Jos näinkin lukuisa määrä adventtikirkon pastoreita, on todistamassa löytäneensä rauhan Jeesuksessa erottuaan kirkostaan, ei missään nimessä voida samanaikaisesti puhua Jeesuksesta (evankeliumia)todistavasta kirkosta?
Käykää läpi listaa. Eikö tällaisetkaan kritiikit/todistukset ole teidän adventistien mielestä asiallisia, vaan ovatkos nekin mielestänne pelkästään vihollisen hyökkäyksiä adventtitotuutta vastaan?
http://www.formeradventist.com/stories.html
Käykää läpi listaa. Eikö tällaisetkaan kritiikit/todistukset ole teidän adventistien mielestä asiallisia, vaan ovatkos nekin mielestänne pelkästään vihollisen hyökkäyksiä adventtitotuutta vastaan?
http://www.formeradventist.com/stories.html
Vastaukset 34
Vanhimmat
Se on uskossa tärkeintä että löytää Rauhan Jeeuksessa Kristuksessa.
Ilo Herrassa on väkevyytemme!
Oletko nähnyt sydämestään Jeeusta ylistäviä adventisteja sapattina.
Väärän profeetan seuraajat joutuvat viimeisellä tuomiolla sinne minne heidän väärä profeettansakin.
OTATKO RISKIN?
Eikä auta lakiliiton sinetti, ympärileikkauskaan.
Mikäs sitten neuvoksi? Olisiko tässä jotain
järjellistä pääteltävää, otsalohkon täytettä?
Gal 5:6
Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei.
Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
[1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
Uskon - ja siksi rakastan teitä jokaista
Sain löytää todellisen rauhan ja autuaallisen toivon Kristuksessa uskoontultuani, mikä seurasi Kirjeellisen Raamattuopistomme hengellisen kirjekurssin opastuksella tapahtunutta systemaattista Raamatun tutkimista.
Olen siitä sanomattoman kiitollinen Jumalalle, sillä ennen tuon tutkimisen aloittamista olin ollut pitkään masennustilassa.
Kun näin sain kohdata Pyhässä Hengessä Kristuksen kirkkauden, se muutti koko elämäni täydellisesti jatkuvaksi ilojuhlaksi hänessä.
Vaikka ei tämä sisäinen ilo kaikilta seurakuntamme jäseniltä näkyisikään ulospäin, on se kuitenkin innoittavana ja kannustavana Kristus-voimana sydämessä.
Mitä tulee sydämestään ylistäviin adventisteihin, niin kyllä meillä niitä löytyy.
Tuollainen teidän vastustajiemme tuomitseminen sensijaan osoittaa, että teillä ei voi olla todellista Kristuksen rauhaa eikä yhteyttä häneen, sillä toimitte hänen tahtoaan vastaan tuomitessanne muita ja vieläpä täysin valheellisella tuomiolla.
Jeesus sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;" Matt. 7:1
VIIME SAPATTINA VIIMEKSI,YLISTYSTÄ JA TODISTUKSIA
JUMALAN SUURISTA TEOISTA IHMISTEN ELÄMÄSSÄ.MEILLÄ ON
IHMEELLINEN JUMALA, PYSYKÄÄMME HÄNESSÄ NIIN HÄN PYSYY MEISSÄ.
Täällähän on palstan pääkriitikot (sinä, Antti ja Riitta) olleet yöllä ahkeria! Voisit pyyttää Riittaa suomentamaan nuo kirjoitukset, niin ei tuhraantuisi aikaa liikaa lukiessa. Hän varmaan mielellään auttaa siinä, kokemustahan hänellä siitä jo onkin. Kommentoidaan niitä tekstejä sen jälkeen.
tarinan olin lääkärillä käymässä ja tuli puheeksi jotenkin, en muista kuinka uskon asioista, hän kysyi kuulunko johonkin kirkkoon, sanoin kuuluvani adventtikirkkoon, niin tämä lääkäri katsoi minua niin lempeästi ja sanoi, että isäni oli seventh- day pastori, mutta hän halusi perustaa oman seurakuntansa, kysyin onko hän viellä pastorina siinä perustamassaan seurakunnassa, hän sanoi ei vaan on luopunut kokonaan uskosta, ja vei viellä meidät lapsetkin maailmaan.
Sanoin sinähän voit nyt itse valita mitä teet hän sanoi, olen ajatellut sitä monesti hyvin paljon,ehkä jonain päivänä se tapahtuu, lupasin rukoilla tämän lääkärin puolesta.
