, niin heidän tulisi poistua jonnekin harrastamaan omaa uskontoaan, joka ei ole missään tapauksessa Kristinusko, Lutherilaisuus tms.
Naispappeus perustuu Suomen evankelisluterilaisen kirkon omaan päätökseen, joten ajatuksesi tuon päätöksen kannattajien väistymisestä ei ole looginen.
Kun päätöstä ei koskaan tarkasteltu seurakunnan , joka Jumalan sanaa arvostaa, toimesta eikä sitä haluta kysyä vielä 20 vuoden jälkeenkään.
Päätösenhän tekivät jotkut muut, kun ne jotka haluavat kuunnella Jumalansanaa.
Asiahan ei kestä tarkastelua , ei Lutherilaisuuden kannalta, ei Raamatun kannalta eikä seurakuntalaisten kannalta.
Missään ei koskaan ole hyväksytty asiaa muuta kun kirkolliskokouksessa joka rakentui muutamista ihmisistä.
Näin nainen ei ole koskaan saanut edes tilausta seurakunnalta työhönsä.
Seurakunta kuitenkin maksaa kaiken.
Yhä valtaosa ihmisistä ihmettelee päätöstä.
Vielä enemmän ihmetellään, että pappeja jotka tietävät että nainen ei voi olla pappi, ahdistellaan.
Kirkossa ovat asiat kovasti sekasin.. ja jokasuuntaan.
Raamatun tutkimus on osoittanut jo aikaa sitten, ettei Paavali kirjoittanut yhtään mitään, mikä muka liikkuu hänen nimissään. Olen pahoillani.
Sen takia nämä papit eivät kieltäydy yhteistyöstä pappien kanssa joilla ei ole henkilökohtaista vakaumusta koska vehnä ja luste saavat kasvaa yhdessä elonleikkuuseen ja vain enkelit kykenevät erottamaan kuka on lustetta ja kuka vehnää, ihmisten arviointikyky ei siihen riitä, vaikka he kovasti siihen pyrkivätkin ja saavat sillä aikaan vain riitoja, eriseuroja ja lahkoja.
Sydämen usko on todellakin tärkeä opetusvirkaan nähden, siinä olet oikeassa.
Sukupuoli on kuitenkin hyvin tärkeä suhteessa sydämen uskoon, koska uskon piirissä molemmilla sukupuolilla on omat tärkeät roolinsa. Ne eivät kuitenkaan ole samanlaiset, kuten sukupuoletkaan eivät ole samanlaiset, eivät fyysisesti eivätkä myöskään henkisesti. Tämä sydämen uskohan perustuu apostoliseen opetukseen, ja apostoli Paavali puhui Jumalan sanoja, sen sekä Apostolien teot että hän itse tekivät selväksi ja se tuntuu myös sydämessä jossa Pyhä Henki asuu. Niinpä Paavalin opetukset miehen ja naisen aseman erilaisuudesta seurakunnassa on otettava vakavasti huomioon toteutettaessa sydämen uskoa näkyvässä elämässä.
Oikeasti Jumala ei välitä pätkän vertaa siitä, onko ihminen nainen vai mies, vaan siitä, että ihminen on ihminen, Jumalan kuva.
Jumala ei omaa kuvaansa esitä niin, että tämä kuva on huonompi kuin tämä, vaan että tämä kuva on yhtä hyvä kuin tämä.
Nainen ja mies ovat samasta kuvasta ja samasta Jumalasta, joten he eivät ole erilaiset vaan samanlaiset.
Ihmiset ovat itse päättäneet olla erilaiset ja eriarvoiset, pelkästään fyysisen voiman perusteella. Tottakai, se joka on fyysisesti heikompi, alistuu voimakkaamman vallan alle selvitäkseen hengissä, niinhän eläimetkin tekevät. Mutta ihmisen tulee järkensä avulla erottautua eläimistä ja myöntää, että nainen ja mies ovat tasavertaiset, sillä ilman toista ei ole toista. Tämä tarkoittaa myöskin pappeutta, sillä naiset ja miehet keskenään pappeudessa, ovat enemmän kuin miehet yksin.
Te ette vain halua nähdä elämää monipuolisena, millaiseksi Jumala sen loi, vaan te haluatte nähdä sen sellaisena kuin ihminen sen haluaa nähdä, kapea-alaisena ja köyhänä.
Ihan tavallinenkin ihminen tajuaa että jos Raamatussa lukee, että pappi on mies, niin ei se voi silloin olla nainen.
EI tarvitse olla herätysliike tai pappi.
Jos et ymmärrä selvää tekstiä, niin joudut ihmettelemään muitakin yksinkertaisia asioita läpi elämäsi.
