ateisti ei usko, ateisti TIETÄÄ
ateisti ei usko
vaan...
481600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä uskoviakin ateisteja on olemassa.
Tälläkin palstalla eräs ateisti uskoi uskontojen häviävän maailmasta.
Uskotko sinä samoin?
Kuinka moni tämän palstan ateisteista voi väittää tietävänsä, että esim sielua-, kuolemanjälkeistä elämää- ja henkiolentoja ei ole olemassa?
ateismi on määritelmällisesti jumalankieltämistä
että en tiedä mutta samalla voin kertoa että minulla ei ole pienintäkään tarvetta uskoa sellaiseen.
taas?
Miksi meidän pitää kärsiä lääkäreittesi hölmöilystä?
Jumalan olemattomuus ei tarkoita, etteikö sielua tai kuolemanjälkeistä elämää olisi olemassa.
Ja ateisti on ihminen, joka ei usko jumala nolemassaoloon. Jumalan kieltäminen viitaa vahvaan ateismiin. Heikkoakin löytyy.
Minä en taida sitten nykyään enää olla ateisti. 30 vuotta siinä leirissä tullut oltua, nyt voin sanoa etten enää ole. Olen siis uskovainen! Vau, mikä fiilis! Tuntuu ihan samalta kuin ennenkin. :)
Ateisti ei väitä tietävänsä noita asioita, koska hän ei edes aseta kysymystä noista asioista. Ne eivät sisälly ateistin elämään. Hän ei kaipaa kuolemanjälkeistä elämää. Hänellä ei ole uskoa henkiolentojen olemassaoloon, joten tietoa niistä hän ei tarvitse. Sielu on uskonnollinen käsite, ja koska ei ole uskoa, ei ole myöskään tarvetta sielulle. Itselleni esimerkiksi tietoisuus on hyvä määritelmä ihmisen ajattelulle, moraalille ja etiikalle.
voihan se 'atesta' tuntua oivallukselta huomattuaan 'uskiksisminsa' :)
eipä sen miltään tarvitse tuntuakkaan, korkeintaan se antaa hieman ymmärrystä toisia kohtaan ;)
"heikon ateismin edustajalla heikko oivallusfiilis ja vahvan ateismin edustajalla vahva oivallusfiilis" :)))
NO varmaan monikin.
Sielulla tarkoitetaan elävää olentoa, ihmisen toimintaa, vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Ei sielu ole mikään ylimaallinen henki joka vaeltelee jossain siirtyillen paikasta toiseen itsekseen. Sielu on ihmisen timintaa tämän eläessä. Kun ihminen kuoleee "sielu" kuolee myös, koska ihminen on itse "sielu". Tässä on samalla vastus kuoleman jälkeiseen elämään.
"Henkiolennot"ovat jokaisessa ihmisessä itsessään; jokainen on joskus paha, joskus hyvä.
Perusteella ateisti tietää ettei Jumalaa ole ja jos joskus tulee todisteita joiden perusteella voi tietää että Jumala on, niin silloin ateistikin tietää sen.
Uskomiseen ei ole mitään syytä kun voi tietääkkin.
Uskomalla ilman todisteita joutuu vain tyhjänmyyjien yms kusettajien uhriksi.
>>Uskomiseen ei ole mitään syytä kun voi tietääkkin>>
Sanot, että uskomiseen ei ole mitään syytä, mutta
kuitenkin ateistit USKOVAT, että jumalolentoja, henkiolentoja, sielua yms ei ole olemassa?
Mikäli kyse ei ole todellisuuteen ja tosiasioihin perustuvasta oikeasta tiedosta, niin silloin kyse on uskosta.
>>Uskomalla ilman todisteita joutuu vain tyhjänmyyjien yms kusettajien uhriksi>>
Ateisithan nimenomaan USKOVAT, koska heillä ei ole todisteita ateististen näkemystensä tueksi.
Monilla uskonnolllisilla ihmisillä kuitenkin on omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia todisteita uskonsa tueksi.
On osoitettu että väittämä on tosi, mutta ei se olekkaan totta jos joku osoittaa ettei se ole totta.
>jos joskus tulee todisteita joiden perusteella voi tietää että Jumala on, niin silloin ateistikin tietää sen.>
Niin, ateisti TIETÄÄ silloin, mutta ottaako hän sen tiedon omakohtaisesti vastaan eli hyväksyykö Jeesuksen pelastusteon omalle kohdalleen, onkin toinen asia. Ei kaikista silloinkaan kristittyjä tule, se on aivan varmaa. On ihmisiä, jotka sanoisivat etteivät he mitään pelastusta synnistä tarvitse.
