Kun vaalilakia uudistetaan ja Suomi aiotaan yhdistää yhde3ksi vaalialueeksi, jotta alueelliset kynnykset kansanedustajapaikkojen saamiseen tasoittuisivat, on nostettu esiin myös puolueiden äänikynnyksen mahdollisuus.
Uutisten mukaan keskusta ja kokoomus olisivat 4% äänikynnyksen kannalla. minusta kynnys voisi hyvin olla jopa 6-8%.
Näin saataisi selkeyttä puoluekenttään, kun rkp voisi jakautua suomenruotsalaisten alayhdistyksiksi suuriin puolueisiin, vasemmistoliitto yhtyisi demareihin, kristilliset kepuun ja kokoomukseen ja persut minne lystäävät.
Näin valtakunnan politiikan tasolle jäisi neljä puoluetta: kokoomus, keskusta, SDP ja vihreät. Täytepuolueet voisivat paneutua koko voimallaan kunnallispolitiikkaan keräämään sieltä reaalista kannatusta, kun ne poistettaisi loisimasta eduskunnan käytäviltä ja nostamassa puoluetukea, josta ei kuitenkaan ole kansalle mitään hyötyä.
Jos joku nykyisistä pienpuolueista on todella demokratiassa olennainen, niin kyllä se helposti saa vatakunnallisen 6-8% kannatuksen, ja ellei saa niin pysyköön paikallispolitiikassa hiomassa taktiikoitaan niin kauan, että kynnys ylittyy.
Uutisten mukaan keskusta ja kokoomus olisivat 4% äänikynnyksen kannalla. minusta kynnys voisi hyvin olla jopa 6-8%.
Näin saataisi selkeyttä puoluekenttään, kun rkp voisi jakautua suomenruotsalaisten alayhdistyksiksi suuriin puolueisiin, vasemmistoliitto yhtyisi demareihin, kristilliset kepuun ja kokoomukseen ja persut minne lystäävät.
Näin valtakunnan politiikan tasolle jäisi neljä puoluetta: kokoomus, keskusta, SDP ja vihreät. Täytepuolueet voisivat paneutua koko voimallaan kunnallispolitiikkaan keräämään sieltä reaalista kannatusta, kun ne poistettaisi loisimasta eduskunnan käytäviltä ja nostamassa puoluetukea, josta ei kuitenkaan ole kansalle mitään hyötyä.
Jos joku nykyisistä pienpuolueista on todella demokratiassa olennainen, niin kyllä se helposti saa vatakunnallisen 6-8% kannatuksen, ja ellei saa niin pysyköön paikallispolitiikassa hiomassa taktiikoitaan niin kauan, että kynnys ylittyy.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tehdä. Pienillä puolueilla ei ole mitään tekoa politiikan kanssa. Toimivat vain häirikköinä.
jonka menestymistä suuret pelkäävät lähiaikoina eniten. Se suuri verouudistuskin kun oli enemmän silmänlumetta.
Senioripuolueiden tapaiset yhden kansanryhmän etuliikkeet muita kansalaisia vastaan ovat politiikan pahimpia turhakkeita.
Ei yhteisiä asioita hoideta itselle etuja kahmimalla, vaan yhteistyöllä.
Seniorien vaikutusmahdollisuus on maksimaalinen, kunhan he vaan menevät aktiivisesti mukaan kukin omaa arvomaailmaansa edustavaan puolueeseen ja pyrkivät vaikuttamaan omien asioidensa huomioonottamiseen sitä kautta.
vaalit ovat europarlamenttivaalit ensi vuonna. Niissä vaaleissa puolueiden pitäisi esiintyä yhteisinä vaaliliittoina sen mukaan mihin europarlamenttiryhmään ne kuuluvat. Siis näin:
- Konservatiiviryhmä (Kok ja KD)
- Liberaalidemokraatit (Kepu ja RKP)
- Sosialidemokraatit (SDP)
- Eurovihreät (Vihr)
- Vihreä vasemmisto (Vas)
Kokoomuksen ja kd:n, uskoisin myös, että keskustan ja rkp:n tavoitteet EU:ssa ovat sen verran erillisiä, että parlamenttiedustajien paikoista on parempi kisata kotimaassa kukin omilla aatteillaan ja mennä kimppaan vasta EU:n parlamentissa, jos siihen on aihetta.
Keskusta ei asiallisesti ottaen minusta kuuluisi EU:n libertaristeihin sen kummemmin kuin rkp:kaan. Se, että nuo ovat siihen liittyneet. lienee jotain menneen ajan jäänteitä asemoitua eroon kotimaisesta "oikeistosta", mikä nykyisin on lähinnä turhaa mielikuvapolitikointia.
esim. kristillisiä, jos he kuitenkin europarlamentissa ovat samaa "porukkaa" kokoomukses kanssa. Eikö olisi reilumpaa tunnustaa väriä alunperin? Omilla aatteilla ei ole enää europarlamentissa merkitystä, siellä täytyy mennä ison joukon mukana.
