Vuoden 1992 kirkkoraamattu: Nimi Jahve esiintyy Jesajan 42:8:ssa samoin kuin seuraavissa kohdissa: 2. Moos. 3:14, alav.; 3:15; 6:2, 3; 15:3; 33:19; 34:5. (Jos tämä ja jotkin muut käännökset käyttävät nimeä "Jehova" tai "Jahve" jossakin kohdassa, miksi ne eivät käytä sitä johdonmukaisesti joka kohdassa, jossa Tetragrammi esiintyy heprealaisessa tekstissä?)
Vuoden 1938 kirkkoraamattu: 2. Mooseksen kirjan 3:14:n alaviite sanoo: "Minä olen, hebreaksi ehjee; muistuttaa Herran nimeä Jahve." 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa on sanan "Herra" yhteydessä alaviite: "Hebreaksi Jahve."
Vuoden 1913 väliaikainen käännös: Jumalan nimi esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa muodossa Jehovah.
Vuoden 1776 kirkkoraamattu: Rekisterissä hakusanan "Jumala" kohdalla sanotaan: "Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah."
Vuoden 1685 Raamattu: Jumalan nimi esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa Jehovah.
Vuoden 1642 Raamattu: 2. Mooseksen kirjan 4:21:n selityksessä Jumalan nimi esiintyy muodossa Iehovah.
Uuden maailman käännös: Nimeä Jehova käytetään tässä käännöksessä sekä Heprealaisissa että Kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja se esiintyy 7 210 kertaa
Salmit ja Jobin kirja, kääntänyt Aapeli Saarisalo: Tässä käännöksessä käytetään kauttaaltaan nimeä Jahve.
Bibeln, vuoden 1917 laitos: Tässä ruotsalaisessa Raamatussa sanotaan 2. Mooseksen kirjan 3:14:n alaviitteessä: "So. 'Hän joka käyttää itsestään nimeä "Minä olen", on lähettänyt minut'. Tämä heprealainen ilmaus, joka tarkoittaa HERRAA, oikeammin Jahvea, joka nimi tavallisesti lausutaan meillä muodossa Jehová, voidaan kääntää sanoilla Hän on." Tämä raamatunkäännös selittää lisäksi sananselitysliitteessään, että "kun alkutekstin sanan Jahvé vastineena on sana Herra, kirjoitetaan se mieluummin, kuten jo vuoden 1541 Raamatussa, muodossa HERRA. Ilmaus 'Herra HERRA' tarkoittaa siten samaa kuin Herra Jahve (Jehova)."
Bibeln, Helge Åkesonin käännös: Tämä ruotsinkielinen käännös käyttää kaikkialla Heprealaisissa kirjoituksissa nimeä Jehová.
The New English Bible: Nimi Jehova esiintyy 2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä ja 6:3:ssa. Ks. myös 1. Moos. 22:14; 2. Moos. 17:15; Tuom. 6:24; Hes. 48:35.
Kuningas Jaakon käännös: Nimi Jehova esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa; psalmissa 83:18; Jesajan 12:2:ssa; 26:4:ssä. Ks. myös 1. Moos. 22:14; 2. Moos. 17:15; Tuom. 6:24.
Douay-käännös: 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviite sanoo: "Minun nimeni Adonai. Heprealaisessa tekstissä oleva nimi on tuo mitä sopivin Jumalan nimi, joka merkitsee hänen ikuista, itsessään olevaa olentoaan (2. Moos. 3:14) ja jota juutalaiset eivät kunnioituksensa vuoksi koskaan lausu, mutta sen sijaan aina kun se esiintyy Raamatussa, he lukevat Adonai, joka merkitsee Herra, ja siksi he panevat nimeen Adonai kuuluvat vokaalimerkit tuon toisen, lausumattoman nimen neljään kirjaimeen jod, he, vau, he. Siksi jotkut aikalaisemme käyttävät nimestä muotoa Jehova, joka oli tuntematon kaikille ennen eläneille, niin juutalaisille kuin kristityillekin; sillä tuon heprealaisessa tekstissä esiintyvän nimen oikea ääntämistapa on nyt täysin kadonnut, koska sitä ei käytetty pitkään aikaan." (On kiinnostavaa, että The Catholic Encyclopedia [1913, VIII osa, s. 329] sanoo: "Jehova, Jumalan erisnimi Vanhassa testamentissa; siksi juutalaiset kutsuvat sitä yleväksi nimeksi, suureksi nimeksi, ainoaksi nimeksi.")