Näin voi käydä kun lähtee omille teilleen, että kadottaa kaiken, ja sieltä on hyvin vaikea palata takaisin, taikka se on mahdottomuus jos Jumala ei kutsu.
Mutta tämähän on ennustettukin että lopun lähestyessä, meidän seurakunnasta lähtee paljon pois kansaa, muutta maailmasta tulleet täyttävät ne tyhjät paikat.
Niin kuin minäkin tulin. Kerron tarinani:Olen adventistikodin kasvatti, tosin vain äitini oli adventisti aluksi, kunnes isästäkin tuli uskovainen.
Murrosiässä tapahtui se, että halusin kokea maailman
menoa muitten nuorten kanssa.Alussa se oli ihan hauskaa.Oli alkoholia, oli "ystäviä" oli huumeita ja oli irtosuhteita olin "vapaa"kaikesta uskontoon liittyvästä.Vuodet kuluivat ja ikää tuli lisää ja huomasin tyhjyyden elämässäni.Jotain puuttui.Menin
naimisiin, syntyi lapsia.Tuli eteen nämä kasvatus asiat.Minulla olisi kerran vastuu omista lapsistani Jumalan edessä. Se havahdutti minut ja
aloin etsiä eri seurakunnista jotain vastausta.
Mutta en sitä löytänyt mistään, aina tuntui siltä,
että jotain on pielessä, ihan kuin tietäisin nuo
asiat jopa paremmin, kuin he. Mistään ei löytynyt
sitä "Oikeaa"Sitten siskoni pyysi adventtikirkkoon
hengelliseen tilaisuuteen, en aluksi halunnut mennä, koska ajattelin,että ei nyt sinne ainakaan kannata mennä.Kerran sitten lähdin ja Pyhä Henki
puhui hyvin voimakkaasti minulle ja tunsin tulleeni kuin kotiin siitä hetkestä lähtien olen
ollut seurakunnan yhteydessä, koskaan ei ole tarvinnut katua, tuota tuhlaajapojan rooliani,niin Herra kutsuu jokaista lähtenyttä takaisin, oli sitten pastori tai tavallinen seurakuntalainen,
Hän etsii eksyneen ja seurakunnan rukoukset Hän kuulee kaikkien puolesta rukoillut ja itketyt ovat
Hänen muistissaan ja Hän pitää vielä armon ovea auki jokaiselle joka tahtoo, sinulekkin.
Halleluja! Ihana todistus! Kiitos rakkaalle Jeesukselle! Todellakin, Hän etsii eksyneet ja Hänen yhteydestään harhautuneet ja ottaa omaksi lapsekseen. Vielä on armon ovi auki ja vielä Jeesus rukoilee meidän puolestamme, että mahdollisimman moni ottaisi Hänet vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Jokaiseen ihmiseen on "istutettu" Jumalakaipuu, jonka paikan ainoastaan Jeesus voi täyttää, ei mitkään tämän maailman rihkamat.
Saakoon Pyhä Henki syventää rakkaussuhdettasi Jeesuksen kanssa aina ajan loppuun saakka!
vanhempani olivat luterilaisia, ja he puhuivat kylläkin Jumalasta ja Jumalan käskyjen tärkeydestä, kuinka tulee elää niitten mukaan,mutta eihän se minulle käynyt, kävin rippikoulun ja osasin katekismuksen ulkoa, mutta kun rippikoulu oli käyty niin siihen loppu minun kirkossa käytini, maailma veti puoleensa ja sen huvitukset,en kylläkään käyttänyt edes alkoholia, tanssi oli minun huvini.
Minun siskoni kulki monissa seurakunnissa ja menin hänen kanssaan niihin, mutta ei ne minua kiinostaneet, sitten siskoni lähti adventtikirkkoon ja pyysi minua mukaansa, sanoin no mennään sinnekin jos sinä niin haluat,
Se oli Tampereella,kun pastori Luukko puhui niin aloin tuntea että hän puhuu juuri minulle, ja katsoo minua, sanoin siskolleni, että mitä tuo pastori juuri minua katsoo, sisko sanoi täällä on kirkko täynnä väkeä ei hän sinua katso.
