Ennen Laitilan Tumma ukko oli jotain 3,8 %. Hyvää. Nyt join purkin, jossa luki 4,5 %.
Jos todella resehti muuttui, niin pantiin hyvään kaljaan aivan turhaan lisää viinaa ja tehtiin siitä perusmössö. Kansa känniin ja kauppa käy. Niinkö?
Joo, kävin firman hankalalla kotisivulla, mutta 5 minsaa riitti, kun en löytänyt kaljoja. Tuotteet-kohta löytyi, mutta sen jälkeen oli hiljasta klikkailua.
Jos todella resehti muuttui, niin pantiin hyvään kaljaan aivan turhaan lisää viinaa ja tehtiin siitä perusmössö. Kansa känniin ja kauppa käy. Niinkö?
Joo, kävin firman hankalalla kotisivulla, mutta 5 minsaa riitti, kun en löytänyt kaljoja. Tuotteet-kohta löytyi, mutta sen jälkeen oli hiljasta klikkailua.
Vastaukset 19
Vanhimmat
oluessa on joko 3,8 tai 4.5% alkoholia.
Kantavierreväkevyys on kuitenkin luultavasti sama, vettä on joko enemmä tai vähemmän.
Itse asiassa olut jossa on 3.8% alkoholia sisältää enemmän vettä kuin 4.5% olut.
Todellisuudessa ei maailmasta löydy ihmistä jonka suu erottaisi kunnon oluesta alkoholipitoisuuden tällä tarkkuudella.
Laitilan sivut ovat aika syvältä.
Oma kokemus on se, että oluttyypistä riippuen paras alkoholipitoisuus on 4-8% välillä.
Tosin perus mäyräkoira keskiolutta en juo lainkaan. En muista aikaa jolloin olut tuli valittua alkoholipitoisuuden perustella - laatu on tärkein.
Mieto hyvä olut on aina parempi kuin vahva.
Ei tule niin humalaan, eikä tule pahaa krapulaa. Yhden pullon/tuopin juojille asialla ei ole väliä, mutta harvoinpa tuo jää yhteen.
Toinen juttu on, että miedossa oluessa ei voi peittää maku- yms. virheitä alkoholilla.
Alkoholin maku ei saa tulla oluessa esiin. On 7-8- prossasia, joissa se on onnistuneesti peitetty. Humala-krapulaa nämä litkut eivät kuitenkaan pääse pakoon.
monelta eri kantilta.
Jos lipittelet illan aikana esim 4.5% uutta versiota 5 tölkkiä saat saman alkoholin kuin aikaisemmin tuli 6:sta tölkistä.
Eli saman pöhnäinen olotila ja yksi tölkki vähemmän, siinähän säästää viikossa yhden päivän oluet, eli itse asissa hommahan toimii paremmin kuin hyvin.
se hurjin kännipiikki saavuttamatta koko otannan aikana, kun juo hyvää mietoa olutta, joita olutravintoloissakin on todella vähän. Vahvoja kyllä löytyy, mikä taas johtuu olut"asiantuntijoiden" maku- ja prosenttimieltymyksistä. Yleensähän kaikissa oluttesteissä voittaa se vahvin merkki, koska testeissä juodaan vain desi kyseistä juomaa. Jos testissä pantaisiin viettämään koko ilta kyseisen juoman parissa, niin voittaja voisikin olla oikeampi: mieto, hyvä, juotava olut.
Olutkulttuurin yksi vääristymä tässä siis.
kilpailevat tämän takia eri sarjoissa, sarjoja on joka lähtöön. Oluen laatu tulee aivan jostain muualta kuin alkoholipitoisuudesta.
Tässä muutamia poimintoja eri tyyppisistä laatujuomista:
- Morocco Ale 5.5%
- Anchor Liberty Ale 5.9%
- Old Tom Ale 8.5%
- Guinness Draught stout 4.2%
- Ridgeway Foreign Export Stout 8.0%
- Brooklyn Lager 5.2%
- Kronenbourg 1664 5.0%
- Primátor Double bock 10%
- Mönchshof Bockbier 6.9%
- Kukko Portteri 6.5%
- Koff Portteri IV B 7.2%
Kaikki lajissaan erinomaisia eikä alkoholista tietoakaan. Olut on minulle nautintoaine jota nautitaan hyvässä seurassa ja kohtuudella - ei lipittelyjuoma. Hyvä olut on kokonaisuus jossa maku, tuoksu, rakenne kohtaavat - ja jos hinta vielä on kohdallaan, niin siinä se.