Luulen kuitenkin, että et vaan halua sitoutua ollenkaan Jumalaan tai Raamattuun.
Silloin kyse onkin aivan muusta.
Silloin voisit otsakkeeksi laittaa oman mielipiteesi, ettei tarvitse naamioitua ihmettelemisen taakse.
Kuulutko kenties niihin jotka rukoilevat Raamattua kannet kiinni? Et kuullista tietävän mitä siellä tarkaan ottaen lukee.
Raamatussa ei näe lue että papin pitäisi olla mies. Maininta koskee Seurakunnan kaitsijaa ja seurakunnan vanhimmistoa, ei pappeja.
Seurakunna kaitsijoita on kirkkoherra ja häntä valvova piispa. Ketka siten muodostavat nykymuotoisen morernin seurakunnan vanhemmiston? Ei suinkaan papisto vaan seurakuntaneuvosto. He yhdessä kirkkoherran kanssa tekevät päätökset. Heidät on valittu seurakuntalaisten keskuudesta kuten vanhemmistoveljetkin valittiin.
Kirkkoherran kaitsennassa olevalla papistolla ei ole sellaisia tehtäviä mitä vanhemistoveljillä oli epistolatekstien aikaisissa seurakunnissa.
Sitä vastoin nykymuotosen ns. nuoremman papiston tehtävät muistuttavat epistola-aikaisia seurakunnanpalvelijoiden tehtäviä. He kastoivat ja olivat jakamassa seurakuntalaisille Kristuksen muistoateriaa.
Heistäkin toki todetaan, että tehtävässä pitää olla yhden vaimon mies, mutta jo seuraavisssa jakeissa viitataan tehtävää hoitaviin naisiin.
Jos siis tarkastellaan nykyaikaista morednia papistoa, niin ei ole mitään raamatulista syytä rajoittaa tehtävää sukupuolen perusteella. Sitävaiston kaitsijan, siis kirkoherran ja piispan tehtäviin tälläinen syy löytyy.
Aiempi käytäntö jakaa nuorempi papisto varsinaiseen papistoon ja lehtoreihin oli epäraamatullinen. Kaikki ne arkumentit jotka nuoremman papiston osalta on esitettävissä naista vastaan koskevat täysin myös lehtorin tehtävää.
Erikseen on vielä tarkasteltava Raamatun edellyttämä naisen kuuliaisuus miestää kohtaan. Naisen pitää olla kuuliainen omalle miehelleen, ei kelle tahansa miehelle. Naispuolisen teologin tulee puolestaan olla kuuliainen seurakunna kaitsijalle ei kelle tahansa miespuoliselle kolleegalleen. Tässä suhteessa siin seurakunnan nuorempi papisto on tasavertainen.
Missä UT:n luvuissa tai jakeissa mainitaan pappisvirkojen tai toimien menettelyistä seurakunnissa ?
Sellaista lukua tai jaetta ei ole.
Heti alkuun on todettasva että erillinen pappissääty on raamatun, siis uudentestamentin vastainen. Epistolakirjoitukset toki tuntevat apostolin viran lisäksi erilaisia muita sanan julistuksen tehtäviä ja seurakunnan palvelutehtäviä. Seurakunnan johtotehtävät kuuluvat vanhemistolle ja/tai kaitsijoille.
Luontevaa on, että seurakunnan palvelutehtävien päätoimisilla hoitajilla on seurakuntaan palvelussuhdevirka. Seurakunnan palvelusvirasta erillinen pappisvirka on eräänlainen kiertävän julistustyön ja sakramentien toimeenpanijan tehtävä.
Lienee paikallaan pohtia kenelle kuuluu kirstilisen sanan julistuksen ja hengelisen kasvatuksen tehtävät. Luonnolisesti heille, jollle on annettu siihen kyky ta taito. Niin miehille kuin naisillekin.
Erikseen on syytä pohtia herran itsensä asettamia sakramenteja. Kaste ja ehtoolinen. Miten ja missä kohdin evankeliumia ne asetetiin ja kenelle ne kohdistetiin.
Kasteeseen viitataan Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa. Molemat evankelistat liitävät kasteen kirtuksen sanan julistukseen ja opetuslapseksi tuloon. Matt. 28:19-20 ja Mark. 16:15-16. Pietari viittaa kasteen olevan pelastus uudessa liitossa jonka perustana on Kristuksen ylösnousemus Piet. 3:21. Vaikkei epistolat sen enepää kuin evankeliumitkaan määritele tuon tarkemmin kastetoimituksen suorittajaa, voidaan olettaa tarkotetun, että kasteen Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimessä toimitaa sanan julistaja ja kristilisen opin kasvattaja joka myös ottaa vastaan tunnustuksen kristiliseen uskoon tulosta. Perhekuntaa tai jo aiemin kastetun perhekunnan uutta jäsentä kastettaessa hän jonka vastuulla on sanan julistus ja kristilinen kasvatus kyseiselle perhekunnalle.