Mutta minä tulin herätykseen siinä kokouksessa, tunsin sen hyvin voimakkaana, mutta olimme juuri lähdössä ulkomaille, niin se jäi siihen, mutta aina kuin näin adventtikirkon jossain tunsin että tuo on minun tuleva seurakuntani, siihen meni aikaa kylläkin lähes 5v ennenkuin minusta tuli adventti kirkon jäsen, tulin ulkomailla uskoon yhden kirjan luettuani, ja helluntai pastori kastoi, siitä meni viellä pitkään ennenkuinJumala johti minut adventtikirkkoon.
Kyllä Jumala kutsuu meitä omakseen niin monella tapaa.
Herra on hyvä, Hän on aina hyvä ja Hän on vain hyvä,
vaikka me ihmiset olemme mitä olemme.
Herran hyvyys vetää meitä parannukseen,Hän ympäröi
meidät rakkaudellaan, ylistäkää häntä, Hän on luojamme ja lunastajamme, Aamen.Hän tuo meille oikeuden.Hän etsii, hoitaa ja parantaa,Hän lääkitsee
kaikki synnin lyömät haavat,jotka synti on meihin iskenyt väärillä teillämme. Terveisin ystävänne Virsu.
Eihän tuossa ollut uskoon tulosta tietoakaan. Palasit vain juurillesi ja tunsit siitä lohdutusta aivan samoin kuin joku takaisin kotikonnuilleen aikuisena palannut voi tuntea.
Ja aivan selvää on, ettei tuo henki ollut Pyhä Henki, joka sinulle vakuutti, että asiasi tulisivat Jumalan mukaiselle mallille adventtikirkossa - se oli oma lihasi tai tuo adventtikirkkon eksytyksen henki.
Mikä sinua esti pysymästä kristillisessä seurakunnassa, jos kerran helluntailaispiireissä tulit uskoonkin. Halusit ilmeisesti enemmän ihmislihalle sopivaa opetusta, jossa jokainen Raamatun kohta ja elämisen pikku yksityiskohdatkin on selitetty ihmislihalle sopiviksi Ellen Whiten miljoonin sanoin demoneilta ja lihalta.
Onhan se ihmislihalle helpompaa, tuntee hallitsevansa tilanteen kuin että joutuu luovuttamaan elämänsä hallinnan Jumalalle ja joka päivä ihmettelemään, mihin Jumala johdattaakaan voimatta niskuroida sitä vastaan.
Ja näin tulee käymään jokaisessa seurakunnassa.Eikä sen tarvitse olla adventtiseurakunta.
Miten on sinun hedelmiesi laita, onko niitä ja missä ne näkyvät.Tuo on kysymys, jonka voi asettaa ihan jokaiselle tällä palstalla. Pyhästä Hengestä ja armolahjoista kyllä puhutaan, mutta missä ovat hedelmät, niistä ei yleensä puhuta.
Voi tapahtua missä tahansa seurakunnassa. Mutta eritoten sellaisessa seurakunnassa, jossa korotetaan jonkin profeetan arvovaltaa ilman Jumalan valtuutusta. Väärän profeetan ies on adventtikirkon hedelmää. Koska noinkin moni kokee vapautuksen profeetan ikeestä.
ikeessä, sapatin olen oppinut tuntemaan ilman Elleniä.
Elleni ei ole ollut minulle toisin sanoen mikään ies.
Naispappeja en hyväksy, ja sapattia en seuraa auringosta, vaan perjantai on minulle työpäivä ja lauantai on sapatti.
Kirja "Suuri Taistelu" on kristillisistä kirjoista mielenkiintoisin mitä olen lukenut.
Minulla on suuri taistelu kirjaa. Enkä mitään löytöjä tehnyt tuosta kirjasta. Raskasta luettavaa, kun tuomitaan ja syytellään Jeesuksen ylösnousemus päivän viettäjät helvettiin.
joka ei pidä Hänen käskyjänsä ei ole Hänen omansa, niin yksinkertaista se on.
Tuohan on kiva kuulla, että sinulla on edes yksi adventistien kirja. No mutta, luin itse kyseisen kirjan v.1996 ja muistan mitkä Pyhän Hengen roihut minulla oli päällä sitä lukiessani. Hän on sentään puolueeton vai mitä? Pokkaripainoksessa on 42 lukua ja eiköhän siinä ole paljon muitakin asioita käsitelty kuin että sunnuntain viettäjät joutuisivat kadotukseen. Lutherista ja uskonpuhdistajista monia lukuja. Jos sinulla aikaa riittää, niin lue kirja uudestaan ilman ennakkoluuloja avoimella mielellä, eikä saat uusia tuulahduksia!
