Rolf Kosiek on koonnut mielenkiintoisia tietoja mustalaisten asioista Euroopassa 1900-luvulla kirjoihin Der Grosse Wendig II ss 148-151 ja III ss 529-532. Hän toteaa, että 1970-luvulle asti Kolmatta valtakuntaa ei syytetty mistään rasistisesta vainosta romaneja kohtaan. Pikemminkin on länsisaksalaisia oikeuden päätöksiä, joissa todettiin heidän joutuneen toisinaan hankaluuksiin virkavallan kanssa siksi, että he viettivät "asosiaalista" ja kuljeskelevaa elämää ja olivat taipuvaisia rikollisuuteen eli ryöstelyyn. Yleisesti arvioitiin sodan uhreina kuolleen n. 2000 mustalaista.
Mustalaisia ohjattiin joitakin eriä pakkotöihin keskitysleiriin jo rauhan aikana ja myös sodan aikana työvelvollisiksi ja pakkotöihinkin joskus. Keskitysleiritys oli pienivolyymistä. Pikemminkinmustalaiset elivät vapaasti leireissä maaseudulla tai talonpoikien luona.
Yhtäkkiä 1978 alkoi Saksan eri lehtiin ilmestyä kohuartikkeleita, joissa väitettiin 500 000 mustalaista tapetun kaasukammioissa ja keskitysleireillä. Artikkeleissa ei ollut mainittu lähdeaineistoa. Samanlaisia artikkeleita on ilmestynyt pariin otteeseen New York Timesissa ja jälleen ilman lähteitä. Kysymyksiin lähteistä ei vastattu. Sittemmin nämä kohujutut ovat kiertäneet medioissa ja poliitikkojen juhlapuheissa ja ne ovat päätyneet propagandasivustoille ja tietosanakirjoihin ym. Jutuissa väitetään lisäksi eloonjääneiden tulleen pakkosteriloiduiksi.
Sittemmin mustalaisten kohtaloa ovat tutkineet useat tutkijat eri maissa eivätkä he ole olleet revisionisteja. Kuolleiden lukua on pienennetty lukuun 90000 - 200 000. Lisäksi niissä on ilmennyt se, että suuria mustalaisvainoja on toteutettu nimenomaan Itä-Euroopan maissa, Puolassa ja Romaniassa ja Ukrainassa jo ennen saksalaisvaltaa ja sen aikana. Romania suoritti suurimman karkotuksen Trans-Dnestrian alueille, jolloin 36 000 kuoli. Romaniaa ei edes hallittu Saksasta tällöin. Myös Kroatiassa oli vainoja. Ainakin 65 000 uhria selittyy perinnäisellä rasismilla mustalaisia kohtaan Itä-Euroopan maissa.
Näyttöjä lääketieteellisistä kokeista ja suurista keskitysleirikomennuksista ei ole. Onkin mahdollista, että suurin osa Kolmannen valtakunnan ja sen hallinnon uhreista on kuollut nälkään ja tauteihin kurjissa oloissa ja leireillä. Lisäksi on mahdollista ja otaksuttavaakin, että paljon tapettiin puna-armeijan vallan aikana sodan jälkeen.
Kaikki tilastot kumoavat propagandajutut mustalaisten kansanmurhasta-mihin tulokseen em tutkijatkin pääasiassa tulevat. Ennen sotaa mustalaisia oli Saksassa ja Euroopassa lähes yhtä paljon kuin sodan jälkeen ennen suurten siirtolaisvirtojen vuosia. On mahdotonta, että väestö olisi vähintään kymmenkertaistunut, vaikka suuri osa olisi steriloitu tai murhattu.
Mustalaisia ohjattiin joitakin eriä pakkotöihin keskitysleiriin jo rauhan aikana ja myös sodan aikana työvelvollisiksi ja pakkotöihinkin joskus. Keskitysleiritys oli pienivolyymistä. Pikemminkinmustalaiset elivät vapaasti leireissä maaseudulla tai talonpoikien luona.
Yhtäkkiä 1978 alkoi Saksan eri lehtiin ilmestyä kohuartikkeleita, joissa väitettiin 500 000 mustalaista tapetun kaasukammioissa ja keskitysleireillä. Artikkeleissa ei ollut mainittu lähdeaineistoa. Samanlaisia artikkeleita on ilmestynyt pariin otteeseen New York Timesissa ja jälleen ilman lähteitä. Kysymyksiin lähteistä ei vastattu. Sittemmin nämä kohujutut ovat kiertäneet medioissa ja poliitikkojen juhlapuheissa ja ne ovat päätyneet propagandasivustoille ja tietosanakirjoihin ym. Jutuissa väitetään lisäksi eloonjääneiden tulleen pakkosteriloiduiksi.
Sittemmin mustalaisten kohtaloa ovat tutkineet useat tutkijat eri maissa eivätkä he ole olleet revisionisteja. Kuolleiden lukua on pienennetty lukuun 90000 - 200 000. Lisäksi niissä on ilmennyt se, että suuria mustalaisvainoja on toteutettu nimenomaan Itä-Euroopan maissa, Puolassa ja Romaniassa ja Ukrainassa jo ennen saksalaisvaltaa ja sen aikana. Romania suoritti suurimman karkotuksen Trans-Dnestrian alueille, jolloin 36 000 kuoli. Romaniaa ei edes hallittu Saksasta tällöin. Myös Kroatiassa oli vainoja. Ainakin 65 000 uhria selittyy perinnäisellä rasismilla mustalaisia kohtaan Itä-Euroopan maissa.
Näyttöjä lääketieteellisistä kokeista ja suurista keskitysleirikomennuksista ei ole. Onkin mahdollista, että suurin osa Kolmannen valtakunnan ja sen hallinnon uhreista on kuollut nälkään ja tauteihin kurjissa oloissa ja leireillä. Lisäksi on mahdollista ja otaksuttavaakin, että paljon tapettiin puna-armeijan vallan aikana sodan jälkeen.
Kaikki tilastot kumoavat propagandajutut mustalaisten kansanmurhasta-mihin tulokseen em tutkijatkin pääasiassa tulevat. Ennen sotaa mustalaisia oli Saksassa ja Euroopassa lähes yhtä paljon kuin sodan jälkeen ennen suurten siirtolaisvirtojen vuosia. On mahdotonta, että väestö olisi vähintään kymmenkertaistunut, vaikka suuri osa olisi steriloitu tai murhattu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nimenomaan zionistien toimesta. Keskitysleireillä tapettiin samalla tavoin mustalaisia ja muitakin vähemmistöjä kuin juutalaisiakin. Ei vaan ole sopinut antaa sopivaa kuvaa jälkipolville. Meidän pitää luulla, että pelkästään juutalaiset olivat natsien uhreja.
Muutenhan olisi mustalaisillakin, täysin samoilla ja ehkä vielä paremmillakin, syillä oikeus omaan valtioon niinkuin Israel.
Eiköhän avauksesta käy ilmi, että asia on pikemminkin päinavstoin. Romaneja ei tapettu. Vastaavat paljastukset antavat ymmärtää, että ei tapettui juutalaisiakaan.