Miten Jumala rakastikaan sitä kolmivuotiasta tyttö, joka jäi auton alle parkkipaikalla. Miten Jumala rakastikaan sitä naista, joka tukehtui lihapalaan laivalla.
Kaikki nämä suunnattomat rakkauden osoitukset löysin päivän lehdestä.
Jumalalle kunnia! Tytön ja naisen elämän päivät ja kohtalon oli Jumala kaikessa suuruudessaan määrännyt. Jumalan kunnia ja rakkaus näkyy näissä töissä. Lapsen oli tarkoitus tuottaa vanhemmilleen iloa ja sitten hänet piti ottaa pois, koska Jumala oli näin määrännyt jo ennen hänen syntymäänsä. Oi Siionin kanteleet ja taivaan enkelit laulakaa Jumalan rakkautta. Jumala halusi tuon naisen tukehtuvan juuri tietyllä hetkellä. Miksi? Koska hän rakastaa minua ja sinua!
Rukoilkaamme mielellemme tyhjyyttä, jotta voisimme ummistaa silmämme maailman pahuudelta. Että meillä olisi rauha ja ilo ja rakkaus ja sopusointu omassa pienessä elämässämme.
Kaikki nämä suunnattomat rakkauden osoitukset löysin päivän lehdestä.
Jumalalle kunnia! Tytön ja naisen elämän päivät ja kohtalon oli Jumala kaikessa suuruudessaan määrännyt. Jumalan kunnia ja rakkaus näkyy näissä töissä. Lapsen oli tarkoitus tuottaa vanhemmilleen iloa ja sitten hänet piti ottaa pois, koska Jumala oli näin määrännyt jo ennen hänen syntymäänsä. Oi Siionin kanteleet ja taivaan enkelit laulakaa Jumalan rakkautta. Jumala halusi tuon naisen tukehtuvan juuri tietyllä hetkellä. Miksi? Koska hän rakastaa minua ja sinua!
Rukoilkaamme mielellemme tyhjyyttä, jotta voisimme ummistaa silmämme maailman pahuudelta. Että meillä olisi rauha ja ilo ja rakkaus ja sopusointu omassa pienessä elämässämme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos mittaamme Jumalan rakkauden ihmisen rakkaudella, jäämme tyhjyyteen.
Jumalan armo on parempi kuin elämä. Meillä on suru, kun läheinen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Suru ilman rakkautta&lohdutusta synnyttää pelkoa, vihaa&katkeruutta. Jokainen menettää jotakin elämänsä aikana. Joku menettää meidät.
Jumalan rakkaus tavoittaa yksilön ja yhteisön. Se suru, mikä opetuslapsilla oli, kun Jeesus kuoli ristillä, muuttui iloksi, kun Jeesus ylösnousi. Silti Hän ei ollut enää heidän keskuudessaan.
Jeesus elää tänä päivänä uskovissa Pyhän Henkensä kautta. Tässä on paljon ns mysteeriä; vaikka se on totta uskoontulleelle ihmiselle, usein jäädään kuitenkin murehtimaan 'onko mulla PH vai ei'. Jeesus pitää lupauksen, kun Hän lupasi meille Totisen Puolustajan, Lohduttajan, Opettajan - Viisauden ja Rakkauden Hengen. Se ei ole mikään uusi uskonto; se on se kristinusko, mikä meillä on. Uskoontulosta vain puhutaan liian (!) vähän.
Jumalan Hengestä uudestisyntynyt uskova luottaa Jumalan johdatukseen, ja hänen ilonsa ja rakkautensa on Jumalan tahto ja sen vaikutus elämässämme.
Emme voi tietää, mikä on viimeinen hetkemme; emme voi olla lainkaan vakuuttuneita siitä, että Jumalan rakkaus vie kaikki automaattisesti Taivaan Kotiin. Jeesus on ostanut jokaisen ihmisen so. syntisen vapaaksi kuolemallaan. Tuo täydellinen anteeksiantamus on totta jokaisen kohdalla. Ja se on tarkoitettu vastaanotettavaksi. Jumala ei kiusaa ketään, Hän osoittaa tien, Poikansa Jeesuksen. Ilman Jeesusta ei ole pelastusta yhdessäkään nimessä.
*Jokaiselle, joka otti Hänet, Jeesuksen, vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi.*
5.Moos. 32:39
"I and I alone, am God; no other God is real. I kill and I give life, I wound and I heal, and no one can oppose what do."
Sitä ilmeisesti tarkoitat?
Ehkä saat lohtua Mooseksen kirjoista, mutta se on vain itsensä pettämistä.
...on ihminen,hän syntyy,elää ja kukoistaa hetken ja kuolee pois.
syntymä ja kuolema ovat ainoita varmoja asioita elämässämme.päiviemme määrä on salattu ja hyvä niin.
kaikki emme voi kauniisti kuolla vanhana tyynenä vanhuksena puhtaiden lakanoiden välissä vaan kuolema kohtaa joskus hyvinkin rumalla tavalla.
mutta se ei ole tärkeintä vaan se,kenen turvissa kuolemme ja keneen luottaen.
sukulaistyttöni kuoli vain 6-vuotiaana liikenneonnettomuudessa joten olen tätä asiaa joutunut miettimään myös ihan oikeasti.
Olen usein pohtinut näitä kysymyksiä. On helppo katkeroitua elämälle ja huomattavasti vaikeampaa nähdä elämän hyvät asiat. Se on jo jotakin, kun huomaa ripustaessaan pyykkiä kuivumaan tai vaihtaessaan lakanoita, että hei - mulla on vaatteet, sänky ja kaunis koti. Kaikilla ei niitä ole. Itse asiassa kyse on todella isoista asioista, ja sen huomaa vasta sitten, kun ne ovat poissa vaikkakin hetkellisesti.
Olen vähän sitä mieltä, että emme voi etsiä totuutta itsemme ulkopuolelta. Odotamme, että joku tuo meille ilon - mutta ei surua. Jos Jumalan ideana oli luoda maailma, jossa ihmisellä on valinnan vapaus, niin mitä merkitystä tällä vapaalla tahdolla olisi, jos näin ei kävisi.
Toisaalta Jumala voidaan käsittää maailmankaikkeuden hengeksi, joka on samalla kollektiivinen tietoisuus. Me luomme itse oman elämämme valintojen kautta. Entä mistä tiedämme, onko elämä vai kuolema parempi? Kuolema on aina eron paikka mutta samalla se voi olla mahdollisuus. Olisi lohduttavaa tietää, että kuoleman jälkeen tapaa jälleen sukulaisensa. Kuolemaa odottaisi, eikä enää pelkäisi. Jäisikö silloin elämä elämättä?