Uudessa Tieteen Kuvalehdessä tehtiin tutkimus kymmenen kuukauden ikäisille poika- ja tyttövauvoille. Heille näytettiin videoita. Tyttövauvat innostuivat keskimäärin useammin tunteikkaista videoista, joilla näkyi kasvoilla elehtiviä ihmisiä. Poikavauvat innostuivat keskimäärin autovideoista, joilla kaahailtiin autoilla.
Yhteyksiä löytyi testosteroniin, jota on normaalisti enemmän pojilla ja miehillä kuin tytöillä. Sellaiset tytöt, joilla oli normaalia korkeammat testosteronimäärät, kiinnostuivat myös autovideoista.
Näitä eroja ei voi selittää ympäristötekijöillä, vaan perimällä, joka vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen.
Feministit, ette voi kieltää sukupuolierojen juontumista biologista eroavaisuuksista. Toisessa Tieteen Kuvalehdessä oli juttu matriarkaalisesta kulttuurista eli yhteisöstä, jossa naisilla oli valta. Kyseisessäkin kulttuurissa miehet hoitivat metsästyksen ja perinteiset miesten työt kun naiset hoitivat lapsia ja perinteiset naisten työt. Erona oli vain se, että naisilla oli yhteisössä lisäksi korkein päätösvalta.
Perimä ei ehkä ennaltamäärää sukupuolieroja, enkä sitä väitäkään, mutta vaikuttaa ainakin käyttäytymiseen. Esimerkiksi testosteroni ohjaa poikia tyttöjä herkemmin tietyntyyppiseen käyttäytymiseen, johon liittyy vauhti ja vaarallisuus. Autoilu on yksi esimerkki.
Feministit, lopettakaapa siis se sössötys siitä, että vain kulttuurilla on väliä ja sukupuolieroja ei oikeasti ole. On kiistaton tosiasia, että myös biologialla on määräävä asema.
Yhteyksiä löytyi testosteroniin, jota on normaalisti enemmän pojilla ja miehillä kuin tytöillä. Sellaiset tytöt, joilla oli normaalia korkeammat testosteronimäärät, kiinnostuivat myös autovideoista.
Näitä eroja ei voi selittää ympäristötekijöillä, vaan perimällä, joka vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen.
Feministit, ette voi kieltää sukupuolierojen juontumista biologista eroavaisuuksista. Toisessa Tieteen Kuvalehdessä oli juttu matriarkaalisesta kulttuurista eli yhteisöstä, jossa naisilla oli valta. Kyseisessäkin kulttuurissa miehet hoitivat metsästyksen ja perinteiset miesten työt kun naiset hoitivat lapsia ja perinteiset naisten työt. Erona oli vain se, että naisilla oli yhteisössä lisäksi korkein päätösvalta.
Perimä ei ehkä ennaltamäärää sukupuolieroja, enkä sitä väitäkään, mutta vaikuttaa ainakin käyttäytymiseen. Esimerkiksi testosteroni ohjaa poikia tyttöjä herkemmin tietyntyyppiseen käyttäytymiseen, johon liittyy vauhti ja vaarallisuus. Autoilu on yksi esimerkki.
Feministit, lopettakaapa siis se sössötys siitä, että vain kulttuurilla on väliä ja sukupuolieroja ei oikeasti ole. On kiistaton tosiasia, että myös biologialla on määräävä asema.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietenkin asia on juuri, kuten sanot.
Kysymys on vain siitä, että naiset voivat omaksua yhteiskunnan arvostamat arvot, eli lastenhoidon sijasta kouluttautua miehisille aloille saadakseen arvostusta, koska naisten töitä ei nyky-yhteiskunnassa arvosteta. Naiseus itsessään naisellisine asioineen on halveksittua.
Esimerkiksi akkamainen on haukkumasana ja miehekäs kehuva ilmaisu. Ei oel ihmekään, että naist joutuvat muuttumaan miehiksi arvostusta saadakseen.
vertaat sanoja "akkamainen ja "miehekäs", jota käytät perusteena sille, että naisia halvennetaan enemmän.
Minun vaimoni ei pitäisi, jos sanoisin häntä "miehekkääksi". Hän ei pitäisi myöskään jos sanoisin häntä "akkamaiseksi".
etteikö nyky-yhteiskunta arvostaisi miehisiä arvoja naisellisia korkeammalla ja siksi naisten on kilpailtava ja yritettävä tulla miehiksi saadakseen arvostusta.
...että tämä trendi olisi vähän vähenemässä.
Tosin nyky-yhteiskunnassa tuo materialismi ja egoismi tuntuu ihan tasapuolisesti valtaavan kummankin sukupuolen - en pidä näitä pelkästään "miehisinä" ominaisuuksina.
Aina on ihmisiä, jotka tekevät jotakin "saadakseen arvostusta" - ja on ihmisiä jotka tekevät jotakin muista vaikuttimista.
Jos juoksee arvostuksen perässä, se voi saada kotkan siivet ja lentää pakoon... Aidointa arvostusta useimmiten saa, kun sitä ei tietoisesti edes etsi.
Itse kunkin toimijan omassa päässä/sydämessä on se pakko ja vaikutin kenen mihinkin - en tekisi tästäkään sukupuolikysymystä tai sukupuoliroolien kautta ainakaan yksistään selitettävissä ja käsitteistettävissä olevaa asiaa.
