vuodelta 1989!
Luinpa kyseisen kirjan vuosien jälkeen, kun ko. opus hyllystäni käteen sattui.
Kyseinen kirja voisi isolta osin kuvata nykypäivää, ja melko hurjaa oli Lehtisen n. 20 vuoden takaisten visioiden toteutuminen.
Ja tässä välissä on sentään koettu tahallinen rahvaan polvilleen romahduttanut lamakin...
Luinpa kyseisen kirjan vuosien jälkeen, kun ko. opus hyllystäni käteen sattui.
Kyseinen kirja voisi isolta osin kuvata nykypäivää, ja melko hurjaa oli Lehtisen n. 20 vuoden takaisten visioiden toteutuminen.
Ja tässä välissä on sentään koettu tahallinen rahvaan polvilleen romahduttanut lamakin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lukaisin kirjastosta hiljattain Lehtisen päiväkirjan Ahtisaaren presidenttikampanjan ajoilta ja hänen väitöskirjansa semareiden je Kekkosen suhteista.
Yllättävän neutraalisti kaveri rekisteröi asioita ja kertoo kritiikkinsäkin perustellusti.
Ainoa mikä jonkin verran häiritsee on sellaisen sosialdemokraatin asenne politiikkaan, jolla itsellään rahat riittää mukavaan elämään eikä töitäkään tarvitse olla tekevinään muuta kuin pintaliitäjälle tarpeellisten sosiaalisten verkostojen vuoksi.
Mutta asiasisällöltään Lehtisen kirjat ovat kiinnostavia, jos niistä karsii tuon pompöösin nenänvarsiasenteen muita puolueita kohtaan.
mieltä.
Hieman huvittavahan se wanna-be-hienostoa tuoksahdus on, mikä Lehtisen teksteistä ilmenee, mutta toisaalta itseäni ilahduttaa analyyttiset ja varmaankin loppuun asti pohditut tulkinnat, jotka on esitetty kuitenkin ilman suurta paatosta. Jopa kepeänlaisesti!
Analyysi ja pohdinta on terävää ja osuvaa niin kuin journalistitaustaisella kirjoittajalla pitää ollakin, kunhan muistaa, että kukaa meistä ei ole omasta arvotaustastaan irrallinen, mikä aina näkyy siinä, miten asioita tulkitaan ja perustellaan.
Tällä "lähdekritiikillä" Lehtisen analyyseistä nauttii neikä useinkaan tarvitse olla eri mieltä sen kanssa, miten hän syyt ja seuraukset päättelee.
Sivuantina päiväkirjoista saa myös hyvän opin siitä, miten hyväveliverkostot toimivat ja miten tärkeitä tuon tason sosiaalinen suhdetoiminta on, että pysyy kuvioissa mukana. Ne, jotka tunsivat/tunnistivat mm. Ahtisaaren ajoista kertovan päiväkirjan muita henkilöitä, saavat aivan erinomaisen hyvän nkuvan siitä, miten laaja Lehtisen kontaktiverkko on, mistä hän tietonsa ammentaa.
Hän on ehdottomasti suhdeverkostoihin perustuvan tiedon hankinnassa ja analysoinnissa samaa sarjaa Aarno Laitisen ja ehkä Jukka Kuikankin kanssa, vaikka Kuikka ei niin syvälle politiikkaan olekaan sukeltanut.
"Kuinka humpuuki valloitti maailman
Globaalin talouspoliittisen hölynpölyn lyhyt ja surullinen historia. Näin voisi luonnehtia brittiläisen kirjailijan ja toimittajan Francis Wheenin kärkevästi sivaltelevaa kirjaa.
Vakuuttavin esimerkein hän osoittaa, kuinka järki karkasi 1970-luvun lopulta lähtien maailman talous- ja yhteiskuntapolitiikasta Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin johdolla. Ryöpytyksen kohteena ovat uusliberalismi, George W. Bush ja Tony Blair, postmodernismin nimeen vannovat, markkinauskovaiset ja muut uusoikeistolaiset hörhöt. Iskuja satelee myös kommunistidiktatuureja "ymmärtäneiden" intellektuellien suuntaan.
Teos on hiuksia nostattava yhteenveto siitä, kuinka meistä tehdään median viihteellistymisen ja massiivisen propagandavyörytyksen avulla tyhmyreitä, joille euroviisuedustus on tärkeämpi kysymys kuin jatkuvat joukkoirtisanomiset."
http://sivistys.net/?action=juttu&ID=1741
"Seppo Hyrkäs:
Kuinka humpuuki valloitti Suomen
Suomen bruttokansantuote romahti 1990-luvun alussa jyrkemmin kuin missään muussa OECD-maassa. Maa oli kipannut terveen taloudenpidon roskakoppaan eikä se hallinnut talouspolitiikkaansa muuttuneissa olosuhteissa.
Pääomamarkkinoiden vapauttamisesta ei käyty laajaa kansalaiskeskustelua eikä sitä käyty edes Suomen Pankin ja hallituksen välillä eduskunnasta puhumattakaan. Mitäs turhista.
Seurauksena oli traumaattinen lama, jossa monet menettivät omaisuutensa ja lukemattomat muut työpaikkansa. Sen jälkeen Francis Wheenin kuvaamat ilmiöt ovat käyneet Suomessakin päivä päivältä tutummiksi.
Poliitikot ruikuttavat kilvan, että valtion ja kuntien käytössä oleva rahamäärä pienenee jatkuvasti. Tästä syystä sosiaalisia palveluja on ulkoistettava ja kilpailutettava.
Käytännössä erilaisten palvelujen ulkoistaminen merkitsee useimmiten laadusta tinkimistä paremman tuloksen nimessä. Kyse on sosiaalisesta polkumyynnistä ja julkishallinnon alasajosta. Viimeisten kymmenen vuoden ajan Suomessa on kuitenkin ollut jälleen nousukausi, joten miten on mahdollista, että sellaisen maan julkinen talous on muka vuosi vuodelta heikentynyt? Samaan aikaan työelämän oikeuksia on pyritty kaventamaan kilpailukyvyn, globalisaation, kilpailun vapauden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden nimessä. Merimies-Unioniltakin yritettiin viedä työtaisteluoikeudet lontoolaisessa tuomioistuimessa....
Pseudopsykologisen ilmakitaran maestrona Sarasvuo kannustaa herkkäuskoisia pilkkimään sielunsa syövereistä esiin "sisäistä sankaria". Ja tuntemaan empatiaa itseään kohtaan. Muista viis. Hyvä itsetunto on tällaisten mammonan messiaiden mukaan menestyksen, hyvinvoinnin ja terveyden salaisuus. Kumma kyllä, sarjamurhaajilla ja koulukiusaajilla on usein erittäin hyvä itsetunto. Ruotsissa Francis Wheenin kirja on ilmestynyt nimellä "Miten paskapuhe valloitti maailman". "
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1218.asp