Suuri taistelu kirjaa autiopankista täällä netissä, minä olen kuunnellut ja oli hyvin mielenkiintoista kuuneltavaa.
Tuntuu että kun olet lukenut sitä sinulla on ollut kova ennakkoluulo sitä kirjaa kohtaan, sillä sinä näet kaikki siinä negatiivisessä valossa, mutta jätä pois ennakkoluulosi ja lue puhtaalla omalla tunnolla niin huomaat ettei se niin paha ollutkaan eikä tuomitseva.
Kerran kirjoitit että sinä olet vuorotyössä ja tykkäät siitä, se ei tarvitse olla tämän suurempi pistin, kun sinä et hyväksy sapattia, jätä tämäkin Jumalan käteen, älä taistele itse tämän takia sapattia vastaan,
Minäkin olin vuorotyössä, mutta Jumala järjesti sen niin ihmeellisellä tavalla kun lähdin Häntä seuraamaan.
Älä vaan lue raamattua. Kuuntele ellenin evankeliumia, suurta taistelua.
vihollisen ääntä, tee parannus ja seuraa Jeesusta niin olet turvassa, ei vihollisen kavalat juonet pääse kuiskuttelemaan.
Eiköhän minulla ole jo sapatinlepo Herrassa Jeesuksessa. Vanhanliiton tiukkaa sapattia pitää ne, jotka on Mooseksen lainalaisuudessa. Lauantaihan se silloin olisi tietysti. Uudessa liitossa lepopäivä asia ei ole tiukasti sidottu yhteen tiettyyn päivään. Se voi olla lauantai tai sunnuntai. 6 päivää töitä ja yksi on hyvä levätä.
En kannata päivistä tehdä liian suurta elämänohjetta.
aja ihmeessä Jeesusken voimassa saatana pois sinusta ettet hukkuisi muiden lainrikkojien kanssa viimeisenä päivänä. Jumala on tarkka kunniastaan eikä anna sitä toiselle, ei edes sinulle.
Neuvot avaamaan itsensä saatanalle:
"Lue uudestaan avoimin mielin..."
Jos toinen on jo lukenut tuon kirjan arvostellen sen Raamatulla ja huomannut harhaopiksi, niin sinä nyt käsket häntä lukemaan sen uudestaan ja katsomaan sitä käärmeen silmien läpi ja hyväksi toteamaan. Onhän se tuon käärmeen, eli saatanan tuotostakin.
ja lampaisiin tulee tehdä....sillä Susia on paljon pastoreiden vaatteissa raatelemassa seurakuntaa!
Olkaa hereillä; ne pastorit, jotka ovat jättäneet Adventtikirkon, ovat rehellisiä ..todellisia Kristuksen opetuslapsia ja lampaita!
Meitä on varoitettu Adventtikirkon kaltaisista liikkeistä ja vääristä profeetoista; emme voi valhdella itsellemme Sanan mukaan enää...
Harmon Ellen...pukeutui "valkeuden enkeliksi" White..."The White lie" -kirja paljastaa Totuuden kirkon todellisesta demoonisesta ja epärehellisestä taustasta pelotella maailmanlopulla ja kerätä ihmisiltä rahaa!
Rauhaa Utulila!
Sain luettua Riitan suomennokset ja joitakin ajatuksia niistä.
Ainakin seuraavat asiat olivat näitä eronneita "hiertäneet": ilon ja rauhan puutos, oppi pelastaa, tt-oppi, lakihenkisyys erityisesti sapatti, EGW (siitä oli esimerkkinä puutteellinen ruokavalio ja ohjeiden pilkuntarkka noudattaminen), kymmenykset, sinetti ja pedon merkki, Asasel, myöhäissade/kevätsade (eli Jooel 2:23: Ja te Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan) opetus (eli, että ajan lopussa tulisi uusi voimakkaampi Pyhän Hengen vuodatus), Miikael, kuolleiden tila, helvetti ja pelastusvarmuuden puutos (tosin tässä asiassa eräs henkilö sanoi: Kukaan ei ollut koskaan minulle opettanut mitään sellaista (siis että pelastuu käskyjä pitämällä). Olin vain omaksunut sen koulutukseni ja kokemukseni kautta.
Ehkä jotain muitakin asioita sieltä löytyi.
