Blade runner - alkuperäinen levitysversio

Nopeasti kirjoittaen joskus ei jaksa paneutua noihin kielioppi yksityiskohtiin. Olen laiska kieltämättä. Tunnustan ihan vapaaehtoisesti

mieltä, ilman kertojaääntä kok elokuva on jotenkin paljon latteampi, tunnelmattomampi...elokuvan loppukohtauskin jossa Rutger Hauerin esittämä robotti "kuolee", on paljon tunteisiin vetoavampi kertojanäänen kanssa kuin ilman...

Siinähän se oleellinen jo tulikin - originaalin typerä kertojanääni, vielä typerämpi loppu.

Visuaalisestihan se oli loistava, mutta loppuvaikutelma oli juurikin, että tunnelma pilattiin moneen otteeseen selittelyllä ja että loppu oli pahimman laatuinen Hollywood-raiskaus. Muita versioita ei tuolloin vielä ollut, joten vertaamaanhan ei päässyt, mutta muistan hyvin tunteen, että kummasti oli saatu sössittyä.

DC peseekin originaalin mennen tullen. Sekin tuli käytyä leffassa katsomassa - oli kuin raikas syyssade, joka pesi kaikki huonot muistot pois. Ei selittelyä, tunnelma ja Vangelis pääsevät oikeuksiinsa, loppu juuri sellainen kuin kuuluukin. Juuri tällainen sen olisi pitänyt olla alunperinkin. Kävin katsomassa seuraavana päivänä uudelleen.

Onneksi nyt tässä Final Cutissa on fiksusti tyydytty vain tekemään pientä pikkuviilausta - käytännössähän se on sama kuin DC.

Onnellinen loppu ei välttämättä ole huono asia elokuvalle. Se on ihan makuasia. Miksi elämän pitäisi olla kurjaa?
Vaikka nyt kysymys onkin film noirin suuntauksesta, niin kyllä onnellinen loppu saa hyvän mielen ja tässä maailmassa on turhan vähän hyvää mieltä.

Ja kertoja ääni? Alleviivaus? On totta että elokuva on erilainen alleviivattuna kuin alleviivaamattomana. Äänetön elokuva on erillainen kuin elokuva musiikin kanssa. Blade runner olisi ihan toisenlainen ilman musiikkia. Alleviivaus ei tee elokuvasta huonoa. Se tekee siitä erilaisen. On makuasia jälleen kerran, kumpi on kiehtovampi katsoa mykkä filmiä vai elokuvaa, jossa on monta tasoa. Elokuva jossa voi seurata sekä kertojan mielipidettä että myös eteenpäin vietäviä tapahtumia.
Kyllä minä ymmärrän, miksi jotkut eivät pidä kertojasta. Mutta minä kuuluun sihen luokkakuntaan, jonka mielestä kertojalla on sijansa elokuvassa.
Ja kaikki kunnia mykkäfilmeille. Itse pidän monestakin mykkäfilmistä ja ihmettelenkin miksi niitä ei enää nykyään tehdä. Miksi elokuvassa pitää olla puhuttuja sanoja? Tai elokuvssa pitää olla musiikkia?
Jos elokuvassa on puhetta, miksi kertoja voisi pilata juuri mitään elokuvan maailmasta, Kertojan poissa olo päin vastoin vain köyhdyttää visuaalista ja sanallista maailmaa elokuvassa.