Ehtoolisen asettamisesta kirjoittavat evaklekistat Matteus, Markus ja Luukas Matt. 26:26-28 Mark. 14:22-24 Luuk. 22:17-20
Vaikka evankelitekstistä ei suoraan selviä ehtoolisen toistuvuutta ja sitä kenelle se kuuluu, löytyy asiaan valaistusta epistoloiden puolelta. Heti alusta asti siihen on osalistunut koko seurakunta Apt. 2:42 Apt2:46-47 Gal 2:12. Paavali viittaa ehtooliseen asettamiseen ja oikeaan viettoon ensimmäisessä korinttolaiskirjeessään 1. Kor. 11:17-34.
Paavali viittaa myös Pyhän Hengen lahjoihin 1. kor. 12:1-11. niitä on monenlaisia, mutta henki on sama. Ehtoollisen jakamiseen hen ei erillisenä tai muuhun palvelutehtävään liittyvänä viittaa.
Koska ehtoolisen vieton taustalla on seurakunnan yhteinen ateria, joimme päätellä sen jakamisen kuuluvan niille, joilla on seurakunnan palvelutehtävä. Apt. 6:2-6
Sakramentien toimitaminen ei siis ole raamatun kaanonin mukaan vain seurakunnan katsijan ja vanhemiston tehtävä, vaan kuuluu kaikille seurakunnan palvelutehtävän hoitajille. Epistolatekstit eivät yhdistä yhteiselle ehtoolliselle kutsua kaitsijan virkaan.
Evankeliumitekstit sen enepmää kuin epistolatkaan eivät määritele messua erillisenä seurakunnan kokoontumisen lajina. Paavali viittaa seurakunnan yhteenkokoontumiseen yleisesti 1. Kor. 14:26 1. Tim. 2:1-12.
Jaakob viittaa kirjeessään sanan oikeaan kuulemiseen ja oikeaan jumalanpalvelukseen Jaak. 1.19-27. Kelaista kokoontumisen lajia jota seurakunnan kaitsija johtaisi aina henkilökohtaisesti ei epistolateksteissä mainita.
Ketkä siten nykyisessä virkapappijärjestelmässämme edustavat tuota epistolatekseissä mainitua kaitsijan tehtävää? Ilmeisestikin piispat ja kirkkoherrat sekä mahdollisesti myös kappalaiset. Heille kuuluu seurakunnan johtaminen. Sitävastoin saarnaanimen, julistaminen, diakonia ja katekeetinen tehtävä kuuluvat kaikille joilla on seurakunnassa palvelutehtävä.
Jku voisi ehkä nyt viitata Paavaliin ja teodeta, ettei naispuolisen palvelutehtävän hoitajan pidä opettaa aikuisia miehiä, mutta Paavalin kirjoituksiin enemmän tutustuneet tietävät ettei Paavali aivan tätäkään tarkoittanut. Lausuihan nän kiitosta Priscalle joka opetti Efesoksessa Apollosta.
Voinemme siis todeta että raamatun mukainen sanan julistus, sakramentien toimittaminen, diakonia ja katekeettinen työ kuuluu kaikille seurakunnan palvelijoille, jotka voivat olla miehiä tai naisia.
Kaitsijan tehtävän, eli seurakunnan johtamisen epistolatekstit varaavat vain miehille. Vastakkainen tulkinta, jonka mukaan myös kokoontumisa tulisi johtaa aina miespuolisen henkilön, johtaisi siihen että myös pyhäkoulussa, kotiseuroissa ja raamattutunneille pitäisi olla aina miesjohtaja.
Jos nainen sopii johtamaan raamattutuntia, sopii hän sukupuolensa perusteella johtamaan myös messua. Teologiset taidothan ovat armolahjoja, jotka eivät riipu sukupuolesta.
Kirkon nykyiseen virkajärjestelmään viitaten voisi siten todeta raamatun tukevan käytäntöä, jossa miespuolisen kirkkoherran apuna on sekä mies että naispuolista avustavaa papistoa toimittamassa kirkollisia toimituksia.
Jos luemme Raamattua , voimme vaan todeta , että pappi on yhden naisen mies.
Valitettava lyhyt kommentti pitkään kirjoitukseesi.