Tietenkään ei ole savua ilman tulta, mutta kuulostaa oudolta, että joku voi luulla opin tai lain pelastavan Jeesuksesta irrallaan. Kuuliaisuuden vaikutin tulee aina olla rakkaus Jeesukseen.
Silloin kun itse olin kasteelle menossa, minulle oli täysin selvää, että ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa on ainoastaan pelastus. Ja kyllähän se jokaiselta kysytään hyvissä ajoin ennen kastetta, onko uudestisyntynyt ja onko elävää yhteyttä Jeesuksen kanssa.
Selasin vanhoja Raamatun Sanomia ja v.2000 (tammi-maaliskuu) aiheena oli pelastusvarmuus. Siinä ei ollut mitään laista, sapatista, adventisteista ym. sellaisesta. Minusta se oli täysin Kristuskeskeinen neljännes. Missäköhän nämä eronneet ystävät oli sen neljänneksen aikana? Eivät ainakaan Raamattutunneilla!
Ikävää, jos heillä ei ole ollut iloa, rauhaa ja pelastusvarmuutta Jeesuksessa. Mutta onko se aina adventtikirkon vika? Vai olisiko mahdollista, että opetus voidaan käsittää väärin?
Tietysti asioilla täytyy olla oikea painoarvo. Ensin Jeesus ja senjälkeen opit. Opit eivät saa tulla epäjumalaksi Jeesuksen tilalle. Samoin myös EGW:n kanssa. Pieni valo ei saisi tulla tärkeämmäksi kuin suuri valo, Raamattu. Raamattu täytyy olla tärkein kirja adventisteille. Ja ikävä kyllä, myös adventistit voivat tulkita hänen kirjoituksiaan väärin, kuten kriitikotkin. Ja jos jotkut heistä haluavat jälleen uskoa kuolemattomaan sieluun ja ikuiseen helvettiin, täytyy se "vapaus" suoda heille.
Hyvä, että tohdit tutkistella myös kriitiikkiä kirkkoasi kohtaan. Siihen ei monikaan adventisti tohdi lähteä. Miksi suotta pelätä? Minäkin huomioin helluntailaisiin kohdistuvaa kritiikkiä ja olen valmis aina tarkistamaan kantani, jos syytä löytyy. On joitakin sellaisia tullutkin. Mutta helluntailaisilla ei ole omaa profeettaa, eikä niin kirkkojohtoista organisaatiota, joten opetuksin painottuu pitkälle paikallisseurakunta pitoisesti.
Sanoit tuossa:" Vai olisiko mahdollista, että opetus voidaan käsittää väärin?"
Tarkoitit varman noita todistajia.
Jos kyse on kirkon pastoreista, tuskin heillä olisi epätietäymystä oman kirkon opista.
Ehkä niin päin, että ovat liikaa ajautuneet kirkon korostuksiin. Suuremman mahdollisuuden näkisiin, että sinulla ei ole maallikkona kiikkostasi kaiken kattaavaa tietämystä. eli tarkoitan tuota amerikan puoleista adventtikirkkoa, jossa perinteisempää ja modernimpaa adventismia.
Lycka till! :)
Sanoit: "Tietysti asioilla täytyy olla oikea painoarvo. Ensin Jeesus ja senjälkeen opit."
Siinäpä se juuri onkin, että uskomatonkin voi esittää evankeliumin oikein ja sen mukaan voi tehdä uskonratkaisun ja uudestisyntyä. Niinpä adventtikirkon opetuksenkin mukaan voi tulla uskoon.
Mutta mitä sitten seuraa onkin jo sitä eksytystä. Alkaa, tai on alkanut kyllä jo kastelupauksessa, se Ellen Whiten näkyoppien opetus eli ellensapatti, omaatuntoa orjuuttava käytös, ruoka ja elintapaohjeet, tutkivan tuomion oppi, Ellen Whiten mukaan ojentautuminen harhaoppiin pois Jeesustieltä, pyhäkköoppi, sovituksen hajauttaminen taivaaseen ja saatanalle, Jeesusmiikael jne.
Ensimmäisiä kuulemiani adventistitotuuksia oli se, kun olin tullut uskoon: onhan se hyvä, että olet tullut uskoon, mutta se on vasta ensimmäinen askel ja nyt sinun tultava adventistiksi ja otettava sapatti vastaan, jotta voi pelastua. => sanomasi on tämän kanssa yhtenäinen "Ensin Jeesus ja senjälkeen opit."