Kertaan - Suomen alkoholipolitiikka on pilannut olutkultturin liki kokonaan, oluen laatu on sivu seikka alkoholipitoisuus ja hinta ratkaisevat monen ostot - totaalisen väärä tapa.
Olutkilpailut ja tastingit ovat yksi osa olutkulttuuria, joita ei pidä ottaa liian vakavasti. Vinkkejä niistä saa, mutta lopullinen päästös laadusta tulee jokaisen omasta suusta.
Valitettavasti tuossakin listassasi oli vain erilaisia vahvoja ja yksi keskimieto (Guinness) olut. Miksiköhän et laittanut listallesi yhtään alle neliprosenttista kaljaa?
Näyttäisi siis siltä, että vahvistit edelleen tätä monesti punnittua ja jälleen oikeaksi todettua kantaa siitä, että pistävä alkoholi makuineen tekee virallisesti hyvän oluen. Se on sääli. Se on myös virhe.
Olet selvästi yhden pullon miehiä, oluttestaaja, filosofi, analysaattori, hidas nautiskelija. Hyvä niin. Mutta: te ette ole oluenjuojien monopoli. Olette vähemmistö. Hyväksytty vähemmistö tietenkin, mutta ette monopoli hyvien oluiden määritelminenne.
Enimmäkseen olut on pitkän illan seurajuoma, jota juodaan tuntikausia seuran ja kestävän nautinnon vuoksi. Me lipittäjät/tissuttelijat vaadimme aivan yhtä hyviä oluita kuin yhden pullon kera hienostelevat filosofeeraajat.
Hyviä mietoja oluita on turkasen vähäsen. Yksi syy on "olutasiantuntijat", jotka tekevät listoja "hyvistä oluista" eli runsasalkoholisista oluista.
Kaikkien tiedossa on että panimot tekee vahvan oluen ja siitä lantrataan vedellä miedommat versiot. Näin syntyy neloset kolmoset ja ykköset helpolla. Saa nähdä koska laitilan nelosesta lantrattu kolmos ukko saa seurakseen vielä enemmän vesitetyn version.
Ja ne sivut on todellakin suolistosta. Kävin katsastamassa ja eihän sieltä löydä mitään asiaa. Turhaa tietoa täynnä.
alkoholilla ei ole merkitystä, laatu ratkaisee.
On aivan sama onko alkoholi vähän tai paljon, maku on se jonka mukaan valinta tehdään.
Jos alkoholi on valintakriteeri, laita vettä vahvempii näin saat laimennettua alkoholin makua, jota todellisuudessa hyvissä oluissa EI ole. En ymmärrä lainkaan selityksiäsi, mutta ei se minun makunautintojani pilaa.
Itse en ymmärrä oluen lipittelijöitä - mutta ei sekään estä minua nauttimasta hyvästä oluesta hyvässä seurassa.
Minun makunystyräni ovat sen verran kehittymättömät, että en pysty erottamaan onko oluessa 3.5 vai 5.5% alkoholia. Pystytkö sinä? itse asiassa kun kysyin tätä muilta asian harrastajilta olivat kanssani samaa mieltä - ei pysty kukaan erottamaan ko vahvuuksia toisistaan pelkästään maistamalla.
Ei muuta kuin hyviä lipittely hetkiä - toivottavasti minusta ei koskaan tule olen lipittelijää. Takana on vasta 28-vuotta harrastusta ja vielä on paljon maistamatta.
"alkoholilla ei ole merkitystä, laatu ratkaisee."
---Silti valitsit listaasi vahvoja oluita. Outoa.
"Jos alkoholi on valintakriteeri, laita vettä vahvempii näin saat laimennettua alkoholin makua"
---Tiesitkö, että vesi laimentaa 'oluen' makua, suutuntumaa, koostumusta yms. Juuri sitä makua, jota hyvissä miedoissa oluissa on ilman lantraamista.
"En ymmärrä lainkaan selityksiäsi"
---Kokeile tilaisuuden tullen 3,3-prossasta mildia, niin ymmärrys lisääntyy.