Nykyisessä tilanteessa, jossa ei tieteellistä tieto Jumalan olemassaolosta ole, ateisti voisi saada tietoa Jumalasta, jos hän hyväksyisi uskossa pelastusteon omakohtaisesti.
Summa summarum...
Molemmissa tilanteissa jää aina ihmisiä uskon ulkopuolelle.
Tuo on uskovaisten toiveajattelua. Ateismi on jumaluskon puute. Ei siis niin, että ateisti uskoo, ettei jumalia ole. Olemattoman puuttumiseen uskomisessa ei ole mitään järkeä. Uskon puuttuminen tuntuu olevan vaikea asia käsittää jumaliin uskoville ihmisille. Epäselvyyttä aiheuttaa sanojen usko (faith) ja usko (belief) sekoittaminen suomenkielessä. Sekaannusta sanojen tarkoituksesta aiheutetaan mielestäni tahallisesti, jotta sisällöstä saadaan aina itselle mieluisampi.
Uskonnollinen usko ja ateistinen usko poikkeavat toisistaan siten, että uskonnollinen henkilö HALUAA USKOA mm. itseään suurempaan voimaan, joka vaikuttaa hänenkin elämäänsä. Tavallisesti siitä voimasta käytetään nimitystä Jumala tai Korkeampi Voima. Ateistit taas HALUAVAT USKOA, että mitään sellaista voimaa ei ole olemassa.
Uskonnollisuuteen kuuluu myös usko - tai tieto - sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta. Ateistit kieltävät (ts. eivät usko sellaiseen mahdollisuuteenkaan) usein myös sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon.
Ateismi maailmankatsomuksellisena aatteena on ehkä eräänlaista kielteistä uskonnollisuutta.
Ateismissa ei uskota Jumalan - tai jumalien - olemassaoloon (ts. USKOTAAN, että sellaista olentoa - tai olentoja - ei ole olemasssa).
>>Ateismi on jumaluskon puute. Ei siis niin, että ateisti uskoo, ettei jumalia ole. Olemattoman puuttumiseen uskomisessa ei ole mitään järkeä>>
Jumaluskon puuttuminen (ts. ei halua uskoa, koska ei ole todisteita) liittyy enemmän agnostismiin kuin ateismiin. Agnostismiinhan ei sisälly - toisin kuin ateismiin - Jumalan tai jumaolentojen olemassaolon nimenomaista kieltämistä.
Tarkoitit "olemattomalla" ilmeisesti Jumalaa tai jumalolentoja, mutta kuinka voit TIETÄÄ ja olla varma, että sellaisia olentoja ei ole olemassa?
Ateismissa ei uskota Jumalan - tai jumalien - olemassaoloon (ts. USKOTAAN, että sellaista olentoa - tai olentoja - ei ole olemasssa).
>>Ateismi on jumaluskon puute. Ei siis niin, että ateisti uskoo, ettei jumalia ole. Olemattoman puuttumiseen uskomisessa ei ole mitään järkeä>>
Jumaluskon puuttuminen (ts. ei halua uskoa, koska ei ole todisteita) liittyy enemmän agnostismiin kuin ateismiin. Agnostismiinhan ei sisälly - toisin kuin ateismiin - Jumalan tai jumaolentojen olemassaolon nimenomaista kieltämistä.
Tarkoitit "olemattomalla" ilmeisesti Jumalaa tai jumalolentoja, mutta kuinka voit TIETÄÄ ja olla varma, että sellaisia olentoja ei ole olemassa?
Kun usko puuttuu, niin sitä ei kertakaikkiaan ole. Ei siis myöskään uskoa jumalien olemattomuuteen.
Tämä on minusta hauska juttu, että jumaluskovaisille tämä asia on niin vaikea ymmärtää, kun he kuitenkin sulavasti selittävät raamatun avulla vaikka mustan valkeaksi.
Jumaluskon puuttuminen ei ole haluttomuutta uskoa vaan ihan niin kuin se sanotaan, uskoa ei ole. Haluilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Minua ei tieto kiinnosta, koska sillä tiedolla ei ole minulle mitään käyttöä.