Vaaliliitoissa on kysymys siitä, että jos haluat äänestää kd:ta, niin äänesi voi mennä kokoomuslaiselle ja päinvastoin.
Minun mielestäni EU on paljolti henkilövaali, koska siellä tarvitaan puolueista riippumatta sellaisia edustajia, jotka pystyvät EU:ssa toimimaan ja viemään asioita eteenpäin muiden maiden meppien kanssa.
Niinpä en pidä hyvänä sitä, että jos joku hauaa äänestää mieluummin EU-asiantuntijaa kuin tiettyä puoluetta, niin hänen äänensä voisi teoriassa nostaa parlamenttiin ihan muun puolueen edustajan, kuten vaaliliitoissa voi käydä.
EU:n parlamentissa todella ollaan isossa joukossa, mutta ei suinkaan vain mennä mukana, vaan vaikutetaan tuohon isoon joukkoon omilla näkökannoilla.
Siksi asiantuntemus on olennaista, koska ilman asiantuntemusta ei ole mitään vaikuttamisen mahdollisuuksia, vaan todellakin joutuu vain menemään mukana.
siitä, että jos haluat äänestää kd:ta, niin äänesi voi mennä kokoomuslaiselle ja päinvastoin.
- Näinhän eduskuntavaaleissakin kävi. Toisaalta kristillisten euroedustaja loikkasi kokoomukseen, jolloin kävi aivan samalla tavalla.
- Vaaliliitossa pienenkin puolueen EU-asiantuntija voi päästä läpi, jos hänellä on riittävästi kannatusta. Muuten euroedustajien paikat menevät kaikki suurten puolueiden ehdokkaille.
Minusta olisi erinomaista, jos pienpuolueet keskittyisivät tosissaan hankkimaan riveihinsä EU-asiantuntijoita.
Heidän läpimenostaan olisi hyötyä koko kansalle.
Se, että EU:n parlamenttiin valitaan nyt liian usein kotimaan politiikassa siipensä polttaneita epäonnistujia ei missään nimessä ole hyväksi Suomelle.
Jottei minua syytettäici kepukaunasta, niin mainitsen esimerkkinä vain Ville Itälän (kok). Muitakin on ja ihan liian monta.
esityksesi palvelee ja vahvistaa kansanvaltaista ja demokraattista järjestelmäämme. Mitäpä sanoisit, jos äänestäjät valistuisivat ja tekisivät edustamastasi puolueesta seuraavissa vaaleissa 4-5% puolueen. 1970 vaaleissa kepu menetti peräti 13 paikkaa, TPSL menetti kaikki paikkansa ja kommunistit kärsivät myös suuren tappion. Tämä esimerkkinä, että kansa voi yhtäkkiä tehdä isosta pienen ja pienestä ison. Ei kannata olla ylimielinen eikä väheksyä kansan vapaata tahtoa valita puolueet ja ehdokkaat.
Kun demokraattinen kansanvalta toimii paikallistasolla ilman mitään rajoituksia: kuka tahansa puolueiden ulkopuolelstakin voi perustaa vaalilistoja, niin mitään poliittista toimintaa ei estetä eikä rajoiteta.
Vatakunnan lakia säätävää parlamenttia pidän kuitenkin sen verran vaativana paikkana, että sinne ei pitäisi olla asiaa, ellei riittävä osa kannata ko. puoluetta. Siksi 4% tai jopa 6-8% kynnys olisi hyvä raja pitämään puolueiden lukumäärän EDUSKUNNASSA kohtuullisissa rakoissa.
Tämä ei siis millään tavalla rajoita demokratiaa eikä kansanvaltaa, vaan selkiyttää eduskunnan toimintaa.
Näissä puitteissa eduskunnasta voi pudota ja sinne nousta mikä tahansa puolue, jos äänestäjät niin päättävät.
Äänikynnyksen asettaminen on tarpeetonta, jos puolueet jakaantuisivat meillä kahteen selkeään blokkiin, jotka olisivat hallitusvaithoehtoina. Toisin sanoen ei olisi olemassa opportunistisia Kepu ja RKP:tä, joille asiakymykset ovat sivuasia vallassaoloon verrattuna. Nämä kaksi puoluetta voivat olla hallituksessa mukana vaikka itse pääpirun kanssa, kunhan vaan ovat mukana.
Puoluekenttään siis pitäisi saada selkeyttä ja kuluttajansuojaa. Äänestäjien pitää tietää vaaleissa, minkä puolesta he äänestävät. Nyt ei oikein eletä demokratiassa, vaan puoluevallassa. Puolueiden johto lopulta päättää vaalien jälkeen sen, kenen kanssa aikoo olla silleen.
Jos meillä olisi kaksi selkeää blokkia, niiden sisäinen tasapaino olisi vasta toissijainen kysymys, johon äänestäjät voisivat samalla ottaa kantaa. Jos siis tiedettäisiin, että demarit ja vasemmistoliitto ovat aina samassa hallituksessa, jos voittavat vaalit, äänestäjillä olisi mahdollisuus kertoa se, kuinka vasemmistolaista politiikka halutaan. Tällaisessa systeemissä äänikynnyksellä ei olisi niin väliä.