"Minun makunystyräni ovat sen verran kehittymättömät, että en pysty erottamaan onko oluessa 3.5 vai 5.5%"
---Juopa joskus neljä tuoppia maukasta 3,5 %:sta ja ihmettele. Nautinto jatkuu, eikä tunnu missään.
---Kotimaista keppanaa ja A:ta ja pilsua ei välttämättä erota. 7,5 prosenttinen 'herkku' kyllä tuntuu pullollisen jälkeen ja ohimoa alkaa viina jyskyttämään: lipittelypäivä pilalla!
Lipittelemisiin!
Aivan ensimmäiseksi haluan painottaa, että mielestäni oluen huonoin ominaisuus on sen sisältämä alkoholi. Jos ilman alkoholia olisi mahdollista valmistaa yhtä hyvää olutta, joisin ilman muuta alkoholitonta ainakin 90% ajasta. Valitettavasti tämä on utopiaa, ja alle 4,8-prosenttisista oluista karkeasti arvioiden 1% on sellaisia, joita viitsin vapaaehtoisesti juoda useammin kuin kerran elämässäni.
>"pistävä alkoholi makuineen tekee virallisesti hyvän oluen. Se on sääli. Se on myös virhe."
Ihan turhaa provosointia. Alkoholi ei hyvässä oluessa ole ikinä pistävää, vaan täydentää makua ja suutuntumaa. Alkoholi ei tee huonosta oluesta hyvää, mutta sen poistaminen kylläkin hyvästä oluesta mauttoman.
>"mutta ette monopoli hyvien oluiden määritelminenne. "
Hyvän oluen määritelmä lienee se, mikä itselle maistuu parhaiten. On aika älytöntä väittää, että "enemmistö" pitäisi mietoja (alle 4%) oluita absoluuttisesti mitaten maailman parhaina. Jos näin olisi, niin varmaankin se heijastuisi myös esim. Ratebeerin pisteisiin. Siellähän on kuitenkin kymmeniä tuhansia käyttäjiä ja satoja tuhansia olutarvioita - ja aika harva kuvittelee olevansa "asiantuntijoita". Suurin osa maailman oluenkuluttajista suosii noin 5-prosenttista vaaleaa lageria tai pilsiä, koska se on osoittautunut hyväksi kompromissiksi virkistävyyden ja maun suhteen - ja on näin ollen laajimmin ja edullisimmin saatavilla.
>"Enimmäkseen olut on pitkän illan seurajuoma, jota juodaan tuntikausia seuran ja kestävän nautinnon vuoksi."
Ei minulla ole useinkaan aikaa lipitellä olutta tuntikaupalla. Juon mielummin yhden maukkaan oluen, kuin neljä tuoppia mautonta litkua. Aikaakin siinä säästyy. Toisaalta hyvien (myös vahvempien) oluiden seurassa voi viettää pitkänkin illan, kun muistaa juoda pysyä kohtuudessa ja juoda vettä välillä.
>"Me lipittäjät/tissuttelijat vaadimme aivan yhtä hyviä oluita kuin yhden pullon kera hienostelevat filosofeeraajat."
Ainahan vaatia voi, ja toisinaan kannattaakin. Fakta vain on, että kantavierteeltään miedosta oluesta on hyvin vaikea tehdä maukasta ja täyteläistä. Kun mallasta (ja prosentteja) on vähän, virhemaut pistävät helpommin esiin - ja olut on yleensä joko vetistä, tai turhan makeaa (jos mallasta on enemmän, mutta vierteen sokereita ei ole käytetty loppuun saakka).
Hyvien mietojen oluiden puutteesta on aivan turha syyttää "olutasiantuntijoita". Suomihan olisi monopoleineen otollinen paikka myydä vaikkapa juuri rakastamiasi brittimildejä - mutta eipä niitä ole näkynyt. Ehkäpä juuri siksi, että niitä ei juuri maailmalla ole (ainakaan pullossa) tarjolla.
Voisit selvyyden vuoksi vaikka luetella mielestäsi hyviä, Suomen maitokaupoista saatavia oluita. Jos tämä on liian hankalaa, luettele edes jotain muita mielestäsi hyviä oluita.
"Kaikkien tiedossa on että panimot tekee vahvan oluen ja siitä lantrataan vedellä miedommat versiot. Näin syntyy neloset kolmoset ja ykköset helpolla."
