Jotta ihmisen tahto olisi itsenäinen itsessään, niin silloin sillä tulisi olla tahdon vaikutin itsessään itseisarvona. Mikäli ihmisellä olisi tahdonvaikutin itseisarvona itsessään, niin silloin hän olisi oma itseisarvollinen totuutensa (Jumala Jumalassa), eli subjekti ja objekti samalla kertaa (Isä ja Poika). Ihmiseltä kuitenkin puuttuu itsenäinen eli itseisarvollinen tahdonvaikutin itsestään, eli ihminen on vain yksi subjekti maailman tahdossa. Toisinsanoen ihmisen tahdon vaikutin on maailmassa, jossa hän tutkii itseänsä maailman kautta, eli ihminen ei tunne objektiivista totuutta (Isää) itsestään. Siis ihmisen totuus on se, ettei hän tunne totuutta itsestään!
Kristuksessa taas näyttäisi täyttyvän itsenäisen ja itseisarvollisen tahdon tunnusmerkit täydellisesti, kun hän toteaa; Isä ja minä olemme yhtä, mutta Isä on minua suurempi. Siis Kristuksessa objekti (Isä) on itseisarvollinen tila ja subjekti (Poika) tilaa käyttävä muoto. Objektin ja subjektin yhtäolemisen todellisuuden mahdollistaa evankelisesti Pyhä Henki, eli voimme todeta näin; Isä ja Poika ovat yhtä Pyhässä Hengessä. Siis Jumalallisen persoonan kokonaisolemusta kuvaa Pyhä Henki, joka sisältää Isän ja Pojan (tilan ja muodon).
Vertauksen vuoksi todettakoon, että ihmisen kokonaisolemusta kuvaa taas hänen ruumiillinen olemuksensa, joka sisältää järjellisen mielen (ymmärryksen) ja maailmaan perustuvan tahdon, eli vastaava kolmiyhteys kuuluisi ihmisen kohdalla seuraavasti: Minä (mieli) ja maailma (tahto) olemme yhtä kuin ruumiillisuutemme. Siispä nyt voimme huomata, että Uusi-testamentillisen Jumalan tahdon perusta on Pyhässä Hengessä ja ihmisen tahdon perusta ruumiillisuudessa. Nyt voimme todeta myös evankeliumien perusteella, että Kristus oli sekä-että-persoona, eli ihmisen poika (ruumiillinen Marian puolelta) ja Jumalan Poika (hengellinen Isänsä puolelta). Toisinsanoen meillä on näin ollen kaksi todellisuutta, eli meillä on Jeesus (ihmisen poika) ja Kristus (Jumalan Poika) yhdessä ja samassa persoonassa.
Totuudellisesti objekti ja subjekti yhdessä täyttävätkin totuudelle asetetut kriteerit täydellisesti, koska Kristuksessa objekti ja subjekti ovat yhtä samassa persoonassa, eli totuus on samalla kertaa muuttumaton (objektiivinen tila) ja muuttuva (subjektiivinen muoto). Objekti ja subjekti erillään kumoaisivat taas ehdottoman totuusmääritelmän täydellisesti, koska silloin objektiivisella totuudella ei olisi todistajaa (muotoa), eikä subjektilla ilman objektiivisuutta olisi taas totuudellista totuusarvoa (itseisarvoa). Siispä näin ollen Kristuksessa on toteutunut ja toteutuu täydellisesti itseisarvollisen tahdon ja totuuden määritelmä, joka on kätketty hänen toteamukseensa; Minä ja Isä olemme yhtä.
Kristuksessa taas näyttäisi täyttyvän itsenäisen ja itseisarvollisen tahdon tunnusmerkit täydellisesti, kun hän toteaa; Isä ja minä olemme yhtä, mutta Isä on minua suurempi. Siis Kristuksessa objekti (Isä) on itseisarvollinen tila ja subjekti (Poika) tilaa käyttävä muoto. Objektin ja subjektin yhtäolemisen todellisuuden mahdollistaa evankelisesti Pyhä Henki, eli voimme todeta näin; Isä ja Poika ovat yhtä Pyhässä Hengessä. Siis Jumalallisen persoonan kokonaisolemusta kuvaa Pyhä Henki, joka sisältää Isän ja Pojan (tilan ja muodon).
Vertauksen vuoksi todettakoon, että ihmisen kokonaisolemusta kuvaa taas hänen ruumiillinen olemuksensa, joka sisältää järjellisen mielen (ymmärryksen) ja maailmaan perustuvan tahdon, eli vastaava kolmiyhteys kuuluisi ihmisen kohdalla seuraavasti: Minä (mieli) ja maailma (tahto) olemme yhtä kuin ruumiillisuutemme. Siispä nyt voimme huomata, että Uusi-testamentillisen Jumalan tahdon perusta on Pyhässä Hengessä ja ihmisen tahdon perusta ruumiillisuudessa. Nyt voimme todeta myös evankeliumien perusteella, että Kristus oli sekä-että-persoona, eli ihmisen poika (ruumiillinen Marian puolelta) ja Jumalan Poika (hengellinen Isänsä puolelta). Toisinsanoen meillä on näin ollen kaksi todellisuutta, eli meillä on Jeesus (ihmisen poika) ja Kristus (Jumalan Poika) yhdessä ja samassa persoonassa.
Totuudellisesti objekti ja subjekti yhdessä täyttävätkin totuudelle asetetut kriteerit täydellisesti, koska Kristuksessa objekti ja subjekti ovat yhtä samassa persoonassa, eli totuus on samalla kertaa muuttumaton (objektiivinen tila) ja muuttuva (subjektiivinen muoto). Objekti ja subjekti erillään kumoaisivat taas ehdottoman totuusmääritelmän täydellisesti, koska silloin objektiivisella totuudella ei olisi todistajaa (muotoa), eikä subjektilla ilman objektiivisuutta olisi taas totuudellista totuusarvoa (itseisarvoa). Siispä näin ollen Kristuksessa on toteutunut ja toteutuu täydellisesti itseisarvollisen tahdon ja totuuden määritelmä, joka on kätketty hänen toteamukseensa; Minä ja Isä olemme yhtä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me tutkimme itseämme ja pohdimme toimivuuttamme.
Emme kuitenkaan tunne kokonaisuutta kovinkaan hyvin.
Minä koen että ihminen on itsenäinen joskin ihmisen syöteteoreettinen kokoama alkuun lähtemänä tuntuisi rakentuvan jotenkin muuten.
Ihminen kuitenkin tuntee hyvän ja pahan.
Ihminen ollessaan hereillä pian hoksaa kuitenkin terveyden ja sairauden eron ja toteuttaa luonnollisesti terveyttä.
Koska rajapinta on häilyvä niin jotenkin hakurealiteettinen häiveheitto on olemassa.
Pian ihminen kuitenkin rakentaa uudesta terveyden olemuksesta korjauksia ( nämä siis usein sekunnin murto-osissa).
Joskus ihminen on joutunut vastoin tahtoaan tai tyhmyyttään tilanteisiin, jotka ovat muokanneet lähtemän häivetilaa vaurioittaen koneistoa siten, että ihminen valitsee sairauden.
Itseasiassa kaikki ihmiset jossain määrin ovat vaurioituneet. Tästä syystä ihminen oppiessaan tuntemaan itseään ja ihmisen toimintarelevantteja voikin tarkailla ilmiöinä itsensä toimivuutta.
Tämän on pakko olla hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän tuotos.