The Jerusalem Bible: Tetragrammi on käännetty vastineella Jahve siitä lähtien, kun se ensi kerran esiintyy 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä. Saksalaisessa laitoksessa Jerusalemer Bibel se on käännetty samoin vastineella Jahwe.
The Emphatic Diaglott, Benjamin Wilson: Nimi Jehova esiintyy tässä käännöksessä Matteuksen 21:9:ssä ja 17 muussa Kreikkalaisten kirjoitusten kohdassa.
Biibli Raamat (vironkielinen Raamattu): Jumalan nimi esiintyy kauttaaltaan Heprealaisissa kirjoituksissa muodossa Jehowa. Uudemmassa vironkielisessä Raamatussa Piibel (1968) se esiintyy samoin muodossa Jehoova.
Muotoa Jehova käytetään mm. seuraavissa saksalaisissa käännöksissä: Elberfelder Bibel, Parallel-Bibel ja De Wette.
- Lähde: Vartiotornin julkaisu
Vuoden 1938 kirkkoraamattu: 2. Mooseksen kirjan 3:14:n alaviite sanoo: "Minä olen, hebreaksi ehjee; muistuttaa Herran nimeä Jahve." 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa on sanan "Herra" yhteydessä alaviite: "Hebreaksi Jahve."
Vuoden 1913 väliaikainen käännös: Jumalan nimi esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa muodossa Jehovah.
Vuoden 1776 kirkkoraamattu: Rekisterissä hakusanan "Jumala" kohdalla sanotaan: "Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah."
Vuoden 1685 Raamattu: Jumalan nimi esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa Jehovah.
Vuoden 1642 Raamattu: 2. Mooseksen kirjan 4:21:n selityksessä Jumalan nimi esiintyy muodossa Iehovah.
Uuden maailman käännös: Nimeä Jehova käytetään tässä käännöksessä sekä Heprealaisissa että Kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja se esiintyy 7 210 kertaa
Salmit ja Jobin kirja, kääntänyt Aapeli Saarisalo: Tässä käännöksessä käytetään kauttaaltaan nimeä Jahve.
Bibeln, vuoden 1917 laitos: Tässä ruotsalaisessa Raamatussa sanotaan 2. Mooseksen kirjan 3:14:n alaviitteessä: "So. 'Hän joka käyttää itsestään nimeä "Minä olen", on lähettänyt minut'. Tämä heprealainen ilmaus, joka tarkoittaa HERRAA, oikeammin Jahvea, joka nimi tavallisesti lausutaan meillä muodossa Jehová, voidaan kääntää sanoilla Hän on." Tämä raamatunkäännös selittää lisäksi sananselitysliitteessään, että "kun alkutekstin sanan Jahvé vastineena on sana Herra, kirjoitetaan se mieluummin, kuten jo vuoden 1541 Raamatussa, muodossa HERRA. Ilmaus 'Herra HERRA' tarkoittaa siten samaa kuin Herra Jahve (Jehova)."
Bibeln, Helge Åkesonin käännös: Tämä ruotsinkielinen käännös käyttää kaikkialla Heprealaisissa kirjoituksissa nimeä Jehová.
The New English Bible: Nimi Jehova esiintyy 2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä ja 6:3:ssa. Ks. myös 1. Moos. 22:14; 2. Moos. 17:15; Tuom. 6:24; Hes. 48:35.