Tarkennetaan sen verran, että "kolmoset ja neloset" tosiaan laimennetaan noin 8-prosenttisesta viinalagerista, mutta ykkösolut pannaan pienempään vahvuuteen. Tämä siksi, että siitä tulisi muuten liian vetistä.
Ykkös-, kolmos- ja nelosoluista puhumisen voisi kyllä jo lopettaa, koska oluiden perinteiset veroluokat ovat poistuneet aikaa sitten. Ainoa raja on enää 2,8 prosentin kohdalla, mistä ylöspäin vero etanolisenttilitraa kohden on suurempi kuin sen alapuolella. Maitokaupoissahan ei saa 4,7% vahvempaa olutta myydä, mutta verotuksen kanssa sillä ei enää ole mitään tekemistä.
asian. Suurimmalla osalla panimoita kantavierreväkevyys on se jolla pelataan. Viinalager-juttut voi haudata aika syvälle.
8% kantavierre on aika kevyttä kamaa, usein tulee vastaan tuotteita joissa puhutaan 12-13% vahvuuksista. Se, että missä vaiheessa vesi lisätään keitokseen on jokaisen panimon oma asia. Hyvin harva tekee oikaisun aivan lopussa suurin osa lisää veden jo heti käymisen jälkeen, ennen selkeytystä ja suodatusta.
On toki panimoita jotka eivät vettä käymisen jälkeen lisää lainkaan.
Tästä huolimatta olut on hyvää ja alkoholipitoisuus on vain yksi pieni nyanssi tässä sopassa.
>"Viinalager-juttut voi haudata aika syvälle."
Viittasin tällä vain siihen, miltä nuo laimentamattomat tuotokset maistuvat (esim. Tosi Vahva Karhu). En kyllä oikein ymmärtänyt, mitä kommentillasi tarkoitit. 8% kantavierre on toki "kevyttä kamaa": Koffin Light Beerissä se on 8,5%, Lapin Kulta I:ssä 6,6%, ja alkoholittomassa Nikolaissa 4,0%. Kunnollisessa vaaleassa lagerissa (esim. Ayinger Jahrhundert-Bier) se on sitten siinä 12%:n tienoilla.
>"On toki panimoita jotka eivät vettä käymisen jälkeen lisää lainkaan."
Niin, onneksi on vielä oikeitakin panimoita. Tuleehan se halvemmaksi käyttää 8-prosenttiseksi ja lisätä sitten vettä, kuin käyttää suoraan lopulliseen vahvuuteen. Ainakin säästetään käymistankkien koossa ym.
Tuskin jälkikäteislantrauksella samanlaiseen makuun kuitenkaan päästään, kuin perinteisellä menetelmällä - mutta ketäpä se kiinnostaa, kun suomalaiselle keskivertokuluttajalle kelpaa mikä kura tahansa.
On muuten harvinaisen ärsyttävä tapa aloittaa lause Otsikko- ja Nimimerkki -kentistä. Netissä on toki itse kullakin oikeus kirjoittaa anonyymisti, mutta olisi kohteliasta muita kohtaan käyttää samaa nimimerkkiä edes yhden viestiketjun sisällä.
niin monesta asiasta. Tässä viimeisen kerran tästä asiasta.
En ymmärrä juttujasi lainkaan, menevät kerta toisensa jälkeen sekavammaksi.
Kantavierreväkevyydellä ei ole itse asiassa mitään tekemistä lopullisen alkoholipitosuuden kanssa.
Pullotettaessa alkoholipitoisuus aika oikaistaan haluttuun, myös kotimaassa.
On aivan sama missä vaiheessa prosessia vesi olueeseen lisätään, alkoholi lisäksi siinä ei juuri muuta ole. Yleensä vesi lisätään vasta käymisen jälkeen, ennen suodatusta. Toiset lisäävät veden vasta ennen pullotusta.
Kantavierreväkevyys voi vaihdella erittäin suuresti, riippuen käymistavasta.
Jos olut on täysmallasolutta kantavierreväkevyys on pakostakin korkea, ja näinhän se hyvillä oluilla onkin. Jos kyseessä on ohratärkkelyksestä valmistettava olut, jossa on vain koristeeksi mallasta ei kantavierreväkevyydelläkään ole merkitystä. Näin tehdään valitettavan moni kotimainen litku.
En näe mitään syytä palata tähän asiaan.
Viimeinen mutta tärkein asian, maku ratkaisee – ei alkoholipitoisuus.