Tuon kaavan mukaan pelastunut ihminen luopuu uskosta.
Niinpä uskoon tulleen on pikimmiten pelastauduttava raamatullisen opetuksen piiriin pois adventtikirkosta ja sen opetuksen piiristä, ettei hän menetä uskoaan. "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti" (Tiit 3:10)
Tiedän mitä mieltä olet adventtikirkon opeista. Joten en rupea niistä kanssasi väittelemään.
Tosin tuo ellensapatti on erikoinen ilmaus. Raamatun mukaan seitsemäs päivä on "Herran sinun Jumalasi, sapatti" ja tuskin omistusoikeus on uudessa liitossa muuttunut EGW:lle tai adventtikirkolle.
Olin luterilainen uskoontullessani ja kymmenen käskyn pitäminen oli minulle itsestään selvyys. Tosin adventtikirkon välityksellä sain tiedon, miten ihminen on muuttanut lepopäivän sapatilta sunnuntaille, josta ainakin katolinen kirkko "kerskuu" omissa katekismuksissaan. Rupesin viettämään sapattia jo ennen kuin tiesin EGW:stä mitään, koska Jeesuksen tähden halusin olla kuuliainen Hänen käskyilleen rakkaudesta Häneen. En ole koskaan kuvitellut, että pelastuisin sapatin vieton takia. Ristiinnaulittu, ylösnoussut ja pian palaava Jeesus Kristus on ainoa joka voi meitä armahtaa ja meidät pelastaa.
Se, että muitten silmissä adventistit ovat lain alla, ei ainakaan minun rauhaani häiritse. Ei Pyhä Henki ole minusta kadonnut, vaikka olen jo kohta 12 vuotta adventtikirkon jäsenenä ollut. Mutta ehkä et tunne ketään adventistia henkilökohtaisesti palstan ulkopuolelta? Jos pelkästään kriitikkojen kirjoituksia lukee (ja kääntää suomeksi), voi saada vääristyneen ja yksipuolisen kuvan.
Nyt olet varmaan jo kahdesti minua harhaoppista varoittanut ja myllynkivelläkin uhannut, joten olet velvollisuutesi suorittanut ;).
Siunausta Riitan elämään!
Sanot: "Tosin adventtikirkon välityksellä sain tiedon, miten.."
Juuri siitä "tiedon" saamisesta kirjoitin tuonne aloituksen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000033200344#22000000033200344
Vai luuletko sinä ressukka, että adventtikirkolta "tiedon" saaminen on eri asia kuin Ellen Whiteltä "tiedon" saaminen, kun sanot: "adventtikirkon välityksellä sain tiedon, miten ihminen on muuttanut lepopäivän sapatilta sunnuntaille" ja sitten "Rupesin viettämään sapattia jo ennen kuin tiesin EGW:stä mitään".
Hih!
Mistäs luulet adventtikirkon sen tiedon saaneen - sehän tuli heille Ellen Whiten näystä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000028545925#22000000028545925
Vaikka olisikin ressukka, en ainakaan tahallani niskuroi Jumalan käskyjä vastaan. Tuossa muistin virkistykseksi opinkohdasta 20 ote sunnuntain vieton synnystä (voit lukea netistä tietysti koko opinkohdan, jos olet unohtanut mitä a-kirkko opettaa).
Sunnuntainvieton synty. Muutos sapatinvietosta sunnuntainviettoon tapahtui asteettain. Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa, mutta on todisteita, jotka osoittavat, että toisen vuosisadan puolivälissä jotkut kristityt viettivät vapaaehtoisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänä, ei lepopäivänä.
Rooman seurakunta, joka koostui suureksi osaksi pakanakristityistä (Room.-11:-13), oli johtava vaikuttaja siinä kehityksessä, joka johti kohti sunnuntain omaksumista jumalanpalveluspäiväksi. Roomassa, valtakunnan pääkaupungissa, esiintyi voimakkaita juutalaisvastaisia asenteita, jotka ajan myötä vahvistuivat entisestään. Tuossa kaupungissa asuvat kristityt pyrkivät tämän vuoksi erottautumaan juutalaisuudesta. He luopuivat joistakin tavoista, jotka olivat olleet yhteisiä kristityille ja juutalaisille. Tässä vaiheessa alkoi kristittyjen keskuudessa esiintyä siirtymistä pois sapatin kunnioittamisesta kohti yksinomaista sunnuntainviettoa.