Helpoiten kaikki on varmaan selitettävissä näin. Uskotko Zeukseen? Jos uskot, sinulla on monia jumalia. Jos et, olet Zeukseen nähden ateisti. Tiedätkö, onko Zeusta olemassa? Kuinka usein joudut miettimään elämässäsi Zeuksen olemassaoloa? Onko Zeuksen olemassaololla tai -olemattomuudella edes merkitystä elämällesi? Minulle Zeus, Jumala, Allah ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan, on merkitykseltään yhtä vähäisiä. Olen ateisti kaikkien jumalien suhteen. Sinusta eroan vain yhden jumalan verran Loppujen suhteen sinäkin olet ateisti, kuten minäkin. Mieti siis sitä kautta, mitä on olla ateisti.
>>Kun usko puuttuu, niin sitä ei kertakaikkiaan ole. Ei siis myöskään uskoa jumalien olemattomuuteen>>
Ateismi jaetaan nykyisin vahvaan ja heikkoon ateismiin. Vahvaan (positiiviseen) kuuluu se näkemys, että Jumalolentojen olemassaolo ei
ole edes mahdollista. Heikkoon ateismiin ei kuulemma sisälly mitään olettamuksia. Mikä
siis on agnostismin ja heikon ateismin ero?
"Nykyisten todisteiden perusteella ateisti tietää ettei Jumalaa ole"
Olisi kiva tietää, mihin todisteisiin viittaat?
"Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jumalista ei saada tietoa, ei siis tiedetä onko jumalia ja jos on niin ei tiedetä millaisia on. Agnostisismi käsittelee asiaa eri kannalta kuin ateismi/teismi -jako, eikä ole kolmas vaihtoehto niiden välillä. Teistinen agnostikko uskoo että jumala on, mutta ettei jumalan luonteesta saa varmuutta. Ateistinen agnostikko sanoo ettei jumalaan usko, mutta ettei asiaa voi todistaa kumpaankaan suuntaan."
"Ateistilta puuttuu jumalausko kuten terveeltä puuttuu sairaus. Sairauden puute voi johtua siitä ettei ole vielä sairastunut tai siitä että sairaus on parantunut. Ellei sairaita olisi, ei tietysti tarvittaisi sanaa terve, eikä sanaa ateisti tarvittaisi ellei olisi jumaliin uskovia."
Heikkokin ateisti lähtee siitä, ettei jumalia ole, agnostikko voi olla teistinen tai ateistinen, mutta ei pysty määrittämään kantaansa lopullisesti jumalan olemassaoloon todisteiden puutteen takia.
>>Heikkokin ateisti lähtee siitä, ettei jumalia ole>>
Miksi pitää lähteä siitä, että jumalia ei ole?
Onko kyse vain uskonnollisuuden ja henkisyyden vastaisuudesta?
Niihin samoihin todisteisiin kuin saunatontun ja vaaleanpunaisen näkymättömän yksisarvisekin olemattomuudesta on.
Esittäisitkö tässä ketjussa todisteet Jumalan olemattomuudesta, jotta muutkin lakkaisivat uskomasta perättömiä? Yksikin todiste on varmasti riittävä.
Älypavaat asiat muuttuvat todellisiksi siten että niiden olemassaolosta on todisteita, ei siten että niiden olemassaolosta(*) ei ole todisteita.
* Tai olemattomuudesta.
Luuletko että on kivempi haluta olla kuolevainen apinan serkku, kuin kuolematon Jumalan kuva?
Joillain ei vain pelkkä halu riitä rikkomaan teräksenlujaa ja kylmää todellisuutta.
Kysymys on siitä, ettei ole tarvetta jumalille. Ei se ole minkään vastaisuutta vastaisuuden vuoksi. Ei vain ole sitä paikkaa elämässä, johon jumalaa käyttäisi. Toiset ihmiset ovat uskonnollisia toiset eivät. Kun lähtökohtana on tarpeen puuttuminen, tuntuvat nämä sinun kysymyksesi oudoilta. Voi olla, että käyttämäni sana lähteä sai sinut kysymään näitä. Sanon toisin; kun jumalia ei ole ihmiselle, eikä ole edes tarvetta jumalille, niin silloin jumalia ei ihmiselle ole. Teisti tekee tarpeen ateistille. Teisti, ihminen, jolla on jumalusko ja ateisti, ihminen, jolla ei ole jumaluskoa.
Kysyt itseasiassa jonkin asian puuttumisen syytä, eikä siinä ole mitään järkeä.
Henkisyyden vastaisuus? Mitä tarkoitat tässä sanalla henkisyys?
Täytyy myöntää, että olet ilmeisen yksinkertainen, mutta osaisitko kertoa, miten määrittelet käyttämäsi "älyvapaa asia"-termin.