Ikävä tuotaa sinulle pettymys, mutta tuollaista lausetta ei Raamatusta löydy. Ei löydy, koska tuolloisissa seurakunnissa ei ollut mitään papisvirkaa. Näin ollen yksiskään epistolateksti ei viittaa papisviran vaatimuksiin.
Naispappeus ei perustu Raamattuun,ja naispapit on oikeita "leipäpappeja" sanan varsinaisessa merkityksessä.
perustuvat Raamattuun, vaikka ne, jotka kannattavat vain miespappeutta haluavatkin sen kieltää. Asia riippuu siitä, katsotaanko Raamatusta vain pientä yksityiskohtaa vai kokonaisuutta. Siinä pienessä yksitysikohdassa ei tosin mainita lainkaan sanaa pappi. On tahallista loukkaaamista, jos puhuu yleensä leipäpapeista tässä yhteydessä. Jos joku haluaa tehdä mitä hyvänsä työtä leipänsä eteen, niin varmaankin valitsee työn, jossa on suurempi palkka ja säännöllisemmät työajat kuin mitä on papin työssä.
Harva mies tai nainen on ilman kutsumusta valmis tuollaiseen kidutukseen, kuin naispapit ovat joutuneet. Heidän tielleen kun on asetettu esteitä esteiden perään.
Tuollaiset naiset ovat paikkansa ansainneet ja ovat varmasti kutsumustyössään.
He ovat olleet valmiita tekemään kristillistä työtään, jos heille annettaisiin työrauha.
Itse naispapit ovat kyllä pitäneet matalaa profiilia tässä kiistassa. Enemmän meteliä ovat pitäneet ne kristityt luterilaiset, jotka eivät edes kirkossa käy.
samaa mieltä, kun kitjoitat näin:" Harva mies tai nainen on ilman kutsumusta valmis tuollaiseen kidutukseen, kuin naispapit ovat joutuneet. Tuollaiset naiset ovat paikkansa ansainneet ja ovat varmasti kutsumustyössään. He ovat valmiina tekemään kristillistä työtään, jos heille annettaisiin työrauha."
Kirjoitat myös näin: "Enemmän meteliä ovat pitäneet ne kristityt luterilaiset, jotka eivät edes kirkossa käy." Tuo ihmetyttää, miksi pitää pitää meteliä, jos ei kirkossakäynti edes kiinnosta.
Kristinuskossa virkapappeus on Raamatuun perustumaton traditio. Raamatun aikaiset presbyteerit eivät olleet hallinnon nimittämiä virkapappeja, vaan seurakuntaa johtavia maalikkoja.
Nykyisestä papistosta seurakunnan johtaminen kuuluu kirkkoherralle ei suinkaan kaikille pastoreille.
Raamatussa on selkeät neuvot naispappeuteen, luulis tollompikin ymmärtävän: NAINEN VAIETKOON seurakunnassa. Mutta onhan se nähtävillä jokapaikassa että nykynainen ei oikein osaa olla NAISENA ja monilla naisilla on hämärtynyt mitä on olla nainen.
niin älä sitten hyväksy, mutta älä tule väittämään, että sinä tunnet Raamatun paremmin kuin mitä luterilaisessa kirkossa tunnetaan.
Yhteiskunta oli 2000 vuotta sitten hyvin vanhoillinen eikä silloin olisi tullut kuuloonkaan, että nainen olisi voinut toimia presidenttinä, ministerinä, opettajana, lääkärinä, insinöörinä yms. niin kuin nykyisin, mutta nyt onneksi asiat ovat toisin. Nykyisin ne maat, joissa naiset eivät yleensä ole miesten kanssa tasa-arvoisia, ovat jääneet jälkeen kehityksestä. Turha yrittää ympätä 2000 vuotta sitten vallinneen yhteiskunnan tapoja ja käytäntöjä nykyaikaan. Luterilainen kirkko on hyväksynyt naispappeuden.
"Mutta onhan se nähtävillä jokapaikassa että nykynainen ei oikein osaa olla NAISENA ja monilla nykynaisilla on hämärtynyt mitä on olla nainen."
Noinko sanoist myös presidentillemme Tarja Haloselle? Onko häneltäkin mielestäsi hämärtynyt käsitys siitä, mitä on olla nainen?
sitten meille, millaista se naisena oleminen oikein on, kun tunnut olevan niin suuri naiseuden asiantuntija?
Omat kokemuksesi naisena elämisestäsi ovat tietysti kaikkein arvokkainta tietoa.
uskovainen nainen on pappi samoin kuin mieskin - yleisenpappeuden nojalla. Ilm.1:5-6
"ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä
6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen."
