Ristiltä kerran

Ristiltä kerran Pyhä huuto kuului;
oi Isä anna heille anteeksi!
Jumalan Poika tuskissansa nääntyy
ruumiissaan kantain synnit, sairaudet.
Oi, mitä maksoi uhrikuolemansa,
oi mitä maksoi polku verinen.
Hän kävi yksin Getsemanen yössä
toi pelastuksen haavat Jeesuksen.

Mut moni ristin ohi kulki kerran,
kieltäen haavoitetun Jeesuksen,
ei tiedä kansa hyljätessään Herran
ett' armo väistyy taakse tuomion.
Siel' itkee miehet, naiset, lapset kaikki,
on tuskaa sairautta kuolemaa.
Ja luomakunta raskaasti nyt huokaa,
kun täyttyy synnin maljat äärilleen.

Oi Suomen nuoret, Jeesus itki kerran
katsoen kansaa Jerusalemin.
Nauratko nähdessäsi ristin Herran,
työnnätkö luotas onnen ainaisen?
Ei huvin tiellä taivaan ovi aukee;
ei tanssin, nautinnon, ei loistonkaan.
Unelmas kaikki tyhjiin kerran raukee,
ei auta silloin armonhuutoskaan.

Viel' kutsuu Jeesus, kuuletko tuon äänen,
on sydän rakkautta tulvillaan.
Oi Suomen kansa, ethän käytä väärin,
etsikkoaikaas ohi rientävää.
Oi sielu nöyrry eessä taivaan Herran,
sun elos kulkee kohti kuolemaa,.
Ei armo syntiä voi peittää kerran
kun Herran luona kaikki riisutaan.