Kuningas Jaakon käännös: Nimi Jehova esiintyy 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa; psalmissa 83:18; Jesajan 12:2:ssa; 26:4:ssä. Ks. myös 1. Moos. 22:14; 2. Moos. 17:15; Tuom. 6:24.
Douay-käännös: 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviite sanoo: "Minun nimeni Adonai. Heprealaisessa tekstissä oleva nimi on tuo mitä sopivin Jumalan nimi, joka merkitsee hänen ikuista, itsessään olevaa olentoaan (2. Moos. 3:14) ja jota juutalaiset eivät kunnioituksensa vuoksi koskaan lausu, mutta sen sijaan aina kun se esiintyy Raamatussa, he lukevat Adonai, joka merkitsee Herra, ja siksi he panevat nimeen Adonai kuuluvat vokaalimerkit tuon toisen, lausumattoman nimen neljään kirjaimeen jod, he, vau, he. Siksi jotkut aikalaisemme käyttävät nimestä muotoa Jehova, joka oli tuntematon kaikille ennen eläneille, niin juutalaisille kuin kristityillekin; sillä tuon heprealaisessa tekstissä esiintyvän nimen oikea ääntämistapa on nyt täysin kadonnut, koska sitä ei käytetty pitkään aikaan." (On kiinnostavaa, että The Catholic Encyclopedia [1913, VIII osa, s. 329] sanoo: "Jehova, Jumalan erisnimi Vanhassa testamentissa; siksi juutalaiset kutsuvat sitä yleväksi nimeksi, suureksi nimeksi, ainoaksi nimeksi.")
The Jerusalem Bible: Tetragrammi on käännetty vastineella Jahve siitä lähtien, kun se ensi kerran esiintyy 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä. Saksalaisessa laitoksessa Jerusalemer Bibel se on käännetty samoin vastineella Jahwe.
The Emphatic Diaglott, Benjamin Wilson: Nimi Jehova esiintyy tässä käännöksessä Matteuksen 21:9:ssä ja 17 muussa Kreikkalaisten kirjoitusten kohdassa.
Biibli Raamat (vironkielinen Raamattu): Jumalan nimi esiintyy kauttaaltaan Heprealaisissa kirjoituksissa muodossa Jehowa. Uudemmassa vironkielisessä Raamatussa Piibel (1968) se esiintyy samoin muodossa Jehoova.
Muotoa Jehova käytetään mm. seuraavissa saksalaisissa käännöksissä: Elberfelder Bibel, Parallel-Bibel ja De Wette.
- Lähde: Vartiotornin julkaisu
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jumalan nimestä:
http://www.watchtower.org/e/na/article_02.htm
Tässä lisää Jumalan nimestä:
http://www.watchtower.org/e/na/article_06.htm
Älä. Miksi sitten jehovan todistajat (wc-seura) on sitä mieltä, että jahve on oikeampi muoto יהוה-sedän nimestä? Eli rautalangasta: miten jehovan todistajien päällikön nimi voi olla kuitenkin Jahve (יהוה)?
Mikä oikeutus sinulla on käyttää vt-seurasta nimitystä wc-seura? Olet lapsellinen (ja sivumennen sanoen, sen kertovat käyttämäsi otsikotkin).
Enpä tietenkään tiedä ikääsi, voihan olla, ette ole vielä aivan täysikasvuinenkaan.
Samalla oikeutuksella kun wc-seura tyrkyttää jeesussaastaansa ovelta ovelle.
Otsikot ovat samaa tasoa kuin wc-seuran äåp öäöäl-opit ja toikkaroinnit. Mm. YK-veljeily, toteutumattomat Harmat, rahankeräys, karttaminen, verioppi, pedoskandaalit jne. jne.
Etpä tiedä et. Voi olla, tai sitten ei.
lisää JHWH sinne missä sitä ei ole koskaan ollutkaan, eli kreikkalaisissa kirjoituksissa?
Jumalan nimi Jahwe käännettiin septuakintaan sanalla Kyrios, eikä Jeesuksellakaan ollut mitään ongelmaa käyttää tuota Raamattua.
