oon 16-vuotias normaali tyttö.. ongelmani on viiltely. Kerran viiltelee, siihen tulee himo.. Siihen kipuun kiintyy.. Vasen käteni on täynnä arpia, haavoja.. mutta kun ei pelkkä käsi riitä myösjalkani on täysin naarmuiset.. Teen kuvia, sydämiä, tähtiä,eläimiä.. mulla on vain yksi ihana ystävä joka ymmärtää mua ja joka myös viiltelee itseään. viiltelystä on tullu elämäntapa.. onko tämä vain osa minua vai onko tämä masennusta?! tunnen kuitenkin olevani täysin terve ja iloinen.. ei yksinäisyyden tunnetta eikä pelkoja... mua ei tod.näk.saa jättää yksin terävien esineiden kans...
osaako kukaan auttaa?!
Only me
5518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivon sinun ymmärtävän, että tarvitset TODELLA apua. Hakeudu aluksi psykologille. Viiltely on merkki sisällä olevasta pahasta olosta. Kerro siitä vanhemmillesi, sisarelle, tai jollekin toiselle ystävälle joka varmaan pystyy ohjaamaan sinut hoitoon.
terv. todella huolestunut
kiitos, kai... mutta kuten jo sanoin, musta ei kuitenkaan tunnu pahalta.. mutta kuitenkin neuvoit puhumaan jollekin ja hakeutua hoitoon, mua alkoi pelottaan, mitä jos mulla onkin jotain mielenterveydellisiä ongelmia.. onko jollakin ollu sama ongelma ku mulla?! laittaa sähkistä mukaan..
Mee hyvä ihminen pikaisesti "kallonkutistajalle"
Toi on ihan normaalia sinun ikäisellä tytöillä , mutta jos sinulla on aikaa poikkeepas hespariassa sairaalassa niin kurkistetaan kannen alle jos siellä olis joku isompikin vika ja saataisiin ajatukset kohdalleen. Jos pähkinässä alkaa viiraan voi olla edessä akuutti hoito paikallaan.
niinkös meinaat että normaalia olis..?! tunnetko sitten montakin suurinpiirtein mun ikästä jotka viiltelee?? just wondering... oon nyt ylpeä itsestäni. en ole viiltänyt itseäni kohta kahteen viikkoon.. :) Ja vanhimmat arvet alkavat parantua, jäljethän niistä silti jää, tiedän sen.. mutta on vain ajan kysymys milloin himo iskee jälleen (ja milloin löydän jotain joka on tarpeeksi terävä.. hyvä kun min mamma antaa mun edes katsoa keittiön suuntaan (siellä lähes kaikki teräaseet..)) eipä helpottanut juurikaan kun vanhemmat huomas ekat jäljet, ne vaan haukku mut.. ja eiköhän aikaa löydy, sitten kun työt päiväkodis loppuu, niin voin ehkä poiketa sielä hespariassa sairaalassa... :) enää ei pelota hirveästi..
Ps. älkää valittako, oon käyttänyt päiväkodis pitkiä vaatteita jotka peittävät kaikki jäljet.. yksikään sulosista kersoista ei ole nähny niitä..