Kuudennen jakeen kohdalla "papeiksi" tarkoittaa siis naisia ja miehiä. :) Sen nojalla myös naiset voivat suorittaa hätäkasteen =D
Mutta mitä kaitsija ja paimen virkaan tulee, se on osoitettu yksin miehelle. Sen on Raamattu jo osoittanut luomiskertomuksesta lähtien.
Miehen ja naisen asema on suuri salaisuus! Nimittäin se tarkoittaa Kristusta ja seurakuntaa. Tämän Paavali tuo esille. Eihän seurakunta opeta Jeesusta vaan Jeesus seurakuntaa! Ei nainen voi olla yhden vaimon mies.
Nainen on arvokas ja hyvin tärkeä, sen on oltava alamainen miehelle, mutta miehelle on annettu hyvin vaativa ja tärkeä tehtävä: Rakastaa vaimoa!
Naisella on siis oikeastaan helppo ja hyvä osuus, olla rakastettava.
Naispappeus ei suinkaan ole mikään tasa-arvo asia, vaan se on suoraan Raamatun antama ohje seurakunnalle.
Naista siis ei ole kutsuttu paimenvirkaan, koska Raamatun mukaan nainen ei voi olla paimenena. Ihmeellistä on kun Raamattu on luterilaisen kirkon ylin ohje ja silti Raamattua ei pidetä siinä arvossa vaan asetetaan kaikki muu sen edelle, se on suorastaan törkeää.
Kirjoitat oikein että nainen saa suorittaa hätäkasteen, mutta millä perusteella rajotat sen vain hätäkasteeseen?
Mitä "pappien" erityistehtäviä katsot kuuluvan vain paimenen tai kaitsijan virkaan eikä muille seurakunnan palvelijoille?
En varmasti tunne raamattua yhtähyvin kuin papit,mutta papit lukee ja tulkitsee sitä kuolleella uskolla ja tulkinnat tehdään ajatellen että miten estää raju jäsenkato kirkosta,mutta kun ressukat tekee vastoin Jumalan tahtoa niin se ei auta,kato eikun kiihtyy. Ja olet aivan oikeassa juuri niin ajattelen nykyisestä "presidentistämme" varmaan aika harras uskovainen hänkin...
pössipässimäinen käsitys siitä, mitä naiset saavat nykymaailmassa opiskella ja mitä he saavat tehdä?
Mistä tiedät, kenellä on kuollut usko? Onko elävä usko sellaisella, joka uskoo niin kuin sinä ja kuollut usko sellaisella, joka taas uskoo eri tavalla kuin mitä sinä teet?
Kaitsijan virka on mielestäni samaa tarkoittava kuin piispan virka, tuleehan piispa sana kaitsijasta jos kattoo alkukieltä.
Niin, paimen virka ja sille kuuluvat tehtävät... Ensiksi meille tuttu sana pastori tulee sanasta paimen.. Paimen hoitaa laumaansa, eli pappi pitää huolta seurakuntalaisista (laumasta) samoin kuin kaitsija. En tiedä mitä eroa on kaitsijalla ja paimenella Raamatun mukaan..
Kaitsija on Jumalan huoneen haltija.
Mitä kirkko traditio kertoo, niin muistelisin, että oli kaitsija, prespyteeri ja diakoni. Ja tämä prespyteeri oli kuin pappi eli paimen. Diakoni on siis samaa tarkoittava kuin palvelija, ja se auttoi ehtoollisessa. Paimen ruokkii lampaita, eli pappi ruokkii seurakuntalaisia, meillä luterilaisilla se tulee hyvin ilmi armovälineiden käytössä. Pappi siis toimittaa sakramentit kasteen ja ehtoollisen sekä saarnaviran. Toinen erityistehtävä on seurakunnan koossa pitäminen. Tosin lampaatkin huolehtivat toinen toisestaan, mutta Paimen pitää yllä ns. järjestystä seurakunnassa.
"millä perusteella rajoitat sen vain hätäkasteeseen?" En rajoita sitä vain hätäkasteeseen, nainen saa myös yleisenpappeuden nojalla julistaa Evankeliumia. Sitä naiset tekivät ennen miehiä, kun hauta oli tyhjä. Naisten on jopa hyvä ja tärkeää julistaa evankeliumia niin kuin miestenkin, se on suorastaan käsky opetuslapsille - menkää.. (lähetyskäsky)
Vaikka olen nuori silti vanhat tavat ovat paremmat kuin uudet, siinä kohdin, että naisen ei tarvitse olla ehtoollis avustajana. 1.Tim.3:12 "Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies.."