Jaa että minä olen sekava? No, ainakin kirjoitan mielestäni melko ymmärrettävää ja virheetöntä tekstiä.
Kyllä oluen kantavierteellä ja alkoholipitoisuudella on aika suora yhteys, jos nyt unohdetaan hetkeksi nämä lantraajat. Lopullinen alkoholiprosentti on keskimäärin (tilastollisesti) noin 43% kantavierteestä - mihin tietysti vaikuttaa olutkohtaisesti se, miten suuren osan vierteen sokereista hiiva pystyy hyödyntämään. Ja jos olutta laimennetaan käymisen jälkeen, niin eihän silloin käsittääkseni oluen spekseissä ilmoiteta "oikeaa" kantavierrettä, vaan laskennallinen kantavierre. Siis siten, että lisätty vesi huomioidaan - eikö vain?
Esimerkiksi Karhun tapauksessa (III/A/Tosi Vahva) kaikissa "aito" kantavierre on sama, koska käymisvaiheen loppuun saakka tavara on täysin samaa. Valmistaja kuitenkin ilmoittaa niille kantavierteet seuraavasti:
Karhu III: 10,5%
Karhu A: 12,3%
Karhu Tosi Vahva: 16,5%
Ja miten täysmallasoluen kantavierre muka olisi lähtökohtaisesti korkeampi kuin tärkkelyksestä tai mistä tahansa korvikkeesta tehdyn? Kantavierrehän (original gravity) kertoo vain vierteen käymiskelpoisten sokerien määrän ennen pääkäymistä, eikä ota kantaa siihen mistä ne ovat peräisin.
Vaikea sanoa varmasti, kun en tiedä kuka olet - mutta minusta alkaa tuntua, ettet oikein itsekään ymmärrä mistä puhut...
Kantavierre ei todellakaan ilmoita käymiskepoisten sokerien määrää vierteessä. Se ilmoittaa kaikkien sokereiden määrän vierteessä. Kun tästä vähennetään jäännösuute, saadaan selville vierteessä olleiden käymiskelpoisten sokerien määrä. Kiitos.
"Alkoholi ei tee huonosta oluesta hyvää, mutta sen poistaminen kylläkin hyvästä oluesta mauttoman."
Hmm? Olisikohan tuossa "hyvässä oluessa" joku valuvika, jos se vaatii runsaasti alkoholia ollakseen hyvä?
-
"Alle 4,8-prosenttisista oluista karkeasti arvioiden 1% on sellaisia, joita viitsin vapaaehtoisesti juoda useammin kuin kerran elämässäni."
Mielestäni yli 4,5 prosenttisista oluista on noin kymmenkunta prosenttia joskus juomisen arvoisia päänkivistäjiä. Maistaa toki voi lähes noita kaikkia, mutta ei juoda, kuten olutta.
Ei olut sinänsä vaadi alkoholia ollakseen hyvää, mutta alkoholin keinotekoinen poistaminen jälkikäteen johtaa poikkeuksetta maun vääristymiseen ja heikkenemiseen. En siis viitannut tarkoituksella pieniprosenttisiksi tehtyihin oluisiin, vaan näihin 0,0% ja vastaaviin tekeleisiin.
Jos päätä kivistää oluen nauttimisen jälkeen, on tullut nautittua liikaa. Kaikkia oluita ei ole tarkoitus juoda litran tuopista, kun voimakkaiden makujen kanssa riittää pienempi määrä samaan nautintoon. Eihän viiniäkään juoda litratolkulla kerrallaan. Janojuomana mielestäni vesi voittaa oluen, joten miksi maksaa turhasta?
Itse juon mieluiten vaikka koko illan vahvaa ja hyvänmakuista olutta kuin mietoja litkuja. Aika harvoin löytyy nautinnollista mietoa olutta. Jotkut vehnäoluet ja irkkuoluet ovat sellaisia, että niitä viitsii nauttia pitempään. Halvoissa kotimaisissa oluissa ei vaan ole mitään sisältöä. Oluiden parhaimmisto alkaa viiden prosentin tienoilta, sille ei mahda mitään. Ei tarvi kitata koko ajan, jos juo vahvoja oluita. Jos ei hallitse juomistaan, ja siksi haluaa mietoja, se on oma ongelmansa. Miksi siitä pitäisi rangaista niitä, jotka hallitsevat alkoholinkäytön?