Edellisessä kirjoituksessa vetoat subjektiiviseen älyyn ja teet siitä objektiivisen päätelmän. Ei ole perustelusi kovin vankalla pohjalla.
Monien uskontojen jumalakuva on epäuskottava, mutta henkisistä asioista syvällisemmin perillä olevat henkilöt tiedostavat yleensä sen, että on olemassa Henkisiä Hierarkiota (suurempia kosmisia- ja paikallisia Hierarkioita).
Taivaallisista hallinnoista, hierarkioista ja olennoista voi puhua niinkin, että käytetään pelkästään sanaa Jumala, mutta kokonaisuus ei aina välttämättä hahmotu uskottavaksi, jos asiaa ei tunne tarkemmin.
Universumi voidaan ajatella suunnattoman kokoiseksi paikaksi jossa on runsaasti elämää tuntemallamme fyysisellä tasolla, mutta myös sitä korkeammilla tasoilla. Hyvin korkeiden olemassaolon tasojen olennot edustavat korkeinta (=Taivaallista) hallintoa.
Koska KAIKKI olemassaoleva on ilmeisesti saman valoenergian ilmentymää, niin siinä mielessä voidaan puhua yhdestä Jumalasta, mutta tosiasiallisesti tuon energian suurimmat tietoisuuden eriytymät ovat korkeimpia ja todellisimpia Jumalolentoja.
>>Henkisyyden vastaisuus? Mitä tarkoitat tässä sanalla henkisyys?>>
Henkisyydellä (aidolla) tarkoitetaan arvoja, jotka perustuvat mm. rehellisyyteen. Kukaan ei voi rehellisesti olla sitä mieltä, että sielua
ja henkiolentoja EI VOI OLLA OLEMASSA.
..ja toisaalta, tulevathan Enkelihierarkiat ja taivaalliset joukot Raamatussakin esille.
"Niihin samoihin todisteisiin kuin saunatontun ja vaaleanpunaisen näkymättömän yksisarvisekin olemattomuudesta on."
Mitäs ne sitten ovat?
Kaikilla ihmisillä on tietenkin henkinen minäsä, eli tunteet, arvot, ajatuksensa yms. Tämä on kuitenkin eri asia kuin uskontojen oppeihin kuuluva hengellinen henki tai sielu. Jostain syystä nämä niputetaan usein samaksi asiaksi. Usein saa kuulla päättömän väitteen, että ateistilla ei voi olla tunteita tai ateisti ei voi rakastaa. Miksi luullaan, että jumaluskon puuttuminen on sama kuin henkisen minän kieltäminen?
Minä voin kyllä olla rehellisesti sitä mieltä, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa. Oletko nyt kuitenkin uskovana sitä mieltä, että minä ateistina en voi olla rehellinen?
tai ainakin yhtä pätevä.
Koska Jumalan olemassa ololle riittää todisteeksi USKU eikä oikeastaan muutakaan todistetta koskaan esitettykäään niin olemattomuudelle todisteeksi riittää uskon puute (ateismi).
>>Minä voin kyllä olla rehellisesti sitä mieltä, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa>>
Ihminen voi olla tietämätön ja ymmärtämätön ja olla sitä mieltä, että on älyllisesti rehellistä todeta, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa, mutta jos asiaa miettii tarkemmin niin saattaa ymmärtää sen, että sellainen mielipide ei perustu tunnettuihin tosiasioihin - eikä myöskään älylliseen rehellisyyteen.
Sanopas sama toisin, että ymmärrän. Tuo edellinen kirjoituksesi vaikutti kovin älyllisesti epärehelliseltä, mutta ehkä en vain ymmärrä sanomaasi.
>>Sanopas sama toisin, että ymmärrän. Tuo edellinen kirjoituksesi vaikutti kovin älyllisesti epärehelliseltä, mutta ehkä en vain ymmärrä sanomaasi>>
Alkuperäinen:
"Ihminen voi olla tietämätön ja ymmärtämätön ja olla sitä mieltä, että on älyllisesti rehellistä todeta, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa, mutta jos asiaa miettii tarkemmin niin saattaa ymmärtää sen, että sellainen mielipide ei perustu tunnettuihin tosiasioihin - eikä myöskään älylliseen rehellisyyteen"
Sama toisin sanoin ilmaistuna:
Ateisti voi olla rehellinen ja vilpitön - mutta tietämätön ja ymmärtämätön - uskoessaan, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa.