Jos jehovalaiset haluavat olla johdonmukaisia, ei kannattaisi käyttää nimeä Jahve uudessa testamentissä, eikä ainakaan sen virheellistä muotoa Jehova.
...ja ehdit näköjään esittämään ennen minua jo sen mitä ajattelin kysäistä myös.
Yksi asia jäi kuitenkin hieman kaivelemaan. Millä perusteella uskallat esittää väitteen, ettei Jehova voisi olla oikea lausumismuoto? Mistä tuo varmuus?
löytyy Raamatun sanastosta kohdasta Herra
"Pakkosiirtolaisuuden jälkeen israelilaiset välttivät kunnioittavan pelon tähden lausumasta Jumalan omaa nimeä Jahve ja lausuivat sen konsonanttikirjainten JHVH kohdalla VT: kirjoituksia lukiessaan Adonai.
Tästä syystä kun juutalaiset 6.vs jkr. merkitsivät vokaalit pisteillä, kirjaimet JHVH varustettiin sanan Adonai vokaalimerkeillä. Tästä on peräisin 1500 luvulla syntynyt virhekäsitys, jonka mukaan VT:n Jumalan nimi on Jehova"
VT seurakin on myöntänyt, että Jahve on oikeampi muoto, mutta haluavat pitää Jehovan, koska se on heidän mukaan tunnetumpi.
>>VT seurakin on myöntänyt, että Jahve on oikeampi muoto, mutta haluavat pitää Jehovan, koska se on heidän mukaan tunnetumpi.
Vt-seura pitää Jahvea todennäköisesti lähempänä oikeaa olevana muotona, mutta haluavat pitää tavaramerkiksi vuoden 1931 jälkeen markkinoimansa Jehovan juuri tunnettuuden takia.
Internetistä ei löydy esitettyä lainausta
Perustatko todellakin käsityksesi siitä, miten Jumalan nimi tulee lausua tai ääntää noin onnettoman ja virheellisen selityksen varaan?
Tuomitset yhden yleisen vaihtoehdon täysin tuollaisen löperön pohjalta?
Mitäpä tuumit siitä, kun kerron sinulle ettei tuon kirjoittaja ole juurikaan perillä asioista.
Esimerkiksi pelkästään sellaisesta yksityiskohdasta, ettei nuo konsonantitkaan ole JHVH vaan YHWH. J-kirjainta ei käytetty.
Suomen pipliaseuran 33/38 käännös takasivuilla on Raamatun sanasto sieltä löytyy (ei välttämättä kaikissa ole tuota sanastoa)
Konsonantit ovat HEPREALAISET יהוה, oikealta vasemmalle: jod he vav he. Se, miten niitä sitten latinalaisilla aakkosilla kuvataan, riippuu kirjoittajan kielestä tai muuten omaksumastaan käytännöstä. Jos englanninkielinen kirjoittaa YHWH, voi suomalainen kirjoittaa JHVH, sillä suomalaiselle j on jod-äännettä vastaava, mitä taas y ei ollenkaan ole.
J-kirjainta ei ole LATINASSA, mitä munkit aikoinaan kirjoittaessaan käyttivät. Sitä kautta tulee Jumalan nimen muoto Iehovah.
Niiden, jotka vastustavat "Jehova"-nimen käyttöä, voitaisiin sanoa 'siivilöivän hyttysen, mutta nielevän kamelin'. (Matteus 23:24) Kuinka niin? Siten, että he pitävät suurta ääntä Jumalan nimen oikeasta lausumistavasta, mutta käyttävät sitä kuitenkin harvoin, jos koskaan. Sen sijaan he kutsuvat Luojaa "Jumalaksi" tai "Herraksi", jotka ovat pelkästään arvonimiä, koska on olemassa monia, joita kutsutaan "herroiksi" ja "jumaliksi":
1. Korint. 8:5, 6
"5 Sillä vaikka onkin niitä, joita sanotaan "jumaliksi", joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia "jumalia" ja monia "herroja", 6 niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään."
