Yli viisi tuhatta naista kuolee kunniaan liittyvissä murhissa joka vuosi. Niin sanottu kunniamurha on sukupuoleen liittyvän väkivallan äärimmäinen muoto.
Naisiin kohdistuva väkivalta kytkettiin ensimmäistä kertaa selvästi ihmisoikeuskysymyksiin YK:n naisten asemaa koskevassa konferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Samalla todettiin, että esimerkiksi vähemmistöön kuuluvat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle.
Tukholmassa järjestettiin lokakuussa eurooppalainen konferenssi kunniaan liittyvästä väkivallasta. Konferenssin yli 100 osallistujaa lähes kahdestakymmenestä eri maasta totesivat, että kunniaan liittyvä väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, johon tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja.
Ruotsissa keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta ja kunniamurhista on käynyt kiivaana Pela Atroshin ja Fadime Sahindalin murhien jälkeen. Ruotsissa asuva Atroshi murhattiin Irakissa vuonna 1999 ja kolme vuotta myöhemmin Rahmi Sahindal murhasi tyttärensä Fadimen Uppsalassa.
Vuoden 2002 jälkeen Ruotsi on ottanut kunniaan liittyvän väkivallan vakavasti ja tehnyt lukuisia muutoksia "kunniakulttuurissa" elävien maahanmuuttajatyttöjen turvallisuuden parantamiseksi. Muun muassa vähemmistöministeri Mona Sahlin on yrittänyt vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
"Olin pitkään pelkuri enkä uskaltanut puhua kunniaan liittyvästä väkivallasta julkisuudessa. Pelkäsin, että minut leimataan rasistiksi. Mutta Pelan murhan jälkeen ymmärsin, että kunniamurhat ovat osa yhteiskuntaamme, ja meidän pitää puhua niistä avoimesti", sanoo Sahlin.
Tuoreen selvityksen mukaan lähes 1 500 naista joutuu vuosittain kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi Ruotsissa, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla korkeampi.
Kunniamurha määritellään usein murhaksi, jonka tekijä on isä, veli, aviopuoliso tai joku muu sukulainen. Motiivi voi olla naisen väitetty tai todellinen seksuaalinen suhde mieheen, ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella.
"Neitsyys ja kunnia ovat tiiviisti yhteyksissä naisten ja tyttöjen kunniaan. Siksi tyttöä kasvatetaan jatkuvassa pelossa neitsyyden menettämisestä. Kunniaan liittyvä väkivalta on peräisin yhteiskunnan tai yhteisön naisia sortavasta sukupuolijärjestelmästä", sanoo libanonilaissyntyinen professori ja kirjailija Evelyn Accad.
"Kun suomalainen tai ruotsalainen tappaa puolisonsa, ympäristö ei taputa käsiään eikä kannusta tekijää. Kunniamurha on suunniteltu teko, jossa tuomio on annettu pitkään ennen itse tekoa", sanoo Mohammad.
"Kuulin naisesta, joka oli tapettu, koska hänen veljensä oli raiskannut hänet. Tappaja oli naisen toinen veli. Juttelin naisen setien kanssa rikospaikalla ja kysyin heiltä, miksi nainen tapettiin. He vastasivat: ’Olemmeko mielestäsi tappaneet väärän henkilön? Nainenhan vietteli veljensä raiskaamaan häntä’".
Naisiin kohdistuva väkivalta kytkettiin ensimmäistä kertaa selvästi ihmisoikeuskysymyksiin YK:n naisten asemaa koskevassa konferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Samalla todettiin, että esimerkiksi vähemmistöön kuuluvat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle.
Tukholmassa järjestettiin lokakuussa eurooppalainen konferenssi kunniaan liittyvästä väkivallasta. Konferenssin yli 100 osallistujaa lähes kahdestakymmenestä eri maasta totesivat, että kunniaan liittyvä väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, johon tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja.
Ruotsissa keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta ja kunniamurhista on käynyt kiivaana Pela Atroshin ja Fadime Sahindalin murhien jälkeen. Ruotsissa asuva Atroshi murhattiin Irakissa vuonna 1999 ja kolme vuotta myöhemmin Rahmi Sahindal murhasi tyttärensä Fadimen Uppsalassa.
Vuoden 2002 jälkeen Ruotsi on ottanut kunniaan liittyvän väkivallan vakavasti ja tehnyt lukuisia muutoksia "kunniakulttuurissa" elävien maahanmuuttajatyttöjen turvallisuuden parantamiseksi. Muun muassa vähemmistöministeri Mona Sahlin on yrittänyt vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
"Olin pitkään pelkuri enkä uskaltanut puhua kunniaan liittyvästä väkivallasta julkisuudessa. Pelkäsin, että minut leimataan rasistiksi. Mutta Pelan murhan jälkeen ymmärsin, että kunniamurhat ovat osa yhteiskuntaamme, ja meidän pitää puhua niistä avoimesti", sanoo Sahlin.
Tuoreen selvityksen mukaan lähes 1 500 naista joutuu vuosittain kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi Ruotsissa, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla korkeampi.
Kunniamurha määritellään usein murhaksi, jonka tekijä on isä, veli, aviopuoliso tai joku muu sukulainen. Motiivi voi olla naisen väitetty tai todellinen seksuaalinen suhde mieheen, ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella.
"Neitsyys ja kunnia ovat tiiviisti yhteyksissä naisten ja tyttöjen kunniaan. Siksi tyttöä kasvatetaan jatkuvassa pelossa neitsyyden menettämisestä. Kunniaan liittyvä väkivalta on peräisin yhteiskunnan tai yhteisön naisia sortavasta sukupuolijärjestelmästä", sanoo libanonilaissyntyinen professori ja kirjailija Evelyn Accad.
"Kun suomalainen tai ruotsalainen tappaa puolisonsa, ympäristö ei taputa käsiään eikä kannusta tekijää. Kunniamurha on suunniteltu teko, jossa tuomio on annettu pitkään ennen itse tekoa", sanoo Mohammad.
"Kuulin naisesta, joka oli tapettu, koska hänen veljensä oli raiskannut hänet. Tappaja oli naisen toinen veli. Juttelin naisen setien kanssa rikospaikalla ja kysyin heiltä, miksi nainen tapettiin. He vastasivat: ’Olemmeko mielestäsi tappaneet väärän henkilön? Nainenhan vietteli veljensä raiskaamaan häntä’".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jää suurimmaksi osaksi Helluntailaisten tehtäväksi, Luterilaiset eivät nää tarvetta evankelioida Muslimeita, heidän mielestään he ovat samaan jumalaan uskovia. Siinä Luterilaiset erehtyvät pahasti. Helluntailaiset eivät usko samaan jumalaan kuin muslimit, Helluntailaiset uskovat raamatun Jumalaan.
Helluntailaiset, miten Muslimien evankeliointi Suomessa on teidän seurakunnissanne järjestetty ?
Muslimien evankelioiminen on vaikein tehtävä mitä kristitty voi kuvitella.
Kuinka monella riittää pokkaa mennä evankelioimaan esim. Saudi-Arabiaan, Iraniin tai Pakistaniin?
Suomeen muuttaa paljon Muslimeita, heidän evankelioiminen on jo niin suuri haaste, ettei enempää kannata etsiäkään.
Luterilaiset menivät muinoin Afrikkaan ja moneen muuhun alueeseen, jossa oli suurempia vaikeuksia kohdattavana kuin nyt muslimimaissa on.