Tarkemmin muotoiltuna:
Ateisti voi olla rehellinen ja vilpitön, mutta hän on myös tietämätön, ymmärtämätön ja naiivi, ollessaan sitä mieltä, että sielua ja henkiolentoja ei ole - eikä voi olla - olemassa.
Uskova voi olla rehellinen ja vilpitön - mutta tietämätön ja ymmärtämätön - uskoessaan, että sielu ja henkiolentoja on olemassa.
Tämä päättyy oravanpyörään. Jotain lihaa noiden sinun väittämäluiden päälle tarvittaisiin, että ne saisivat jonkinlaista painoarvoa. Ainahan voi keksiä vaikka mitä väitteitä, mutta ne eivät välttämättä todista mitään.
Keskustelutyylisi muistuttaa minua tarinasta henkilöstä, joka kysyi tuntemaltaan mieheltä:" vieläkö lyöt vaimoasi?"
Kirjoitit:
>>Uskova voi olla rehellinen ja vilpitön - mutta tietämätön ja ymmärtämätön - uskoessaan, että sielu ja henkiolentoja on olemassa>>
Kommentti:
Useimmat uskovat eivät väitäkäkään tietävänsä, että sielu ja henkiolentoja on olemasssa - he ainoastaan uskovat asiaan. Monet ateistit kuitenkin esittävät väitteen, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa, eikä sellaisia monien ateistien mielestä voikaan olla olemassa.
Sielun ja henkiolentojen olemassaoloon uskotaan kaikissa suuremmissa uskonnoissa ja -henkisissä liikkeissä. Uskonnollisuus ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys henkisille kokemuksille, jotka vakuuttavat asianomaisen kokemusperäisesti omasta sielullisuudestaan tai esimerkiksi näkymättömien henkiolentojen olemassaolosta.
Jos näitä sielua puoltavia "tosiasioita" on, olisi tietenkin epärehellistä väittää, että sielua ei ole. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan esittänyt näitä "tosiasioita", joten toistaiseksi ei myöskään ole syytä olettaa, että sielua tai muutakaan hengellistä yliluonnollisuutta olisi olemassa.
Opeta nyt meitä ateisteja ja kerro näistä tunnetuista tosiasioista. Muista kuitenkin, että tosiasia ei voi perustua uskoo. Silloin pitäisi määritellä sana "tosi" uudelleen.
En halunnut mitään selitystä vaan edes yhden todisteen, jonka olemassaolosta aloittaja on kai varma.
Ps. Jumalan olemassaolon todisteeksi ei tietenkään riitä usko.
Todistustaakka on väitteen esittäjällä. Tässä tapauksessa hänellä, joka väittää jumalan olevan olemassa on todistustaakka. Tätä todistusta odotan itsekin innolla. Ennen todisteita voidaan vain puhua uskosta jumalaan eli koko homma on vain ajatusleikkiä.
Väännetään vielä rautalangasta, jotta asia menee varmasti perille. Minä väitän, että näppäimistölläsi laukkaa vaaleanpunainen yksisarvinen. Sitä ei voi kuitenkaan nähdä eikä tuntea eikä muutenkaan aistia ellei usko tarpeeksi lujasti siihen. Jos uskot tarpeeksi se kertoo sinulle elämän salaisuuden... no niin.. asia on nyt sitten totta kunnes toisin todistat.
enempi luulee tietävänsä.
Olen sitä mieltä että tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
Kaikenlaista ihminen tietää. Eikä tuu 'hullua hurskaammaks'. Ihminen on ihminen. Jumala on Jumala. Ihminen tarvii Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeänsä. Hänet me olemme saaneet Jeesuksen ristin työn kautta. Ja se rakentaa uskovan maailmaa tänäkin päivänä. Rakkaus rakentaa. Jeesus on Rakkaus!
>>Olen sitä mieltä että tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Kaikenlaista ihminen tietää. Eikä tuu 'hullua hurskaammaks'>>
Ongelmana ei ole tieto sinänsä, vaan se, että ei ole tarjolla riittävästi OIKEAA ja LUOTETTAVAA TIETOA olennaisen tärkeistä asioista. Sen sijaan liikkeellä on runsaasti harhaanjohtavaa, ristiriitaista ja virheellistä tietoa. Tämä on suurin syy moniin tarpeettomiin ideologisiin ristiriitoihin ja ihmisten mielissä vallitsevaan hämmennykseen.
Mihin ihminen tarvitsee Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeänsä? Ei ole omalle kohdalle vielä sattunut ja puolivuosisataa on jo takana.
kun olet niin tietävä.