>>Niiden, jotka vastustavat "Jehova"-nimen käyttöä, voitaisiin sanoa 'siivilöivän hyttysen, mutta nielevän kamelin'.
Jos Vartiotorniseura olisi looginen oman niminäkemyksensä suhteen, niin sen tulisi vastustaa Jehova-nimiversiota. Omaamastaan totuudesta Vartiotorniseura pitää eräänä osoituksena sitä, että se kirkastaa Jumalan nimen. Kuitenkin 1950-luvulta lähtien Vartiotorniseura on pitänyt Jahve-nimiversiota todennäköisemmin lähempänä oikeaa olevana kuin Jehova.
Erisnimi Jahve ehkä on kirjaimellinen JHWH:sta, mutta Jehova on yleisessä käytössä oleva käännös Jumalan nimestä JHWH.
>>Erisnimi Jahve ehkä on kirjaimellinen JHWH:sta, mutta Jehova on yleisessä käytössä oleva käännös Jumalan nimestä JHWH.
Viittaamassani asiassa on täysin yhdentekevää vaikka kaikkein oikeaoppisin versio olisi Jahvetti. Kyse on oikeaoppisuusväitteen yksityiskohdasta, jolle ei ole katetta.
ehkä jehovalaisten käytössä on tuo Jehova, muilla Jahve on yleisenpi.
Luulisin, että jos tehtäisiin kysely ehkä 90% tietää, että Jahve on Jumalan nimi.
Jehovaa harva osaisi yhdistää Jumalan nimeen, vaan lähinnä tulee mieleen joku lahko tai kulttiseura.
Miksi Jehovan todistajat käyttävät mieluummin muotoa "Jehova" kuin "Jahve"?
Ensinnäkään kukaan ei voi olla varma siitä, mikä oli alkuperäinen lausumistapa, minkä nekin, jotka suosivat "Jahvea", myöntävät. Lisäksi muoto "Jehova" on päinvastoin kuin "Jahve" tullut laajalti tunnetuksi. "Jahve" on selvästi translitteroitu muoto, kun taas "Jehova" on käännös, ja raamatulliset nimet on yleensä käännetty pikemmin kuin translitteroitu. Translitteroitu sana kuulostaa tavallisesti oudolta niiden korvissa, jotka puhuvat sitä kieltä, johon erisnimi on translitteroitu.
"Jehova"-muodon käytölle on pätevät syyt, mikä voidaan nähdä siitä, että vaikka nimeä "Jehova" ei esiinny protestanttisessa Tarkistetussa standardikäännöksessä eikä roomalaiskatolisessa Uudessa amerikkalaisessa Raamatussa (New American Bible), niin Uuden englantilaisen Raamatun (New English Bible) kääntäjät eivät ole täysin karttaneet sen käyttöä. Niinpä heidän käännöksensä mukaan 2. Moos. 3:15, 16 ja 6:3 kuuluvat:
"Sinun on sanottava israelilaisille tämä, että JEHOVA heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, lähetti sinut heidän luokseen. . . . Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille, että JEHOVA, heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle." "Minä ilmestyin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana Kaikkivaltiaana. Mutta minä en tehnyt itseäni heille tunnetuksi nimelläni JEHOVA." On kiinnostavaa, että kääntäjät mainitsevat alaviitteessä seuraavaa: "Heprealaiset konsonantit ovat JHVH, jotka luultavasti lausuttiin Jahve, mutta luetaan perinteellisesti Jehova."
