Piiterinen Sunin jalanjäljissä

olisi nähdä, kun kastettava liitäisi halki ilman, vartalo taitettuna lantiosta, polvet ja nilkat ojennettuina, vedenpinnan rikkoutuessa uskovien kaste päättyisi transsinomaiseen hurmioon kastettavan osalta.

Minähän olen kaikissa synneissä pläträrännyt syntisäkki ja kirjoitan välillä, mitä sylki suuhun tuo. Kuitenkin niin, että olisi totta edes toinen puoli, ainakin osa siitä.

Minäkin olen aloittanut kirjoja kääntää, joku perhana oli työntänyt pari kirjaa hyllyyn väärinpäin ja minä käänsin ne...oikeipäin.

Jambinen herja, jambi tarkoitti herjausta, pilkkaa, ja ivaa.

Jambirunot esiintyvät alkujaan riehakkaissa hedelmällisyysrituaaleissa ja sadonkorjuujuhlissa pilkkalorujen runomittana. Herjan heitto ja verbaali hillittömyys kuuluivat noihin juhliin, koska herjan ajateltiin edistävän hedelmällisyyttä ja hyvää satoa.

Arkhilokhos (n. 670 – 620) voidaan ajoittaa täsmällisesti eräässä runossaan mainitseman auringonpimennyksen avulla. Päivämäärä on 6.4.648 eKr.

Arkhilokhos oli kiihkeä ärsyttäjä. Aatelisen ja orjan lemmenharjoituksen hedelmänä hän ei kunnioittanut mitään ylempiä. Elämänsä aikana hän hankki paljon velkoja ja vihamiehiä.

Arkhilokhos käytti paljon henkilökohtaisia motiiveja kirjoittaessaan. Hän vainosi vihamiehiään runoillaan. Kerrotaan että epäonnistuneena kosijana hän oli ivasäkeillään ajanut sekä isän että tyttären itsemurhaan.

Hän on myös ensimmäisiä tietoisia rintamakarkureita: ns. kilvenjättö. Häpeämättä runoilija kertoo jättäneensä taistelussa kilpensä viholliselle pelastaakseen henkensä. Vaikka soturia vaadittiin palaamaan kotiin kilpi mukanaan tai sitten kilvellä kannettuna. elävänä tai kuolleena mutta kilpensä säilyttäen. Kuitenkin hän eli soturina ja kuoli vihollisen keihäästä.