Katsoin eilen aamupäivällä TV7:n kanavalta tie, totuus ja elämä, tai jotain sinnepäin, nimistä "makasiini" ohjelmaa, joka oman mainoksensa mukaan oli suunnattu ajatteleville nuorille aikuisille.
Ohjelmassa lätistiin sitä tavallista, mutta paras osio oli kun sananjulistajat- joku koukkunokkainen entinen linnakundi sekä joku nuori nainen- julistivat sanaa Itäkeskuksen Tallinanaukiolla.
Tuo iso miehenroikale tarttui ihmisiä hihasta kiinni ja päästeli sen litanian, että Jeesus rakastaa ja silleen. Varmemmaksi vakuudeksi hän siunaili ja halailia ihmisiä, jos nämä eivät kiusaantumiseltaan älynneet toivottaa hampille päivänjatkoja. Nainen teki samaa, mutta hän yritti
vokotella lapsia ja nuoria. Kuten hän totesikin niin tulisipa nuoria; he ovat niin ihanan vastaanottavaisia.
Okei, ei siinä mitään. Sillä entisellä hampilla olis sen verram silmää, että jätti lapset rauhaan. Eikä uskoontulokaan ole minulle ongelma, sillä onhan hän saanut paremman elämän Kakolan sellien sijasta.
Mutta kaksi asiaa tuli mieleen:
1) Kun se nainen höpisi nuorten vastaanottavaisuudesta, niin taisi osua lähemmäs kuin tajusikaan. Muistan omasta nuoruudestani, että aikuinen oli auktoriteetti ja oli todella vaikeaa sanoa vastaan olipa kyseessä kuinka pöhölö
aikuinen tahansa. Kaikenlaiset kimppahalit, joihin joutui ottamaan osaa mm kylän helluntalaisten rynnättyä kylän raitille valaisemaan nuorisoa, olivat tosi kiusallisia. Tai just tuollaiset "rukoillaan yhdessä Jeesus sun elämääsi" ja sitten se aikuinen alkaa silmät puoliummessa vaipuun ihankuin hulluuteen luetellen sitä rukousrimpsuaan.
Mitä joku 12- vuotias siinä tilanteessa osaa tehdä? Suurin osa nolona myötäilee ja oikeasti rukoilee, että tuo saarnaaja lähtisi meneen. Sitten vielä saa ne "Jeesus pelastaa"- planketit käteensä, jotka vippaa roskiin uskovaisen lähdettyä.
2) Ajatellaanpa näitä viimeisimpiä uskoontulleita kuuluisuuksia, esim Lauri Johansson, se Natural Born Killersin pomo, joka nyt on iltalehdissä otsikoissa. Tyyppi on siis muka tullut uskoon ja tunntustanut Remun veljen murhan.
Jos tämä Johansson tulisi jossain kertomaan uskostaan, meikäläinen lähtee ainakin vetämään. En ainoatakaan sanaa kuuntelisi Jeesuksesta enkä pelastumisista. Jos tyyppi istuisi seurakunnassa vieressäni vaihtaisin seurakuntaa, jos seurakuntaan kuuluisin. Jos minulla olisi lapsia ja he kertoisivat Johanssonin kertoneen heille ilosanomaansa pitäisin kyllä huolen, että eivät vahingossakaan enää joudu sen ilosanoman piiriin.
Päästäisittekö itse lapsianne jonkun uskoontulleen
mielipuolen iltarukoilupiireihin...?
Loivennan tekstiäni sen verran, että kirjoitukseni terä (jos sellaista on) ei osoittanut maltillisiin uskovaisiin.
Ohjelmassa lätistiin sitä tavallista, mutta paras osio oli kun sananjulistajat- joku koukkunokkainen entinen linnakundi sekä joku nuori nainen- julistivat sanaa Itäkeskuksen Tallinanaukiolla.
Tuo iso miehenroikale tarttui ihmisiä hihasta kiinni ja päästeli sen litanian, että Jeesus rakastaa ja silleen. Varmemmaksi vakuudeksi hän siunaili ja halailia ihmisiä, jos nämä eivät kiusaantumiseltaan älynneet toivottaa hampille päivänjatkoja. Nainen teki samaa, mutta hän yritti
vokotella lapsia ja nuoria. Kuten hän totesikin niin tulisipa nuoria; he ovat niin ihanan vastaanottavaisia.
Okei, ei siinä mitään. Sillä entisellä hampilla olis sen verram silmää, että jätti lapset rauhaan. Eikä uskoontulokaan ole minulle ongelma, sillä onhan hän saanut paremman elämän Kakolan sellien sijasta.
Mutta kaksi asiaa tuli mieleen:
1) Kun se nainen höpisi nuorten vastaanottavaisuudesta, niin taisi osua lähemmäs kuin tajusikaan. Muistan omasta nuoruudestani, että aikuinen oli auktoriteetti ja oli todella vaikeaa sanoa vastaan olipa kyseessä kuinka pöhölö
aikuinen tahansa. Kaikenlaiset kimppahalit, joihin joutui ottamaan osaa mm kylän helluntalaisten rynnättyä kylän raitille valaisemaan nuorisoa, olivat tosi kiusallisia. Tai just tuollaiset "rukoillaan yhdessä Jeesus sun elämääsi" ja sitten se aikuinen alkaa silmät puoliummessa vaipuun ihankuin hulluuteen luetellen sitä rukousrimpsuaan.
Mitä joku 12- vuotias siinä tilanteessa osaa tehdä? Suurin osa nolona myötäilee ja oikeasti rukoilee, että tuo saarnaaja lähtisi meneen. Sitten vielä saa ne "Jeesus pelastaa"- planketit käteensä, jotka vippaa roskiin uskovaisen lähdettyä.
2) Ajatellaanpa näitä viimeisimpiä uskoontulleita kuuluisuuksia, esim Lauri Johansson, se Natural Born Killersin pomo, joka nyt on iltalehdissä otsikoissa. Tyyppi on siis muka tullut uskoon ja tunntustanut Remun veljen murhan.
Jos tämä Johansson tulisi jossain kertomaan uskostaan, meikäläinen lähtee ainakin vetämään. En ainoatakaan sanaa kuuntelisi Jeesuksesta enkä pelastumisista. Jos tyyppi istuisi seurakunnassa vieressäni vaihtaisin seurakuntaa, jos seurakuntaan kuuluisin. Jos minulla olisi lapsia ja he kertoisivat Johanssonin kertoneen heille ilosanomaansa pitäisin kyllä huolen, että eivät vahingossakaan enää joudu sen ilosanoman piiriin.
Päästäisittekö itse lapsianne jonkun uskoontulleen
mielipuolen iltarukoilupiireihin...?
Loivennan tekstiäni sen verran, että kirjoitukseni terä (jos sellaista on) ei osoittanut maltillisiin uskovaisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä syy miksi murhamies vähän asoita vihdoinkin mietittyään saattaa napsahtaa uskoon on se seikka että ei häntä kukaan tervejärkinen ihminen katselisi. Vai uskovaiset voivat hyväksyä hänet joukkoonsa ja hekin vain jossain tapahtumissa. Eivät hekään katso hyvällä jos äijä olisi heille änkeemässä kahville tai vaikka ihastunut heidän tyttäreensä. Silloin heillekin tulee järki päähän. Mieti nyt että käskisitkö paloittelumurhaajan viettämään aikaasi teille, vaikka hän olisikin kärsinyt tuomionsa ja pyytänyt herralta anteeksi? No tervejärkisiltä vastaus on takuulla NO EN!