Vielä merkittävämpää on se, mitä huomattavalla englantilaisella Raamatun oppineella J. B. Rotherhamilla on sanottavaa tästä asiasta. Tämä on erityisen kiinnostavaa, kun ottaa huomioon sen, että hänen voitaisiin sanoa olleen uranuurtajia, jotka translitteroivat tetragrammatonin muotoon "Jahve". Hänen raamatunkäännöksensä (Emphasised Bible) julkaistiin vuonna 1897, kun taas hänen teoksensa Studies in the Psalms (Psalmien tutkielmia) julkaistiin vasta vuonna 1911 hänen kuolemansa jälkeen. Tässä myöhemmässä teoksessa Rotherham alkoi jälleen käyttää muotoa "Jehova", mikä on erityisen merkille pantavaa, kun ottaa huomioon, miten jyrkästi hän vastusti muotoa "Jehova" raamatunkäännöksensä (Emphasised Bible) johdannossa. Muotoon "Jehova" palaamisensa syistä hän esittää tutkielmiensa johdannossa seuraavaa:
"Jehova – Muistonimen [2. Moos. 3:18] tämän englantilaisen muodon käyttäminen nykyisessä psalttarin käännöksessä ei johdu mistään epäilyksestä oikeamman ääntämyksen, joka on Jahve, suhteen, vaan yksinomaan henkilökohtaisesti kootuista käytännön todisteista, joiden mukaan on toivottavaa ottaa huomioon lukija- ja kuulijakunta tällaisessa asiassa, jossa tärkeintä on, että Jumalan nimeksi tarkoitettu sana on helposti tunnistettavissa. . . . Koska tärkeimpänä merkkinä nimen merkityksestä ei ole niinkään sen lausumistapa kuin se, miten täydellisesti se täyttää kaikki vaatimukset – erityisesti selittämällä, miten Muistonimi soveltui tulemaan sellaiseksi ja olemaan ylin liittonimi, joka se tunnustetusti on, niin on pidetty toivottavana palata Raamattua lukeville tavallisille ihmisille tutumpaan (ja täysin hyväksyttävään) nimen muotoon."
Teksti sellaisenaan on lainattu Vartiotornin julkaisusta: Herätkää! 1973.
"Muinoin vanhemmat usein nimesivät lapsensa jumaliensa mukaan. He siis lausuivat lastensa nimet samoin kuin jumalien nimet lausuttiin. Tetragrammi liitettiin ihmisten nimiin, ja he käyttivät aina keskimmäistä vokaalia."
Muutamia esimerkkejä Raamatussa mainituista erisnimistä, joihin sisältyy Jumalan nimen lyhennetty muoto:
- Jonatan, joka esiintyy hepreankielisessä Raamatussa muodoissa Jō·na·tan' tai Jehō·na·tan', merkitsee "Jaho tai Jahowah on antanut", sanoo professori Buchanan.
- Profeetta Elian nimi on hepreaksi 'E·li·jah' tai 'E·li·ja'hu. Professori Buchananin mukaan tuo nimi merkitsee "Jumalani on Jahoo tai Jahoo-wah". Samoin Josafatin hepreankielinen nimi on Jehō-ša·fat', ja se merkitsee "Jaho on tuominnut".
Jos Tetragrammi lausuttaisiin kaksitavuisessa muodossa "Jahve", niin o-vokaali jäisi pois Jumalan nimestä. Mutta monissa raamatullisissa nimissä, joihin Jumalan nimi sisältyy, tämä KESKIMMÄINEN VOKAALI ESIINTYY sekä alkuperäisessä että lyhyemmässä muodossa. Näin on esimerkiksi nimissä Jehonatan ja Jonatan. Professori Buchanan sanookin Jumalan nimestä näin: "Missään tapauksessa vokaalia oo tai ō ei jätetä pois. Joskus sana lyhennettiin muotoon 'Ja', muttei koskaan muotoon 'Ja-weh'.
– – Kun Tetragrammi lausuttiin yksitavuisena, se oli 'Jah' tai 'Jo'. Kun se lausuttiin kolmitavuisena, se oli joko 'Jahowa' tai 'Jahoowa'. Jos se joskus olisi lyhennetty kaksitavuiseksi, se olisi ollut 'Jaho'." (Biblical Archaeology Review.)