Mielestäni biologia-kulttuuri -jako ei ole mielekäs, sillä nuo kaksi ulottuvuutta toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Feministit eivät kiellä ihmisen biologiaa, vaan kyseenalaistavat sen irrallisuuden kulttuurista, sekä biologisista ilmiöistä tehdyt kulttuuriset, annettuina otetut tulkinnat. Esim. naisten käyttäytymistä arvotetaan tietenkin aina hänen biologisen ruumiinsa kautta. Feministit myös pitävät sukupuolierojen huomioimista tärkeänä asiana. Pyrkimys yhdenmukaisuuteen, kuten suomalaisen tasa-arvon konsensusmallissa, on aiheuttanut sen, että koska miestä on perinteisesti pidetty kulttuurisesti perusihmisenä ja normina, josta muut ovat vähäisempiä ja epänormaalimpia poikkeamia, niin naisten onkin pitänyt sopeutua miehisiin muotteihin. Tämä ei tietenkään ole tasa-arvoa.
En kiellä miesten testosteronia. Voi vaikka ollakin, että miehiä biologisesti kiehtoo enemmän vauhti ja vaarallisuus. Mutta toisinaan tämä tulkitaan kulttuurisesti esimerkiksi siten, että miehet ovat myös parempia vallanpitäjiä. Ei ole mitään tieteellistä, biologista selitystä sille, miksi korkeasta testosteronitasosta, saati sitten vaaratilanteiden rakastamisesta, seuraisi hyvä johtamiskyky.
Muistuttaisin myös tutkimuksista, joissa ihmisille on näytetty kuvaa monitulkintaisista vauvan kasvoista, ja nämä ovat tulkinneet vauvan mielialaa ja reaktioita väitettyihin tilanteisiin, jossa kuva on sanottu otetun. Tulkinnat ovat selkeästi ohjautuneet sen mukaan, kumpaa sukupuolta ihmiset ovat olettaneet vauvan olevan.
Suosittelen lukemaan Marianne Grabuckerin kirjan "Siinäpä vasta kiltti tyttö", jossa feministiäiti pitää tarkkaa päiväkirjaa lapsensa kasvamisesta yhteisöön. Kirja kuvaa 1980-luvun saksalaista yhteiskuntaa, joten se ei tietenkään yksyhteen kuvaa Suomen oloja. Kiinnostavaa kirjassa ovat kuitenkin ne hienovaraiset ja miltei huomaamattomat tekijät lasta ympäröivissä ihmisissä, jotka tulkitsevat lapsen käytöstä kulttuuristen sukupuolikäsitystensä operusteella ja suhtautuvat tähän sen mukaan.
Kulttuuri voi myös vaikuttaa ilmiöihin, jotka tapahtuvat ruumiin kautta. Eri aikakauden sairauskäsitykset ja oireiden tulkinta ovat vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen, esimerkiksi ilmeten jonakin ajankohtana hysterian yleisyytenä.
Kirja josta puhuin oli Grabruckerin kirjoittama. Pahoittelin että nimittelin häntä Grabuckeriksi.
ja autot kuulostaa erikoiselta asialta "hahmottaa" noin vuoden ikäiselle joka tuskin edes tietää mitä autoilu on ja mitä siihen liittyy. Itse autoilukin on ollut kauan aikaa sitten rauhallista 10km/h etenemistä ja siihen liitetty mielikuva oli totaalisesti erilainen kuin nykyään. Autojen tilalla olisi voinut olla jokin muukin, vaikka sähkövatkain tai poreileva pyykkisaavi. Kuulostaako enää yhtä sukupuolittuneelta?
Ja voi olla että tuossa iässä on jo leikitty jollain leluilla tai nähty kuvia eri esineistä ja siitä on tullut jo jokin vaikutus. Se on mahdollista kun vastakohdaksi valittiin autot, ja pojilla on usein autoja esineissä, peitoissa, vaatteissa jne. Siitä tutkimus ei kerro mitään.
Muistelisin myös että vauvat reagoivat sukupuolesta riippumatta hymyileviin kasvoisin, siksihän teletapeissakin kuikuilee se aurinko. Tutkimus kertoikin keskimääräisistä eroista ja se on kokonaan toinen asia kuin sukupuolet tarkasti jaotteleva ero. Tästä herää väkisin ajatus peittojen, vaatteiden ym. vaikutuksesta.
Ehkä tutkimus kaipaisi rinnalleen vaikka sen sähkövatkain tutkimuksen, katsottaisiin kiinnostuvatko pojat keskimääräisesti enemmän nopeaa pyörivästä vauhdikkaasta sähkövatkaimesta...
Mistä miehet olivat kiinnostuneita sata vuotta sitten?
pitäisi käydä kysymässä sen aikaisilta miehiltä...
Lopullista totuutta on vaikea saada selville.
mikähän sai 1800-luvun miehenalun jokeltelemaan innoissaan: tahko, aura vai reki?
Jospa miehiä ei ennenaikaan ollutkaan?
lehmä se varmaan oli, siinä on jotain vauhdikasta ja lihaksikasta. Hevosellakin pääsi ja pääsee yhä kävelyvauhtia nopeammin, ei sekään mikään paha vaihtoehto ole.
Miksikähän pojat eivät nykykään ollenkaan ole kiinnostuneita hevosista? Ennenhän niiden omistaminen ja niiden hallitseminen olivat miehisen miehen, omistavan ja hallitsevan miehen merkki.
Jos pikkutyttöjen innostus hevosharrastukseen onkin eräs merkki naisten vallasta yhteiskunnassa?
Poika, joka uskaltautuisi "hevosharrastajaksi", joutuisi luultavammin koulukiusatuksi.
Ratsu ja mies esim. historiallisissa elokuvissa on näin naisihmisen silmissä tosi vangitseva näky. Sen sijaan vaikkapa mersu ja mies - epäjaloa metallia, joka ei edes ymmärrä käyttäjäänsä. Ikävystyttävä näky.