Kälviällä Maalaisliittolaishyveiden läpitunkemalla paikkakunnalla oli ennen vanhaan naapurissa sonni. Se oli lujasti aitauksessa, mutta uhitteli aina aidan raosta, kun lapsena sen ohittelimme. Valppaana piti olla, kun ei oikein tiedetty, pyysyykö se aitauksessaan. Mutta kiltisti se hyppäsi aina lehmän selkään ja työnsi pitkää Pinokkion nenä tapaista uloketta niiden takapuoleen, kun veimme omia ja muiden lehmiä sinne astutettavaksi. Koskaan en oikein ymmärtänyt, mitä ne hihkuivat vieressä, että ”Nyt onnistui!”
Että sellainen tarina on oikealla sonnimiehellä. Maata se kuopi etujalan sorkallaan, mutta muuten oli hiljaa. Se kun oli oikea sonnimies, eikä mikään sotatalikkoon kompastunut teeskentelijä!!
Että sellainen tarina on oikealla sonnimiehellä. Maata se kuopi etujalan sorkallaan, mutta muuten oli hiljaa. Se kun oli oikea sonnimies, eikä mikään sotatalikkoon kompastunut teeskentelijä!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
käyskentelivät pihapiirissä. Enää ei ole sonneja, vaan on valkotakkinen nainen, joka kulkee kylästä kylään. Hän ei työnnä pinokkion nenäänsä lehmän takapuoleen, vaan pitkän taipuisan letkun. Niin ovat maalaisliittolaisten hyveet muuttuneet itsekkäiksi, että tärkein kotielukkakaan saa tyytyä keinosiementäjän kumirukkaseen ja minuutin sutkaukseen. Ei ole enää oikeita sonnimiehiä, vaan vain siementäjäsiskoja. Ovat kepulikonstit vähissä nykyaikana maaseudullakin.
käteen. Siinä mielessä voi sanoa maailman olevan oikeuden mukainen. Sonnimiehellä ei lehmää on vaan kyllikki.
maaseudulla nykyaikana. Sen muistan minäkin, että sonnin piti Maalaisliiton voiman päivinä olla säyseä luonteeltaan. Jos oli vikuri, niin tilattiin lahtari, joka pisti sorkat rautoihin ja leikkasi mattoveitsen tapaisella esineellä sukukalleudet pois. Ja kun pari vuotta kului, tuli lahtari uudestaan, ja vei koko härän.
Opetus: sonniksi itseään luulevien pitää varoa ja olla säyseitä. Siinä yhdyn riemu rinnoin edelliseen. Missä tuo Kälviä muuten on?
Sonni oli todella hankala kapistus ennen maalaistaloissa. Siksi on hyvä, että noita siementäjäsiskoja on tullut heidän tilalleen. Ei nykyajan kepulaisista olisikaan sonneja pitelemään ja tuskin tukiaisanomusten täytöltä ehtisivätkään. Jos on kyse sonnimiehistä, niin silloin suosittelen salvuuveitsen esille ottamista, siis sitä kalua, jolla pienet porsaat ennen kovan kiljunnan kera hoidettiin.
Kun meillä oli naapurissa sonni, niin se haisi tosi etovalta ahtaassa karsinassaan.
Pieksämäellä, paikkakunnalla, joka on aina listattu Suomen surkeimmaksi. Siellä on keinosiemennyslaitos, jossa 40 sonnia hyppii koko ajan pukille ja elinlääkärit työntää väliin kumitötteröitään. Käykääpä katsomassa!