Toiselta vuosisadalta viidennelle vuosisadalle kristityt kuitenkin jatkoivat seitsemännen päivän sapatin viettämistä lähes kaikkialla Rooman valtakunnan alueella samalla kun sunnuntain asema vahvistui. Viidennellä vuosisadalla elänyt historioitsija Socrates kirjoitti: "Lähes kaikki seurakunnat kautta maailman viettävät pyhiä salaisuuksia joka viikko sapattina, kuitenkin kristityt Aleksandriassa ja Roomassa ovat luopuneet tästä tavasta jonkin vanhan perinteen vuoksi."
Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla monet kristityt pyhittivät sekä sapatin että sunnuntain. Sozomen, toinen historioitsija samalta aikakaudelta, kirjoitti: "Ihmiset Konstantinopolissa ja lähes kaikkialla kokoontuvat yhteen sapattina samoin kuin viikon ensimmäisenä päivänä; tätä tapaa ei kuitenkaan noudateta Roomassa eikä Aleksandriassa."
Nämä lähteet osoittavat Rooman johtavaa asemaa sapatinvietosta luopumisessa.
Miksi ne, jotka luopuivat pyhittämästä seitsemättä päivää, valitsivat lepopäiväksi sunnuntain eikä jotain muuta päivää? Pääsyynä oli se, että Kristus oli noussut kuolleista sunnuntaina; itse asiassa väitettiin, että hän oli antanut valtuudet sunnuntainvietolle. "Mutta niin oudolta kuin se ehkä tuntuukin, yksikään kirjoittaja toisella tai kolmannella vuosisadalla ei kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Ei Barnabas, ei Ignatios, ei Justinus Marttyyri, ei Irenaeus, ei Tertullianus, ei Klemens Roomalainen, ei Klemens Aleksandrialainen, ei Origenes, ei Cyprianus, ei Victorinus eikä kukaan muukaan kirjoittaja, joka eli lähellä sitä aikaa, jolloin Jeesus eli maan päällä, mainitse mitään mistään sellaisesta Jeesuksen tai muun Raamatun henkilön antamasta opetuksesta."
Se kansansuosio ja vaikutus, minkä pakanallisten roomalaisten harjoittama auringon palvonta antoi sunnuntaille, epäilemättä myötävaikutti sen yleistyvään hyväksyntään jumalanpalveluspäiväksi. Auringon palvonta esitti tärkeää osaa kaikkialla antiikin maailmassa. Se oli "yksi vanhimpia elementtejä roomalaisessa uskonnossa." Itämaisen aurinkokultin vuoksi "toisen kristillisen vuosisadan alkupuolelta lähtien Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) kultti oli hallitsevassa asemassa Roomassa ja muissa osissa valtakuntaa."
Tämä suosittu uskonto pääsi vaikuttamaan varhaiseen kirkkoon uusien käännynnäisten välityksellä. "Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneet tunsivat jatkuvasti vetovoimaa auringon palvontaa kohtaan. Tämä ilmenee siitä, että kirkkoisät toistuvasti tuomitsivat auringon palvonnan, mutta myös siitä, että auringon palvonnalla oli merkittäviä vaikutuksia kristillisen kirkon liturgiaan."
Neljännellä vuosisadalla annettiin ensimmäiset sunnuntailait. Ensin sunnuntailait olivat luonteeltaan yhteiskunnallisia, myöhemmin annettiin luonteeltaan uskonnollisia sunnuntailakeja. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7. maaliskuuta 321 jKr. Ottaen huomioon sunnuntain suosion aurinkoa palvovien pakanoiden keskuudessa ja sen arvonannon, millä monet kristityt siihen suhtautuivat, Konstantinus toivoi, että tekemällä sunnuntaista lepopäivän hän voisi varmistaa kummankin kansanryhmän tuen hallitukselleen.
Konstantinuksen sunnuntailaki heijasti hänen taustaansa auringon palvojana. Siinä sanottiin: "Auringon kunnianarvoisena päivänä (venerabili die Solis) virkamiehet ja kaupungeissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään."