Äänikynnystä täytyy pitää esillä vain sen vuoksi, ettei mikään pienryhmä pääsisi vaa´ankieleksi ja ratkaisemaan hallitusvaihtoehtoa. Tämän ongelman syntyminen pitäisikin kiertää siten, että vaalien alla käytännöksi muodostuisi se, että puolueet ilmoittavat etukäteen sen, minkälaista hallitusvaihtoehtoa ne tavoittelevat ja sitoutuisivat sitten siihen. Jos siis Kokoomus ja Kepu haluavat muodostaa ensisijaisesti yhdessä hallituksen, ne kertovat äänestäjille etukäteen, että tällainen hallitus tullaan muodostamaan, jos hallituskoalitio saa enemmän kuin puolet äänistä tulipa vaaleissa sitten takkiin tai voittoa edellisistä vaaleista. Hallitus saataisiin vaihtumaan siten vain äänestäjien voimin niin, että nämä äänestäisivät vasemmistopuolueet valtaan.
Valistuneen äänestäjän tehtävä olisikin rokottaa sellaisia puolueita, jotka pyrkivät pitämään vallan puoluejohdon käsissä eikä äänestäjillä. Kepu on tällainen puolue, koska se katsoo hallituskortit aina vasta vaalien jälkeen yrittääkseen varmistaa vain oman mukanaolonsa. Äänestäjien pitäisi antaa demokratiassa valita se, kuka pitää maassa valtaa myös vaalien jälkeen eikä jättää sitä puoluekoneistojen ratkaistavaksi.
JOS. Haluaisit siis SDP:n ikuiseen oppositioon. Onhan se mahdollista jo nytkin. Kaksi suurta puoluetta voi niin halutessaan pitää kolmannen suuren puolueeen oppositiossa niin kauan kuin haluaa. Ellei se kolmas sitten kasva niin suureksi, että sillä on yksinään enemmistö. Ei sitä mikään estä.
puolue Suomen politiikassa. Demarit ovat katoavaa kauneutta, kuten sanotaan. Demarit saavat kortin millä äänestävät itsensä aina oppositioon.
Ei SDP mihinkään pysyvään oppositioon joutuisi. Poliittinen kartta alkaisi muodostua vain selkeämmin kahteen blokkiin kuten Ruotsissa. Siellä Centern onkin kuihtunut pienpuolueeksi. Nythän Kepu selvästi jakautuu kahtia, alkiolaiseen punamultahakuisuuteen ja liberaaliin porvarihakuisuuteen. Kun Kepusta tulisi selvästi jompikumpi, äänestäjät tietäisivät mitä äänestää.
Ei tässä siis ole isoja eikä pieniä josseja. Systeemi toimii Ruotsissa, Englannissa ja muualla. Sitä kutsutaan parlamentarismiksi. Äänestäjillä on siinä systeemissä paljon suurempia valta kuin meillä Suomessa.
Minun mielestäni kansa saa ratkaista puolueiden suuruuden. Aänikynnyksillä ei suljeta poi mitään tiettyä puoluetta, vaan ainoastaan ne, joilla on liian vähän valtakunnallista kannatusta.
Poliittista toimintaa tämä ei rajoita, vaan aktivoi, koska nyt puolueiden ja muiden kansanliikkeiden on osoitettava kyntensä ensin kentällä, kansan joukossa ja aluepolitiikassa, kun eduskuntavaaleihin on tähän mennessä päässyt mukaan pelkän nimilistan keräämällä.
Kaksipuoluejärjestelmä olisi minustakin kiinnostava, mutta sen syntyminen saa minun puolestani olla äänestäjien käsissä. Ehkä sellainen syntyisi, jos menisimme brittiläiseen vaalipiirijakoon, jossa joka vaalipiiristä valitaan ainoastaan yksi edustaja, se jota eniten äänestettiin.
Hallitusvaihtoehtoihin sitoutumista ennen vaaleja en pidä hyvänä. Minusta riittää, että omaksutaan käytäntö, jossa vaaliohjelma on samalla kunkin puolueen hallitusohjelman pohja. Siitä ei sitten käännellä kelkkoja ihan ympäri ja kumolleen vaalien jälkeen, jotta päästäisi mukaan mihin tahansa hallitukseen, vaan hallitusohjelma syntyy diiden puolueiden yhteistyönä, joiden vaaliohjelmat olivat lähimpänä toisiaan. Sehän vaaleissakin sai kansan kannatuksen.
Valtaa pitäisi palauttaa enemmän kansalle ja puolueet jalkauttaa kannattajiensa pariin. Edeskunnan äänikynnys voisi siinä suhteessa toimia hyvänä katalysaattorina, kun se vilkastaisi ainakin niiden puolueiden kenttätoimintaa, joilla on riski pudota tai mahdollisuus nousta yli äänikynnyksen.