1800-luvun heprean kielen tutkija Wilhelm Gesenius: "Ne, jotka ajattelevat, että הוהי [Je-ho-wa] oli [Jumalan nimen] todellinen lausumistapa, eivät ole kokonaan vailla perustetta, jolla puolustaa mielipidettään. Kun Jumalan nimi lausutaan näin, voidaan lyhennetyt tavut והי [Je-ho] ja וי [Jo], joilla monet erisnimet alkavat, selittää tyydyttävämmin." (Gesenius, Hebrew and Chaldee Lexicon to the Old Testament Scriptures, saksasta käänt. S. P. Tregelles.)
Pyydän MarkkuMeiloa lisäämään viitteen.
Brooklynin höpinöitä kaikki tyyni.
>>Ensinnäkään kukaan ei voi olla varma siitä, mikä oli alkuperäinen lausumistapa,
Sen estämättä Vartiotorniseura on kuitenkin jo yli puoli vuosisataa ollut sitä mieltä, että Jahve on todennäköisemmin oikeampi muoto kuin Jehova. Toki asiaan on kyseisen havainnon alusta asti suhtauduttu vähätellen:
"Mitään ei voiteta sillä väitteellä, että hänen nimensä ei ole oikein lausuttuna Jehova.” (Olkoon Jumala totinen 1948 sivu 24)
>>Lisäksi muoto "Jehova" on päinvastoin kuin "Jahve" tullut laajalti tunnetuksi.
On valikoivaa, että laaja tunnettuus painaa vaa'assa silloin kun Jumalan nimeä esitetään kirkastettavan ainoana maailmassa ja tuota kirkastelua pidetään eräänä osoituksena omatusta totuudesta. Miksi totuuden osoituksena käytetään sitä, että kirkastaminen tehdään, kahdesta vaihtoehdosta epätarkempana pidetyllä versiolla.
Sitten taas esimerkiksi ehtoollisen tiheämmän taajuuden laaja tunnettuus ei taas paina vaa'assa.
Käsittääkseni tuo ei ole jäljiltäni.
En ole milloinkaan ymmärtänyt kiistelyä siitä, mikä on raamatun Jumalan nimen oikea lausumistapa. Sitä ei täydellä varmuudella tiedetä eikä tulla tietämäänkään. Se ei myöskään ole uskomista ajatellen merkityksellinen asia.
Miksi Jeesuksen nimen lausumistavasta ei hihhulit pidä samanlaista metakkaa?
Vai oletteko niin yksinkertaisia (kuin miltä todellisuudessa vaikuttaa) että kuvittelette sen olevan suomalaisittain lausuttu Jeesus?
Vartiotorniseura mielellään osoittelee muita "Jumalan nimen hävittämisestä". Osoituksena omasta erinomaisuudestaan se esittelee tekemäänsä käännöstä, johon se sanoo palauttaneensa Jumalan nimen. Suomessa tuolla verukkeella voidaan ehkä ratsastaakin, mutta esim. useimmissa merkittävissä englanninkielisissä käännöksissä tetragrammi on joko muodossa Jehovah tai Yahweh. Rehvastelulta menee pohja pois siinäkin, että työtä ei ole tehty lähskään rehelliseltä pohjalta. Tuossa jo huomautettiin Jehova-nimen lisäämisestä Uuteen testamenttiin vastoin lähdetekstejä. Sen lisäksi nimen lisäämisessä ei ole noudatettu edes omia käännösperiaatteita. Esim. tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000022394716#22000000022394716
Oletko tietoinen, että vartiotorniseura on lisännyt Jehova-nimen myös Vanhaan testamenttiin?
Yksikään vartiotorniseuran todistaja ei ole kommentoinut tätäkään - miksihän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000030739210#22000000030739210
Heprealaiset kirjoitukset ovat Grammatan tekstien perusta, on kysyttävä, ei sitä, mitä länsimaiset kirjoittajat ovat mieltä, vaan sitä, mikä Jumalan Nmi ja ääntämismuoto Juudan kansalla oli. heillähän olivat temppeli ja -Isät.
Luther jo mainitsi tästä; sanoi Kat; kirkon munkkien kysyneen asiaa väärästä paikasta , Pohjois-israelista, jossa oli eri kieli kuin Juudassa.
