Waldemar Erfurth:n Muurmannin radan ongelma, WSOY 1952 -kirjassa kerrotaan kuinka Saksa tarjosi Mannerheimille vielä 29.7.1944 joukkojensa ylipäällikyyttä Suomessa.
Aika erikoinen liikku. Kuka hoksaa mikä oli tuon tarjouksen takana?
Aika erikoinen liikku. Kuka hoksaa mikä oli tuon tarjouksen takana?
Vastaukset 5
Vanhimmat
joukkojen komentajana niin Hitlerillä olisi valta myös vaihtaa komentaja niin halutessaan.
Spekulaatio oli todellinen johtuen Mannerheimin ja hallitukemme linjasta olla alistumatta Hitlerin komentoihin Saksan sodan päämääriä tukemalla.
Kyse oli siitä, että Saksa halusi sitoa Suomen mukaansa loppuun asti. Saksalaisten joukkojen ylipäällikkyys olisi tehnyt sodasta irtautumisen entistä vaikeammaksi. Saksa varmasti tiesi uusista rauhantunnusteluista. NL ei enää pitänyt kiinni ehdottomasta antautumisesta.Mannerheimiä kaavailtiin presidentiksi. Saksalaistenkin ylipäällikkönä hänen olisi vaikeampaa sanoutua irti Ryti-Ribbentrop-sopimuksesta.Hän olisi silloin myös hylännyt osan komennossaan olevista juokoista.
jonka toteuttaminen olisi ollut todellinen ansa.
Mannerheimistä olisi tullut OKW:n alainen kenraali ja olisi ottanut käskyjä joko suoraan OKW:ltä - Hitleriltä tai OKH:lta. Näin Mannerheimin asema Suomen ylipäällikkönä olisi muuttunut saksalaisten käsissä palvelemaan VAIN Saksan sodan päämääriä. Ottaessaan " viran " vastaan siitä ilman muuta olisi seurannut ehdoton lojaalisuus todellista johtajaa - Hitleriä kohtaan.
- Erfurth esittää tuon asian vain
muistelmissaan.
Minkäänlaista vahvistusta se ei saa arkistoista.
Ja ulkomaalaisen nimittäminen (Mannerheimin
varsinkin!) Saksan joukkojen komentajaksi olisi
sinänsä ollut mahdoton ajatuksenakin.
- Näihin moisia väitteitä esittäviin
sotahistoriamme höpönassikoihin ei tule
suhtautua vakavasti!
>- Näihin moisia väitteitä esittäviin
sotahistoriamme höpönassikoihin ei tule
suhtautua vakavasti!<
Waldemar Erfurth:n Muurmannin radan ongelma, WSOY 1952 -kirjassa kerrotaan sivulla 18-19 tuo episodi ja lopputulemana on juuri tuo joutuminen Saksan puolustusvoimain ylijohdon alaisuuteen.
Toki liiallinen poliittinen sitoutumisenkin riskit otetaan esille.