Mistä hyvä

Minun elämäni... Vaikka kaikkia käänteitä ei ehkä pidettäisi uskottavina.

Aika paha näin äkkiseltään mutta yritetään. Muukalainen saapuu kaupunkiin. Kuluneet olkoon hänen sandaalit ja löyhkätköön hänen makuusäkkinsä. Koira juoksee kadun yli. Juna viheltää. Vanha nainen kurkistaa ikkunasta ja irvistää. Muukalainen sytyttää tupakan mutta ei löydä tulitikkuja. Avuttomana hän harhailee räsistynyttä kujannetta pitkin. Vastaan tulee lihava nuorukainen purukumia pureskellen. Huomaa muukalaisen maantiepölyn sotkemat kasvot. Kysyy tulta. Nuorukainen kaivaa taskustaan tulitikkuaskin. Se on tyhjä. Nuorukainen kiroaa. Kertoo että lähellä on kauppa. Menvät kauppaan. Kauppa on suljettu. On pyhäpäivä, nuorukainen selittää. Muukalainen on vaiti. Matka jatkuu, kohtaavat vanhan mummon. Paksusankaiset silmälasit. Tutinaa. Kysyvät tulta. Ei löydy. Tai hetkinen, mummo ruuvaa kävelykeppinsä kädensijan irti. Keppi on ontto. Siältä tippuu pieni sytytin. Jossain vuoristossa ahma murisee. Sytytin ei toimi. "Käytin sitä viimeeksi Kalingradin piirityksessä", vanhus sanoo. Mukalainen tarkastaa sytytintä. Nuorukainen puhaltelee kuplia. Ohiajavasta autosta lentää tupakantumppi kadulle. Muukalainen syöksyy ja nappaa sen, sytyttää savukkeen ja imaisee aimo keuhkolliset. Nuorukainen pyytää hatseja, mutta muukalainen ei anna. "Olet liian nuori, ja tämä on terveydelle haitallista", muukalainen sanoo. Muukalainen antaa sytyttimen takaisin vanhukselle ja kysyy: "Poltitko sinä Königsbergin linnan?" "Minä se olin", vanhus vastaa ja lähtee kävelemään pois tutisevin askelin. Nuorukainen näkee kanan ja lähtee ajamaan sitä takaa. Muukalainen jää kadulle , tumppaa savukkeensa. Tien varteen pysähtyy auto. Viehettävä nainen kysyy ajo-ohjeita. Muukalainen hyppää kyytiin. Viimeiseksi kamera siirtyy läheisen talon katolla kyykkivään pitkätukkaiseen hahmoon joka pirullinen nauru kaikuu lopputekstien alkaessa madella ruudulle.