Luitko tekstiäni? Ei ollut kyse ääntämisestä, eikä mielipiteistäkään.
LUtherhan kävi kysymässä rabbeilta Temppelissä lausuttavaa Nimeä ,mutta he joko ei tienneet, tai halunneet sanoa , joten Luther sai raivarin , Juutalaisethan piilottivat Nimen Omnian kokouksessa v, -86 , kun ei ollut temppeliä , ja Nimen tieto on siittä lähtien ollut pelkkää arwailua , Joten kukaan näistä ei Tiedä mitään , ei niin mitään ,
Lisää tietoa Jumalan nimestä:
https://jumalannimi.wordpress.com
ilmestys 14:1 ja ilmestyt 17: 5 näissä kohdissahan nuo kolme nimeä on kirjoitettu selvästi olkoon käännös mikä tahansa, nimethän on noista helppo lukea niin jos osaa.
No tietysti pitää osaa myös katsoa.
2 Moos. 20:7. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
2 Moos. 20:3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Nämä evät koske vartiotorniuskontoa.
Esim. Joh. 1:1 "Sana oli Jumala" on vartiotorniuskonnossa väärennetty muotoon "Sana oli jumala"
-siis pienellä alkukirjaimella, epäjumalaksi. Engl. kielinen käännös vielä voimakkaampi väärennös, siinä Jumala on "a god", elikkä eräs jumala.
Niinpä niin kiistellä haluat ja silloin lausua jumalasi nimen ,
herran jumala
Pitäisikö Jumalan nimi jättää käyttämättä, jos lausimistapa ei ole varma? Ethän jätä Jeesuksen nimeä käyttämättä, vaikka et varmaankaan lausu sitä ihan oikein. Tiedätkö, miten muut nimet nimet lausuttiin alkukielessä? Miksi kaikkeuden suurimman nimi pitäisi sivuuttaa? Johtuuko se siitä, että sitä käyttävät vain Jehovan todistajat? Tuo nimi juuri otettiin käyttöön, että voitaisin osoittaa ketä edustamme. Jesaja 43: 10-12. Jeesustakin kutsuttiin todistajaksi. Joh 18: 37. Hebrealaiskirje 11. kertoo uskollisista todistajista ja 12: 1 sanoo heidän olevan suuri pilvi todistajia.
Jeesus ei muistaakseni kertaakaan evankeliumeissa käytä Jumalasta nimeä Jehova tai Herra paitsi sellaisissa kohdissa, missä hän siteeraa heprealaista Raamattua (= Vanhaa testementtia). Jeesus puhuu opetuslapsilleen Jumalasta tai Isästä. Mallirukous alkaa "Isä meidän".
Ai muistaaksesi? Olitko ihan oikein paikalla?
Kaikki uuden testamentin kirjoitukset on kirjoitettu reilusti mahdollisesti eläneen Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten ei kannata olla liian varma mistään.
Niin.
Kristitylle Raamattu, ja ennenkaikkea Jeesuksen sanoma merkitsee.
Esim. muslimit taitavat kieltää Raamatun, vartiotorniuskonto siis myös epäilee, ja kirjoittaa siitä uutta painosta UM -pamfletiksi sitä mukaa kuin vartiotorninumerot antavat aihetta.
--------------
suuri_pilvi 1.8.2018 21:23 "Pitäisikö Jumalan nimi jättää käyttämättä,"
EriUskonnot 1.8.2018 14:25 "2 Moos. 20:7. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. "
-Tuossa tulee esille yksi kristinopin ja vartiotorniuskonnon monista eroista.
"Kristitylle Raamattu, ja ennenkaikkea Jeesuksen sanoma merkitsee"
Semmosta se on, kun sokea sokeaa taluttaa.
" Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu."
Okee, Jehova, Jehova, Jehova, Jehova, Jehova, Jehova, Jehova, Jehova, .......
Odottelen sitten sitä rangaistusta ;]
Olisikin ensimmäinen elonmerkki ko. jumalasta.