Useita vuosikymmeniä myöhemmin kirkko seurasi hänen esimerkkiään. Laodikean konsiilissa (n. 364 jKr., tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä), joka ei ollut ns. ekumeeninen kirkolliskokous vaan ainoastaan roomalaiskatolisen kirkon hyväksymä, annettiin ensimmäinen kirkollinen sunnuntailaki. Kaanonissa 29 kirkko sääsi, että kristittyjen tulisi kunnioittaa sunnuntaita ja "jos mahdollista, olla tekemättä työtä tuona päivänä". Samassa yhteydessä se tuomitsi tavan levätä sapattina ja opetti, että kristittyjen "ei tulisi olla joutilaina lauantaina (kreik. sabbaton, 'sapattina'), vaan työskennellä tuona päivänä."
Vuonna 538, samana vuonna, josta lasketaan alkavan 1260 - vuotta käsittävä profeetallinen ajanjakso (ks. tämän kirjan lukua 12), Orleansin kolmas konsiili antoi lain. joka oli ankarampi kuin Konstantinuksen sunnuntailaki. Tuon konsiilin kaanonissa 28 sanotaan, että sunnuntaina myös "maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon."
Vuoden 1977 laitos katolisesta katekismuksesta (The Convert's Catechism of Catholic Doctrine) sisältää seuraavan sarjan kysymyksiä ja vastauksia:
"K. Mikä päivä on sapatti?
"V. Sapatti on lauantai.
"Miksi vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita?
"Vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita, koska Katolinen Kirkko siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille."
Menekkiteoksessaan The Faith of Millions (1974) roomalaiskatolinen tutkija John A. O'Brien päätyy tähän väistämättömään johtopäätökseen: "Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei - katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista." Hän huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita "perustuu Katolisen Kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei - katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa."
Siinä vähän tietoa "elleniltä".
Siinähän se oli Ellen Whiten näkyjen ja kirjoitusten mukainen väärä "tieto" adventtikirkon virallisena oppina paaveineen kaikkineen.
Et sinä mitään Jumalan käskyjä pidä, vaan Ellen Whiten käskyä ellensapattia.
Eikös sinua hetkauta vähääkään se, että Vanhan liiton sapatti oli varjo ja se täyttyi Jeesuksessa. Nyt ei enää varjopäivää ole vietetty pariin tuhanteen vuoteen, vaan kristityt ovat päivin ja öin joka päivä sapatin levossa Kristuksessa - paitsi tietysti ne jotka ovat ottaneet 1800-luvulta Ellen Whiten demoninäystä itselleen uuden sapatin, jolloin hampaat irvessä yrittävät käyttäytyi niin, etteivät rikkoisi Ellen Whiten määräyksiä.
Höpö, höpö sinun kanssasi! Tuossa lainauksessa oli monien ei-adventistien kirjoista lainauksia, joten turha sotkea elleniä siihen. Ellensapattia ei ole olemassakaan, pelkästään "Herran, sinun Jumalasi sapatti". Seremonialaki sapatteineen ei ole enää voimassa. Seremonialakihan esikuvasi Jeesuksen työtä. Mikä ihmeen esikuva kymmenen käskyä on? Sinähän puhut kuin karismaatikkopapit, heidän oppejaan näköjään haluat tännekin palstalle viljellä. Nähtävästi olet todella "vapaa laista", koska "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" on sinulle vain hyvä vitsi. Jos emme pysy Kristuksessa emme tietenkään voi olla sydämestämme kuuliaisia Hänelle lain kun minkään muun asian suhteen.
Stork leväyttää haikaran siipensä auki ja lentää kohta valmistelemaan sapattia. Mutta koska äänellään se Storkin laulaa tässä pari säkeistöä "Pyhän sapatin hetket" laulusta sinulle!
"Pyhän sapatin hetket mieleni rauhoittaa. Väistyvät arjen retket, aikani Herra saa. Hänelle sydämeni uskallan avata. Hänelle kiitokseni haluan kertoa.
Kerto: Odotan aamun kirkastuvan, ikuisen sapatin valkenevan. Taivaassa kotini valmiina on, siellä on Kuningas voittamaton.
Valo sanasta loistaa, kirkastaa armosi. Veresi synnit poistaa, siinä on toivoni. Pelastuksesta kiitän, ylistyslauluuni suurimmat tunteet liitän, täytithän kaipuuni".
Näiden sanojen siivittäminä, lakatkaamme luottamasta omiin tekoihimme ja suokoon Jumala ymmärrystä, että ainoastaan Jeesus Kristus meidän rakas lunastajamme ja Herramme voi meidät pelastaa. Aamen!