Utuinen toimistohuone, jukkapalmu. Liikenteen melua. Aurinko suodattuu sälekahtimien lomasta. Puhelin soi. Paksussa nahkatuolissa mies vastaa, otsa hiessä, mumisee, kakeltelee, huutaa, paiskaa luurin kiinni. Avaa pöytälaatikon. Se on täynnä pilleripurkkeja. Hajamielisesti hypistelee purkkeja, avaa muutaman ja tutkii erivärisiä pillereitä. Puhelin soi taas. Sihteeri. Joku on tulossa tapaamaan. Ei käy, jaa, no käske sisään. Pillerit rintataskuun, tukka hyvin. Sisälle tulee nuori nainen. Kansio, esiittää kuvia, selittää. Tuotanto. Logistiikka. Säästö. Mies pyyhkii hikeä. Naputtaa kynällä pöytää. Murisee. Voivottelee. Nainen jatkaa uupumatta. Ensi vuoden talousbudjetti. Investoinnit. Mies nousee tuolistaan. Ohjaa naisen hellävaraisesti käytävälle. Hyvä on, mies sanoo. Palataan asiaan ensi kuun aivoriihessä. Nainen poistuu paikalta. Mies vilkaisee sihteeriänsä. Pyyhkii hikeään. Takaisin huoneeseen. Rintataskusta pillerit. Pureksii ja juo päälle vettä jukkapalmun vierestä olevasta pienestä kastelukannusta. Lysähtää tuolille. Hengittää raskaasti. Nauru alkaa matalana, korostuen mylvinnäksi lopulta rähähtäen ilmoille kuin ukkonen. Puhelin soi. Mies keskittyy, puree hammasta vastaa. Nauru on vähällä lipsahtaa. Jaa? Vai sillä tavalla? Hmm, asia on harkinnassa. Aha? Hyvä on. Esitän asian maatalousministeriölle huomenna. Hyvä. Kiitos. Kuulemmiin. Mies sulkee puhelimen. Hyppää ylös tuolistaan. Ratatataa, mies tulittaa kuvitteellisia vihollisia. Menee jukkapalmun luokse, silittää lehtiä. Rakas palmuni, mies lepertelee. Loikkaa pöydälle. Senkin kanaljat, mies huutaa. Siirtyy takaisin pöydän ääreen avaa tietokoneen. Kirjoittaa pitkään. Pudistelee päätään. Raapii leukaansa. Haroo tukkaansa. Huudahtaa jotain epäselvää. Avaa pöytälaatikon. Pieni ruskea pullo. Avaa kierrekorkin. Nuuhkaisee. Irvistää. Örisee. Puhelin soi. Ouuaijaa? Mhhh? Lounaalle? Mahdotonta. Ei käy. Tärkeä kokous. Jumalanpilkkaa. Törkeää. Minä en seurustele koirien kanssa. Sulkee puhelimen. Mumisee. Hyräilee. Oveen koputetaan. Mies valpastuu, mutta vain toisella silmällä. Uusi koputus. Mies kuuntelee vielä, ovi avautuu. Sihteeri tulee sisälle. Papereita, allekirjoitus. Mies käy läpi papereita. Sihteeri antaa jukkapalmulle vettä. Pyyhkii pölyä lehdiltä. Merirosvot, mies tuhahtaa. Minä en rupea kenenkään vaskoolinkantajaksi. Ojentaa paperit takaisin sihteerille. Tänään ei käy, mies sanoo. Näyttää murheelliselta, rupeaa itkemään katkerasti. Sihteeri poistuu nopeasti. Soittaa jonnekin. Mies huutaa toimistossa. Paiskoo tavaroita. Syöksyy ulos toimistosta jukkapalmu kainalossa. Juoksee ulos kadulle. ihmiset tuijottavat. Katoaa katujen sokkeloihin. Autot tööttäilevät. Ylhäällä, talon katolla, savupiipun kyljessä kyyristelevä pitkätukkainen hyypiö nauraa pirullisesti. Pulut kujertavat ja jossain soi Eino Grön.

Pölyinen kammio. Fat Guur istahtaa pöydän ääreen kuulusteltavaa elektronista marakattia vastapäätä. Nurkassa seisoo aseistettu mursu. "Missä olit raapekuun toisena puoliskona Haarin aikaan?", Fat Guur kysyy marakatilta. Elektroninen marakatti on vaiti. Mursu liikahtaa levottomana. Fat Guur toistaa kysymyksen, läimäyttää marakattia kasvoille. Mursu jyrähtää. "Komisario! Ei väkivaltaa" Fat Guur ponnahtaa tuolista joka kaatuu taaksepäin. "Senkin sekarotuinen alihylje" Fat Guur tuhisee, "Tämä haisunäätä pitää meitä pilkkanaan" Mursu liikehtii jälleen levottomasti ja murahtaa "jospa siitä on patterit loppu?" Sanat vaikuttavat Fat Guuriin kuin myrkky. Hän hoipertelee pöydän ääereen ja tönäisee elektronista marakattia. Ei elonmerkkejä. "Soita Indonesiaan, tarvitsemme pattereita" Fat Guur sanoo väsyneenä. Mursu poistuu kammiosta. Fat Guur kaivaa esiin tupakkansa ja sytytää. Hiljaa kiroillen hän puhaltelee savua hämärään huoneeseen. Äkkiä Marakatti liikahtaa, ensin vähän, sitten syöksyy eteenpäin kohti Fat Guuria. Marakatti kuristsaa Fat Guuria. Fat Guur ei saa henkeä. Korisee. Elektronisen marakatin silmät hehkuvat. Mursu ryntää paikalle ja riuhtaisee marakatin Fat Guurin kimpusta. Marakatti herpaantuu. Fat Guur makaa lattialla henkeään haukkoen. "Hitto", Guur köhisee, "mihin tämä maailma on menossa". "Tarvitsen paukun" Fat Guur sanoo, otttaa takkinsa ja häipyy. Kun Guur on poistunut, Mursu ja elektroninen marakatti katsovat toisiinsa ja suutelevatpitkään ja hartaasti. Lähellä, ei kovin kaukana, pitkätukkainen hyypiö nauraa pirullisesti. Raivostunut kissa jahtaa sekarotuista koiraa ja ilotulitusraketti räjähtää roskapöntössä. Vanha mies soittaa viulua ja jossain puhutaan espanjaa.